Valokuvaajan vaihto viime metreillä

Blogissa on jäänyt nostamatta esille yksi iso muutos joka mahtui hääsuunnittelun viimeiselle kuukaudelle. Me nimittäin päädyimme irtisanomaan valitsemamme valokuvaajan.

Miksi? Tähän ei ole yhtä suoraviivaista vastausta, vaan päätös oli monen asian summa. Suurimpana syynä kuitenkin on se, ettemme ole ihmisiä jotka tekevät asioita vain valokuvien takia. Halusimme pitää juhlamme intiiminä, ja nauttia päivästä ilman stressiä kameran läsnäolosta tai ulkopuolisia juhlissamme. Kuvauksen suhteen meille oli alusta asti tärkeintä saada se yksi kaunis potrettikuva kehyksiin mummojen ja vanhempien kirjahyllyyn, ja muut, tilannekuvat olisivat vain bonusta.  First look-kuvat ja muut vastaavat lavastetut tilanteet tyrmäsimme heti alkuunsa.

Päätimme kuitenkin palkata ammattikuvaajan, sillä se kuului olevan se yksi asia mitä monet jo juhlineet morsiamet kehuvat maasta taivaisiin, tai vaihtoehtoisesti katuvat ammattilaisen palkkaamatta jättämistä. Kuvailimme kihlakuvat valitsemamme kuvaajan kanssa, ja saimme pinon kauniita kuvia. Lavastetut poseeraukset eivät kuitenkaan tuntuneet meille luonnolliselta, ja vaikka ”harjoittelusta” jäi hyvä fiilis, jäi jokin kummittelemaan takaraivoon. Häiden lähestyessä se jokin kasvoi yhä isommaksi möröksi, kunnes viimein kissa nostettiin pöydälle.

Päätös irtisanoa ammattilainen ei ollut helppo, vaan asiaa pohdittiin monta viikkoa ja monelta kantilta. Lopulta kamelin selän katkaisi se, että kutsuvieraidemme joukosta löytyi taitava valokuvaaja. Ida Lohela on ystäväni ja entinen kollegani Toronton tomittaja-ajoiltamme. Juttelin hänen kanssaan tilanteesta, ja Idan lupauduttua häihimme kameran kanssa oli päätös sillä selvä.

Kannattiko vaihtaa? No kannatti! Tuttu, ihana ihminen hääkuvaajana oli meidän kohdallamme täysin oikea päätös. Ida on tosi rento ja sydämellinen tyyppi, eikä meidän tarvinnut hääpäivänämme stressata kameran läsnäoloa missään vaiheessa, saati suunnata huomiota pois juhlista. Saimme upeita, aitoja valokuvia, ja ennen kaikkea saimme rauhassa nauttia jokaisesta hetkestä ja rakkaista ihmisistä ympärillämme.

Ammattilainen on toki aina ammattilainen, ja hääkuvaus vaatii kuvaajalta paljon. Päivään mahtuu paljon sellaista mitä kokemattomampana ei välttämättä osaa odottaa tai mihin ei tajua valmistautua. Kuvaajan työpäivä on pitkä, eivätkä työt lopu valomerkkiin, vaan ne jatkuvat vielä monta viikkoa tuon tärkeän päivän jälkeen. Arvostan hääkuvaajien tekemää kovaa työtä, mutta uskallan myös väittää että realiteetit mielessä pitäen vähemmän kokenut kuvaaja, puoliammattilainen tai vaikka harrastelijakin voi olla varteenotettava vaihtoehto. Miettikää asioita omista lähtökohdistanne, älkääkä tehkö asioita vain siksi, että kaikki muutkin tekevät tai sanovat niin. Hääjutuissa ei vain ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa.

//Edit: kuvaajan pyynnöstä hänen nimensä on poistettu tekstistä.

2 thoughts on “Valokuvaajan vaihto viime metreillä

  • Reply Krista syyskuu 27, 2017 at 12:41

    Rohkea ja aivan oikealta kuulostava veto. Hyvä, että uskalsitte kuvaajankin suhteen mennä omien fiilistenne mukaan 🙂 Liittyikö entisen kuvaajan perumiseen mitään haasteita tai lisämaksuja?

    • Reply laura syyskuu 28, 2017 at 08:23

      Kiitos tsempeistä! Päätös ei todellakaan ollut helppo, mutta meidän kohdallamme se oli oikea 🙂 Mitä tulee perumiseen, on oharien tekeminen kuvaajalle kaikkein ikävin osuus (”olikohan tämä nyt kuitenkaan hyvä idea?” – stressaamisen ohella). Rahallisesti menetettiin varausmaksuun upotettu summa ja palkka jo tehdystä työstä. Perumiseen ei kuitenkaan liittynyt mitään sen kummempia kommervenkkejä, ihan vain kirjallinen ilmoitus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *