Tongariro Alpine Crossing

Tongariro Alpine Crossing on yksi Uuden-Seelannin tunnetuimpia (puoli)päivävaelluksia, ja hyvästä syystä. Noin 20 kilometrin vaellus on kohtalaisen helppokulkuinen, kiehtova kohde, joka sopii monen tasoisille kävelijöille, oli aiempaa patikointikokemusta tai ei. Tongariro Alpine Crossingista jäi positiivisena mieleen myös se, että vaellus oli tekemisen arvoinen myös huonommalla kelillä – meille nimittäin sattui tihkusateinen, sumuinen vaellusaamu, mutta nautittiin patikoinnista täysin rinnoin. Kehtaan jopa väittää, että sumu teki kohteesta vielä astetta maagisemman!

Tongariro Alpine Crossing is one of the best known day walks in New Zealand – for a reason: twentyish kilometres of changing volcanic terrain, Mt Doom (erm, Mt Ngauruhoe), Emerald Lakes and gorgeous views. It’s well worth the effort even on a foggy day. The tramp took us a total of 5 hours, including a couple of tactical snack breaks and stops for pictures. Wouldn’t say it’s easy going, but definitely doable with the right attitude and a bit of preparation. 

Tongariro National Park on suuri luonnonpuisto ja maailmanperintökohde Uuden-Seelannin Pohjoissaarella. Puisto on tunnettu kolmesta aktiivisesta tulivuorestaan (Mt Ngauruhoe, Mt Tongariro ja Mt Ruapehu) ja upeista, vaihtelevista maisemista. Yksi lisäsyy Tongariro Alpine Crossing -vaelluksen suosioon on varmasti myös se, että Mt Ngauruhoe tunnetaan myös Taru Sormusten herrasta -elokuvien Tuomiovuorena. Sumuisena vaellusaamuna olo kieltämättä oli kuin hobitilla, enkä olisi hämmästynyt yhtään jos vastaan olisi tullut taikaolentoja..

Tongariro Alpine Crossing on yhdensuuntainen vaellus, ja auton voi jättää päiväksi parkkiin joko vaelluksen alku- tai loppupäähän. Olimme henkisesti valmistautuneita pitkään ja rankkaan päivään, joten elämää helpottaaksemme (ja aikataulujen noudattamisesta aiheutuvaa stressiä ja odottelua vähentääksemme) aloitimme päivän ajamalla vuokra-automme Ketetahi-parkkipaikalle, eli vaelluksen päätöspisteelle. Ketetahissa hyppäsimme minibussiin, joka kuljetti meidät ja parikymmentä muuta patikoijaa vaellusreitin alkuun, Mangatepopoon.

Vaelluksen ensimmäiset kilometrit ovat varsin leppoisaa kävelyä vulkaanisessa maastossa, ja varsinainen nousu alkaa vasta kevyen verryttelyn jälkeen. Alkumatkan nousut ovat aika kevyitä, mutta antavat kuitenkin hyvää esimakua siitä, mitä tulevan pitää. Seuraava, noin neljän kilometrin kohdalla alkava nousu nimittäin on jo rankka. Nousu itsessään sujuu hyväkuntoisia portaita ja ylläpidettyä polkua pitkin, mutta tässä vaihessa noustaan jo korkealle (n. 1500 metriin) ja portaita tuntuu riittävän taivaaseen saakka. En tiedä oliko sumuinen sää tässä hommassa siunaus vai kirous, nimittäin ylöspäin ei nähnyt yhtään kuinka kauan nousua vielä riittää, mutta toisaalta taas heikko näkyvyys piti epätoivon ja pahimman korkeanpaikankammon kurissa.

Rankan kiipeämisrupeaman ja taktisten evästaukojen jälkeen päästiin onneksi jatkamaan matkaa vähän tasaisemmassa maastossa, ja aurinkokin alkoi pilkahtelemaan ennen ylityksen korkeimman kohdan (1,886m) huiputusta ja Emerald -järviä.

Niin hullulta kuin se kuulostaakiin, ei lakipisteen saavutus ole tämän vaelluksen haastavin osuus. Tässä vaiheessa matkaa on nimittäin tallattavana vielä yli puolet, ja kun vuorelta ollaan päästy vähän alemmas, alkavat varoituskilvet siitä, miten suurin osa onnettomuuksista ja pelastuksista tapahtuu viimeisen puolikkaan aikana. Ymmärrettävää, sillä moni on käyttänyt kaiken energiansa ylösnousuun, ja unohtanut että matkaa alaspäin on vielä 10 kilometriä.

Kaikenkaikkiaan Tongariro Alpine Crossing oli mahtava kokemus. Reitti on hyvin ylläpidetty ja merkitty, eikä kartalle ollut missään välissä tarvetta. Matkalle on ripoteltu muutamia vessoja ja majoja, mutta omaan reppuun on ehdottomasti pakattava eväät, riittävästi juomista, vaatekerroksia, sekä omat vessapaperit ja roskapussit. Kaiken mukaansa ottaa on myös tuotava takaisin.

Aikaa 19,4km vaellukseen meni kahdella kohtuullisen hyväkuntoisella nuorella aikuisella tasan 5 tuntia, sisältäen muutaman eväs- ja kuvaustauon. Vettä meni reilu kaksi litraa per juoja, ja eväiksi riitti hyvin pari wrappia ja muutama hedelmä per syöjä. Muista varusteista sanoisin, että hyvät kengät ja säänmukaiset vaatekerrokset (ja tarpeen mukaan aurinkorasva) riittävät tälle perusvaellukselle. Ihan rapakunnossa en tälle vaellukselle lähtisi, mutta jos asenne ja varustelu on kunnossa, on Tongariro Alpine Crossing ehdottomasti kokemisen arvoinen päivävaellus!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.