• Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Aika sanoa kiitos

    On tullut aika sanoa kiitos.

    Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette kanssaeläneet häähaaveilujen täyttämää vuotta. Kommenttiboksissa, sähköposteissa sekä sosiaalisen median kanavissa on vuoden aikana käyty lukuisia keskusteluja, tsempattu, intoiltu ja toisinaan selvitelty erimielisyyksiä. Keskustelujen sävy on pysynyt positiivisena, mikä on valanut uskoa blogiskenen parempaan tulevaisuuteen.

    Kiitos kanssabloggareille, jotka ovat inspiroineet niin minua kuin monia muitakin omilla häillään, sekä olleet aktiivisesti mukana keskusteluissa ja tapahtumissa. Hääbloggareiden keskuudessa nainen ei todellakaan ole naiselle susi! Tämän vuoden aikana oli ihana huomata miten mielettömän hyvässä hengessä hääblogeja kirjoitetaan ja kommentoidaan, ja millaisen yhteisön toisilleen tuntemattomat, samassa veneessä kelluvat morsiamet ovatkaan onnistuneet luomaan.

    Kiitos kaikille niille, jotka auttoivat tekemään meidän häistä aivan mahtavat! Ennenkaikkea kiitos perheillemme ja ystävillemme kaikesta siitä, mitä he ovat eteemme tehneet. Niin häiden alla kuin vuosien saatossakin. On onni tietää, että rinnalla seisoo tälläisiä ihmisiä. He eivät aina ole fyysisesti läsnä, mutta he ovat aina lähellä.

    Kiitos rakkaalle aviomiehelleni.

    Tämän tekstin myötä jälleen yksi hääblogi tulee tiensä päähän.

    It ain’t over till the fat lady sings..

    Nordic Wife ei kuitenkaan katoa vielä minnekään.

    Hääaiheiset tekstit siirtyvät jossain vaiheessa oman kategoriansa alle, ja blogi jatkaa elämäänsä rouvablogina. Painopiste pyörinee ulkosuomalaisuuden, matkailun ja lifestylen ympärillä. Välillä mennee sujuvasti aiheen vierestä. Usein pää pilvissä, mutta aina jalat tukevasti maassa. Eriasia sitten missä maassa.

    Bloggaaminen on osoittautunut aivan uskomattoman palkitsevaksi harrastukseksi ja vastapainoksi arkiselle ahertamiselle. Olen aina rakastanut niin lukemista kuin kirjoittamistakin, ja on ollut rohkaisevaa nähdä tilastoja ja kuulla lukijoilta miten jutut ovat uponneet! Jatkan tulevaisuudessakin bloggailua ihan vain omaksi ilokseni, toki teitä kuunnellen. En kuitenkaan halua ottaa paineita tai vaikeuttaa perheeni elämää kuvaamalla aivan kaikkea ja roikkumalla WordPressissä yöt läpeensä, vaan blogi kulkekoon ja kehittyköön omalla painollaan.

    Toivottavasti mahdollisimman moni teistä jää seuraamaan blogia siitäkin huolimatta, että aihepiirit elävät elämäntilanteen muuttumisen myötä. Ja toivottavasti mahdollisimman moni uusi lukija löytää tänne blogin asettuessa uusiin uomiinsa!

    Mikäli kuitenkin etsitte nimenomaan hääaiheista luettavaa, suosittelen Makean säännöllisesti päivittyvää hääblogilistausta sekä Häät – Ideoita ja inspiraatiota hääsuunnitteluun FB ryhmää. Yksittäisistä blogeista haluan nostaa esille omat henkilökohtaiset suosikkini, eli pikkusiskoni ja heidän suomalais-saksalaiset häänsä, sekä Kristan ja Jarkon upeat Kristallihäät. Näitä kahta ja muutamaa muuta hääaiheista blogia jään vielä seurailemaan, vaikka omalta osaltani hääjutut alkavat olla tässä. Kukapa sitä tosin tietää jos kaasoilu tai ystäväpiirin häät vielä nousevat esille bloginkin puolella, sillä rakkaudentäyteisiä ilmoituksia ja kutsuja tuntuu nyt satelevan joka tuutista!

    Sitä ennen, vielä kerran: KIITOS <3

  • Paperityöt sukunimen vaihtuessa

    Täällä alkaa vihdoin viimein olla häitä ja sukunimen vaihtoa seuranneet paperityöt loppusuoralla! Urakka on edennyt tasaisesti, vaikkakin varsin verkkaisesti. Uusittavia ja päivitettäviä papereita on yllättävän paljon, ja olen aika varma että niitä ilmestyy vielä lisää kun vähiten odottaa.. Tässä kuitenkin melko kattava muistilista siitä, mitä kaikkea pitää uusia sukunimen vaihtuessa.

    Itse aloitin häämatkalla niistä ”helpoista” ja tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisistä muutoksista: vaihdoin nimeni sosiaalisen median kanavissa ja loin uuden sähköpostiosoitteen. Sähköpostin kanssa joutui hieman kikkailemaan, sillä siinä missä nimikaimoja ennen oli kourallinen, löytyy niitä nyt useampi sata jos ei tuhansia. Kikkailtua on harrastettu myös töissä, kun yhdessä HR ja IT kollegoiden kanssa on yritetty saada nimiä vaihtumaan systeemeissä ja työsähköpostia ohjautumaan oikeaan osoitteeseen.

    Uusi sukunimi ehti päivittyä Suomen väestötietojärjestelmään joskus häämatkan aikana, joten kotiin palattuamme pääsin heti selvittelemään passin uusimista. Valitettavasti hommaa ei saanut tällä kertaa hoidettua sujuvasti netissä, eikä edes Hollannissa, vaan passin uusintaa varten jouduin matkustamaan Brysseliin ja vierailemaan Suomen suurlähetystössä. Kaikkien Benelux-maiden passiasiat nimittäin käsitellään siellä. Ei siis muuta kuin passikuvat matkaan, uuden nimmarin harjoittelua junamatkalla ja täyttämään paperit Belgiaan. Vajaan parin viikon odottelun jälkeen postipojat kiikuttivat uuden passin kotiovelle.

    Uuden passin (joka, anteeksi nyt vain, on ihan hirveän ruma verrattuna ihanaan ja kauniiseen vanhaan lumihiutalepassii – joo, olen edelleen hieman katkera) jälkeen oli helppo uusia pankkikortti ja parit nimelliset bonuskortit. Samalla ilmoittelin vuokranantajalle, sähkö-, puhelin- ja vesiyhtiölle sekä kuntosalille uudesta nimestä. Paikallisen väestötietojärjestelmän käsiteltyä muutokset moni taho, kuten yliopisto ja verottaja, saavat vielä automaattisesti ilmoituksen uudesta sukunimestä.

    Paikallisen lainsäädännön mukaan minun on tosiaankin käytävä ilmoittamassa parisuhdestatuksen muutoksesta kaupungille, ja samalla visiitillä päivitettävä sukunimeni tietokantaan sekä anottava uutta ajokorttia. Koska asun ulkomailla, on edessä pakkovaihto paikalliseen ajokorttiin. Ensimmäinen vapaa aika kaupungin virastoon löytyi vasta marraskuun loppupuoliskolta, eli pari kuukautta täällä asioidessa on jouduttu arpomaan kahden nimen välillä. Toivottavasti pian homma on kuitenkin pulkassa, ja pääsen totuttelemaan uuteen nimeen ja identiteettiin miettimättä millä nimellä esittäydyn.

    Papereiden ja korttien päivittämisen lisäksi uusi sukunimi on saanut pohtimaan omaa identiteettiäni. Erityisesti siksi, että tyttönimeni on kovin suomalainen -nen päätteinen nimi, mikä on taannut sen, että ihmiset osasivat yhdistää minut kotimaahani ja nimi jäänyt hyvällä tavalla ihmisten mieliin. Avioliiton myötä nimeni on entistä kansainvälisempi, suomalainen aksentti englantia puhuessa on hioutunut pois vuosien saatossa, eikä ulkonäönkään perusteella osata laittaa kartalle Pohjois-Eurooppaa tarkemmin. Nimen vaihtumisen myötä suomalaisuuteni ei enää olekaan muille yhtä ilmiselvää kuin aiemmin.

    Seison kuitenkin edelleen sen takana, että miehen sukunimeen vaihtaminen oli oikea päätös minulle ja meille.

  • Vierailla mailla

    Uuteen maahan muuttaminen on sekä hyvä että huono ajankohta uuden blogin aloittamiselle. Materiaaliahan tästä irtoaa aivan varmasti, mutta tällä hetkellä tilanne täällä on lievästi kaaoottinen, ja ajatukset muualla kuin kirjoittamisessa. Majailen tällä hetkellä hotellissa, ja päivät ravaan asuntonäytöissä sekä hoitamassa asioita kuntoon. Sen verran on jo saatu aikaan että paikallinen puhelinnumero, polkupyörä ja pankkitili löytyy. Samoin kuin opiskelijakortti. Asunnon suhteen tilanne Amsterdamissa on kauniisti sanoen haastava. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, hintataso korkea, ja asunnon kunnosta saati välittäjästä ei koskaan tiedä. Yhdestä näytöstä jäi tosi huono fiilis, kaikkea sitä ulkkareille yritetäänkin syöttää. Nyt meillä on kuitenkin muutama varsin varteenotettava vaihtoehto, joten toivotaan että saadaan pian lopullinen päätös tehtyä, neuvottelut kunnialla loppuun ja avaimet käteen viimeistään loppuviikosta! Pitäkää siis peukut pystyssä!

    Meille tämä ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutetaan ulkomailla, joten homma on edes jotenkin tuttua, vaikka uutta ja odottamatonta tuleekin vastaan jokaisen muuton yhteydessä. Itsehän muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille syksyllä 2011, ja sille tielle jäin. Tuolloin lähdin juuri lakin saaneena au pairiksi Luxemburgiin. Luxissa viihdyin mainiosti vuoden verran, ja tuon vuoden aikana tavattiin myös mieheni kanssa. Ulkomailla vietetyn mahtavan vuoden jälkeen Suomeen paluu ei yhtään houkuttanut, joten päädyin hakemaan yliopistoon Ruotsiin. Niin kävi että yliopiston ovet avautuivat, ja Etelä-Karjalan likan tie vei Skåneen. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jäin kesätöihin samalle alueelle, mutta sillan toiselle puolelle, eli Kööpenhaminaan. Rakastuin köpikseen, mikä teki Ruotsiin paluusta hankalan. Toisena ja kolmantena vuonna oppinnot onneksi tarjosivat mahdollisuuden vaihto-opinnoille, joten minähän lähdin: ensin puoleksi vuodeksi Souliin, Etelä-Koreaan, ja sitten vielä toiseksi Newcastleen, Englantiin. Kesän vaihtojen välissä vietin miehen luona Kanadassa avovaimoilua opetellen. Vaihtojen jälkeen pyörähdin Ruotsissa enää parin kuukauden verran ennen kuin tyhjensin yksiöni ja lensin rapakon taakse rakkauden perässä. Kirjoittelin kandin valmiiksi Torontossa ja valmistuin vihdoin yliopistosta ennen kuin aloitin työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä. Puoli vuotta toimittajaharjoittelijana vierähti nopeasti, ennen kuin jälleen tuli aika pakata kamat ja muuttaa, tällä kertaa tänne Amsterdamiin maisteriopintojen perässä.

    Mies on kotimaansa Kanadan lisäksi asunut useamman vuoden Englannissa, mikä myös mahdollisti meidän etäsuhteen. Nähtiin toisiamme muutaman viikon välein, ja kyläiltiin aina niin pitkään kuin mahdollista. Näiden vierailujen lisäksi ollaan reissattu yhdessä ja erikseen lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen jo Euroopassa, mutta mies vielä Kanadassa. Näin siis koska ei vain saatu työ- ja kouluaikatauluja sovitettua niin että päästäisiin matkaan samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse sanoa että odotan kuin kuuta nousevaa että myös mies pääsee muuttokuormansa kanssa Hollantiin..