• Lumimyräkkä Hollannissa

    Alankomaita (ja montaa muutakin Euroopan maata) riepotellut lumimyräkkä näyttää laantuneen, ja suurien lumihiutaleiden sijaan ikkunasta kurkatessa vastaan loistaa talvinen aurinko. Pari päivää riehunut lumimyräkkä toi mukanaan enimmillään jopa 44 senttiä lunta – joskin tänne damiin saatiin vain reilu 15 senttiä –, loputtomasti puhetta tästä oudosta sääilmöistä, liikennekaaoksia ja upeat postikorttimaiset maisemat.

    Eilen Hollantiin julistettiin code red-varoitus lumen takia, mika tarkoitti käytännössä sitä, että töissä pomo käski kaikki kotiin heti lounaan jälkeen, moni koulu laittoi ovensa kiinni kesken päivän ja muutenkin koko maa lamaantui joukkoliikennettä, lentokenttiä ja ruokakuljetuksia myöten. Ruuhkassa ja pyryssa seisovat autoletkat rikkoivat pituusennätyksiä, onnettomuuksia sattui tasaiseen tahtiin, ja lumen tuloa seurattiin silmät kovina. Silti tuima lumituiskukaan ei saanut paikallisia pois pyöriensa päältä..

    Huolimatta asioiden toimimattomuudesta lumeen tottumattomassa maassa, ovat maisemat olleet satumaisen kauniita viime päivinä.

    Amsterdam on uskomattoman kaunis kaupunki mihin tahansa vuodenaikaan, mutta kieltämättä lumella kuorrutetut piparkakkutalot sekä kanaalit siltoineen ja tuhansine pyörineen ovat herkullista nähtävää. Allekirjoittanut on nauttinut yhtäkkisestä talvesta täysin siemauksin, ja aikoo jatkaa nautiskelua aina siihen saakka etta päästään rämpimään nilkkoja myöten loskassa lumien sulaessa..

    //Aiheeseen liittymättä: vuosikausia uskollisesti palvellut läppärini sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Kaikki suositukset kevyistä ja näppäristä koneista otetaan lämmöllä vastaan tässä loputtomassa vaihtoehtojen suossa.

  • Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Aika sanoa kiitos

    On tullut aika sanoa kiitos.

    Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette kanssaeläneet häähaaveilujen täyttämää vuotta. Kommenttiboksissa, sähköposteissa sekä sosiaalisen median kanavissa on vuoden aikana käyty lukuisia keskusteluja, tsempattu, intoiltu ja toisinaan selvitelty erimielisyyksiä. Keskustelujen sävy on pysynyt positiivisena, mikä on valanut uskoa blogiskenen parempaan tulevaisuuteen.

    Kiitos kanssabloggareille, jotka ovat inspiroineet niin minua kuin monia muitakin omilla häillään, sekä olleet aktiivisesti mukana keskusteluissa ja tapahtumissa. Hääbloggareiden keskuudessa nainen ei todellakaan ole naiselle susi! Tämän vuoden aikana oli ihana huomata miten mielettömän hyvässä hengessä hääblogeja kirjoitetaan ja kommentoidaan, ja millaisen yhteisön toisilleen tuntemattomat, samassa veneessä kelluvat morsiamet ovatkaan onnistuneet luomaan.

    Kiitos kaikille niille, jotka auttoivat tekemään meidän häistä aivan mahtavat! Ennenkaikkea kiitos perheillemme ja ystävillemme kaikesta siitä, mitä he ovat eteemme tehneet. Niin häiden alla kuin vuosien saatossakin. On onni tietää, että rinnalla seisoo tälläisiä ihmisiä. He eivät aina ole fyysisesti läsnä, mutta he ovat aina lähellä.

    Kiitos rakkaalle aviomiehelleni.

    Tämän tekstin myötä jälleen yksi hääblogi tulee tiensä päähän.

    It ain’t over till the fat lady sings..

    Nordic Wife ei kuitenkaan katoa vielä minnekään.

    Hääaiheiset tekstit siirtyvät jossain vaiheessa oman kategoriansa alle, ja blogi jatkaa elämäänsä rouvablogina. Painopiste pyörinee ulkosuomalaisuuden, matkailun ja lifestylen ympärillä. Välillä mennee sujuvasti aiheen vierestä. Usein pää pilvissä, mutta aina jalat tukevasti maassa. Eriasia sitten missä maassa.

    Bloggaaminen on osoittautunut aivan uskomattoman palkitsevaksi harrastukseksi ja vastapainoksi arkiselle ahertamiselle. Olen aina rakastanut niin lukemista kuin kirjoittamistakin, ja on ollut rohkaisevaa nähdä tilastoja ja kuulla lukijoilta miten jutut ovat uponneet! Jatkan tulevaisuudessakin bloggailua ihan vain omaksi ilokseni, toki teitä kuunnellen. En kuitenkaan halua ottaa paineita tai vaikeuttaa perheeni elämää kuvaamalla aivan kaikkea ja roikkumalla WordPressissä yöt läpeensä, vaan blogi kulkekoon ja kehittyköön omalla painollaan.

    Toivottavasti mahdollisimman moni teistä jää seuraamaan blogia siitäkin huolimatta, että aihepiirit elävät elämäntilanteen muuttumisen myötä. Ja toivottavasti mahdollisimman moni uusi lukija löytää tänne blogin asettuessa uusiin uomiinsa!

    Mikäli kuitenkin etsitte nimenomaan hääaiheista luettavaa, suosittelen Makean säännöllisesti päivittyvää hääblogilistausta sekä Häät – Ideoita ja inspiraatiota hääsuunnitteluun FB ryhmää. Yksittäisistä blogeista haluan nostaa esille omat henkilökohtaiset suosikkini, eli pikkusiskoni ja heidän suomalais-saksalaiset häänsä, sekä Kristan ja Jarkon upeat Kristallihäät. Näitä kahta ja muutamaa muuta hääaiheista blogia jään vielä seurailemaan, vaikka omalta osaltani hääjutut alkavat olla tässä. Kukapa sitä tosin tietää jos kaasoilu tai ystäväpiirin häät vielä nousevat esille bloginkin puolella, sillä rakkaudentäyteisiä ilmoituksia ja kutsuja tuntuu nyt satelevan joka tuutista!

    Sitä ennen, vielä kerran: KIITOS <3

  • Matkaopas Mauritiukselle

    Häiden läpikäynti on vielä aivan täysin vaiheessa, mutta hypätään tässä välissä hetkeksi häämatkaan ja matkavinkkeihin. Moni häämatkaansa suunnitteleva morsian on nimittäin jo ehtinyt kysellä vinkkejä Mauritiukselle, joten kokosin meidän vinkkimme yhteen pakettiin.

    Matkustaminen

    Me lensimme Air Francella Amsterdamista Pariisin kautta Mauritiukselle. Lennot ovat pitkät, ja kieltamättä vähän harmittaa että tehtiin häämatka juuri ennenkuin KLM aloittaa suorat lennot Amsterdamista Mauritiukselle! Saarella on vain yksi kansainvälinen lentokenttä, eli sen puolesta valinnanvaraa ei juuri ole.

    Mauritiuksella vuokrasimme auton koko siellä viettämämme kaksiviikkoisen ajaksi. Liikenne on vasemmanpuoleista, ja liikennesäännöt lähinnä suuntaa antavia. Auto oli tosi kätevä siina mielessä, että pääsimme vapaasti kulkemaan minne ja milloin halusimme, eikä kyyteja tai hintoja tarvinnut koskaan stressata tai neuvotella. Toinen suosittu tapa saarella liikkumisessa kuuluu olevan taksi tai kuljettajan palkkaaminen. Vuokra-auto oli meille paras ratkaisu, ja suosittelen sitä kaikille kenellä on rohkeutta ajaa vääränpuoleisesta liikenteestä ja paikallisten stressaavasta ajotavasta huolimatta.

    Majoitus

    Kaksi viikkoa on pitkä aika vaikka kuinka olisi paratiisisaarella. Halusimme nähdä mahdollisimman paljon, joten päädyimme vaihtamaan majapaikkaa kolmesti matkamme aikana.

    Ensimmäiset viisi päivää vietimme LUX* Le Morne –resortissa saaren länsirannikolla. Viiden tähden resortti oli upea ja palvelu erittäin hyvää. Valitsemaamme pakettiin kuului huone resortin hiljaisemmalla puolella sekä aamupala hotellilla. Myönnettäköön, että näin jälkiviisaana olisi ehkä kuitenkin kannattanut valita täysihoito kaikkine ruokineen ja juomineen. Matkaväsymys ja hääviikolla iskenyt flunssa nimittäin pitivät meidät tiukasti akselilla oma huone-ranta-ravintola-uima-allas ensimmäiset päivät, mikä tarkoitti myös sitä, että päädyimme syömään kaikki ateriamme hotellilla.

    Le Morne Brabantin kupeesta ajoimme kolmeksi päiväksi pohjoiseen, Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin. Port Louisissa yövyimme Le Suffren nimisessä hotellissa, jonka valitsimme lähinna sijainnin takia. Hotelli ei ollut mitenkään erityinen, niin hyvässa kuin pahassakaan. Ruokien hinta-laatusuhde hotellin ravintolassa tosin oli lomakyliin verrattuna erittäin kohtuullinen.

    Häämatkamme viimeiset neljä päivää vietimme saaren tuulisella itärannikolla, Constance Belle Mare Plage resortissa. Huoneemme resortissa oli upea, aamupala erinomainen ja golf oli hotellivieraille ilmaista, mutta valitettavasti resortin hyvät puolet jäivätkin sitten siihen. Saapuessamme ja illallismahdollisuuksista kysellessämme meille tylysti ilmoitettiin että kaikki hotellin ravintolat ovat täyteen buukattuja seuraavat kaksi päivää, eli joutuisimme etsimään ravintolan jostain muualta. Missään vaiheessa tilannetta ei edes pahoiteltu henkilökunnan puolesta, vaan asiaa ihmetellessämme saimme vain olkien kohauttelua ja ilmoituksen että pöytävaraus on tehtävä vähintään kaksi päivää etukateen. Onneksi emme saapuneet paikalle suoraan lentokentältä jet lagin ja matkaväsymyksen kanssa! Muutenkaan palvelu ei millään vastannut hotellin neljää tähteä, ja epamukavia tilanteita sattui täällä yksi jos toinenkin. Palautetta on jätetty niin henkilökunnalle kuin hotellin johdollekin, mutta saa nähdä vastataanko meille koskaan..

    Ruoka

    Resorteissa hinnat ovat luonnollisesti aivan pilvissa, mutta lomakylien ulkopuolella hintataso on erittäin matala. Löysimme useamman kivan paikallisen ravintolan, mutta kaikkein eniten nautimme katuruoasta ja toreista.

    Ravintoloista suosittelemme Wapalapalmia Le Morne Brabantin juurella, ja erityisesti heidän mangolla päällystettyjä kanansiipiään. Reissun parhaat ja tuoreimmat kala-annokset nautittiin Trou d’Eau Doucessa ravintolassa nimeltä La Case Poisson. Port Louissa taas Lambic niminen pubi ja Flying Dodo Brewery saavat meiltä erityismaininnan.

    Mitä tulee katuruokaan, Mauritiuksen parasta antia ovat dhall purit ja roti (jotka ovat molemmat käytännössä curry wrapeja hieman erilaisilla leivillä), gateaux piment (Mauritiuslainen versio falafeleista), sekä tuoreet hedelmät. Toreilla ja katumarkkinoilla on muuten tingittävä ahkerasti, sillä paikallisilla on taipumusta triplata hinnat vaalean turistin lähestyessä. Huomasimme myös, että auttavaa ranskaa puhumalla saa yleensä paremman diilin kuin englanniksi..

    Juoma

    Kookosvesi suoraan pähkinästä ja paikallinen olut. Normaalisti en juurikaan juo olutta, mutta trooppisessa ilmastossa mieto Phoenix tai Flying Dodo upposi mainiosti ja vei janon. Tähän saattoi osaltaan myös vaikuttaa aivan naurettava hinta-laatusuhde mitä tuli saatavilla oleviin viineihin. Myös tuoreet mehut olivat aivan omaa luokkaansa.

    Mita tehdä/nähdä/kokea?

    Aivan ensimmäisenä ja ilmiselvimpänä on mainittava kaikki luontoon liittyvät aktiviteetit. Me kiipesimme Le Morne Brabant vuorelle ja seikkailimme Sept Cascades vesiputouksilla Yanature –firman oppaan kanssa, ja tykkäsimme tosi paljon! Ilman opasta näille luontopoluille ei valitettavasti ole asiaa, mutta haikkeja järjestäviä tahoja löytyy useampia. Oppaamme Matthieu oli mahtava! Hän tiesi tasan tarkkaan missä reitti kulkee ja kauanko on vielä kiivettävä, minkä lisäksi saimme kuulla paljon faktatietoa saaren eläimistösta ja kasveista, joita päästiin ihmettelemään, haistelemaan ja maistelemaan matkan varrella.Opastettujen kierrosten lisäksi kiipesimme itsenäisesti Mauritiuksen kolmanneksi korkeimman Le Pouce vuoren huipulle, mistä oli aivan mahtavat 360 näkymät ymparöiville vuorille ja kaupunkiin. Pakko muuten muistuttaa, että mikäli haluatte pitää uudet ihanat vihkisormuksenne hyvässä kunnossa, ottakaa ne pois vuorikiipeilyn ajaksi! Voimme kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että sormukset ottavat ihan kiitettävästi osumaa jos ne jättää sormeen kiipeilyn ajaksi..

    Muista luontonähtävyyksistä Seven Coloured Earth on kiehtova, joskin yllättävän pieni. Allekirjoittanut viihdytti itseään hyvän tovin paitsi perehtymällä erikoiseen geologiaan, myös tutustumalla puiston kilpikonniin. Pampelmoussen kasvitieteellinen puutarha taas oli äärimmaisen kiehtova, erityisesti henkilölle joka ei ole aiemmin vieraillut trooppisessa ilmastossa. Siellä on nimittäin kasveilla kokoa!

    Mauritiukselta löytyy muutamia mahtavia heppa-aiheisia aktiviteetteja. Ensimmäisenä on luonnollisesti mainittava upeat maisemat ratsastusretkelle. Me teimme tunnin ratsastusvaelluksen Domaine De L’Etoilen upeissa puitteissa. Sattumalta oppaanamme oli jockey, joka antoi meille hyviä vinkkeja vedonlyöntiin (kyllä, me ihan oikeasti mentiin paikalliseen vedonlyöntikojuun häämatkallamme). Mauritiuksella laukkakisat ovat tosi iso juttu, ja lauantain kisoja seurataan silmä kovana niin livenä, tv:stä kuin radiostakin. Jos siis satutte Port Louisin liepeille lauantaina, menkää ihmeessä seuraamaan kyseisiaäkisoja Champ de Mars laukkaradalle!

    Toinen Port Louisin kiinnostavimmista kohteista meille oli Blue Penny museo, jonka näyttely kertoi paikallisesta historiasta. Jos museot eivat innosta, löytyy samalta alueelta myös mukavasti ostosmahdollisuuksia.

    Yhteenvetona sanottakoon että Mauritius on upea matkakohde! Saari on henkeäsalpaavan kaunis, paikalliset todella ystävällisiä ja avuliaita ja ruoka herkullista! Mauritiuksen upeat resortit eivät ole edullisimmasta päästä ja paikallisissa kylissä vieraillessa saattaa pieni kulttuurishokki iskeä. Ranskalla ja englannilla pärjää oikein mukavasti, ja käteistä kannattaa ottaa mukaan.

  • Häämatkalle Eurooppaan: 3 x suosikkini

    Viimeaikoina olen törmännyt useisiin kyselyihin kohteista minihäämatkalle Euroopassa. Jos pidemmälle häämatkalle ei ole heti häiden jälkeen mahdollista lähteä, on mielestäni aivan ihana idea ottaa edes muutama päivä vapaaksi ja matkata Eurooppaan nauttimaan elämästä tuoreena avioparina.

    Moni haikailee klassisten kaupunkikohteiden perään (Pariisi, Lontoo, Berliini, Praha) tai rannalle (Espanja, Kreikka, Croatia), mutta haluaisin muistuttaa että Euroopassa on niin monta muutakin ihanaa kohdetta! Siksi listasin nyt omat suosikkikohteeni häämatkailijoille, jotka kaipaavat reissultaan jotain vähän erilaista.

    Pietari

    Valitettavan moni karttaa Venäjää aivan turhaan, tai ei osaa edes kuvitella tekevänsä lomereissua itärajan taa. tse kasvoin aivan Venäjän rajalla, eli naapurimaa ei ole koskaan tuntunut erityisen kaukaiselta tai eksoottiselta kohteelta. Muutama vuosi sitten teimme O:n kanssa reissun talviseen Pietariin (ja Moskovaan) ja rakastuin aivan täysin. Pietari on upea kaupunki joka huokuu historiaa ja kulttuuria. Herkullista ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, loistavat ostosmahdollisuudet, tsaarinajan loistoa, balettia ja museoita. Pietariin pääsee Suomesta helposti ja nopeasti ihan vain junaan (tai vaikka laivaan) hyppäämällä, ja vastassa on aivan toinen maailma. Suosittelen täydestä sydämestäni, enkä malta odottaa että päästään palaamaan tähän kauniiseen kaupunkiin.

    Islanti

    Turistien määrä Islannissa on noussut räjähdysmäisesti mutta hyvästä syystä. Reykjavik on pieni ja sympaattinen pääkaupunki, mutta rehellisesti en itse jäisi pääkaupunkiin, vaan vuokraisin auton ja seikkailisin pitkin saarta. Islannin karu ja kaunis luonto tarjoaa henkeäsalpaavat puitteet vaelluksiin, kävelyretkiin ja omaan suosikkiaktiviteettiini ratsastukseen. Vesiputouksia, mustaa hiekkaa, kuumia lähteitä, jäätikköjä, tulivuoria.

    Etelä-Englanti

    Lontoo ja Edinburgh ovat kestosuosikkejani, mutta roadtrip Etelä-Englannin rannikkoseutuja pitkin on mahtava kokemus. Tosin väärällä puolella tietä ajaminen pitkin kapeita kyläteitä saa välillä sydämen tykyttämään parin ylimääräisen lyönnin verran. Jylhiä kallioita meren rannalla, kauniita hiekkarantoja ja turkoosia vettä, sekä toisaalla nummia silmänkantamattomiin. Ratsastamaan Dartmoorissa tai Exmoorissa, tutkimaan kuningas Arthurin linnanraunioita, etsimään dinosaurusten fossiileja rannikolta ja vaeltamaan pubista toiseen. Loputtomiin sympaattisia pikkukyliä kapeine teineen ja kivimuureineen – Englanti ei todellakaan ole missään määrin yhtäkuin Lontoo.

  • Lentäminen hääpuvun kanssa

    Me asumme tällä hetkellä Hollannissa. Häitämme juhlitaan Suomessa. Hääpukuni ostin Kanadasta. Lentäminen hääpuvun kanssa on siis ollut oleellinen ongelma aivan puvun hankkimisesta saakka. Ottaen huomioon, että häät ulkomailla ovat vuosi vuodelta suositumpia, en varmasti ole ainoa joka on pohdiskellut hääpuvun kanssa lentämistä.

    Asiaa on tullut selviteltyä ihan urakalla, ja säästääkseni teidät isommalta vaivalta haluan jakaa tutkimustyöni hedelmät kanssanne. Otin yhteyttä muutamaan lentoyhtiöön kyselläkseni heidän ohjeistustaan puvun kanssa lentämiseen, ja ohjeet olivat melko yhdenmukaiset niin yhtiöden välillä kuin oman kokemuksenikin kanssa.

    Finnairin asiakaspalvelusta osattiin kertoa että hääpuvun saa ottaa mukaan käsimatkatavarana, jos se vain mahtuu annettuihin maksimimittoihin. Puvun kuljetus pukupussissa on ok, mutta henkaripaikkaa ei voida taata ellei lippu osoita bisnesluokan paikoille. Lentokentälle ja lähtöportille saapuessa kannattaa toki kysyä josko henkarista löytyisi tilaa, sillä puku mielellään sinne otetaan mikäli paikka vain löytyy. Kannattaa silti varautua siihen, että puvun joutuu runttaaman istuimen yläpuolella olevaan lokeroon – oman harkinnan mukaan kannattaa siis miettiä haluaako pukua kuljettaa pukupussissa irrallaan vai yrittääkö sitä taiteilla kässärikokoiseen matkalaukkuun.

    Jos puvun joutuu sullomaan matkalaukkuun, on tärkeää tehdä homma huolella, ja kohteessa päästää puku roikkumaan täyteen pituuteensa mahdollisimman pian, sekä suorittaa pieni (tai vähän isompikin) pöyhintä lennon jälkeen. Hääpuvut saa usein viikattua aika nätisti, tai vaihtoehtoisesti rullattua samaan tyyliin kuin makuupussia pakatessa. Ihan sellaisenaan pukua en välttämättä likaiseen matkalaukkuun laittaisi, vaan käyttäisin esimerkiksi lakanaa tai edes pakkauspaperia puvun suojaamiseen.

    KLM:llä lensin puvun kanssa jo kertalleen, ja tuolla reissulla kaikki meni mainiosti. Puku lensi bisnesluokan komerossa vaikka morsian itse istui turistiluokassa. Lentokentällä ja koneessa henkilökunta oli aivan upean ymmärtäväistä ja niin minä kuin pukuni sain osakseni äärimmäisen ystävällistä ja joustavaa palvelua! Kuitenkin myös sieltä suunnalta annettiin samat periaatteelliset ohjeet: puvun saa ottaa mukaan kunhan se mahtuu mittoihin, ja jos tilaa henkarikaapeissa on niukasti voi puvun joutua tyrkkäämään hyllylle tai penkin alle.

    Kummankaan yhtiön kohdalla puvusta ei tarvitse ilmoittaa ennakkoon, joskin niinkin voi tehdä ainakin KLM:n netissä tehtävän check inin kautta tai soittamalla lentoyhtiölle. Loppuviimein kuitenkin se on lentokenttähenkikökunta ja koneen miehistö jotka osaavat asiassa parhaiten auttaa.

    Onko sinulla kokemusta hääpuvun kanssa lentämisestä? Tai onko tämä vielä edessä?