• Matka alttarille

    Minulle on ollut jo hetken aikaa selvää, että haluan kävellä alttarille yksin.

    Tähän ei suinkaan liity minkäänlaista draamaa. Henki kyllä pihisee isässäni edelleen ja meillä on hyvät välit.

    Miksi sitten kävelisin yksin? Rehellisesti on myönnettävä, että ei tälle mitään sen kummempaa selitystä ole. Jostain syystä en ole missään vaiheessa osannut kuvitella käveleväni tuota matkaa muuten kuin yksin, niin että siskoni (= kaasoni) kävelee perässäni.

    Eniten tämän päätöksen kohdalla jännitti kertoa isälleni, sekä vähän myös se, mitä muut ajattelevat. En halua kenenkään ymmärtävän tilannetta väärin, mutten toisaalta myöskään koe tarpeelliseksi selitellä asiaa sen kummemmin. Olen moderni, itsenäinen, aikuinen nainen, enkä näe tarpeelliseksi että kukaan luovuttaisi minua minnekään. En niinkään tarkoituksellisesti yritä kapinoida perinteitä vastaan, mutten halua väkisin noudattaa perinteitä jotka eivät tunnu omilta. Jos häiden suhteen muutenkin mennään sillä periaatteella, että tehdään niinkuin hääparista parhaalta tuntuu, niin miksei sitten tämänkin kohdalla?

    Kenen kanssa te kävelette alttarille?
  • Häät = vauva?

    Kihloista ilmoittamisen myötä ovat vauvautelut (ja juorut) lisääntyneet huomattavasti. Tavallaan ymmärrän kyselyt, mehän ollaan parhaassa vauvantekoiässä ja elämäntilannekin alkaa näyttää siltä että jälkikasvu voisi sopia kuvioihin. Toisaalta taas ymmärrän myös ihmisten tuohtumisen siitä, että moni olettaa vauvan olevan syynä naimisiin menolle, tai että lapsia pitäisi siunaantua heti häiden jälkeen. Aihe koskettaa monia häitään järjestäviä ja tulevaisuuttaan suunnittelevia, ja siksi haluan hieman avata omia ajatuksiani aiheeseen liittyen, sekä herätellä asiallista keskustelua.

    Siinä missä joskus aikoinaan avioton lapsi saattoi olla kauhistus koko suvulle ja yhteisölle, on tilanne nykyään toinen. Perhekuvioita ja järjestelyjä on vaikka minkälaisia, eikä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua perheen perustamiseen ole.

    Omalla kohdallamme tärkeää on, että ollaan naimisissa ennen mahdollisia lapsia. Ei siksi, etteikö vakavasti voisi sitoutua ilman nimiä paperissa, vaan siksi, että meille se on helpompaa ja lapsemme saavat kaikki mahdolliset oikeudet, edut, ja mahdollisuudet. Erityisen tärkeää tämä on meille siksi, että me edustamme kahta eri kansalaisuutta, ja asumme ainakin toistaiseksi kolmannessa maassa. Tälläisessä tilanteessa paperityöt ovat aivan loputon suo. Haluamme taata lapsillemme kaksoiskansalaisuuden ja välttää ylimääräistä byrokratiaa, mikä onnistuu helpoiten vanhempien ollessa naimisissa.

    Toivomme molemmat että lapsia meille vielä suodaan, mutta milloin, sitä en osaa sanoa. Toivon kuitenkin ettei siitä udeltaisi meiltä tai muiltakaan. Ehkä lapsia ei haluta, ehkä niitä ei voida saada. Ehkä lapsia on menetetty tai vauva on saanut alkunsa yllättäen. Elämäntilanteita on niin monenlaisia, eikä koskaan voi tietää mitä asiassa on taustalla. Asiallisesti aiheesta voi keskustella, mutta koskaan ei pitäisi olettaa, että esimerkiksi häät automaattisesti tarkoittavat että nyt ollaan lisääntymässä.

    Millaisia ajatuksia tälläiset oletukset muissa herättävät?
  • Maailman paras mies

    Mari haastoi jokin aika sitten kaikki bloggaavat morsiamet kertomaan miksi oma mies on maailman ihanin. Ja koska mulla nyt sattuu olemaan maailman paras hubby-to-be, kerron mielelläni miksi.

    O on maailman ihanin tuleva aviomies koska..
    … hän tekee hyvää ruokaa, ja kokkailee mielellään. Keittiössä puuhaileva mies on uskomattoman seksikäs.
    … hän on herrasmies. O avaa ovet, auttaa takin päälle, maksaa ravintolassa, ja kävelee tien autojenpuoleisella reunalla. Hän on huomaavainen, kohtelias, ja antelias.
    .. hänellä on elefantin muisti ja haukan huomiokyky. Hän muistaa ihan minimaalisen pieniä juttuja ja tai kommentteja joita suustani on pääsyt, ja huomaa kaiken aina uudesta kynsilakasta salaiseen suklaakätköön. O myös osaa listata ja kuvailla varmaan kaikki NHL:ssä tehdyt maalit viimeisen 25 vuoden ajalta, sekä muita äärettömän tärkeitä juttuja.
    .. hän kannustaa ja vaatii minua tekemään enemmän. Oli kyse sitten kouluhommista, liikunnasta tai uuden reseptin kokeilemisesta, O jaksaa aina kannustaa tekemään ja kokeilemaan, eikä ”en jaksa” kuulu hänen sanastoonsa.
    .. halaa ja pussaa ja kertoo (ja osoittaa) rakastavansa monta kertaa päivässä, joka ikinen päivä.
    .. hän on näppärä ja osaa melkein mitä vaan, oli kyse sitten Ikea-lipaston kasaamisesta tai tukkeutuneen vessanpöntön korjaamisesta.
    .. hän vie roskat ulos ja tiskaa. Nämä kaksi on mun ylivoimaiset inhokki kotityöt, ja O hoitaa molemmat mukisematta ja enempiä kyselemättä.
    .. olemme molemmat yhtälailla lukutoukkia kaappinörttejä, jotka rakastavat niin bisnesluokassa lentämistä ja samppanjaa kuin telttailua ja makkaranpaistoa nuotiolla. Olemme toistemme parhaita ystäviä ja jaamme samat toiveet ja tulevaisuuden suunnitelmat.

    Tosiasiassa, jos listaisin aivan kaikki syyt miksi rakastan O:ta ja mikä tekee hänestä maailman parhaan miehen, olisi lista aivan loputtoman pitkä. Tämä on vain pintaraapaisu kaikista niistä asioista jotka saivat minut rakastumaan mieheeni, ja jolle tulen muutaman kuukauden päästä sanomaan tahdon.

    PS. Viikonloppuna suunnataan Antewerpeniin vihkisormusshoppailemaan!

  • Wife (-to-be)

    Tässä kuluneen kuukauden kahden aikana mies on jostain syystä täysin oma-aloitteisesti alkanut viittaamaan minuun vaimona. Tai wife:han se hänelle on.

     Kuva parin vuoden takaa O:n siskon häitä seuranneelta vaellukselta Kanadan Albertasta.

    Ei olla vielä naimisiin asti ehditty, mutta herranjestas sulan joka kerta kun kuulen miehen puhuvan minusta vaimona! Tätä tapahtuu erityisesti uusien ihmisten kanssa ja muille puhuessa, ei juurikaan kahden kesken. Tainnut tuo kaksilahkeinen tosiaan sisäistää sen että naimisiin ollaan menossa!

    Vielä kun itsekin ymmärtäisi että me ollaan ihan aikuisten oikeasti aviopari loppukesästä!!