• 25 x suomalaisuudesta

    Itsenäisyyspäivän kunniaksi aioin alunperin kirjoittaa suomalaisuudesta, ja siitä, mitä se oikeastaan minulle merkitsee. Yritin kovasti löytää oikeita sanoja kuvaamaan ajatuksiani, mutta mikään, mitä sain aikaan ei tuntunut tarpeeksi kuvaavalta, tunteikkaalta, oikealta tähän hetkeen. Tuijotettuani tyhjää paperia tarpeeksi pitkään kuoppasin ajatuksen toistaiseksi, ja päätin valita helpomman tavan kertoa suomalaisuudesta. Nimittäin vastaamalla 25 kysymykseen (ulko)suomalaisuudesta.

    Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

    Asun Alankomaissa, Amsterdamissa. Täällä ollaan asuttu nyt puolisentoista vuotta. Kaikkiaan vuosia ulkomailla on takana kuusi.

    Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

    Suomivisiittien määrään vaikuttaa moni tekijä. Keskimäärin kuitenkin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Viimeksi kävimme Suomessa elokuussa ja seuraavan kerran kotikonnut kutsuvat maalis- ja kesäkuussa.

    Mitä kaipaat Suomesta?

    Perhettä ja ystäviä tietenkin. Ruokaa. Neljää vuodenaikaa. Saunaa kotona.

    Lempi-maisemasi Suomessa?

    Kesäinen Saimaa omalta mökiltä käsin.

    Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

    Vien Fazerin sinistä töihin, ja illalla taidan nauttia Napue gin and tonicin samalla kun käyn läpi linnanjuhlien asut ja muut päivän tapahtumat.

    Mitä Suomalaista muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit tuoda Suomesta?

    Pakko myöntää, että meillä on keittiön kaapit täynnä suomalaista designia. Suomalaista löytyy myös vaate- ja liinavaatekaapista sekä kirjahyllystä. Kehrään onnesta tietäessäni että pohjoismaalainen muotoilu on nyt supertrendikästä Alankomaissa, eli montaa juttua ei onneksi tarvitse raahata Suomesta saakka!

    Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

    Jos korut lasketaan tavaroiksi, niin vastaan että kaikki läheisistä muistuttavat korut.

    Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

    Riisipiirakoita ja ruisleipää. Poroa. Lakkoja. Suomalaista suklaata. Kermaviiliä. Järvestä pyydettyjä ahvenia. Myös Alku-puurot ovat aivan mahtavia! Tämä lista jatkuisi ihan loputtomiin!

    Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

    Kesäkeitto eikä maksalaatikko uppoa sitten millään. Eivätkä veriletut.

    Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

    Tähän on tosi vaikea vastata. Olen asunut ulkomailla koko aikuisikäni, enkä osaa oikein edes kuvitella millaista elämä suomessa olisi.

    Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

    Ruisleipää, riisipiirakoita, suklaata, puuroa ja hautakynttilöitä.

    Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

    Teininä koin että Suomi on tylsää takapajulaa, mutta nykyään Suomi on aika cool paikka. Järjestäin jokainen puhuu kolmea kieltä, selvitään vuodesta toiseen pimeydessä ja tuimissa pakkasissa tai vastaavasti ympärivuorokauden valoisissa kesissä. Kotimaamme on turvallinen ja tasa-arvoinen. Nykyään kerron ylpeästi olevani suomalainen kun joku kysyy. Ja saataan kertoa vaikkei kysyttäisikään.

    Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

    Jatkuva valittaminen. Vasta ulkomailla asumisen myötä olen huomannut miten paljon suomessa valitetaan. Kaikesta ja kaikkialla.

    Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

    Luonto, sauna ja tietynlainen yksinkertaisuus ja hiljaisuus.

    Suomalaisinta minussa on…

    Rakkaus saunaan sekä suoruus. Popsensaatio Alman sanoin arvostan sitä, että ”Suomessa ei tarvitse lässyttää” – kaiken ei tarvitse olla wonderful ja amazing, eikä tarvitse tehdä katteettomia lupauksia siitä miten we should go for drinks sometime. Asiat sanotaan niinkuin ne on, turhia kaunistelematta tai kauhistelematta.

    Puolisoni mielestä suomalaisinta minussa on…

    Se, etten pelkää hiljaisuutta eikä se vaivaa minua millään lailla. Aina tämä ei tosin ole positiivinen ominaisuus!

    Olen hävennyt Suomea/suomalaisia…

    Lentokoneessa perseet vetävät suomalaismiehet on kyllä omassa luokassaan.

    Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

    Yllättävän paljon! Mika Häkkisen, Kimi Räikkösen, Nokian, pimeät talvet, lumen, erinomaisen koulusysteemin ja usein sieltä tulee pari suomenkielistä sanaakin.

    Kerron aina Suomesta…

    Suomen luontoa ja vuodenaikoja jaksetaan aina ihmetellä. Ja mukavahan niistä on kertoa!

    Kuinka usein puhut Suomea?

    Kirjoitan ja luen suomea päivittäin, mutten juurikaan pääse puhumaan suomea missään. Mitä nyt Insta stories videoille ja unissani!

    Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

    Rakas.

    Mikä lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

    Pakko myöntää, etten juurikaan seuraa mitä suomalaisen musiikin maailmassa tapahtuu. Niinpä vastaan Karjalaisten laulu, Maamme laulu sekä Finlandia – takuuvarmasti saa aina tunteet pintaan!

    Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

    Viemme kynttilöitä haudoille jouluna. Tämä on perinne jonka myös kanadalainen puoli perhettä on ottanut omakseen. Muutenkin aina sisällytetään suomalaisia elementtejä esimerkiksi pyhiin.

    Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

    Kiitos, että sain syntyä Suomeen, ja kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana rakentamassa maatamme. Olen äärimmäisen ylpeä juuristani ja kotimaastani. Olen kiitollinen siitä, että sain viettää lapsuuteni turvallisessa, tasa-arvoisessa, hyvässä maassa.

     

    Kiitos haasteesta Housefive Sara

  • Paperityöt sukunimen vaihtuessa

    Täällä alkaa vihdoin viimein olla häitä ja sukunimen vaihtoa seuranneet paperityöt loppusuoralla! Urakka on edennyt tasaisesti, vaikkakin varsin verkkaisesti. Uusittavia ja päivitettäviä papereita on yllättävän paljon, ja olen aika varma että niitä ilmestyy vielä lisää kun vähiten odottaa.. Tässä kuitenkin melko kattava muistilista siitä, mitä kaikkea pitää uusia sukunimen vaihtuessa.

    Itse aloitin häämatkalla niistä ”helpoista” ja tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisistä muutoksista: vaihdoin nimeni sosiaalisen median kanavissa ja loin uuden sähköpostiosoitteen. Sähköpostin kanssa joutui hieman kikkailemaan, sillä siinä missä nimikaimoja ennen oli kourallinen, löytyy niitä nyt useampi sata jos ei tuhansia. Kikkailtua on harrastettu myös töissä, kun yhdessä HR ja IT kollegoiden kanssa on yritetty saada nimiä vaihtumaan systeemeissä ja työsähköpostia ohjautumaan oikeaan osoitteeseen.

    Uusi sukunimi ehti päivittyä Suomen väestötietojärjestelmään joskus häämatkan aikana, joten kotiin palattuamme pääsin heti selvittelemään passin uusimista. Valitettavasti hommaa ei saanut tällä kertaa hoidettua sujuvasti netissä, eikä edes Hollannissa, vaan passin uusintaa varten jouduin matkustamaan Brysseliin ja vierailemaan Suomen suurlähetystössä. Kaikkien Benelux-maiden passiasiat nimittäin käsitellään siellä. Ei siis muuta kuin passikuvat matkaan, uuden nimmarin harjoittelua junamatkalla ja täyttämään paperit Belgiaan. Vajaan parin viikon odottelun jälkeen postipojat kiikuttivat uuden passin kotiovelle.

    Uuden passin (joka, anteeksi nyt vain, on ihan hirveän ruma verrattuna ihanaan ja kauniiseen vanhaan lumihiutalepassii – joo, olen edelleen hieman katkera) jälkeen oli helppo uusia pankkikortti ja parit nimelliset bonuskortit. Samalla ilmoittelin vuokranantajalle, sähkö-, puhelin- ja vesiyhtiölle sekä kuntosalille uudesta nimestä. Paikallisen väestötietojärjestelmän käsiteltyä muutokset moni taho, kuten yliopisto ja verottaja, saavat vielä automaattisesti ilmoituksen uudesta sukunimestä.

    Paikallisen lainsäädännön mukaan minun on tosiaankin käytävä ilmoittamassa parisuhdestatuksen muutoksesta kaupungille, ja samalla visiitillä päivitettävä sukunimeni tietokantaan sekä anottava uutta ajokorttia. Koska asun ulkomailla, on edessä pakkovaihto paikalliseen ajokorttiin. Ensimmäinen vapaa aika kaupungin virastoon löytyi vasta marraskuun loppupuoliskolta, eli pari kuukautta täällä asioidessa on jouduttu arpomaan kahden nimen välillä. Toivottavasti pian homma on kuitenkin pulkassa, ja pääsen totuttelemaan uuteen nimeen ja identiteettiin miettimättä millä nimellä esittäydyn.

    Papereiden ja korttien päivittämisen lisäksi uusi sukunimi on saanut pohtimaan omaa identiteettiäni. Erityisesti siksi, että tyttönimeni on kovin suomalainen -nen päätteinen nimi, mikä on taannut sen, että ihmiset osasivat yhdistää minut kotimaahani ja nimi jäänyt hyvällä tavalla ihmisten mieliin. Avioliiton myötä nimeni on entistä kansainvälisempi, suomalainen aksentti englantia puhuessa on hioutunut pois vuosien saatossa, eikä ulkonäönkään perusteella osata laittaa kartalle Pohjois-Eurooppaa tarkemmin. Nimen vaihtumisen myötä suomalaisuuteni ei enää olekaan muille yhtä ilmiselvää kuin aiemmin.

    Seison kuitenkin edelleen sen takana, että miehen sukunimeen vaihtaminen oli oikea päätös minulle ja meille.

  • Kaksikieliset häät

    Kahden kielen ja kulttuurin kohtaamiset ovat meille arkipäivää, eikä asiaa tule oikeastaan enää edes sen kummemmin ihmeteltyä. Häiden kohdalla aihetta oli kuitenkin lähestyttävä vieraidemme näkökulmasta. Kuinka järjestää juhlat niin, että eripuolilta maailmaa saapuvat ystävät ja sukulaiset saavat kaikki häistä mahdollisimman paljon irti, ja homma sujuu jouhevasti? Missä kohdissa suomalaiset ja kanadalaiset häät eroavat? Onko meillä perinteitä mitä pitäisi ehkä selittää vieraille? Millä kielella mennään ja milloin?

    Kuten ehkä jo tiesittekin, mieheni äidinkieli on englanti, minun suomi. Kotikielemme on englanti, joka sattuu olemaan molemmille myös työkieli. Asuinmaassamme puhutaan hollantia (ja toki myos sujuvaa englantia enimmistön toimesta), minkä lisäksi molemmilta sujuu vielä pari bonuskieltä. Ystäviä meillä on ympäri maapalloa. Nopeasti laskettuna häissämme oli edustetttuna 11 eri kansallisuutta. Sanomattakin siis selvää, että jokin järkevä ratkaisu kieli- ja kulttuuriasioihin oli keksittävä.

    Onneksi lähes kaikki vieraistamme puhuivat sujuvasti joko suomea tai englantia tai molempia, ja niillä muutamilla keneltä kumpikaan ei oikein sujunut oli tulkkaamaan kykenevä seuralainen. Näin ollen kielivalinnat olivat helppoja. Piti vain päättää miten homma hoidetaan käytännössä.

    Häiden paperiasioista, kuten kutsuista, menuista ja kirkko-ohjelmista tehtiin kaksi erikielista versiota, ja niitä jaettiin vieraille heidän vahvimman kielensä mukaan. Vihkiminen suoritettiin vuorottelemalla kahta kieltä, niin ettei samoja asioita kuitenkaan toisteltu montaa kertaa. Kävimme sekä kotona että papin tapaamisessa vihkimisen läpi kohta kohdalta, joten me molemmat tiesimme tarkalleen mitä oli tiedossa. Pappi piti puheensa englanniksi, mutta toisti tärkeimmat pointit lennosta suomeksi kesken puheen. Tahtomisesta kysyttiin ja siihen vastattiin molemmat vain omilla äidinkielillämme: mies englanniksi ja minä suomeksi.

    Iltajuhlissa vastuu siirtyi seremoniamestareille. Seremoniamestareina toimi parivaljakko, joista toinen oli kanadalainen ja toinen suomalainen. He pitivät huolen siitä, että kaikki info saatiin perille kahdella kielellä ja ilta rullasi mukavasti eteenpäin. Näin myös perinteisemmät kulttuurisidonnaiset jutut, kuten kakunleikkaus ja morsiamenryöstö onnistuttiin selittamään vieraille, joille nämä eivät olleet entuudestaan tuttuja juttuja.

    Kielellisesti heittamällä haasteellisin osuus juhlissa olivat puheet. Emme pyytäneet puheista käännöksia ennakkoon, muttemme myöskaan halunneet tulkata kesken puheen. Suomalaiset ymmärsivät mitä ymmärsivat nopeasti aksentilla puhuvien kanadalaisten puheista, kun taas ulkomaalaiset eivät ymmärtäneet suomeksi pidetyistä puheista hölkäsen pöläystä. Tosin tästä huolimatta moni vieraista tuli jälkeenpäin kertomaan nyyhkineensä läpi isäni puheen vaikkeivat he ymmärtäneet sanaakaan – puhe tuli niin vahvasti suoraan sydämestä. Siskoni englanniksi pitämä puhe kuittasi hauskuudellaan illan parhaan puheen palkinnon, vaikka sulhasen veli oli tiukasti mukana tässä skabassa.

    Kaksikielisyys tuo hääjärjestelyihin yhden lisähaasteen, mutta se ei todellakaan ole este onnistuneille juhlille. Päinvastoin, kaksikielisyys ja –kulttuurisuus on suuri rikkaus. Olen edelleen todella innoissani siitä, että pääsimme esittelemään kotimaatani, kieltäni ja kulttuuriani ulkomaalaisille läheisillemme, ja toisaalta suomalainen puoli perheestä ja ystävistä sai mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja niihin ihmisiin kenen kanssa vietän aikaa täällä maailmalla. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi siis erittäin hyvä maku!

    Kuvat Ida Lohela

     

    Löytyykö ruutujen takaa muita kaksikielisessä tai monikulttuurisessa suhteessa?

  • Miksi Suomi?

    Meiltä on monesti kyselty miksi päätimme mennä naimisiin juuri Suomessa emmekä Kanadassa, ja mitä jos järjestäisimmekin juhlat molemmissa maissa? Juhlapaikan valinnan kanssa tuskailee varmasti moni muukin pariskunta, oli kyseessä sitten monikulttuurinen liitto tai vaikka suvut eri puolella Suomea.
    Rehellisestihän olisin ollut täysin valmis karkaamaan vihille ja sitä kautta välttämään kaiken häiden järjestämiseen liittyvän politiikan ja sumplimisen. Miehelle tämä ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten neuvotteluiden kautta päädyimme toiseen ääripäähän, jossa häihin kutsutaan aivan kaikki. Toivomme että mahdollisimman moni läheisistämme pääsee juhlimaan kanssamme, mutta ymmärrämme täysin että melkeinpä toiselle puolelle maailmaa (tai Suomea) matkustaminen häiden takia on iso pyyntö. Useammalta taholta ehdotettiin ratkaisuksi sitä, että järjestäisimme juhlat molempien kotimaissa. Kieltäydyimme kohteliaasti, sillä vaikka tämä saattaisi olla vieraiden kannalta parempi ratkaisu, ei se tuntunut meistä oikealta. Jos juhlia olisi useammat, milloin me sitten oikeasti mentäisiin naimisiin? Missä? Kuka kutsuttaisiin hääpäivänä paikalle todistamaan? Sitäpaitsi, eihän ne oikeastaan edes ole häät jos kukaan ei mene naimisiin..

    Näin ollen etenemme yksien juhlien taktiikalla. Seuraava kysymys olikin sitten missä ne juhlat järjestetään? Tästä ei jouduttu vääntämään kättä missään vaiheessa, vaan mies auliisti ehdotti että josko Helsingissä. Tämä siksi, että isovanhempani pääsisivät mukaan häihimme, sekä osittain myös siksi, että paperityöt hoituvat huhujen mukaan helpommin Suomen päässä. Bonuksena vielä koska Tuomiokirkko. Helsinki tuntui meille sopivalta kompromissilta, sillä se on kaikista helpoin kaupunki ulkomailta saapuville (joskin myös suuri osa suomalaisista vieraista joutuu matkustamaan) ja meille tavallaan tuttu vaikkei kumpikaan siellä olla koskaan muutamaa päivää enempää vietetty.

    Yllättävän moni vieraistamme on jo ehtinyt ilmoittaa varanneensa lentoliput tai hotellin, vaikka virallisia kutsuja ei olla vielä saatu eteenpäin! Mikä ihana ja kutkuttavan jännittävä tunne kun häät alkavat tällä tavalla konkretisoitua!

    Miten te valitsitte juhlapaikkakunnan?

  • Kaksikielisessä kodissa

    ”Rakas, do you want some kahvia?”
    ”Se on talvi! Let’s turn the talvivalo on!” 

    Tässä huushollissa sekakielisiä lauseita viljellään varsin ahkerasti. Mies ei vielä osaa suomea, mutta opettelee kovalla innolla, sana kerrallaan. O:n sanavarasto on jo melko hyvä, joskin tuntuu että mieleen jäävät paremmin ne vähemmän hyödylliset sanat.. Tällä hetkellä mieheltä irtoaa hellittelynimien lisäksi varsin sujuvasti muun muassa eläinten, kasvien ja ruokien nimiä, minkä lisäksi numeroissa päästään pariinkymmeneen. Tämänhetkisiin lempisanoihin – joita hoetaan aina kun vain mahdollista – lukeutuvat muun muassa ”appelsiinimehu”, ”moikkeliskoikkelis” ja ”kiitti”. Kielioppi ja lauseiden muodostaminen sen sijaan tuottaa vielä hankaluuksia, mutta yksinkertaisia lauseita osataan ulkoa ja niitä käytetään ahkerasti: ”yks glögi, kiitos”.

    Harmi vain että näin ulkomailla asuessa suomen kieltä ei oikein pääse käyttämään eikä harjoittelemaan muualla kuin kotona. Suomessa vieraillessamme O ottaakin ilon irti opettelemalla lukuisia uusia sanoja ja käyttämällä niitä aivan kaikkialla, niin perheeni kanssa kuin vaikka kahvilan kassallakin. Aina vietettyämme aikaa Suomessa saan huomata miten huimasti miehen kielitaito kehittyy kun kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja puhumista pääsee harjoittelemaan niin paljon kuin sielu sietää. 

    En millään muista miten tai milloin aloimme ujuttamaan suomalaisia sanoja keskusteluihin, mutta jotenkin ne ovat eksyneet mukaan. En ole missään vaiheessa vaatinut mieheltä suomen kielen opiskelua, vaan hän on itse ollut innoissaan oppimassa uutta kieltä. Itseasiassa mies on meistä kahdesta ollut se, joka on ajoittain huolissaan siitä miten joudun aina puhumaan pelkkää englantia. Onneksi oma kielitaitoni on sillä tasolla, etten ole enää pariin vuoteen kokenut englannin puhumista tai kuuntelemista mitenkään vaikeaksi tai väsyttäväksi. Nykyään myös kielestä toiseen hyppääminen onnistuu aika luontevasti, joskin välillä kyllä suomen kielestäni kuulee ettei sitä ihan päivittäin tule puhuttua. Olen kuitenkin ollut tosi otettu siitä, miten O aina muistaa ottaa minut huomioon myös kieliasioissa – oli kyse sitten englannin sanojen selittämisestä tai suomen kielen opettelusta.

    Saa nähdä puhutaanko meillä vielä joskus suomea kotikielenä.

  • Monikieliset häät

    Yksi asia mikä on ollut alusta saakka selvää on se, että meille tulee monikieliset ja -kulttuuriset häät. Yritin ensin ahtaa sekä kielen että kulttuurin yhteen massiiviseen postaukseen, mutta kun tajusin miten helppo silloin on karata aiheesta, päätin jakaa aiheen pienemmiksi paloiksi. Kielistä ja kulttuureista kun riittäisi materiaalia vaikka kuinka moneen postaukseen.

    Kuten moni jo varmasti tiesikin, minä olen suomalainen ja tuleva mieheni kanadalainen. Ollaan ehditty asua useammassa maassa tässä välissä, niin yhdessä kuin erikseenkin, mikä tarkoittaa sitä että vieraita juhliin on tulossa niin Suomesta, Euroopasta kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikastakin. Vaikka eri kielten natiiveja tässä poppoossa riittääkin, juhlitaan meillä pääasiassa englannin- ja suomenkielen yhdistelmällä.

    Millä kielellä mikäkin hoidetaan on vielä työn alla, mutta pyrimme siihen että kaikki pysyvät jotakuinkin kärryillä niin vihkimisen kuin juhlienkin ajan. Häiden paperituotteet järjestyy suht helposti sekä suomeksi että englanniksi, kun taas ohjelmanumeroiden sekä puheiden ja vastaavien kohdalla suunnitelmat ovat vielä auki. Sen verran ollaan ehditty ajattelemaan että seremoniamestareiksi nakitetaan ainakin yksi suomalainen ja yksi kanadalainen ystävä, ja toivotaan että heidän avustuksellaan saadaan juhla etenemään suuremmitta mutkitta. Ketään ei vielä ole pyydetty tähän tärkeään tehtävään, mutta sitäkin pitäisi jo alkaa miettiä. Jos kokeneemmilta tai muuten pidemmälle suunnitelleilta löytyy vinkkejä häiden kielipolitiikkaan liittyen, kuulisimme niitä enemmän kuin mielellämme!

    Arjessa meillä kotikielenä on englanti, höystettynä satunnaisilla suomenkielisillä sanoilla. Mies osaa aika kattavan valikoiman sanoja ja fraaseja suomeksi, mutta asioiden yhteen nipominen tuottaa vielä hankaluuksia. Häntä kiinnostaa kovasti oppia lisää, mutta ulkomailla asuessa uuden kielen opiskelu on osoittautunut hitaaksi. Käytiin juhannuksen tienoilla Suomessa vajaan viikon mökkilomalla, ja oli hauska huomata miten nopeasti O poimi ja oppi suomenkielisiä sanoja kun oltiin ympäristössä jossa oikeasti pääsi käyttämään kieltä. Niinpä uskaltaisin veikata että sulhasen suusta kuullaan muutama sana suomea myös häissä!

    Yksi asia mistä varmasti tullaan vielä neuvottelemaan on se, sanotaanko ”tahdon” vai ”I do”. Me molemmat nimittäin haluaisimme sanoa nämä tärkeät sanat omalla äidinkielellämme, mutta toisaalta halutaan myös kunnioittaa puolisoa ja käyttää molempia kieliä. Voisikohan nämä sanoa molemmilla kielillä? Molemmat omillaan tai ensin omalla ja sitten toisen? Tätä ja muitakin kieliasioita varmasti tullaan pohtimaan vielä useaan otteeseen ennen kuin sanojen aika koittaa.

    Kuvituksena muutamia otoksia kesäiseltä Suomi-lomaltamme, vaikkei niillä sen kummemmin tekstin kanssa olekaan tekemistä.