• Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Foodie häät

    Menujen miettiminen ja toteuttaminen kaikkine välivaiheineen haukkaa ison osan arjestamme, ja kutsumme mielellämme ystäviä ja sukulaisia meille syömään. Niinpä ketään tuskin yllätti, että ruoka ja juoma olivat prioriteettilistan kärjessä myös häitä järjestäessä.

    Valitsimme pitopalvelun puhtaasti posiitivisen palautteen ja erinomaisen asiakaspalveluasenteen perusteella. Ja toki myös siksi, että saimme Keikaus Cateringiltä toiveitamme vastaavan tarjouksen asialliseen hintaan.

    Ottaessani yhteyttä pitopalveluun kerroin päivämäärän lisäksi arvioidun vierasmäärämme, sekä suuntaa antavan idean ruokatoiveistamme. Emme toivoneet mitään erikoista tai eksoottista, vaan päinvastoin halusimme tarjota vieraillemme aitoja suomalaisia makuja. Pitopalvelun väki luonnosteli meille muutaman menuehdotuksen, joiden pohjalta lopullista ruokalistaa lähdettiin tuunaamaan.

    Suurehkoissa, monikulttuurisissa häissämme buffet-ruokailu tuntui kaikista helpoimmalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta. Siinä missä Suomessa buffet taitaa olla suosituin vaihtoehto, on Pohjois-Amerikkalaisissa häissä pöytiin tarjoilu ennemmin sääntö kuin poikkeus. Pohdinkin etukäteen mitenhän rapakon takaa saapuvat vieraat kokevat suomalaisen buffetin. Ei kuitenkaan olla kuultu muuta kuin positiivista palautetta, joten hyvin tuo kai otettiin vastaan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pöytiin tarjoilusta, mutta buffetin isoja plussia ovat ehdottomasti ruokailun sujuva eteneminen, sekä se, että jokainen saa valita tarjoilupöydästä ruokaa oman makunsa mukaan, kukin itselleen sopivimman määrän.

    Mita häämenustamme löytyi?

    Cocktail hourin aikana tarjoiltiin alkupaloina savuporomoussea kotitekoisella näkkileivällä ja graavilohta mallasleivän ja tilliaiolin kera. Molemmat maistuivat vieraille erinomaisesti.

    Buffetista löytyi salaattiosastolta viherversosalaatti, jossa Kolatun cheddarlastuja ja puolukkavinegretteä, kirkasta puikulaperunasalaattia, mansikka-juustoleipäsalaattia, sekä savupossu-melonisalaatti mustaherukkabalsamicon kera. Kalana meillä oli leppäsavustettua lohta, jonka kaverina tarjottiin pikkelöityjä vihanneksia ja hunaja-sinappidressing. Pääruokana tarjottiin säräjuureksia ja yön yli haudutettua karitsan niskaa tumman sienikastikkeen kanssa. Lisäksi täydentämään valittiin juureen leivottua ruisleipää ja kirnuvoita. Kasvissyöjät oli huomiotu erikseen tarjoamalla heille pääruoaksi punajuuri-kikherne pihvit kera sienimuhennoksen.

     

    Viinit valitsimme menun perusteella, sen mukaan mita superalkossa oli tarjolla. Puna- ja valkoviinin lisäksi meillä oli varattuna lemppari roseetamme, mutta se unohtui juhlapaikan jääkaappiin kaiken hässäkän keskellä, emmekä edes huomanneet asiaa ennen seuraavaa aamua!

    Jälkiruokana oli perinteistesti hääkakku. Hääkakussa maistuivat lakka, vanilja ja suolakaramelli, ja se oli suussasulava pari kahville ja aveceille.

    Olimme äärimmäisen innoissamme menusta jo ennen juhlia, ja uskokaa pois, jälkeenpäin on monesti harmiteltu ettei hääpäivänä syöty enempää! Olimme toki kuulleet ystäviltämme jo ennakkoon ettei hääpäivänä ehdi eikä malta syömään, ja jouduimme toteamaan, että tämä on valitettavasti aivan totta! Molemmat saimme syötyä yhdet lautaset tyhjiksi ja sitä kautta pääsimme maistelemaan lähes kaikkea, mutta emme yksinkertaisesti saaneet yhtään enempää alas vaikka ruoka oli herkullista!

    Vierailtamme satelee edelleen kiitosta ruoista, ja hääpäivän herkkuja muistellaan vesi kielellä yhden jos toisenkin toimesta. Suomalainen menumme upposi erinomaisesti niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin vieraille.

    Maukkaiden ruokien lisäksi on vielä erikseen kehuttava miten hyvää palvelua saatiin Keikaus Cateringilta – sekä suunnitteluvaiheessa että juhlien aikana! Heidän henkilökuntansa oli superystävällistä ja skarppia, ja kaikessa oltiin valmiita joustamaan ja neuvottelemaan. Bonuspisteet vielä kauniista kattauksesta ja astioista!

    Tarvitseeko enää edes erikseen sanoa, että nämä foodiet olivat enemmän kuin tyytyväisiä!

    Kuvat Ida Lohela

  • Hääpäivän aamu juhlapaikalla

    Olen miettinyt pääni puhki sitä, mistä ihmeestä aloittaa hääpäivän purkaminen. Moni kanssabloggari on jakanut päivän osiin kronologisessa järjestyksessä, mikä on vaikuttanut ihan toimivalta systeemiltä. Kärsimättömänä ihmisenä koen tälläiset sarjat tuskallisen hitaana ratkaisuna, ja olisi ihana vain heittää kaikki kerralla eetteriin. Harmi vain asiaa on niin paljon että pakkohan tätä on paloitella helpommin nieltäviin osiin. Blogissa tullaan siis näkemään osia päivästä teemoittain, jotakuinkin aikajärjestyksessä.

    Tarinamme alkaa hääpäivän aatosta, jonka vietimme pelaamalla tiukan jalkapallo- ja mölkkyturnauksen sateisessa Kaivopuistossa kaikkien kynnelle kykenevien vieraiden kanssa. Intensiivisten otteluiden jälkeen suuntasimme Allas Sea Poolille seurustelemaan, saunomaan ja uimaan kukin mieltymystensä mukaan. Iltapäivä ja ilta onnistui yli odotusten, ja ulkomaalaiset vieraamme ihastuivat kovasti Helsingin keskustasta löytyvään merikylpylään. Positiivista palautetta saimme paikan lisäksi myös mahdollisuudesta päästä tapaamaan ja vaihtamaan kuulumisia niin vanhojen kuin uusienkin tuttujen kanssa. Eli jos mietitte pre-wedding tilaisuuksien järjestämistä, niin täältä lähtee iso peukku idealle!Harjoitusillallisen korvikkeen jälkeen jatkoimme O:n kanssa yöksi eri osoitteisiin. Mies suuntasi hääyöhotellillemme Scandic Parkiin, kun taas allekirjoittaneelle löytyi paikka siskonpedissä morsiusneidon luota. Valittiin järjestely siksi, että tiesin tyttöjen aamun alkavan aikaisin, ja epäilin etten ehkä nukkuisi kovin hyvin. Toisin kävi, ja nukuin kuin tukki koko yön!

    Tyttöjen aamu tosiaan alkoi heti kahdeksalta aamulla kampaajalla, josta siirryimme juhlapaikalle laittamaan paikkoja kuntoon. Aikataulu oli melko tiukka, sillä pääsimme juhlapaikalle ensimmäistä kertaa tasan 5 tuntia ennen vihkimistä. Tämä ei kuitenkaan missään vaiheessa aiheuttanut sen suurempaa stressiä, vaan oli oikeastaan ihan mukava että oli muutakin puuhaa kuin vain tuijottaa kelloa ja pyöritellä peukaloitaan.

    Koristelumme jätettiin tarkoituksella minimalistisiksi. Luotimme kauniin juhlapaikan, kukkien ja kattauksen yhdistelmän tekevän tarpeeksi, ja ollaan äärimmäisen tyytyväisiä lopputulokseen. Juhlapaikalla meidän morsiusseuruetta oli auttamassa niin Florannan Hanna kuin Keikaus cateringin leiditkin, minkä lisäksi sekä baarimikko että DJ kävivät laittamassa omat pisteensä kuntoon. Tällä tehotiimillä homma sujui tosi jouhevasti. Pientä jännitystä paikan kuntoon laittamiseen tosin toi se, että poikien piti tulla kantamaan meille pöytiä ja tuoleja, ja samalla tuoda pöytäliinat ja paperituotteet, mutta jotenkin huithapelit onnistuivat missaamaan tämän osuudeen aivan täysin ja ilmestyivät paikalle tunti alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.. Onneksi sentään löysivät kirkolle hyvissä ajoin!

    Kun juhlapaikka saatiin kuosiin, vedettiin me mekot päälle ja tehtiin viime hetken fiksauksia meikkiin ja mekkoihin. Muunmuassa allekirjoittaneen hääpukua jouduttiin yllättäen kohentamaan neulan ja langan avulla vielä hääpäivän aamuna – jaiks! Puoli tuntia ennen vihkimistä saatiin kuitenkin kaikki siihen malliin että päästiin hyvillä mielin hyppäämään Kovasen taksin kyytiin ja suuntaamaan kohti kirkkoa.

    Alin kuva Ida Lohela, muut Felix Reichardt.

  • Suomi100 ja Finnish Your Dinner

    Suomen juhlavuosi on upea asia, vaikka välillä tuntuu että siitä mainitaan niin usein että teema tunkee korvistakin ulos. Koska meidän kahden kulttuurin häitämme juhlitaan kotimaassani Suomi100-juhlavuonna, oli luonnollinen valinta että Suomi ja suomalaisuus tulee näkymään myös häissämme. Sattumalta juuri häidemme ajankohtaan osuu myös aivan ihana Finnish Your Dinner -tapahtuma, johon me osallistumme häidemme kautta. Kutsumme hyvän joukon ulkomaalaisia ystäviä ja sukulaisia juhlimaan rakkautta, sekä siinä samalla tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja ruokaan.

    Överiksi teemaa ei tulla häissämme viemään, vaan se tulee näkymään nimenomaan pieninä yksityiskohtina. Tarjoamme suomalaista ruokaa ja juomaa, tuemme parhaamme mukaan kotimaisia pienyrittäjiä, otamme suomalaisia perinteitä osaksi päivän ohjelmaa ja juhlimme kahdella kielellä. Luonnollisesti siinä sivussa salakavalasti myös markkinoimme Suomea vieraillemme.

    Ulkomailta saapuva vierasjoukko on jo innolla suunnittelemassa matkaansa ja kyselemässä suomalaisista tavoista, tottumuksista ja potentiaalisista vierailukohteista. Nyt olisikin hyvä aika jokaisen lukijan kantaa kortensa kekoon ja kertoa mitä/missä/milloin tehdä/nähdä/kokea Suomessa!

  • Kurkkaus pöytäkattaukseen

    Koristelu- ja kattaussuunnitelmat ovat tähän saakka olleet niin hataralla pohjalla etten ole näistä edes kehdannut blogiin kirjoitella. Hääpäivän lähestyessä koristelu ja muut itse juhliin liittyvät yksityiskohdat ovat kuitenkin alkaneet pyöriä mielessä siinä määrin, että suunnitelmia ja konkreettisia hankintojakin on alettu hiljaksiin tehdä.

    Kattauksen suunnitteluhan lähti käyntiin kun kävin huvikseni pyörähtämässä H&M Homessa ja törmäsin alehyllyssä kauniisiin tummanharmaisiin pöytäliinoihin. Olen ihastellut tummempisävysisiä pöytäliinoja jo hyvän aikaa, mutta juhlapaikkamme tummat puunsävyt ja lähipiirin eriävät mielipiteet ovat hieman toppuutelleet tätä suunnitelmaa. En halua juhlatilasta liian synkkää, ja ehdin jo hyväksyä sen että me, kuten monet muutkin, hankimme ihan vain Ikean valkoiset lakanat pöytäliinojen virkaa toimittamaan. Kaikki häitä järjestävät varmasti ymmärtävät – pöytäliinat ovat nimittäin ihan julmetun kalliita kun niitä pitäisi hankkia metrikaupalla. H&M:n alepöytäliinoille hintaa kuitenkin jäi vain himpunverran enemmän kuin lakanoille, joten pikaisen äidin konsultoinnin jälkeen päätin että näillä mennään. Kassat hieman naureskelivat kun kannoin parikymmentä pöytäliinaa tiskille, mutta asian esitettyäni todettiin yhdessä että tein juuri mainion löydön.

    Mitä tulee muihin tektsiileihin, harmaiden pöytäliinojen lisäksi meille tulee valkoiset, kankaiset lautasliinat täydentämään kattausta. Lautasliinat haetaan Viipurista (vanhempani asuvat itärajalla ja käyvät Venäjällä viikottain), jolloin niille tulee hintaa vajaat kaksi euroa kappaleelta. Samoin kuin pöytäliinojen, myös kankaisten lautasliinojen metsästys osoittautui paljon odotettua vaikeammaksi. Suurehkon vierasmäärämme vuoksi lautasliinojen ostaminen hieman kirpaisee, mutta kerrankos sitä. Ainakin tiedämme että kaikille häidemme tekstiileille löytyy käyttöä jatkossakin, jos ne vain selviävät juhlista ilman sen suurempia tahroja.

    Häidemme ruokatarjoilu hoidetaan buffet-tyyliin, mutta toivon että pöytiin katetaan servettien lisäksi lasit ja ruokailuvälineet. Näiden lisäksi jokaiseen pöytään pitäisi mahduttaa muutama viinipullo ja vesikarahvi. Kukkia pöytiin on tulossa maltillisesti, mutta kuitenkin sen verran että saadaan juhlapaikkaan hieman eloa. Harmittaa vietävästi ettei meillä oikein ole mahdollisuutta koekattauksille, varsinkin kun useissa muissa blogeissa on vastikään esitelty ihania kattauksia! Meillä vain kattauksen osat ovat levällään ympäri Eurooppaa, joten täytyy tyytyä Pinterestin selailuun ja koristeiden ja kattausten suunnitteluun ihan vain kynän ja paperin avulla.

    Onneksi homma etenee edelleen vähemmän on enemmän linjalla, joten eiköhän me saada simppelit mutta kauniit suunnitelmamme kasaan vielä hääpäivän aattonakin!

  • Suut makiaks hääkakulla

    Myönnettäköön, olen melkoinen sokerihiiri ja rakastan makeita tarjottavia. Ei ole väliä onko tarjolla Fazerin sinistä vai laskiaispullia (hillolla, jos jäi mietityttämään) vai jotain ihan muuta. Yksissäkään juhlissa ei ole vielä jäänyt jälkiruokapöytä taikka karkkibuffet ratsaamatta.

    Hääkakku ei meillä ollut missään vaiheessa prioriteettilistalla kovin korkealla, kunhan sitä vain olisi tarjolla. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että siinä vaiheessa kun näin vanilja-lakka nakukakun pitopalvelumme menuehdotuksessa olin jo valmis ilmoittamaan heille että siellä päässä joku lukee ajatuksiamme, tämä on juuri eikä melkein sitä mitä haemme!

     Kuvan kakku ei liity tapaukseen

    Lakka on yksi suomalaisen luonnon parhaita antimia, jota olen rakastanut siitä saakka kun mummolla ja ukilla vieraillessa ensimmäisen kerran sain kotitekoista lakkahilloa vaniljajäätelön kaveriksi. Juuri vaniljan kanssa kakkuun paritettuna tämä yhdistelmä kuulostaa aivan taivaalliselta. Makujen lisäksi ihastuin kakussa siihen, että pitopalvelulta osattiin vastata pyyntöömme melkolailla täydellisesti: perinteistä suomalaista mutta modernilla twistillä. 

    Emme ole vielä päässeet edes maistelemaan pitopalvelumme ruokia, mutta väitän jo tässä vaiheessa että olemme löytäneet meille sopivan palveluntarjoajan! Ehdotukset ovat osuneet naulan kantaan, maistelumahdollisuutta on tarjottu, ja kaiken lisäksi olemme saaneet mielettömän ystävällistä palvelua ja rehellisiä vastauksia kysymyksiimme. Odotan innolla että pääsemme tapaamaan Keikaus cateringin kanssa kasvotusten, maistelemaan ruokalajeja ja hiomaan häidemme menua kuntoon.

    Ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ihan vain ruokaa rakastava morsiuspari joka jo innolla suunnittelee häiden ruokapuolta!

  • Pitopalvelu varattu

    Juhlapaikkasuunnitelmien muututtua hieman yllättäen tuli aiheelliseksi pitopalvelun metsästäminen. Olin jo varautunut pitkään ja tuskalliseen prosessiin, mutta catering löytyikin paljon kivuttomattomammin kuin olin kuvitellut!

    Facebookin hääryhmistä kerättyjen suositusten perusteella lähetin muutamille pitopalveluille tiedusteiluita sähköpostitse. Kerroin arvion vierasmäärästä sekä hieman siitä, minkälaisia toiveita meillä on menun suhteen. Ihan muutaman päivän sisällä sain Keikaus cateringiltä ystävällisen vastauksen, kaksi herkullista menuehdotusta sekä tietoa hinnoista ja siitä, mitä kaikkea heidän kauttaan on mahdollista saada. Heti myös kerrottiin että menuja voidaan muokata toiveidemme mukaan, ja  annettiin ammattimainen mielipide muun muassa siitä, kannattaako varata kahta eri pääruokaa vai ei. Lisäksi he järjestävät keväällä pari maistelutilaisuutta, eli toivottavasti sattuisi aikataulut yksiin niin että mekin päästäisiin maistelemaan vaihtoehtoja! Mikäli ei siis vielä selvinnyt, ei tarvinnut pitkään miettiä ennen kuin varattiin Keikaus hoitamaan meidän ruokailut. Menuihin palaan vielä lähempänä kunhan tehdään lopullisia päätöksiä, mutta sanottakoon jo nyt, että jo pitopalvelun ehdotuksista herahti vesi kielelle!

    Yleisesti on muuten sanottava, että palveluntarjoajien vastaamattomuus jaksaa ihmetyttää. Muutamalta  pitopalvelulta esimerkiksi ei ole vieläkään kuulunut vastausta, ja parilta valokuvaajiltakin tuli selkeästi copypastettu automaattiviesti vastaukseksi. Itse arvostan kovasti ystävällistä, henkilökohtaista palvelua. Toki tiedän itsekkin miten turhauttavaa on kirjoittaa samoja viestejä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta yllättävän pienellä vaivalla automaattiviestistäkin saisi huomattavasti henkilökohtaisemman. No, omahan on tietysti häviönsä – me valitaan vain kivoja palveluntarjoajia!

    Kuvat eivät muuten liity millään lailla valitsemaamme pitopalveluun, vaan ne ovat ihan vain omilta reissuilta napattuja.