• Paperityöt sukunimen vaihtuessa

    Täällä alkaa vihdoin viimein olla häitä ja sukunimen vaihtoa seuranneet paperityöt loppusuoralla! Urakka on edennyt tasaisesti, vaikkakin varsin verkkaisesti. Uusittavia ja päivitettäviä papereita on yllättävän paljon, ja olen aika varma että niitä ilmestyy vielä lisää kun vähiten odottaa.. Tässä kuitenkin melko kattava muistilista siitä, mitä kaikkea pitää uusia sukunimen vaihtuessa.

    Itse aloitin häämatkalla niistä ”helpoista” ja tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisistä muutoksista: vaihdoin nimeni sosiaalisen median kanavissa ja loin uuden sähköpostiosoitteen. Sähköpostin kanssa joutui hieman kikkailemaan, sillä siinä missä nimikaimoja ennen oli kourallinen, löytyy niitä nyt useampi sata jos ei tuhansia. Kikkailtua on harrastettu myös töissä, kun yhdessä HR ja IT kollegoiden kanssa on yritetty saada nimiä vaihtumaan systeemeissä ja työsähköpostia ohjautumaan oikeaan osoitteeseen.

    Uusi sukunimi ehti päivittyä Suomen väestötietojärjestelmään joskus häämatkan aikana, joten kotiin palattuamme pääsin heti selvittelemään passin uusimista. Valitettavasti hommaa ei saanut tällä kertaa hoidettua sujuvasti netissä, eikä edes Hollannissa, vaan passin uusintaa varten jouduin matkustamaan Brysseliin ja vierailemaan Suomen suurlähetystössä. Kaikkien Benelux-maiden passiasiat nimittäin käsitellään siellä. Ei siis muuta kuin passikuvat matkaan, uuden nimmarin harjoittelua junamatkalla ja täyttämään paperit Belgiaan. Vajaan parin viikon odottelun jälkeen postipojat kiikuttivat uuden passin kotiovelle.

    Uuden passin (joka, anteeksi nyt vain, on ihan hirveän ruma verrattuna ihanaan ja kauniiseen vanhaan lumihiutalepassii – joo, olen edelleen hieman katkera) jälkeen oli helppo uusia pankkikortti ja parit nimelliset bonuskortit. Samalla ilmoittelin vuokranantajalle, sähkö-, puhelin- ja vesiyhtiölle sekä kuntosalille uudesta nimestä. Paikallisen väestötietojärjestelmän käsiteltyä muutokset moni taho, kuten yliopisto ja verottaja, saavat vielä automaattisesti ilmoituksen uudesta sukunimestä.

    Paikallisen lainsäädännön mukaan minun on tosiaankin käytävä ilmoittamassa parisuhdestatuksen muutoksesta kaupungille, ja samalla visiitillä päivitettävä sukunimeni tietokantaan sekä anottava uutta ajokorttia. Koska asun ulkomailla, on edessä pakkovaihto paikalliseen ajokorttiin. Ensimmäinen vapaa aika kaupungin virastoon löytyi vasta marraskuun loppupuoliskolta, eli pari kuukautta täällä asioidessa on jouduttu arpomaan kahden nimen välillä. Toivottavasti pian homma on kuitenkin pulkassa, ja pääsen totuttelemaan uuteen nimeen ja identiteettiin miettimättä millä nimellä esittäydyn.

    Papereiden ja korttien päivittämisen lisäksi uusi sukunimi on saanut pohtimaan omaa identiteettiäni. Erityisesti siksi, että tyttönimeni on kovin suomalainen -nen päätteinen nimi, mikä on taannut sen, että ihmiset osasivat yhdistää minut kotimaahani ja nimi jäänyt hyvällä tavalla ihmisten mieliin. Avioliiton myötä nimeni on entistä kansainvälisempi, suomalainen aksentti englantia puhuessa on hioutunut pois vuosien saatossa, eikä ulkonäönkään perusteella osata laittaa kartalle Pohjois-Eurooppaa tarkemmin. Nimen vaihtumisen myötä suomalaisuuteni ei enää olekaan muille yhtä ilmiselvää kuin aiemmin.

    Seison kuitenkin edelleen sen takana, että miehen sukunimeen vaihtaminen oli oikea päätös minulle ja meille.

  • Morsian, joka luuli ettei stressaa

    Syksy toi mukanaan paitsi kirpeät aamut ja keltaiset lehdet, myös valtavan määrän uutta energiaa. Nyt on intoa laittaa kotia, opiskella kieliä, panostaa työjuttuihin ja treenata. Minulla on taipumusta energiapuuskiin vuodenaikojen vaihtuessa, mutta nyt ollaan menty jo pari kuukautta aivan uusissa sfääreissä.

    Ihmettelin ääneen miten jaksankaan olla epätavallisen innostunut aivan kaikesta, kunnnes tajusin mistä tämän kauden valtaisa energiapuuska johtuu. Siitä, että häät ovat takana.

    En missään vaiheessa hääsuunnittelua kokenut stressaavani, vaan nautin suunnitteluvaiheesta täysin siemauksin. Siksi yllätyinkin suuresti, kun huomasin miten paljon rennompi ja onnellisempi olen ollut kuluneet pari kuukautta. Ennen häitämme häähömppä täytti mielen aina kun vapaa-aikaa löytyi, ja mielen perukoilla kummittelivat tekijäänsä odottelevat tehtavät silloinkin kun aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Nyt, kun juhlat on juhlittu ja laskut maksettu, olen pystynyt hengittämään vapaammin ja energiaa on riittänyt paljon monipuolisemmin.

    Muistan miettineeni jossain vaiheessa miltä tuntuu kun häät ovat ohi. Iskeekö häiden jälkeinen masennus tai hää-ähky? No ei kumpikaan, vaan married bliss!

    Avioelämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet aivan mielettömän onnellisia. Arkemme ei muuttunut naimisiin menon jälkeen millään lailla, mutta paperilla ja asenteissa (niin omissa kuin muidenkin) jokin muuttui. Meistä tuli virallisesti perhe.

    Uskon kuitenkin, etta kahdella valinnalla oli iso vaikutus siihen, miten elämämme vaimona ja miehenä lähti käyntiin. Nimittäin sillä, että lähdimme häämatkalle heti häiden jalkeen, ja sillä, että maksoimme hää-aiheisest laskut pois samantien. Suosittelen molempia erittäin lämpimästi kaikille tuleville aviopareille.

    Häämatka, vaikka se olisi kuinka pieni, tarjoaa hengähdystauon asioiden hoitamisesta. Ennen häita on huimasti tehtävää, eikä se todellakaan lopu häihin. Edessä on vielä iso pino paperitöita aina kiitoskorteista passin uusimiseen ja muihin käytännön asioihin. Siksi pieni tauko kaikesta tekee enemmän kuin hyvää. Ja rehellisesti, kukapa ei haluaisi aloittaa avioelämäänsa kaksin rakkaimman kanssa?

    Laskujen maksamiseen on ihan luvallista varata tasoittava viinilasillinen, mutta lupaan, että laskut maksettuanne harteilta vierähtää suuri paino. Ei ole kiva kun monen sadan tai tuhannen euron lasku kummittelee mielen perukoilla. Fiilis on paljon kevyempi kun kaikki on hoidettu pois alta, ja voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä tulevaisuuteen.

    Näiden vinkkien myötä me jatkamme kohti talvea, täynnä tarmoa ja intoa kaikkea uutta ja ihanaa kohti!

    Kuvat Ida Lohela ja Susanna Nordvall

  • Esteiden tutkinta ja ulkomaalainen puoliso

    Tässä häitä järjestellessä on tullut huomattua, että häihin liittyy yllättävän paljon paperitöitä. Erityisesti kun kyseessä on kahden kulttuurin välinen avioliitto. Ja etteivät paperityöt sujuisi liian helposti, löytyy koko prosessista valitettavan vähän tietoa, ohjeistusta ja kokemuksia. Muita samassa tilanteessa olevia morsiamia auttaakseni haluankin nyt avata prosessia nimeltä esteidentutkinta, ja nimenomaan sitä, miten homma hoituu kun tuleva aviopuoliso on ulkomaalainen.

    Esteiden tutkinta on voimassa 4kk, ja sen tekemiseen täytyy varata vähintään viikko – ulkomaalaisen kanssa avioituville kuitenkin suositellaan useampaa viikkoa, joskaan mitään tarkkaa määrettä ei kukaan osaa antaa. Ilmeisesti eri maista tietoa saadaan eri tavoin ja eri tahtiin. Meidän kohdallamme tutkinta suoritettiin kotiseurakuntani kautta, ja se oli valmis viikko papereiden saapumisesta. Esteiden tutkinta pyynnön voi tehdä paikan päällä maistraatissa, verkossa pankkitunnusten avulla tai postitse. Meidän kohdallamme jälkimmäinen oli ainoa realistinen vaihtoehto, sillä emme asu emmekä ole missään vaiheessa asuneet Suomessa. Niinpä nämä ohjeet perustuvat nimenomaan postitse kirjallisesti tehtävään pyyntöön.

    Mitä postitse pyydettävää esteiden tutkintaa varten tarvitaan?

    • Kahden todistajan allekirjoittama ja oikeaksi todistama esteiden tutkinta pyyntö -lomake
    • Kahden todistajan allekirjoittamat ja oikeaksi todistamat passikopiot (+ passi sitten mukaan vihkimiseen)
    • Suurlähetystössä laillistettu siviilisäätytodistus ulkomaalaisen puolison kotimaan Suomen suurlähetystöstä
    • Kahden todistajan allekirjoittama ja kirkon leimaama kastetodistus sekä todistus kirkkoon kuulumisesta ulkomaalaisen kumppanin kotikirkosta, mikäli kirkkohäät on toiveissa.

    Teoriassa tämä ei kuulosta kovin vaikealta, mutta käytännössä papereiden kasaan haaliminen oli kuukausia kestänyt projekti. Tämän lisäksi on myös mainittava, että vaadittavien leimojen ja laillistusten hankkiminen oli melko hintavaa, noin 45 euroa per leima, ja postitukset vielä päälle. En tiedä onnistuuko tutkinta Haagin sopimuksen piiriin kuuluvien Apostille-maiden kohdalla helpommin tai edullisemmin, mutta ainakaan kanadalaisen puolison kanssa paperityöt eivät ole edullisimmasta päästä. Puhumattakaan siitä, että nimenvaihtorumban myötä näitä paperitöihin uppoavia kuluja tulee vielä lisää. Muistakaa siis jättää hääbudjettiin hieman ilmaa mikäli toinen puolisoista on Suomessa asumaton ulkomaalainen. Tai rehellisesti, jättäkää ilmaa joka tapauksessa, sillä niitä yllättäviä kuluja kyllä tulee.

    Suosittelen lämpimästi aloittamaan prosessin hyvissä ajoin ettei tarvitse stressata enää viimemetreillä, ja varautumaan siihen että yllätyksiä tulee vaikka olisi kuinka huolellinen. Homma ei suinkaan ole mahdoton, mutta vaatii hieman aikaa ja paneutumista.

  • Valmiit hääkutsut

    Viimeisetkin kutsut on saatu postin matkaan, ja nyt pidetään sormia ristissä että kaikki löytävät perille! Tämä on myös hyvä aika vilauttaa blogin puolella millaisiin kutsuihin lopulta päädyimme.

    Emme innostuneet ollenkaan nettikauppojen valmismalleista, ja vaikka mielelläni leikkaan ja liimaan joulukortteja joka vuosi, näyttävät kätteni jäljet edelleen viisivuotiaan tekeleiltä – tämä rajasi kutsujen askartelun pois vaihtoehdoisa. Koska toiveissa oli jotain hyvin yksinkertaista, emme kokeneet tarpeelliseksi palkata ulkopuolista henkilöä suunnittelemaan kutsuja puolestamme. Päätimmekin siis lähteä luomaan jotain meidän näköistä yhdessä painotalon ja graafikkokaverin kanssa.

    Ensimmäisenä askeleena hommassa oli suunnitella kutsujen tekstit. Koska häämme ovat kaksikieliset, jouduimme pyörittelemään kielivalintoja ja sanavalintoja jonkin aikaa. Lopulta päätimme painattaa kaksia erilaisia kutsuja: suomalaisille suomeksi, muille englanniksi.

    Valmiiden tekstien kanssa otimme suunnaksi paikallisen perheomisteisen painotalon. Siellä meitä auttamassa oli vanha konkari, joka on painanut kutsuja ja muita paperituotteita samassa osoitteessa jo vuosikymmeniä. Valitsimme fontit, värit ja paperin, jonka jälkeen jäimme odottamaan koevedoksia. Ensimmäiset versiot saimme käsiimme noin viikossa, ja ne hyväksyttyämme lopulliset kutsut saatiin ihan muutamassa päivässä.

    Varsinaisen kutsukortin lisäksi kuoreen liitettiin graafikkokaverin varta vasten meille suunnittelema kartta, jonka kääntöpuolelle painettiin viimeinen ilmoittautumispäivä. Monien suosiman hääinfon jätimme kirjekuoresta kokonaan pois, sillä olemme jakaneet infoa hotellikiintiöistä sun muusta sähköpostitse jo aiemmin, sekä tarjoutuneet auttamaan neuvoja kaipaavia. Luotamme siihen, että vieraat kyllä ymmärtävät kysyä jos jokin jää epäselväksi.

    Kirjekuoret saatiin painajalta kaupan päälle, ja osoitteet kirjoitettiin kuoreen omin pikku kätösin. Postimerkeistä emme edes tiedä, sillä niiden liimausurakka jäi äitien kontolle. Postikulujen pienentämiseksi nimittäin taktikoimme ja lähetimme kutsut pakettina äideillemme Suomeen ja Kanadaan, josta he sitten laittoivat kuoret eteenpäin. Olemme niin kiitollisia näistä apukäsistä! On ollut ihana huomata miten läheisemme ovat olleet valmiita auttamaan niin isoissa kuin pienissäkin projekteissa!

    Tälläistä siis lähti meidän vieraillemme. Nyt jäädään jännityksellä päivystämään ilmoittautumisia!

  • Save the date

    Kulunut viikko vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa samassa osoitteessa, ja kaiken ällösöpöilyn ja uuteen kotikaupunkiin tutustumisen lisäksi ehdittiin hoitaa parit hääjutut eteenpäin. Puhetta oli niin menusta kuin budjetistakin, minkä lisäksi saatiin viimein lähetettyä Save the datet! Tosiasiassahan nämä ehtivät odotella valmiina jo reilun kuukauden päivät, mutta tässä lähetys vähän jäi kun tässä muuttohässäkän keskellä koko homma jotenkin unohtui..

    Pohjois-Amerikassa Save the date on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta Suomessa ymmärtääkseni päivämäärästä muistuttelu on hieman harvinaisempaa. Mietin pidemmän aikaa kannattaakohan näitä edes lähettää suomalaisvieraille, ja erityisesti ymmärtääkö vanhempi väki epävirallisen kutsun päälle ollenkaan. Lopulta päädyttiin kuitenkin helppouden takia lähettämään viestit sähköpostilla, ja siinähän ne sitten samalla vaivalla menivät kaikille. Sähköposti on sopivan epävirallinen viestintäväylä, eli oletettavasti aiheuttaa vähemmän hämmennystä kuin postissa saapuva ”kutsu” joka ei kuitenkaan ole kutsu. Tähän mennessä saatujen vastausten perusteella sanoisin että tehtiin oikea valinta.

    Meidän kihlaus eikä hääpäiväkään ole olleet missään vaiheessa salaista tietoa, muttei kuitenkaan olla huudeltu asiassa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tieto häistä saattaa siis tulla joillekin kutsutuista hieman puskista, mutta meneepähän nyt sitten samalla viesti perille myös niille keitä ei säännöllisesti tavata.

    Meidän Save the datet on hyvin simppelit ja valmistuivat nopeasti. Mies piirteli yhtenä iltana pari eri versiota kirkosta, ja allekirjoittanut väritteli kirkon kattoa sitä mukaan kun kuvia syntyi. Skannattiin suosikki ja lisättiin tekstit – tadaa, valmista tuli! Kielipolitiikkaa pohdittuamme tehtiin lopulta vielä kutsusta kaksi versiota, mutta pidettiin molemmat kaksikielisinä. Pyöräytettiin vain kielten järjestys päinvastaiseksi niin, että toisessa versiossa suomi on pääkielenä, toisessa englanti. Näin jokainen saa vähän tuntumaa kahteen kieleen ja osaa odottaa mitä tulevan pitää, mutta saa viestin kuitenkin omalla kotikielellään.

    Lopputulos on meidän mielestä aika kiva, ja ollaan tosi tyytyväisiä että päätettiin lähettää nämä kaikille – vastaanotto on ollut aivan mahtava! Lisäksi korttien askartelu oli hauska projekti, ja päätettiin että tehdään muitakin häiden paperijuttuja DIY meiningillä. Saa nähdä mitä niistä sitten tulee.