• Mitä tehdä, kun koko kroppa on jumissa istumisesta?

    Hyvinvoinnin asiantuntijat ovat toitottaneet jo vuosia, että istuminen tappaa. Itse opin tämän kantapään kautta vasta siirryttyäni täysipäiväisestä opiskelijasta toimistohommiin.

    Opiskelijana tuli toki harjoitettua istumalihaksia ihan riittävissä määrin, mutta siisti sisätyö ja päivittäiset kahdeksan tuntia tietokoneen ruudun edessä on ihan oma maailmansa. Jatkuva istuminen alkaa todella nopeasti tuntua jumeina niin kropassa kuin mielessäkin.

    Itse koen, etta tärkeintä jumien hoidossa on ennakointi. Sen sijaan, että istuisin koko päivän tuolissani kuin tatti, nousen ylös säännollisin väliajoin – hakemaan lasillisen vettä, tulostamaan, vessaan tai ihan vaikka kävelemaan toimiston ympäri – ja teen pieniä venytyksiä siellä täällä. Jo pelkkä liikkeessä pysyminen ehkäisee pahinta kangistumista.

    Seison mielelläni aamupalaverien ja muiden vastaavien kokoontumisten ajan, mutta seisten työskentely tietokoneella ei ainakaan toistaiseksi ole tuntunut omalta. Tosin tiedän, että muutamat kollegat vannovat seisomapöydän nimeen, eli mene ja tiedä. Työpisteella istuessa on tärkeää huomioida ergonominen työasento, ja muistaa, etta asentoa voi vaihtaa aina kun alkaa vähänkään puuduttaa.

    Sen lisäksi, että työajalla muistaa pitää itsensä liikkeessä, on hyvä lähteä liikkumaan myös töiden jälkeen. Salille, jumppaan, joogaan, lenkille, pyöräilemään, kävelylle, mikä ikinä tuntuu hyvältä.

    Itse pakkaan jumppakassin mukaan töihin ja menen salille suoraan toimistolta. Tiedän nimittäin, että kotiin mennessä mukavuus veisi voiton, ja jälkeenpäin harmittaisi kun treeni jäisi välistä. Aina ei huvita ja välillä tulee lintsattua, mutta jokaisen treenin ja jumpan jälkeen fiilis on vähän parempi. Lisäksi kroppa kiittää kun pääsee tekemään muutakin kuin istua kököttämään.

    Hikiliikunnan lisäksi jaksan paasata venyttelyn tärkeydestä. Kuten jo kerroinkin, teen itse pieniä kiertoliikkeitä ja venytyksiä työajalla, mutta pidemmät venyttelyt tulee tehtyä salilla tai kotona. Venyttely avaa kivasti istumatyön jumittaman kropan, minkä lisäksi se on parhaimmillaan äärimmaisen rentouttavaa ja palkitsevaa. Vaikka olisikin venyvyydessä lähempänä rautakankea kuin keitettyä spagettia, kevytkin venyttely palauttaa lihaksistoa ja ylläpitää liikkuvuutta. Säännöllisen venyttelyn vaikutukset muuten alkavat myös näkyä ja tuntua yllättävän nopeasti!

    Jatkuvan istumisen aiheuttamat oireet ja ongelmat eivät todellakaan ole vain huonokuntoisten täti-ihmisten horinoita, vaan niistä alkaa ennemmin tai myöhemmin kärsia ihan jokainen, joka ei tee asialle mitään.

    En ole liikunta-alan ammattilainen, eikä takana ole edes vuosikausia toimistotyössä, mutta näillä samoilla konsteilla täällä yritetään ehkäistä ongelmia ja pitää istumisen aiheuttamat riesat minimissä. Kuulisinkin mielelläni teidän parhaat vinkkinne aiheeseen liittyen!

  • Hääkuntoon

    ”Wedding diet” on ollut meidän vakiovitsi jo ties miten pitkään. Aina kun toinen edes vihjailee, että voitaisi yritettää syödä terveellisemmin ja liikkua säännöllisemmin, on hyvä hetki alkaa kyselemään ollaanko me nyt sitten häädietillä. Tätä on harrastettu oli häitä tiedossa tai ei. Nyt on kuitenkin tiedossa ne tärkeimmät, eli omat häät, ja myönnettäköön, että kyllä täälläkin vähän yritetään katsoa mitä syödään ja kuinka paljon. Tosin hyvin rennolla otteella.

    Ollaan molemmat normaalipainoisia aikuisia, eli mitään superdiettiä tai laihdutusta ei ole tiedossa. Miehen kohdalla ennemminkin päinvastoin, sillä hän on luonnostaan hoikka, mutta haluasi hieman lisää lihasmassaa. Tavoitteena on lähinnä syödä ja liikkua monipuolisesti, ei niinkään häiden takia, vaan siksi, että pidemällä tähtäimellä halutaan pysyä terveinä ja hyväkuntoisina. Ei sillä, että kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä hääpäivänään..

    Tässä huushollissa mistään ei kieltäydytä täysin, vaan yritetään pitää kohtuus kaikessa. Omalta osaltani suurimpina haasteina on lisätä vihreää aterioihin ja vähentää sokeristen herkkujen (=suklaan) syömistä, sekä lisätä hikiliikuntaa viikkoihini. Ennen Amsterdamiin muuttoa olin aktiivinen joogailija ja lenkkeilijä, mutta elämäntilanteen muututtua liikunta on jäänyt taka-alalle. Tosin nykyään hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin, kun portaita saa rampata ylös-alas sekä kotona että töissä, ja työ-, koulu- ja kauppamatkat kuljetaan joko pyörällä tai kävellen. Kävin itseasiassa jo tutustumassa yliopiston vieressä sijaitsevaan kuntosaliin, mutta töiden alun tuomien aikataulumuutosten takia salijäsenyys jäi vielä hankkimatta. Ja rehellisesti ehkä vähän myös siksi, että jooga ja jumppatunnit houkuttelevat enemmän kuin yksin salilla hikoilu.. Mutta eiköhän tämä tästä vielä saada polkaistua kunnolla liikkeelle!

    Loputtomien saliselfieiden sijaan kuvituksena pari räpsyä yhdeltä tämän kesän vaellukselta. Kohde oli St John’s, Newfoundland, Canada.

    // EDIT: Salikortti hankittuna ja eka treeni tehty, ai että on lihakset jumissa!