• Amsterdamittarien tyyli

    Amsterdamittaret eivät valtamediassa nouse samalla lailla esille tyylistä puhuttaessa kuin vaikka pariisittaret tai tanskalaiset. Ja onhan se selvää miksi näin on. Paikalliset täällä tuppaavat pukeutumaan käytännöllisesti ja hyvin rennosti. Vaatteissa täytyy pystyä pyöräillä, vettä sataa useimpina päivinä vuodesta, eikä mukulakivikaduilla pysy pystyssä piikkikoroilla. Amsterdamittarien tyyliä kuvaillessa kaksi tunnuspiirrettä kuitenkin nousee selkeästi yli muiden: minihameet ja luonnollisuus.

    Tämän postauksen tärpeillä sulaudutte varmasti paikalliseen, harmahtavaan massaan. Tai vaihtoehtoisesti tiedätte kuinka erottua joukosta!

    Muutama sana minihameista (ja sukkahousuista)

    Paikalliset naiset kulkevat lyhyttäkin lyhyemmissä hameissa kesät talvet. Ja miksi eivät kulkisi? Ottaen huomioon miten paljon täällä poljetaan pyörää ja kavutaan rappusia päivittäin (väitän että myös geenit näyttelevät tässä roolia), ei liene yllätys että monella hollantilaisella on jalat joita todellakin kelpaa esitellä! Talvella jalat on verhottu ohuisiin, parinkymmenen denierin sukkahousuihin, kun taas heti lämpötilojen salliessa mennään paljain koivin. Sukkahousuja ei muuten voi mainita mainostamatta Heman, täkäläisen Tigerin ja Ikean risteytyksen, sukkahousujen olevan hinta-laatu suhteeltaan aivan omissa sfääreissä. Jos vierailette tai asutte täällä päin, käykää ihmeessä hakemassa pari pakettia sukkahousuja!

    Hameisiin liittyen on pakko myös mainita, että siinä missä Kööpenhaminassa asuessani ihastelin miten paikalliset naiset osaavatkaan ajaa pyörällä liehuvissa mekoissaan vilauttelematta lainkaan, saa Amsterdamissa ihmetellä miten paikallisilla naisilla onkaan pokkaa kaikessa rauhassa jatkaa matkaansa vaikka hame korvissa. Ketään ei tunnu kiinnostavan – ei pikkareita vilauttelevia naisia eikä kanssakulkijoita.

    Luonnollista ja käytännöllistä

    Mitä tulee luonnollisuuteen, Suomeen ja moneen muuhun paikkaan rantautunut Kardashian-trendi julmettuine ripsineen ja takapuolineen ei näytä täällä oikein ottaneen tuulta alleen. Suomessa katukuvaa ihmetellessä tuntuu että joka toisella alta kolmevitosella vastaantulijalla on tekoripset, hiuslisäkkeet, purkkirusketus ja rakennekynnet, eikä salillakaan treenata muuta kuin peppua. Amsterdamissa taas tälläiset tapaukset ovat turisteja (useimmiten muuten brittejä), tai poikkeuksia sääntöön.

    Paikallinen kauneusihanne siis on varsin luonnonläheinen ja käytännöllinen. Hiustenväri pysyy monella luonnontilassa ja meikki on hillitty. Vaatetuskin tuppaa olemaan varsin rento ja jopa boheemi, mutta silti urheiluvaatteita näkyy lähinnä kuntosalilla ja lenkkeilijöiden yllä. Kaupungista löytyy toki keskivertoa enemmän hipstereitä ja opiskelijoita, mikä luonnollisesti näkyy myös katukuvassa. Sään mukainen pukeutuminen on suuressa huudossa, ja olisin yllättynyt jos tapaisin paikallisen joka ei omistaisi kaupunkikelpoa sadetakkia saati pyöräiyyn sopivaa selkäreppua.

    Tottakai pieneksi suureksi kaupungiksi Amsterdamista löytyy aivan kaikkea, ääripäästä toiseen. Näin silmämääräisesti sanoisin kuitenkin, että keskiverto paikallinen pukeutuu rennosti ja käytännöllisesti (jopa tylsästi), arvostaa luonnonkauneutta, mutta ymmärtää korostaa parhaita puoliaan. Ennenkaikkea Amsterdamittaret antavat kaikkien kukkien kukkia.

    Kuulostaako tutulta? Vai miten teillä päin pukeudutaan?
  • 2+1 museovinkkiä Haagiin

    Meidän oli tarkoitus tehdä päiväretki Haagiin jo ennakkovaalien aikaan, mutta tuolloin ärhäkkä flunssa kaatoi allekirjoittaneen viikoksi sängynpohjalle ja sössi samalla kaikki suunnitelmat. Taudista toivuttuani päätimme ottaa vahingon takaisin ja lähteä päiväksi Haagiin – siitäkin huolimatta, että äänioikeus jäi tänä vuonna käyttämättä.

    Amsterdamista Haagiin pääsee näppärästi junalla. Matka kestää vajaan tunnin ja kustantaa parikymppiä suuntaansa.

    Tunnelmansa puolesta kaupungit eroavat toisistaan aivan valtavasti. Siinä missä Amsterdam vilisee turisteja ja opiskelijoita, tarjoaa Haag rauhallisemman ja jollain tasolla aidomman palan Hollantia. Amsterdam saattaa olla Alankomaiden pääkaupunki, mutta todellisuudessa päätokset tehdään Haagissa. Haagissa istuvat niin parlamentti kuin kuninkaallisetkin. Yhteistä kaupungeille on se, että molemmista löytyy ystävällisiä ihmisiä, liuta mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä upeita museoita ja historiaa.

    Haagin taidemuseot olivatkin se, mikä meitä kaupungissa veti puoleensa.

    Mauritshuis on täynnä Hollannin mestarien töitä heidän kultakaudeltaan. Vermeer, Rembrandt, Fabritius ja monta muuta. Museo on sopivan pieni kierrettäväksi kokonaan yhdellä käynnillä, eikä mestarien teokset mene aivan yli hilseen vaikkei taidehistoriaan kovin olisikaan perehtynyt. Taideteosten lisäksi myös historiallinen museorakennus on vaikuttava.

    Mauritshuis on yksi lukemattomista museoista Hollannissa joihin pääsee ilmaiseksi museokortin, museumkaartin, omistaessaan. Kyseinen kortti kustantaa 60 euroa vuodessa, ja sillä saa rajattoman sisäänpääsyn museoihin ympäri maata. Virallisen kortin saaminen edellyttää vakituista osoitetta Alankomaissa, mutta 30 päivän väliaikaisen kortin voi ostaa kuka tahansa. Jos tarkoituksena on viettää pidempi aika puukenkämaassa tai vierailla useammassa museossa, museokortin hankintaa kannattaa ehdottomasti harkita. Monissa museoissa sisäänpääsy kustantaa 10-20 euroa, eli kortin hankkimalla saattaa hyvinkin säästää muutaman roposen.

    Toinen museo, johon Haagissa ihastuin kovasti on Escher in Het Palais, eli Escher museo. Escher oli hollantilainen kuvataiteilija ja graafikko, joka on erityisen kuuluisa trikkikuvista ja matematiikan insipiroimista teoksista. Kuvista, jotka nopeasti vilkaistuna saattavat vaikuttaa ihan realistisilta, mutta jotka tosiasissa kätkevät itseensä mahdottomuuden jos toisenkin. Myös tämä pieni museo sijaitsee kauniissa historiallisessa rakennuksessa aivan Haagin ytimessä. Toimii hyvin yhdistelmänä esimerkiksi edellä mainitun Mauritshuisin kanssa. Sopii myös nuoremman väen kanssa reissaaville, ja lapset ja lapsenmieliset vamasti arvostavat ylimmästä kerroksesta löytyvää optisten harhojen nayttelyä.

  • Klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa?

    Museumpleinin eteläpäädyssä nököttää Amsterdamin uljas konserttitalo Concertgebouw, Huhut kertovat, että konserttisalin akustiikka on aivan uskomaton – jopa niin hyvä, että Concertgebouwta pidetään yhtenä maailman parhaista konserttisaleista.  Viime perjantaina me pääsimme viimein tutustumaan tähän maailmankuuluun konserttisaliin ja klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa.

    Joudun rehellisesti myöntämään, että konsertti oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni klassiseen musiikkiin konsertin muodossa. En siis valitettavasti osaa sanoa halaistua sanaa akustiikasta, muusikoista tai esitetyistä kappaleista. Mutta sen osaan sanoa, että kokemuksena konsertti oli aivan mahtava! Oli ihana pitkästä aikaa päästä laittautumaan vähän enemmän, käydä illallisella ennen konserttia, ja nauttia muutama lasillinen viiniä hyvässä seurassa.

    Konserttisali oli todella hulppea sisätiloiltaan, sillä vaikka salia on uusittu vuosien varrella useaan otteeseen, on koristeet ja ornamentit pyritty pitämään vanhassa loistossaan. Musiikki oli henkeäsalpaavan kaunista, ja oli mahtavaa päästä seuraamaan huippuluokan ammattilaisia työssään. Konserttimme kapellimestarina toimi Daniele Gatti, ja illan sooloviulistina Janine Jansen.

    Suosittelen lämpimästi varaamaan liput mikäli klassisen musiikin konsertti osuu kohdalle Amsterdamin vierailun aikana! Toinen mahtava mahdollisuus joka kannattaa pistää korvan taakse on Concertgebouwn ilmaiset lounaskonsertit keskiviikkoisin. Virallisesti nämä konsertit ovat kai ”vain” harjoituskonsertteja orkesterille, mutta hieno mahdollisuus esimerkiksi klassisen musiikin noviiseille! Concertgebouwn lounaskonsertit ovatkin todella suosittuja, eli oma lippu kannattaa käydä hakemassa heti kun ovet aukeavat (yleensä noin tuntia ennen konsertin alkua).