• Ikäero suhteessa

    Meillä on sulhasen kanssa ikäeroa kuusi vuotta. Ei mitenkään tavattoman paljon, mutta sen verran että aina silloin tällöin joku kokee tarpeelliseksi kommentoida asiaa.

    Aivan suhteen alkuaikoina varsinkin kommentteja sateli kohtuullisen usein, mutta nykyään enää harvakseltaan. Silloinkin ne ovat lähinnä hyväntahtoista vitsailua kavereiden tai perheen suunnalta. Nyt kihlautumisen jälkeen ollaan (tai minä varsinkin) saatu kuulla paljon enemmän kauhisteluita siitä, miten me nyt näin nuorena naimisiin. Nämä kommentit tosin tulevat useimmin tuntemattomilta tai puolitutuilta, sillä häiden aikaa ikää meillä on mittarissa 25 ja 31. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että molemmat näytetään nuoremmilta kuin olemme, mutta kyllähän se välillä vähän tökkii, kun ei tosiaan olla niin nuoria että kauhistelulle olisi tarvetta.

    Arjessa meidän ikäero ei juurikaan näy. Korkeintaan sen verran että itse vielä opiskelen, kun taas mies on ollut vakituisesti töissä jo monta vuotta. Ja ehkä silloin kun puhutaan vaikka lapsuuden lempiohjelmista tai -kirjoista, joskin nämä menevät kulttuurierojen piikkiin vähintään yhtä usein kuin ikäeronkin. Myönnettäköön että suhteen alkuaikoina olin huomattavasti lapsellisempi kuin nykyään – ihan ymmärrettävästi, sillä tavatessamme olin muutamaa kuukautta vaille 20. Parissa vuodessa on kummasti ehtinyt aikuistua, ja varmasti tuo mies on asiaan vaikuttanut.

    Kaiken kaikkiaan olemme O:n kanssa tosi samanlaisia, tykätään samoista jutuista eikä tapella juuri koskaan. Halutaan elämältä samoja asioita, ja ollaan toistemme parhaita ystäviä. Julkista söpöilyä ei olla koskaan harrastettu, mutta kaksin ollaan niin ällörakastuneita ettei mitään rajaa. Melkein hävettää myöntää että ollaan ihan oikeasti jouduttu ottamaan projektiksi harjoitella julkisesti pussailua että osataan sitten hääpäivänä!