• Uuden kielen opiskelu aikuisena

    Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa, muttei myöskään ihan mahdoton tehtävä. Erityisesti aikuisopiskelijana uuden kielen oppiminen vaatii rautaista itsekuria, viitsimistä ja loputonta harjoittelua.

    Siinä missä kouluaikoina ei noin vain ollut pokkaa raapia vitosia kielikokeista, oli kielten opiskeluun ”pakko” panostaa ihan erilailla kuin nyt. Näin jälkeenpäin kiitän täydestä sydämestäni ylä-asteen nipoa ruotsinopettajaa, joka loputtomilla sanakokeilla ja jankkaamisella sai allekirjoittaneen ruotsin kolmessa vuodessa siihen kuntoon, että selvisin lähes opiskelematta niin yo-kirjoituksista kuin kolmesta vuodesta ruotsalaisessa yliopistossa.

    Täällä Alankomaissa pärjäsinkin alkuun hienosti yhdistelemällä ruotsia ja englantia niin, että pystyin päättelemään mitä hollannikkaat yrittivät minulle sanoa (ja ennen kaikkea kirjoittaa). Valitettavasti tämä taktiikka ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle.. Silti vasta vuoden Amsterdamissa asuttuani sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin kielikurssille.

    Nyt takana on 13 viikkoa hollannin opiskelua. Kolme tuntia luokkahuoneopetusta per viikko ja läksyt päälle. Kurssin jälkeen osaan hollantia A2 tasoisesti. Vieraan kielen opintojen ollessa vielä tuoreena mielessä, on hyvä aika katsahtaa millaiset fiilikset kielikurssista jäi.

    Päällimäisenä ajatuksena on läpi kurssin ollut se, miten kielen oppiminen voikin olla niin paljon vaikeampaa aikuisena kuin koululaisena? Ihan rehellisesti tosin, kyllähän minä tiedän miksi, mutta jaksan silti päivitellä. Aivot eivät enää kehity samaa tahtina kuin lapsena, vaan aikuisena toistoa vaaditaan vähintään tuplasti enemmän. Kun tekee kokopäiväisesti töitä, harrastaa ja haluaa vielä panostaa ihmissuhteisiinkin, on kielikurssin kotiläksyt viimeisinä mielessä kun illalla rojahtaa kotisohvalle. Samalla tavalla viikonloput täyttyvät äkkiä tekemättä jääneistä kotitöistä ja kaikesta kivemmasta puuhastelusta. Ja kun läksyt jäävät puolitiehen tai yhdeltä tunnilta lintsaa, entäs sitten? Siitä ei joudu samalla lailla pulaan kuin aikoinaan. Ainoa, joka lintsaamisesta ja laiskottelusta kärsii on aikuisopiskelija itse.

    Minulle suurin kynnys hollanninkielen oppimisessa oli se, etten yksinkertaisesti saanut suutani auki. Amsterdamissa kaikki puhuvat hyvää englantia, ja ihmiset vaihtavat herkästi englantiin kun huomaavat ettei keskustelukumppani osaa hollantia. Tässä kaupungissa on tuhansia expatteja jotka eivät koskaan opi edes auttavaa hollantia. Ja iso joukko niitä, jotka eivät edes yritä.

    Hollannin kieli on täynnä outoja äänteitä joihin oma kieleni ei vielä taivu. Pitkään nolotti ja hihitytti aina kun yritin avata suuni, enkä yksinkertaisesti saanut minkäänlaista järkevää lausetta muodostettua hollanniksi. Kielikurssin myötä olen vihdoin saanut itseni kasaan tällä saralla, ja ero oppimisvauhdissa on ollut huima. Nykyään uskallan yrittää selvitä yksinkertaiset keskustelut kokonaan hollanniksi, ja viihdytän muunmuassa asiakaspalvelijoita harjoittelemalla heidän kanssaan aina kun tilanne sen sallii. Virheitä sattuu varmasti melkein yhtä usein kuin onnistumisiakin, mutta niistäkin oppii. Eikä kukaan oikeasti välitä jos nyt ei joku äänne osu ihan kohdalleen. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat ymmärtää.

    Ennen kurssia testasin paria appiä kielten opiskeluun, mutta taisin avata ne tasan kahdesti koko vuoden aikana.. Laskuja, kirjeitä ja virallisia lipukkeita on käännetty Googlen kääntäjän avulla, mutta eipä niistä sanoista ole montaa jäänyt mieleen. Selvää on, että opin kielikurssilla paljon uutta ja sain rohkeutta lähteä puhumaan ja tuottamaan kokonaisia lauseita. En missään nimessä olisi samalla tasolla opiskelemalla itsekseni.

    Kannatan siis ehdottomasti kielikurssia tai yksityisopettajan palkkaamista!

    Löytyykö lukijoiden joukosta muita aikuisena kieliä opiskelevia? Millaisia fiiliksiä ja vinkkejä teillä on uuden kielen oppimiseen?
  • 5 x tärkeimmät neuvoni tuleville morsiamille

    Hääsuunnittelu on ihanaa aikaa. Näin jälkeenpäin on aika palata siihen mitä on tullut opittua, ja jakaa viisi tärkeintä neuvoani kaikille tuleville morsioille ja sulhasille.

    [ 1 ] Ne ovat teidän häänne! Eivät äitinne, serkkunne, parhaan ystävänne tai kummin kaiman koiran. Oman pään pitäminen ei ole aina helppoa, mutta voin luvata että kaduttaa paljon enemmän jos teette valintoja sillä perusteella mitä joku muu toivoo tai vaatii. Toki jos pappa betalar, täytyy olla valmis joustamaan joissain asioissa, mutta muutoin sanoisin että uskaltakaa tehdä itse omat päätöksenne. Ja muistakaa ottaa myös mies mukaan suunnitteluun ja asioiden hoitamiseen, sillä ne ovat teidän häänne, eivät morsiamen tai sulhasen yksinoikeus. Eikä velvollisuus.

    [ 2 ] Miettikää mikä on teille tärkeintä ja panostakaa siihen. Yksille tärkeintä on ruoka, toisille musiikki, kolmansille sormukset. Ottakaa kuitenkin huomioon teidän molempienne toiveet.

    [ 3 ] Älkäää ottako paineita sosiaalisesta mediasta. Pinterestin, Instagramin ja hääryhmien ja -blogien aikakaudella on tosi helppo alkaa vertailla omia häitä muiden häihin. Ihania ideoita riittää loputtomiin, eikä kaikkea yksinkertaisesti vain voi toteuttaa yksissä juhlissa. Maailmaan mahtuu upean näköisiä pareja, uskomattomia pukuja, superluovia ja kekseliäitä ihmisiä, julmetun kokoisia timantteja ja muhkeita budjetteja. Se, että näin ei kaikkien kohdalla ole, ei tee kenenkään häistä yhtään huonompia! Makuja on monia, ja toisten ihanat häät ei ole teiltä pois. Ei siis kannata stressata tai ottaa paineita tälläisestä, vaan nauttia, inspiroitua ja kannustaa jokaista purjehtimaan avioliiton satamaan heille parhaiten sopivalla tavalla.

    [ 4 ] Organisoikaa ja delegoikaa hommat niin, että hääpäivänä hääparin ei tarvitse vahtia kelloa tai puskea ohjelmaa eteenpäin. Varsinkin jos juhlat ovat yhtään isommat. Hääpäivänä juhlakaluilla riittää vientiä, eikä siinä hässäkässä pysty kyllä keskittymään yhtään mihinkään muuhuin kuin sillähetkellä käsillä olevaan tilanteeseen.

    [ 5 ] Älkää odottako liikoja saati jääkö märehtimään turhia. Tämä koskee erityisesti häiden jälkeistä aikaa. Kaikki tuskin menee hääpäivänä niinkuin haaveilitte, ja se on ihan ok ja täysin normaalia. Tärkeä kuva unohtui, et ehtinyt laihduttaa, tukka latistui sateessa, joku joi liikaa. Näitä sattuu, ja kun maito on jo kaatunut, ei auta kuin siivota ja jatkaa eteenpäin. Keskittykää niihin ihaniin asioihin ja muistoihin, älkääkä jääkö murhetimaan kaikkea mikä mahdollisesti meni pieleen. Maksakaa laskut pois alta, lähettäkää kiitoskortit ja jatkakaa elämässä eteenpäin.

  • Mikä kaikki muuttui viime hetkellä?

    Häitä, joita aloimme suunnitella heti kihlauksen jälkeen ei koskaan järjestetty.

    Sen sijaan ne häät, jotka suunniteltiin muutama kuukausi ennen häitä, olivat aivan mahtavat. Matkan varrelle mahtui muutos jos toinenkin, ja moni tekijä pysyi muuttuvana loppuun saakka, ja viimeiset muutokset osuivat aivan viimeisille metreille. On aika katsahtaa asioihin, jotka eivät ihan menneet niinkuin suunniteltiin.

    Ensinnäkin, meidän piti järjestää ravintolahäät. Helppoa ja tyylikästä, ei tarvitse laittaa itse eikä hamstrata koristeita. Toisin kävi. Vuokrattiin juhlapaikka, hankittiin koristeet, noudettiin juomat Virosta ja varattiin pitopalvelu. Ei sillä, ettei meidän pitänyt järjestää rehearsal dinneriä tai muutakaan ylimääräistä ohjelmaa häiden ympärille. Eipä.

    Hääkuvaaja varattiin ja peruttiin sittemmin. Tilalle palkkasimme kaverin, vaikka aiemman huonon kokemuksen jälkeen uhosin ettei enää ikinä. Tarvitseeko tähän väliin edes lisätä, että myös DJ:mme löytyi kaveripiiristä?

    Hääpäivän aamuna totesin ettei huntu istu kampaukseen sitten millään, eli se jäi lopulta käyttämättä vaikka kuinka olin varma etten ilman huntua alttarille astele. Myöskin suunnittelemani alusvaatteet menivät vaihtoon, kun olikin toisenlainen fiilis aamulla. Myöskin ne ihanat glitterballerinat jäivät käyttämättä, sillä pirulaiset raastoivat kantapääni aivan verille koekäyttäessäni ne viikkoa ennen häitä. Onneksi alkuperäiset kengät osoittautuivat todella mukaviksi, ja bailasin koroissa aamuyöhön.

    Istumajärjestys meni uusiksi laittaessamme juhlapaikkaa kuntoon, sillä jossain kohti suunnitelmia oli tapahtunut ikävä laskuvirhe. Samalla todettiin, että myös painotalolla oli käynyt kämmi, ja muutamat nimikortit puuttuivat kokonaan. Arvatkaa vain tarkistettiinko painotuotteita ennen kuin alettiin laittaa niitä paikoilleen kaksi tuntia ennen juhlien alkua?

    Toki myös juhlapaikan järjestely sekä illan ohjelma kulki ihan omilla aikatauluillaan. Morsian muun muassa saapui kirkolle niin, että sai kävellä suoraan taksista papin eteen. Alustavilla suunnitelmilla saatiin siis heittää vesilintua heti alkuunsa.

    Onneksi sentään puoliso ja tukijoukot pysyivät samana läpi projektin.

    Mitä tästä opimme? Aina ei mene niinkuin strömsössä, mutta jos loppuviimeinen ollaan naimisissa, on kaikki hyvin!

     

  • DJ ja häiden musiikki

    Häiden musiikkipuoli oli alusta asti miehen vastuulla. Itse en musiikista juuri ymmärrä, vaan popitan lähinnä radion listahittejä ja välttelen DJ-vuoroja ja musiikista puhumista aivan viimeiseen saakka. Miehellä sen sijaan on selvät suosikit ja ymmärrystä hyvän musiikin päälle, joten työnjako tässä kohti oli ilmiselvä.

    Meille oli alusta saakka selvää, että haluamme DJ:n, emme bändiä. Tiskijukka löytyi kaveripiiristä, ja laitteet vuokrasimme Sonic Visionilta. Pienella tee-se-itse meiningillä saatiin kasaan mainio paketti.

    Palkkasimme hyvän ystävän ja miehen yliopistoaikojen kämppiksen DJ:ksi, ja pakko sanoa että vaikka miten hullulta kuulostaa lennättää DJ Kanadasta Suomeen keikalle, oli se joka pennin arvoista. Kyseinen kaveri sai vapaat kädet soittolistojen kokoamiseen, ja teki huiman hyvää työtä! Siis niin hyvää, että sai muutaman työtarjouksen jo kesken iltaa!

    Musiikkivalinnat saivat tanssilattialle kaikki ikäluokat ja kansalaisuudet, ja lattia oli täynnä hikisiä tanssijoita valomerkkiin saakka. Tiskijukkamme on lupaillut lataavansa illan soittolistat YouTubeen kunhan vain ehtii, ja jos/kun tämä tapahtuu, lupaan linkkailla listat myös blogin puolelle niin pääsette fiilistelemään meidän häämusaa.

     

     

     

  • Palkkaisitko kaverin (hää)hommiin?

    Meidän monen lähipiiristämme tai ainakin tutun tuttuina löytyy osaajia alalta jos toiseltakin, ja hääbudjetin paukkuessa tälläisen ihmisen palkkaaminen reilulla kaverialella varmasti houkuttelee yhtä jos toistakin.

    Näin kävi myös meidän kohdallamme. Pyöritellessämme ideoita hääkutsuihin, sulhanen heitti ilmoille että hänen jääkiekkojoukkueessaan maalia vartioi taitava graafinen suunnittelija. Tutustuimme yhdessä kaverin töihin, ja tykkäsimme kovasti hänen tyylistään. Otimme siis yhteyttä tähän nuoreen suunnittelijaan, ja kyselimme josko normaalisti isoille firmoille työskentelevä graafikko olisi kiinnostunut taiteilemaan hääkutsuja kanssamme. Vastaus oli myöntävä, ja saimme nopeasti sovittua kutsujen tyylistä sekä hinnoista, ja ennakkomaksukin maksettiin. Siitä lähti alamäki.

    Deadlineksi sovittiin helmikuun loppu, ja sitä ennen piti saada nähdä ensimmäinen vedos johon voitaisiin vielä tehdä muutoksia. Kaverista ei kuitenkaan kuulunut pihahdustakaan ennakkomaksun suorittamisen jälkeen, mutta koska kyseessä oli kaveri, aloimme vasta helmikuun loppua kohti kysellä ensimmäisen version perään. Saimme vastauksen kolmanteen sähköpostiimme, ja lupauksen siitä, että viikkoa myöhemmin herralla olisi näyttää ”some good stuff”. Nyt ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti huhtikuun alkua, ja kyseinen herra tuntuu joutuneen maan nielemäksi. Emme ole saaneet vastauksia yhteenkään sähköpostiimme saati puheluun. Rehellisesti mieleni tekisi laittaa tulikivenkatkuista viestiä tälle taiteilijasielulle, ja aivan varmasti tämän olisin jo tehnyt jos kyseessä ei olisi kaveri. Asia on nyt sulhasen hoidossa (ja tavallaan hänen ja kaverinsa välinen), joten yritän parhaani mukaan pitää näppini erossa tästä sopasta.

    Kutsut on kuitenkin saatava lähtemään toukokuun alkuun mennessä, joko graafikon avustuksella tai ilman. Saa nähdä kuinka tässä vielä käy, mutta nyt ei kyllä hyvältä näytä.

    Oman kokemuksen ja kauhutarinoiden perusteella en siis suosittele kaverin tai sukulaisen palkkaamista häähommiin. Ei ole kiva jos kaverisuhde kärsii jos ette saakaan mitä haluatte tai mistä on sovittu tai jos jotain muuta ikävää tapahtuu. Ja jos palkkaatte kuitenkin, niin sopikaa edes pelisäännöistä ja aikatauluista kirjallisesti ja mahdollisimman tarkasti. Vielä parempi idea: palkatkaa rautainen ammattilainen.

  • Paikallisen vinkit Amsterdamiin

    Amsterdam on aivan mielettömän kaunis kaupunki. Kilometritolkulla kapeita vanhoja taloja tiiviissä riveissä, satoja kanaaleja siltoineen, lukuisia kiehtovia ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Museoita, polkupyöriä, puistoja. Ne kuuluisat tulppaanitkin kohta kukkivat, mikä tietää sitä, että turistien määrä vähintäänkin tuplaantuu talvikauden jälkeen. Reilun puolen vuoden kokemuksella haluan jakaa listan muutamista omista suosikeistani ja vinkeistäni kaikille Amsterdamiin reissua suunnitteleville. Tai ainakin kasvattamaan reissukuumetta, jos ei muuten!

    Suomestahan tänne lentää hyvinkin näppärästi, pari tuntia Finnairin tai KLM sinisin siivin. Tässä keväällä myös Transavia ja Norwegian aloittavat suorat lennot Helsingistä, mikä toivottavasti vaikuttaa positiivisesti myös lentojen hintaan. Koska Schiphol nyt sattuu olemaan yksi Euroopan vilkkaimpia kenttiä, yhteydet myös muualle maailmaan ovat erinomaiset, jos joku sattuu saapumaan muualta kuin Suomesta tai haluaa ehkä jatkaa Hollannista pidemmälle.

    Lentokentältä keskustaan pääsee näppärästi junalla, jonka jälkeen kannattaa vaihtaa polkupyörään tai ihan vaikka vain kävelyyn. Varoitettakoon kuitenkin, että Hollannissa on ihan uskomaton määrä pyöriä. Fillareiden määrän ymmärtää todella vasta kun sen näkee ja kokee. Omaksi ja kanssaelävienne parhaaksi en voi alleviivata tarpeeksi sitä, että pidätte huolen että pysytte poissa pyöräteiltä. Paitsi jos otatte pyörän allenne, mitä suosittelen lämpimästi. Vaikka pyöräliikenne saattaa alkuun vaikuttaa kaaottiselta, on se lopulta helpoin, nopein ja mukavin tapa liikkua Amsterdamissa.

    Omat suosikkinaapurustoni

    De Pijp: Entinen työläiskortteli, nykyään mahdollisesti Amsterdamin muodikkain naapurusto. Pullollaan ihania putiikkeja ja ravintoloita, minkä lisäksi täältä löytyy kaupungin suurin tori, Albert Cuypmarkt. Suosittelen ehdottomasti.

    Jordaan: Kauniita kanaaleja, kauniita rakennuksia. Alueelta löytyy monta hieman parempaa ravintolaa, kahvilaa ja muuta ihanaa, joskin hintataso saattaa olla hieman muuta kaupunkia korkeampi.

    Nine Streets: Jälleen kerran ihania pikkuputiikkeja ja kahviloita, mainio naapurusto shoppailuun. 

    De Wallen: Punaisten lyhtyjen alue, jonka maamerkkinä on sen keskellä kohoava Oude Kerk, vanha kirkko. Kiireisimmillään viikonloppuiltaisin, mutta vilinää riittää jokaisena vuorokauden aikana. En voi sanoa omaksi suosikikseni, mutta näkemisen arvoinen.

    Museum quarter: Museoita, museoita, museoita. Vondelpark nurkan takana.

    De Plantage: Eläintarha, kasvitieteellinen puutarha ja muutama museo. Ihanan vehreä naapurusto.

    Missä syödä:

    Cafe Het Paleis: Erinomainen kahvila lounaalle tai brunssille aivan keskustassa.

    Cafe Loetje: Kuuluisa pihveistään. Näitä löytyy kaupungista useampi, mutta pöytää joutuu yleensä aina hetken odottelemaan.

    De Portara Via: Kaupungin parhaat pitsat. Näitäkin löytyy parista eri paikasta ympäri kaupunkia, oma suosikkini on De Pijpissa.

    Bierfabriek: Maapähkinöitä pitkin pöytiä ja lattioita, herkullista kanaa ja hyvä valikoima pienpanimo oluita.

    SNCKBR: Puhtaista raaka-aineista tehtyä, oikeasti hyvää ruokaa. Paljon vaihtoehtoja myös kasvissyöjille.

    Torikojut. Kalakojut ovat omia suosikkejani, vietnamilaiset Loempiat tulevat hyvänä kakkosena. Myöskin iltaa istuskellessa suosittelen maistelemaan paikallisia snacksejä, hapjes. Meidän suosikkeihimme kuuluvat bitterballen ja kaasstjengels juusto- ja leikkelelajitelmien lisäksi.

    Missä juoda:


    Huomiottehan että ”cafe”-sana ikkunassa ei rajoita tarjontaa kahviin ja pullaan, vaan viittaa ylimaallisesti mihin tahansa ruoka- tai juomapaikkaan.

    Cafe van Zuylen: Amsterdamin yliopiston humanistisen tiedekunnan vieressä, mahdollisesti siitä syystä yksi meidän vakiopaikkoja. Mukava paikka istuskella joko sisällä tai sään salliessa vilkkaalla terassilla.

    De Plantage: Eläintarhan välittömässä läheisyydestä löytyvä upea kahvila/ravintola. Aina hyvällä tavalla vilkas.

    Cafe Thijssen: Sympaattinen, klassinen ja Amsterdamille tyypillinen istuskelupaikka, josta löytyy myös lautapelejä illan ratoksi. Sekä syntisen hyvää omenapiirakkaa.

    Gollem: Näitä löytyy kaupungista muutama, mukava paikka istua iltaa erityisesti oluen ystäville.

    Brouwerij ’t IJ: Panimo suuressa tuulimyllyssä, Instagram kuvien lisäksi paikasta saa myös hyvää olutta.

    Cafe van Leeuwen: Utrechtstraat:in varrelta löytyy monta hyvää ravintolaa ja pubia, joista tämä on meidän suosikkimme.

    Mitä tehdä:

    Kanaaliristeily: Vaihtoehtoja on lukuisia, aina valokuvakierroksista bileristeilyihin. Mukava tapa nähdä kaupunkia vähän eri perspektiivistä. Lisäksi oppaat osaavat kertoa mielenkiintoisia faktoja ja tarinoita kaupungista, mikä antaa reissulle vähän enemmän sisältöä.

    Museot: Museoita löytyy jokaiseen makuun. Hollannissa pidempään viihtyville suosittelen lämpimästi museokorttia, joka on voimassa vuoden ja jolla pääsee ilmaiseksi lukuisiin museoihin ympäri Hollantia.

    Albert Cuypmarket: Kaupungin suurin tori De Pijpissa. Katuruokataivas ja muutenkin ihana kierreltävä – me haetaan täältä usein niin tuoretta kalaa kuin kukkiakin.

    Oudemaanshuisportin kirjakuja: Amsterdamin yliopiston yhteydestä löytyy katettu kuja täynnä käytettyjä kirjoja. Lukutoukan taivas.

    Artis: Yksi Europan vanhimpia eläintarhoja. Pari tuntia kuluu äkkiä apinoita ja kirahveja ihmetellessä.

    Vondelpark: Kaupungin suurin puisto. Kesällä täpötäynnä ihmisiä. Jos pyöräily kaupungin vilinässä ei nappaa mutta haluat sanoa pyöräilleesi Amsterdamissa, Vondelpark on hyvä paikka ruksia tämä listalta.

    Loppusanat: Olen asunut Amsterdamin keskustassa vasta reilun puolivuotta, ja nämä suositukset perustuvat nimeonmaan omiin kokemuksiin tältä ajalta. Keskustan ulkopuolelta ja muista naapurustoista löytyy aivan varmasti lisää kaikkea mahtavaa, enkä malta odottaa että pääsen tutustumaan minulle vielä tuntemattomampiin kaupunginosiin! Tällä listalla pääsee kuitenkin jo hyvään alkuun Amsterdamissa.

  • Vihkisormusostoksilla Antwerpenissa

    Kuten jo aiemmin ehdinkin mainita, vietimme vastikään viikonlopun Euroopan timanttipääkaupungissa Antwerpenissa, Belgiassa. Nyt olisikin jaossa muutama vinkki kaikille keitä kyseinen kaupunki saattaisi kiinnostaa!

    Me olimme puhuneet viikonloppureissusta Belgiaan jo hyvän aikaa, mutta lopulta junaliput ostettiin vasta saman viikon keskiviikkona. Amsterdamista Antwerpeniin menee suoralla junayhteydellä reilu tunti, ja useammalla vaihdolla (aka edullisemmalla junalla) reilu kolme tuntia. Me lähdimme reissuun perjantaina töiden jälkeen, ja palasimme kotiin sunnuntaina alkuillasta.

    Yksi suurimpia syitä kohteen valinnassa oli se, että tarkoituksena oli käydä kiertelemässä koruliikkeitä vihkisormusostosten merkeissä. Antwerpenissa on kuuluisa Diamond District, josta löytyy loputtomalta tuntuva määrä koruliikkeita ja näyteikkunoiden kimallusta. Moni suuntaakin kaupunkiin nimenomaan timanttiostoksille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaiken maailman hämäräheikkejä riittää. Suosittelenkin pitämään järjen mukana päässä, tutustumaan Antwerpenin kaupungin listaukseen luotettavista liikkeistä ja jättämään ostokset tekemättä jos hälytyskellot alkavat soida! Kaikesta siitä kimalluksesta menee herkästi pää pyörälle, joten muistakaa ottaa ihan rauhassa ja pitää välillä taukoa liikkeistä ruoan ja juoman (tai vaikka belgialaisen suklaan tai vohveleiden) merkeissä.

    Olen itse käynyt Antwerpenissa kerran aiemminkin, mutta tällä kertaa O hoiti kaikki varaukset ja taustatyöt kohteeseen liittyen. Majoituimme ihanassa Hotel ’T Sandtissa Antwerpenin vanhassa kaupungissa. Kyseessä on pieni boutique hotelli, jossa meillä oli aivan mielettömän sympaattinen vanhanaikainen ja valtavan kokoinen huone. Äänet kuuluivat naapurihuoneista läpi vähän turhan hyvin, mutta muuta pahaa sanottavaa paikasta ei ole. Hotellin aamupalalle taasen on annettava täydet pisteet: kattava valikoima, johon kuului muunmuassa hedelmäsalaattia ja tuoretta, vielä lämmintä leipää!

    Nähtävyyksien puolesta meillä ei ollut suurempia suunnitelmia, joten pyörimme hyvän aikaa Onze-Lieve-Vrouwekathedraal:in liepeillä, ja vanhankaupungin pikkukujilla, minkä lisäksi vierailimme MAS-museossa. Museon katolla on upea näköalatasanne koko kaupungin yli, ja sinne muuten pääsee liputta! Muutenkin museo oli tosi mukava, sopivan pieni ja näyttelyt kivasti rakennettu ja jaoteltu.

    Ravintoloista suosittelen lämpimästi Gollemin Beers and Burgers:iä, josta saa nimensä mukaan olutta ja hampurilaisia, sekä MAS:in kupeessa sijaitsevaa Roest:ia, jossa ruoka ja sisustus olivat molemmat aivan mielettömiä.

    Ja mitä niihin vihkisormuksiin tulee, jäi ne meiltä tälläkertaa ostamatta. Viihdyimme mainiosti ikkunaostoksilla ja saimme inspiraatiota erityisesti miehen sormukseen, mutta jäimme vielä miettimään. Niinhän siinä sitten kävi, että tällä viikolla Suomessa työmatkalla käydessäni löysin unelmieni vihkisormuksen! Odotan malttamattomana että pääsen sen esittelemään myös täällä blogin puolella!

  • Kiintiövaraus hotelliin

    Puolet vieraistamme saapuu juhlimaan häitämme ulkomailta, ja suuri osa suomalaisistakin tulee ihan muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että niin hääparin kuin monen vieraankin täytyy miettiä majoitusratkaisuja Helsinkiin yhdestä yöstä aina kokonaiseen viikkoon.

    Haluamme tehdä reissusta vieraille mahdollisimman helpon ja mukavan, koska jo toiselle puolelle maailmaa (tai Suomea) matkustaminen on ihan valtavan paljon pyydetty! Valitettavasti meillä ei kuitenkaan ole varaa kustantaa sadan hengen hotellimajoitusta, joten päädyimme siihen, että teemme kiintiövarauksen pariin eri hintatason hotelliin ja suosittelemme vieraita vilkaisemaan myös airbnbn tarjontaa.

    Itse en ole koskaan aiemmin kiintiövarausta tehnyt, joten kasailinkin pari pientä neuvoa varauksen tekoon niin itselleni muistiin kuin muita auttaakseni. Kiintiövarauksen tekemisessähän alkuun pääsee helposti ihan vain kilauttamalla tai laittamalla sähköpostia haluamalleen hotellille.

    Mitä hotellille sitten kannattaa ilmoittaa jo heti alkuun?

    •  Ajankohta
    • Tarvittavien huoneiden määrä
    • Tarve erikoisjärjestelyille

    Näillä kolmella pääsee jo pitkälle. Vastauksena sain hotelleilta hinnat huoneille (usein päivän hintaa alemmat), tiedon mitä yöpymiseen kuuluu (aamiainen, wifi), sekä ohjeet joiden avulla vieraiden on helppo varata huoneensa juuri meille varatusta kiintiöstä, tiedossa olevilla hinnoilla.

    Tarjouksen saatuaan ei tarvitsekaan muuta kuin hyväksyä tai hylätä, sekä ilmoitella vieraille mistä ja miten huoneita on saatavilla. Helppoa!

    Kiintiöt on nyt hoidettu meidän osaltamme, mutta häitä edeltävän yön majoitus ja hääyön varaaminen morsiusparille on vielä työn alla.. Aiheesta ja aikeista lisää myöhemmin!