• Kaksikieliset häät

    Kahden kielen ja kulttuurin kohtaamiset ovat meille arkipäivää, eikä asiaa tule oikeastaan enää edes sen kummemmin ihmeteltyä. Häiden kohdalla aihetta oli kuitenkin lähestyttävä vieraidemme näkökulmasta. Kuinka järjestää juhlat niin, että eripuolilta maailmaa saapuvat ystävät ja sukulaiset saavat kaikki häistä mahdollisimman paljon irti, ja homma sujuu jouhevasti? Missä kohdissa suomalaiset ja kanadalaiset häät eroavat? Onko meillä perinteitä mitä pitäisi ehkä selittää vieraille? Millä kielella mennään ja milloin?

    Kuten ehkä jo tiesittekin, mieheni äidinkieli on englanti, minun suomi. Kotikielemme on englanti, joka sattuu olemaan molemmille myös työkieli. Asuinmaassamme puhutaan hollantia (ja toki myos sujuvaa englantia enimmistön toimesta), minkä lisäksi molemmilta sujuu vielä pari bonuskieltä. Ystäviä meillä on ympäri maapalloa. Nopeasti laskettuna häissämme oli edustetttuna 11 eri kansallisuutta. Sanomattakin siis selvää, että jokin järkevä ratkaisu kieli- ja kulttuuriasioihin oli keksittävä.

    Onneksi lähes kaikki vieraistamme puhuivat sujuvasti joko suomea tai englantia tai molempia, ja niillä muutamilla keneltä kumpikaan ei oikein sujunut oli tulkkaamaan kykenevä seuralainen. Näin ollen kielivalinnat olivat helppoja. Piti vain päättää miten homma hoidetaan käytännössä.

    Häiden paperiasioista, kuten kutsuista, menuista ja kirkko-ohjelmista tehtiin kaksi erikielista versiota, ja niitä jaettiin vieraille heidän vahvimman kielensä mukaan. Vihkiminen suoritettiin vuorottelemalla kahta kieltä, niin ettei samoja asioita kuitenkaan toisteltu montaa kertaa. Kävimme sekä kotona että papin tapaamisessa vihkimisen läpi kohta kohdalta, joten me molemmat tiesimme tarkalleen mitä oli tiedossa. Pappi piti puheensa englanniksi, mutta toisti tärkeimmat pointit lennosta suomeksi kesken puheen. Tahtomisesta kysyttiin ja siihen vastattiin molemmat vain omilla äidinkielillämme: mies englanniksi ja minä suomeksi.

    Iltajuhlissa vastuu siirtyi seremoniamestareille. Seremoniamestareina toimi parivaljakko, joista toinen oli kanadalainen ja toinen suomalainen. He pitivät huolen siitä, että kaikki info saatiin perille kahdella kielellä ja ilta rullasi mukavasti eteenpäin. Näin myös perinteisemmät kulttuurisidonnaiset jutut, kuten kakunleikkaus ja morsiamenryöstö onnistuttiin selittamään vieraille, joille nämä eivät olleet entuudestaan tuttuja juttuja.

    Kielellisesti heittamällä haasteellisin osuus juhlissa olivat puheet. Emme pyytäneet puheista käännöksia ennakkoon, muttemme myöskaan halunneet tulkata kesken puheen. Suomalaiset ymmärsivät mitä ymmärsivat nopeasti aksentilla puhuvien kanadalaisten puheista, kun taas ulkomaalaiset eivät ymmärtäneet suomeksi pidetyistä puheista hölkäsen pöläystä. Tosin tästä huolimatta moni vieraista tuli jälkeenpäin kertomaan nyyhkineensä läpi isäni puheen vaikkeivat he ymmärtäneet sanaakaan – puhe tuli niin vahvasti suoraan sydämestä. Siskoni englanniksi pitämä puhe kuittasi hauskuudellaan illan parhaan puheen palkinnon, vaikka sulhasen veli oli tiukasti mukana tässä skabassa.

    Kaksikielisyys tuo hääjärjestelyihin yhden lisähaasteen, mutta se ei todellakaan ole este onnistuneille juhlille. Päinvastoin, kaksikielisyys ja –kulttuurisuus on suuri rikkaus. Olen edelleen todella innoissani siitä, että pääsimme esittelemään kotimaatani, kieltäni ja kulttuuriani ulkomaalaisille läheisillemme, ja toisaalta suomalainen puoli perheestä ja ystävistä sai mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja niihin ihmisiin kenen kanssa vietän aikaa täällä maailmalla. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi siis erittäin hyvä maku!

    Kuvat Ida Lohela

     

    Löytyykö ruutujen takaa muita kaksikielisessä tai monikulttuurisessa suhteessa?

  • Bridal Shower

    Bridal Shower on Pohjois-Amerikkalainen perinne, joka ei ainakaan toistaiseksi kuulu rantautuneen Suomeen. Kanadassa Bridal Shower on kuitenkin varsin yleinen traditio, joka järjestetään yleensä brunssin tai iltapäiväteen ympärille, joko jonkun perheenjäsenen kotona tai ravintolassa. Kutsuille on perinteisesti tervetullutta vain naisväki, ja siellä höpistään häistä, jaetaan avioliittoneuvoja, pelataan hassuja hääaiheista pelejä/leikkeijä/kisoja, ja annetaan lahjoja morsiamelle.

    O:n suvussa nämä kutsut järjestetään jokaiselle morsiamelle, myös sukuun naiville naisille. Minulle ilmoitettiin jo hyvissä ajoin että täytyy tulla käymään Kanadassa vielä ennen häitämme, sillä suvun naiset haluavat ehdottomasti järjestää Bridal Showerin myös minulle. Mukisin pitkän aikaan kutsuja vastaan, sillä minulle perinne on vieras. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta, ja muutenkin tuntuu oudolta, että Bridal Shower lahjoineen tuottaa häävieraille ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa. Puhumattakaan siitä, että näihin juhliin kutsutaan myös henkilöitä jotka eivät edes saa kutsua häihimme! Miehen suvun naisille kuitenkin on kunnia-asia järjestää Bridal Shower, joten jouduin vihdoin myöntymään ja lyömään päivämäärän lukkoon.

    Kyseiset kemut juhlittiin  muutama viikko sitten, joten nyt on hyvä aika kertoa mitä juhlissa tapahtui ja millaisilla fiiliksillä mentiin. Bridal Showerini järjestettiin O:n tädin kotona Torontossa, ja paikalle saapui noin 25 sukulaisnaista ja muutama taaperoikäinen. Moni vieraista toi tarjottavia mukanaan, ja sekä lounas- että kahvipöytä oli täynnä toisen toistaan herkullisempia ruokia. Harmi vain että siinä syödessä ja seurustella juhlien ja juhlapöydän kuvaaminen jäi ihan kokonaan unholaan.. Lounaan jälkeen paikalle saapuneet esittelivät kaikki itsensä (tapasin puolet vieraista ensi kertaa) ja minut esiteltiin suvulle. Tätä seurasi kutsuille sopiva bingo, jossa kerättiin kuvauksia vastaavien vieraiden nimiä bingolappuun. Tämä vaati sen, että ihmiset pääsivät kiertelemään ja kyselemään kummallisiakin kysymyksiä toisiltaan. Bingo toimi aivan loistavana avausleikkinä! Bingon jälkeen kisailtiin vessapaperihääpukujen valmistamisessa – vapiskaa hääpukusuunnittelijat, niin upeita (ja kamalia) morsiuspukuja saatiin vessapaperista valmistettua. Viimeisenä ”ohjelmanumerona” meillä oli vielä testi, jossa selvitettiin miten hyvin tunnemme sulhasen kanssa toisemme. O:lle soitettiin samana aamuna ja kysyttiin samat kysymykset jotka minulle esitettiin Bridal Showerissa. Aika hyvin me osattiin vastata samalla lailla! Muutamat vastaukset meni metsään ihan siitä syystä ettei minulla ole lempileffaa tai ruokaa, mutta onneksi kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin osattiin vastata.

    Herkuttelun ja ohjelman lisäksi Bridal Showerin tärkeänä osana on morsiamen hukuttaminen lahjoihin. Koska asumme ulkomailla, oli kutsujen järjestäjä pyytänyt vieraita tuomaan lahjan rahana tai shekkinä, yhdessä reseptin kanssa. Näitä ohjeita oltiinkin noudatettu tosi hyvin, minkä lisäksi saimme vielä muutamia keittiöaiheisia lahjoja, kuten teepyyhkeitä ja lusikoita. Lahjojen joukosta löytyi myös suvussa kulkevia pöytähopeita, ja ollaan tosi otettuja miten avokätisesti sukulaiset muistivat pian avioelämän aloittavaa pariskuntaa.

    Kaiken kaikkiaan Bridal Shower oli todella positiivinen kokemus, vaikka odotinkin juhlia hieman kauhunsekaisin tuntein. Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti suvun vanhemmille jäsenille nämä juhlat ovat tärkeä perinne ja mahdollisuus koota kaikki naiset yhteen. En myöskään malta odottaa että pääsen kokeilemaan kaikkia lahjaksi saamiamme reseptejä!

  • Lumiloma Ottawassa

    Kulunut viikko on ollut blogissa hieman tavallista hiljaisempi arjen yllättäessä. Kuten ehkä tiedättekin, häiden järjestämisen ja bloggailun ohella teen parhaillaan maisterivaiheen opintoja ja vielä oikeita töitäkin – kaikki asioita joihin saisi helposti upotettua tuntikausia päivittäin. Näiden päälle pitäisi toki vielä harrastaa liikuntaa, laittaa ruokaa ja hoitaa niin parisuhdetta, kotia kuin sosiaalista elämääkin. Onnistuin loppuvuodesta luomaan melko hyvän rutiinin arjen pyörittämiseen, mutta auta armias kun alkuvuoteen osuneet yllättävät matkat ja työmatkat pääsivät sekoittamaan pakkaa! Nyt on koko kalenteri sekaisin ja tuntuu että kaikki laahaa jäljessä!

    Jokatapauksessa, kuten otsikosta jo kuuluukin, vietimme juuri aivan ihanan talvisen viikon Kanadan pääkaupungissa Ottawassa. Reissu tuli eteemme täysin yllättäen, mutta pakko oli lähteä. Päästiin viettämään aikaa O:n perheen kanssa, hoidettiin asioita ja nautittiin paukkupakkasista ja lumisista maisemista. Mies joutuu jäämään Kanadaan vielä muutamaksi viikoksi kun taas allekirjoittanut palaa Amsterdamiin arkiseen aherrukseen ja rutiinien uudelleenrakentamiseen. Toivottavasti tämä alkaa näkyä myös aktiivisuutena blogin puolella – täällä taustalla on nimittäin koko ajan pyöritelty niin jännittäviä yhteistyökuvioita kuin kirjoiteltu luonnoksiin postauksia hääjuttujen etenemisestä!
    Oma viikkoni Ottawassa oli jälleen ihana, ja haluankin jakaa muutaman tärpin myös teidän kanssanne. Jos ei lumilomaa Kanadaan ole tiedossa, näitä vinkkejä voi mainiosti soveltaa myös Suomen talveen!

    •  Luistelu ja Rideau Canal. Rideaun kanava muuttuu talvisin maailman suurimmaksi luistinradaksi kun Ottawan Ottawa-jokeen yhdistävä kanava jäätyy. Luistinradasta pidetään hyvää huolta ja sen varrelta löytyy niin kaakao- kuin Beaver Tail-pisteitä, ja löytyypä matkanvarrelta myös ”salaisia”, lämmittettyjä pukukoppejakin niin ettei tarvitse sitoa luistinten nauhoja sormet kohmeessa.
    • NHL. Ottawa Senators on pelannut varsin mainiosti tällä kaudella, ja vaikkei pelaisikaan on NHL peleissä aina hyvä tunnelma. Jostain syystä pelit on livenä vielä paljon parempia kuin telkkarista katsottuna.  
    • Lumikenkäily, hiihto ja muu ulkoilu. Puistoa ja kaunista luontoa piisaa, ja oman kokemuksen perusteella voin sanoa että lumikenkäily käy treenistä! Tosin ilman lumikenkiä hangessa tarpominen se vasta rankkaa onkin..