• Kaksikieliset häät

    Kahden kielen ja kulttuurin kohtaamiset ovat meille arkipäivää, eikä asiaa tule oikeastaan enää edes sen kummemmin ihmeteltyä. Häiden kohdalla aihetta oli kuitenkin lähestyttävä vieraidemme näkökulmasta. Kuinka järjestää juhlat niin, että eripuolilta maailmaa saapuvat ystävät ja sukulaiset saavat kaikki häistä mahdollisimman paljon irti, ja homma sujuu jouhevasti? Missä kohdissa suomalaiset ja kanadalaiset häät eroavat? Onko meillä perinteitä mitä pitäisi ehkä selittää vieraille? Millä kielella mennään ja milloin?

    Kuten ehkä jo tiesittekin, mieheni äidinkieli on englanti, minun suomi. Kotikielemme on englanti, joka sattuu olemaan molemmille myös työkieli. Asuinmaassamme puhutaan hollantia (ja toki myos sujuvaa englantia enimmistön toimesta), minkä lisäksi molemmilta sujuu vielä pari bonuskieltä. Ystäviä meillä on ympäri maapalloa. Nopeasti laskettuna häissämme oli edustetttuna 11 eri kansallisuutta. Sanomattakin siis selvää, että jokin järkevä ratkaisu kieli- ja kulttuuriasioihin oli keksittävä.

    Onneksi lähes kaikki vieraistamme puhuivat sujuvasti joko suomea tai englantia tai molempia, ja niillä muutamilla keneltä kumpikaan ei oikein sujunut oli tulkkaamaan kykenevä seuralainen. Näin ollen kielivalinnat olivat helppoja. Piti vain päättää miten homma hoidetaan käytännössä.

    Häiden paperiasioista, kuten kutsuista, menuista ja kirkko-ohjelmista tehtiin kaksi erikielista versiota, ja niitä jaettiin vieraille heidän vahvimman kielensä mukaan. Vihkiminen suoritettiin vuorottelemalla kahta kieltä, niin ettei samoja asioita kuitenkaan toisteltu montaa kertaa. Kävimme sekä kotona että papin tapaamisessa vihkimisen läpi kohta kohdalta, joten me molemmat tiesimme tarkalleen mitä oli tiedossa. Pappi piti puheensa englanniksi, mutta toisti tärkeimmat pointit lennosta suomeksi kesken puheen. Tahtomisesta kysyttiin ja siihen vastattiin molemmat vain omilla äidinkielillämme: mies englanniksi ja minä suomeksi.

    Iltajuhlissa vastuu siirtyi seremoniamestareille. Seremoniamestareina toimi parivaljakko, joista toinen oli kanadalainen ja toinen suomalainen. He pitivät huolen siitä, että kaikki info saatiin perille kahdella kielellä ja ilta rullasi mukavasti eteenpäin. Näin myös perinteisemmät kulttuurisidonnaiset jutut, kuten kakunleikkaus ja morsiamenryöstö onnistuttiin selittamään vieraille, joille nämä eivät olleet entuudestaan tuttuja juttuja.

    Kielellisesti heittamällä haasteellisin osuus juhlissa olivat puheet. Emme pyytäneet puheista käännöksia ennakkoon, muttemme myöskaan halunneet tulkata kesken puheen. Suomalaiset ymmärsivät mitä ymmärsivat nopeasti aksentilla puhuvien kanadalaisten puheista, kun taas ulkomaalaiset eivät ymmärtäneet suomeksi pidetyistä puheista hölkäsen pöläystä. Tosin tästä huolimatta moni vieraista tuli jälkeenpäin kertomaan nyyhkineensä läpi isäni puheen vaikkeivat he ymmärtäneet sanaakaan – puhe tuli niin vahvasti suoraan sydämestä. Siskoni englanniksi pitämä puhe kuittasi hauskuudellaan illan parhaan puheen palkinnon, vaikka sulhasen veli oli tiukasti mukana tässä skabassa.

    Kaksikielisyys tuo hääjärjestelyihin yhden lisähaasteen, mutta se ei todellakaan ole este onnistuneille juhlille. Päinvastoin, kaksikielisyys ja –kulttuurisuus on suuri rikkaus. Olen edelleen todella innoissani siitä, että pääsimme esittelemään kotimaatani, kieltäni ja kulttuuriani ulkomaalaisille läheisillemme, ja toisaalta suomalainen puoli perheestä ja ystävistä sai mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja niihin ihmisiin kenen kanssa vietän aikaa täällä maailmalla. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi siis erittäin hyvä maku!

    Kuvat Ida Lohela

     

    Löytyykö ruutujen takaa muita kaksikielisessä tai monikulttuurisessa suhteessa?

  • Häälahjamme toisillemme

    Huomenlahjaperinteen juuret yltävät pitkälle. Siinä missä aiemmin tuore vaimo sai hääpäivää seuraavana aamuna vakuuden aviomiehen kuoleman varalle, annetaan nykypäivänä lahjoja ihan vain toista ilahduttaakseen. Jos siis annetaan, sillä moni päättää suosiolla skipata tämän ylimääräisenä rahanmenona. Sama lahjojenvaihto perinne tunnetaan myös Pohjois-Amerikassa, joskin rapakon takana annetaan puolisolle ihan vain häälahja joskus häiden alla.

    Onneksi aihe nousi jossain vaiheessa esille, sillä emme kumpikaan olleet tietoisia lahjojen vaihtamiseen liittyviin kulttuurieroihin. Me halusimme molemmat hankkia toisillemme lahjat, joten päätettaväksi jäi ainoastaan milloin nuo lahjat vaihdetaan. Minusta huomenlahja on ideana paljon kivempi (kukapa ei haluaisi aloittaa avioliittoa hotellin sviitissa oman kullan kainalossa lahjapaketteja availlen), mutta käytännön järjestelyiden takia päätimme mennä tässä kohti Kanadan mallin mukaan ja vaihtaa häälahjat jo ennakkoon. 
     
    Tuleva aviomieheni on äärimmäisen taitava valitsemaan lahjoja, mikä on ihanaa mutta toisaalta myös tosi stressaavaa, sillä itse koen lahjojen valitsemisen hirveän vaikeaksi! Varsinkin mitä tulee O:n lahjoihin, silla tuntuu etta aina kun laitan jotakin korvan taakse (”xx olisi tosi kiva”) tulee herra kahden päivän kuluttua kotiin kyseinen tavara/kokemus vyönsa alla.. Samaistuuko muut naisihmiset tähän? Miten miehille on niin vaikea hankkia lahjoja?!
    Kuvien sijaan hankin miehelle nahkaisen läppärilaukun/salkun jota hän on silmäillyt siitä saakka kun aloimme seurustella, muttei koskaan raaskinut ostaa. Itse sain tulevalta aviopuolisoltani lahjaksi aivan upean helminauhan. Molempien lahjat osuivat aivan nappiin! Lahjojen vaihtaminen oli ihana alku hääviikollemme, ja tästä jatketaan hurjalla innolla ja odotuksella kohti hääpäivää!
  • Esteiden tutkinta ja ulkomaalainen puoliso

    Tässä häitä järjestellessä on tullut huomattua, että häihin liittyy yllättävän paljon paperitöitä. Erityisesti kun kyseessä on kahden kulttuurin välinen avioliitto. Ja etteivät paperityöt sujuisi liian helposti, löytyy koko prosessista valitettavan vähän tietoa, ohjeistusta ja kokemuksia. Muita samassa tilanteessa olevia morsiamia auttaakseni haluankin nyt avata prosessia nimeltä esteidentutkinta, ja nimenomaan sitä, miten homma hoituu kun tuleva aviopuoliso on ulkomaalainen.

    Esteiden tutkinta on voimassa 4kk, ja sen tekemiseen täytyy varata vähintään viikko – ulkomaalaisen kanssa avioituville kuitenkin suositellaan useampaa viikkoa, joskaan mitään tarkkaa määrettä ei kukaan osaa antaa. Ilmeisesti eri maista tietoa saadaan eri tavoin ja eri tahtiin. Meidän kohdallamme tutkinta suoritettiin kotiseurakuntani kautta, ja se oli valmis viikko papereiden saapumisesta. Esteiden tutkinta pyynnön voi tehdä paikan päällä maistraatissa, verkossa pankkitunnusten avulla tai postitse. Meidän kohdallamme jälkimmäinen oli ainoa realistinen vaihtoehto, sillä emme asu emmekä ole missään vaiheessa asuneet Suomessa. Niinpä nämä ohjeet perustuvat nimenomaan postitse kirjallisesti tehtävään pyyntöön.

    Mitä postitse pyydettävää esteiden tutkintaa varten tarvitaan?

    • Kahden todistajan allekirjoittama ja oikeaksi todistama esteiden tutkinta pyyntö -lomake
    • Kahden todistajan allekirjoittamat ja oikeaksi todistamat passikopiot (+ passi sitten mukaan vihkimiseen)
    • Suurlähetystössä laillistettu siviilisäätytodistus ulkomaalaisen puolison kotimaan Suomen suurlähetystöstä
    • Kahden todistajan allekirjoittama ja kirkon leimaama kastetodistus sekä todistus kirkkoon kuulumisesta ulkomaalaisen kumppanin kotikirkosta, mikäli kirkkohäät on toiveissa.

    Teoriassa tämä ei kuulosta kovin vaikealta, mutta käytännössä papereiden kasaan haaliminen oli kuukausia kestänyt projekti. Tämän lisäksi on myös mainittava, että vaadittavien leimojen ja laillistusten hankkiminen oli melko hintavaa, noin 45 euroa per leima, ja postitukset vielä päälle. En tiedä onnistuuko tutkinta Haagin sopimuksen piiriin kuuluvien Apostille-maiden kohdalla helpommin tai edullisemmin, mutta ainakaan kanadalaisen puolison kanssa paperityöt eivät ole edullisimmasta päästä. Puhumattakaan siitä, että nimenvaihtorumban myötä näitä paperitöihin uppoavia kuluja tulee vielä lisää. Muistakaa siis jättää hääbudjettiin hieman ilmaa mikäli toinen puolisoista on Suomessa asumaton ulkomaalainen. Tai rehellisesti, jättäkää ilmaa joka tapauksessa, sillä niitä yllättäviä kuluja kyllä tulee.

    Suosittelen lämpimästi aloittamaan prosessin hyvissä ajoin ettei tarvitse stressata enää viimemetreillä, ja varautumaan siihen että yllätyksiä tulee vaikka olisi kuinka huolellinen. Homma ei suinkaan ole mahdoton, mutta vaatii hieman aikaa ja paneutumista.

  • Kaksikielisessä kodissa

    ”Rakas, do you want some kahvia?”
    ”Se on talvi! Let’s turn the talvivalo on!” 

    Tässä huushollissa sekakielisiä lauseita viljellään varsin ahkerasti. Mies ei vielä osaa suomea, mutta opettelee kovalla innolla, sana kerrallaan. O:n sanavarasto on jo melko hyvä, joskin tuntuu että mieleen jäävät paremmin ne vähemmän hyödylliset sanat.. Tällä hetkellä mieheltä irtoaa hellittelynimien lisäksi varsin sujuvasti muun muassa eläinten, kasvien ja ruokien nimiä, minkä lisäksi numeroissa päästään pariinkymmeneen. Tämänhetkisiin lempisanoihin – joita hoetaan aina kun vain mahdollista – lukeutuvat muun muassa ”appelsiinimehu”, ”moikkeliskoikkelis” ja ”kiitti”. Kielioppi ja lauseiden muodostaminen sen sijaan tuottaa vielä hankaluuksia, mutta yksinkertaisia lauseita osataan ulkoa ja niitä käytetään ahkerasti: ”yks glögi, kiitos”.

    Harmi vain että näin ulkomailla asuessa suomen kieltä ei oikein pääse käyttämään eikä harjoittelemaan muualla kuin kotona. Suomessa vieraillessamme O ottaakin ilon irti opettelemalla lukuisia uusia sanoja ja käyttämällä niitä aivan kaikkialla, niin perheeni kanssa kuin vaikka kahvilan kassallakin. Aina vietettyämme aikaa Suomessa saan huomata miten huimasti miehen kielitaito kehittyy kun kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja puhumista pääsee harjoittelemaan niin paljon kuin sielu sietää. 

    En millään muista miten tai milloin aloimme ujuttamaan suomalaisia sanoja keskusteluihin, mutta jotenkin ne ovat eksyneet mukaan. En ole missään vaiheessa vaatinut mieheltä suomen kielen opiskelua, vaan hän on itse ollut innoissaan oppimassa uutta kieltä. Itseasiassa mies on meistä kahdesta ollut se, joka on ajoittain huolissaan siitä miten joudun aina puhumaan pelkkää englantia. Onneksi oma kielitaitoni on sillä tasolla, etten ole enää pariin vuoteen kokenut englannin puhumista tai kuuntelemista mitenkään vaikeaksi tai väsyttäväksi. Nykyään myös kielestä toiseen hyppääminen onnistuu aika luontevasti, joskin välillä kyllä suomen kielestäni kuulee ettei sitä ihan päivittäin tule puhuttua. Olen kuitenkin ollut tosi otettu siitä, miten O aina muistaa ottaa minut huomioon myös kieliasioissa – oli kyse sitten englannin sanojen selittämisestä tai suomen kielen opettelusta.

    Saa nähdä puhutaanko meillä vielä joskus suomea kotikielenä.

  • Monikulttuuriset häät

    Sen lisäksi että häitämme juhlitaan kahdella kielellä, on tiedossa myös kahden kulttuurin iloinen sekametelisoppa. Pyrimme tuomaan mukaan hääperinteitä molemmista maista, minkä lisäksi yritämme parhaamme mukaan pitää kaikki jotakuinkin kartalla sen suhteen mitä oikein tapahtuu ja miksi.

    Suomalaisista jutuista otetaan mukaan ensimmäisenä hääleikit! Tiedän että leikit jakavat mielipiteitä niin morsianten kuin vieraidenkin joukossa, mutta meidän häissä leikitään. Ainakin vähän. Kanadalaisiin häihin ei nimittäin kuulu syömistä, juomista, tanssimista ja puheita ihmeempää ohjelmaa, joten pakkaa sekoittamaan halutaan mukaan suomalainen perinneleikki tai kaksi. Koska juhlat tulevat olemaan iltapainotteiset emme aio ahnehtia ohjelman suhteen, vaan toiveissa on ihan vain muutama nopea, hauska ja helppo leikki josta kaikki saavat jotain irti. Leikkien suunnittelu jää todennäköisesti kaason ja morsiusneitojen vastuulle, joskin annetaan ohjenuora aiheesta ja toki apua ja kommentteja saa kysymällä.

    Tästä päästäänkin sulavasti siihen että meidän hääseurueemme noudattaa Pohjois-Amerikan mallia. Siis kaasona tulee toimimaan vuotta nuorempi siskoni ja muut seurueen naiset kulkevat morsiusneidon tittelillä. En tiedä mikälainen käytäntö suomalaisilla yleensä on tämän suhteen, mutta kuulostaa siltä että useimmiten morsiamella on useampi kaaso? Ja ehkä lapsia morsiusneitoina? Jos joku tietää paremmin, valaiskaa ihmeessä ummikkoa! Miehellä puolestaan tulee olemaan isoveljensä best maninä, sekä useampi läheinen ystävä groomsmanin roolissa. Lisäksi vastuuta tulee saamaan seremoniamestarit, joita oletettavasti tulee olemaan kaksi: yksi joka hoitaa hommat englanniksi, toinen jolta sujuu myös suomi. Mahdollista on myös että sulhasen sisarusten pieniä lapsia tullaan näkemään tärkeissä tehtävissä esimerkiksi kukkaistyttönä ja sormuspoikana. Tosin kyseessä on vielä niin pienet muksut että mietitään tätä vielä lähempänä.

    Kanadalaisista traditioista puolestaan mukaan otetaan sellaisia elementtejä kuin harjoitusillallinen, ja todennäköisesti keksitään jotain pientä hauskaa (= yhteinen aktiviteetti halukkaille vieraille) myös häitä seuraavalle päivälle. Tämä ajatus juontaa juurensa siitä, että melkeinpä kaikkia kanadalaisia häitä joihin olemme osallistuneet on seurannut parin tunnin vaellus/kävelyretki/kanoottiretki/jne häiden jälkeisenä päivänä. En tiedä miten yleistä tämä tosiasiassa on, mutta ainakin meidän kaveri- ja perhepiirissämme matkustetaan huimia matkoja läheisten häiden takia, joten onhan se ihana että hääpari järjestää jotain aktiviteettia kauempaa saapuville vieraille läpi hääviikonlopun. Eli oletettavasti mekin vielä kehitellään jokin kiva aktiviteetti johon kaikki halukkaat voivat ottaa osaa.

    Juhlien menu pyritään muokkaamaan niin että saataisiin mukaan sekä perisuomalaisia kuin -kanadalaisiakin ruokalajeja. Hyvä ruoka ja juoma ovat asioita joihin haluamme panostaa, joten palataan astialle hieman myöhemmin mitä tulee menuihin!

    Mitään sen radikaalimpia kulttuurieroja ei ole odotettavissa, joten varmasti tästä vielä saadaan aikaan mukava yhdistelmä molempien kotimaita ja perinteitä!

    Kuvituksena vilauksia meidän kahden kulttuurin arjestamme: jääkiekossa molemmat kannatetaan omiamme, mökillä pelataan mölkkyä, saunotaan aina kun siihen tulee tilaisus, seurataan aktiivisesti Pohois-Amerikkalaisia urheilulajeja, ja syödään suomalaisia lettuja vaahterasiirapilla.