• Mitä hääpuvun alle?

    Hääpuvun alle olisi kiva laittaa jotain ihanaa ja kaunista, mutta totuus taitaa olla se, että suurin osa morsiamista kiskoo mekon alle muotoilevia alushousuja ja mitkä tahansa rintaliivit jotka puvun alle vain mallinsa puolesta sopivat.

    Jos jostakusta alkaa kuulostaa nyt siltä, että tässä tulee liikaa informaatiota, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän paikkaan! Aion nimittäin ihan suoraan kertoa omista alusvaatevalinnoistani, yhtään kaunistelematta tai häpeilemättä.

    ————————————–

    Rehellisesti voin heti alkuun myöntää, että hääpäivän alusvaatteistani on seksikkyys kaukana.

    Avonaiset selät hääpuvuissa ovat tällä hetkellä hurjan suosittuja, ja minunkin hääpuvussani on aivan upea avonainen selkä. Tämä valitettavasti rajaa rintaliivivaihtoehdot aika lailla tasan kahteen:  liimattaviin kanafileisiin tai ihan ilman liivejä juhlimiseen. Jos rintavarustusta ei ole suotu ihan mahdottomasti, ovat molemmat mielestäni ok vaihtoehtoja. Olen itse ehtinyt kokeillut molempia tyylejä jo muissa tilaisuuksissa, joten osaan jo varautua ja punnita plussia ja miinuksia. Liivittömyyden suurinpana miinuksena sanoisin, että olo saattaa tuntua alastomalta ja välillä stressaa vilauttaakohan nyt vahingossa liikaa, tai onko ilmiselvää että rintsikat jäivät kotiin. Kanafileet saattavat tässä mielessä tuoda enemmän ”turvaa”, mutta toisaalta ihon hikoillessa eivät ne liimalla kiinnitettävät fileetkään kovin mukavat ole. Sanomattakaan sitä, että vielä irrottamisen jälkeenkin iho jää tahmeaksi. Kolmas, ehkä vähemmän puhuttu vaihtoehto on hääpuvun sisään ommellut kupit. Minulta nämä löytyy, tosin vaatii vielä ompelijareissun että istuvuus saadaan (toivottavasti) kohdalleen. Henkilökohtaisesti toivon että hääpuvun kupit riittävät, ja aion rauhassa jättää niin liivit kuin fileetkin pois puvun alta.Mites sitten alushousujen laita? Mummokalsarit, stringit, hipsterit, normipikkarit vai ei mitään? Pitkään olin sitä mieltä, että jos ei saa nättejä rintaliivejä niin ainakin kauniit pikkarit. Sittemmin mieleen nousi kauhukuvat kesähelteistä ja yhteen hankaavista reisistä. Joo mermaid thighsit löytyy tältäkin morsmaikulta, enkä varmasti ole ainoa joka on saanut traumoja kesämekoissa vietetyistä päivistä ja siitä miten kipeästi reidet voikaan hangata toisiaan helteellä. Sukkiksia ja stay upeja käytän arjessa, mutten niitä mitenkään erityisesti rakasta, joten päätin alkaa etsiä muita vaihtoehtoja. Ratkaisuksi löytyi lopulta melkoisen epäviehättävät lahkeelliset alushousut H&M:stä. Eivätpähän hankaa ja on näissä puuterinvärisissä hirvityksissä sentään nätit pitsit. Malliltaan nämä ovat kevyesti muokkaavat, mikä on tietysti ihan kiva ominaisuus vyötärölle asti nousevissa pöksyissä. Hääyön romantiikka on näistä kaukana, joten mies pääsee heti naureskelemaan että tästä tämä alamäki sitten alkoi.

    Bonuksena mainittakoon vielä kaunis sukkanauha, jonka löysin puolivahingossa ja nappasin mukaani. Tätä ei olla heittämässä minnekään, mutta pakkohan sellainen oli saada! Tosin epäilen että siinä tohinassa varmaan unohtuu vielä koko sukkanauha..

    Ajatuksia, kommentteja, avautumista aiheesta hääpäivän alusvaatteet?
  • Mitä mies tietää hääpuvusta

    Suhteemme kaksilahkeinen ei ole se stereotyyppinen mies joka ei ymmärrä mitä eroa on hameella ja mekolla. Päinvastoin. O:lla on hyvä maku, ja konsultoin häntä mielelläni mitä tulee vaatteisiin ja pukeutumiseen. Yritinkin udella miehen mieltymyksiä ennen hääpukuostoksille lähtöä, mutten saanut herrasta irti oikein minkäänlaista mielipidettä. Ainoa vastaus kyselyihini oli: ”you’ll be beautiful in anything”. 
    Ei siis auttanut muu kuin lähteä sovittelukierrokselle ja lopulta valita puku aivan täysin omien mieltymysten mukaan. Olen halunnut näyttää pukuni miehelle siitä asti kun sen kotiin kannoin, mutta vielä pitäisi malttaa kuusi kuukautta. On ollut ihan mahdottoman vaikeaa olla esittelemättä mekkoa! Sulhoni ilmoitti jo heti kättelyssä ettei halua nähdä vilaustakaan mekostani ennen kuin kävelen kohti alttaria, joten olen huolettomasti voinut jättää kaunokaisen vaatehuoneeseen roikkumaan. Hääpuku on kuitenkin tullut puheeksi muutamaan otteeseen, ja olen saattanut tehdä pieniä paljastuksia aiheeseen liittyen.

    Mitä sulhanen sitten tietää hääpuvusta?
    .. se on valkoinen
    .. siinä on laahus
    .. tulen käyttämään huntua
    .. puku pitää vielä käyttää ompelijalla

    Lisäksi ilmoitin jo ennen ostoksille lähtöä etten halua ballgown-tyylistä mekkoa, ja luulen, että olen saattanut myös lipsauttaa jotain hihoista. Yritän kuitenkin olla paljastamatta liikaa!

    Mitä sinun sulhasesi tietää hääpuvustasi?
  • Huntu

    Kerroinkin jo aiemmin että huntu on ollut hankitalistalla alusta lähtien, joskin ehdin jo jahkailla sen ostamista. Hääpukuni on koristeellinen ja morsian pienikokoinen, ja olen ajoittain ollut hieman huolissani korujen ja muiden härpäkkeiden sekaan hukkumisesta. Tämä johti siihen, että aloin miettiä onkohan huntu sittenkään niin tärkeä että haluan sen övereiden uhalla laittaa..

    Lopulta päädyin samaan ratkaisuun kuin kakkosmekon kohdalla ja hankin hunnun varmuuden vuoksi. Eihän sitä ole pakko käyttää jos siltä tuntuu. Lisäksi hukattua muutamaa kymppiä enemmän harmittaisi hääpäivänä jos haluaisinkin hunnun päähäni mutta sellaista ei vain olisi.

    Päätöksen tekoa helpotti se, että tiesin täsmälleen millaisen hunnun halusin: lattiaa laahaavan, kevyen ja yksinkertaisen. Täydellinen huntu löytyikin hääkirppikseltä kyseltyäni jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta muutama viikko sitten Suomessa käydessäni pääsin hakemaan hunnun uuteen kotiin.

    Suosittelen lämmöllä hankkimaan häämekon ja asusteet käytettynä. En voisi olla tyytyväisempi omiin second handina hankittuihin juttuihin! Hinta on alhaisempi kuin uutena ostettaessa, minkä lisäksi laatu ja eettisyys aivan eri luokkaa kuin kiinakaupoista tilattuna. Taikauskoinenhan tässä hommassa ei kannata olla, mutta oli silti jotenkin tosi sympaattista että sekä hääpuvun että hunnun myyjät molemmat ilmoittivat ettei tarvitse olla huolissaan, onnellisilta vaimoilta ostat!

  • Morsiusseurueen mekot

    Morsiusseurueen kanssa on viimeaikoina ahkerasti pohdittu mitä seurueemme naiset vetävät päälleen hääpäivämme aamuna. Ahkeran chättäilyn, mekkojen linkkailun ja kokotaulukoiden tulkitsemisen tuloksena on se, että valinta on tehty ja kaikilla neidoilla on mekot!

    En missään vaiheessa ole halunnut nipottaa morsiusneitojen tai kaason mekon väristä tai mallista saati pakottaa kaikkia samaan mekkoon. Morsiusseurueeseen mahtuu joukko aivan erityylisiä, -kokosia ja -muotoisia naisia, joten haasteena oli löytää jotain missä jokainen tuntee olonsa kauniiksi ja ennen kaikkea mukavaksi. Myönnettäköön että hieman yllätyin kun tytöt kuitenkin päätyivät lopulta valitsemaan saman mekon.

    Ohjeita mekon metsästykseen annoin sen verran, että helman pitäisi olla säädyllisen mittainen eikä yläosakaan saisi olla ihan mahdottoman antava. Lisäksi tiedossa oli jo se, että niin sulhanen kuin groomsmenit tulevat pukeutumaan tummansiniseen. Olisi siis suotavaa jos mekot sopisivat väreiltään yhteen miesten pukujen kanssa. Luotin kuitenkin hyvin pitkälti siihen, että kaikilla ystävättäristäni on mainio maku.

    Sneak peekeistä näettekin hieman millaiseen mekkoon morsiusseurue lopulta päätyi. Mekot tytöt valitsivat Chi Chi Londonin mallistosta, ja väriksi valikoitui koralliin taittavaa nudea. Midimitta on tyylikäs ja mekon pitsi kaunista. 

  • Rillipöllön elämää – naimisiin silmälaseilla vai ilman?

    Ilman laseja on sokea kuin lepakko. Tai en ehkä ihan, mutta siltä aina välillä tuntuu.

    Ensimmäiset silmälasini sain jo ala-asteella, ja monta vuotta selvisinkin pelkillä rilleillä tai ihan vain reilusti ottamalla lasit pois päästä tilanteissa joissa rikkoutumisen riski oli suuri. Vasta muutama vuosi sitten siirryin käyttämään aktiivisesti myös piilolinssejä. Arkena valitsen edelleen lasit useammin kuin piilolinssit, ihan vain siksi että aamuseitsemältä ei aina vain jaksa alkaa säätämään temppuilevien piilareiden ja unisten silmien kanssa. Salaa ehkä vähän myös siksi, että kuvittelen näyttäväni vanhemmalta ja fiksummalta rillit päässä.. Etenkin nyt, kun vihdoin hankin uudet lasit pari viikkoa takaperin! Käytän kuitenkin piilareita säännöllisen epäsäännöllisesti, enimmäkseen urheillessa ja juhliessa.

    En ole missään vaiheessa kokenut piilolinssejä ihan järjettömän epäkäytännöllisiksi tai epämukaviksi. Ainoastaan uidessa ja suihkussa käydessä tuntuu etteivät ne millään tahdo pysyä siellä missä pitäisi. Tottakai se ottaa aikansa että tekniikan oppii, ja kyllähän ne silmät alkavat kuivua siinä vaiheessa kun piilarit ovat olleet silmissä koko pitkän päivän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin koen piilolinssit ihan näppäriksi.

    Hääpäivänä aionkin luottaa piilolinsseihin. Syitä tälle on monia: meikki ja kampaus pääsevät oikeuksiinsa, ei tarvitse niin stressata siitä, onkohan koruja ja asusteita nyt liikaa tai lentääkö lasit päästä jonkun halatessa innokkaasti. Hääkuvia vuosikymmenten kuluttua katsellessa olisi myös suotavaa että huomio kiinnittyisi muuhunkin kuin rillimuodin muuttumisen päivittelyyn. Eli piilareilla mennään jos mitään kummempaa ei satu. Saatan tosin heittää myös lasit johonkin kassiin, ihan varmuuden vuoksi!

    Millä linjoilla muut laseja tarvitsevat ovat? Rillit vai piilarit juhlissa?

  • Hääkengät

    Pari edellistä postausta on keskittynyt ns vakaviin aiheisiin, joten heitetääs välillä hömpän puolelle. Halusin nimittäin kirjoittaa niinkin tärkeästä asiasta kuin kengistä. Ja erityisesti hääkengistä.

    Hääkengistä minulla on ollut visio jo hyvän aikaa, mutta täytyy myöntää että muutaman kerran omia ajatuksia on sittemmin tullut kyseenalaistettua. Olen nimittäin vannonut O:lle jo aikoja sitten että menen naimisiin Louboutinit jalassa. Ainoa mutta tässä suunnitelmassa on se, että nehän eivät hyvällä tahdollakaan ole mitenkään maailman mukavimmat kengät.

    Sain Louboutinin nudet Pigallet O:lta synttärilahjaksi muutamia vuosia sitten. Ihan mielettömän kauniit kengät, jotka ovat ehtineet nähdä jo monet juhlat. Ikävä kyllä viimeistään loppuillasta (tai aamuyöstä, miten sen nyt ottaa) jalkoja särkee niin että tietää vielä seuraavanakin päivänä juhlineensa koroissa. Tosin siinä vaiheessa kun jaloillaan ollaan oltu jo pitkän työpäivän verran, alkavat kengät kuin kengät tuntua ikäviltä. 

                                                                         kuva                                                                                                kuva
    Omalla kohdallani korot ovat ainoa vaihtoehto hääkengiksi, sillä ne tuovat pituuden (jota allekirjoittaneella on vajaa 160cm sulka päässä) lisäksi mukavasti ryhtiä ja itsevarmuutta. Matalat kengät tuntuvat liian arkisilta alttarille asteluun, olivat ne kuinka kauniit tai kimaltavat tahansa. En kuitenkaan halua viettää omaa hääpäivääni huonosta kenkävalinnasta kärvistellen, joten vaihtokengät tulevat kulkemaan mukana.

    Korkojen suhteen pohdin parhaillaan mennäkkö vanhoilla kengillä, vai irtoaisikohan budjetista ihan hirveän paljon rahaa uusiin kenkiin? Ehkä sinisiin sellaisiin? Jos perustelisin kenkähankinnan sillä, että ne jäisivät varmasti käyttöön myös häiden jälkeen? Hmm..

    Entäs ne vaihtokengät? Jos minulla olisi laittaa useampi satanen kertakäyttöisiin kenkiin, Minna Parikan puputennarit olisivat ihanat. Mutta en edes yritä uskotella itselleni että niille tulisi käyttöä häiden jälkeen – pienikokoisena baby facenä pupun korvilla varustetut tennarit veisivät viimeisetkin uskottavuuden rippeet arjessa. Sen sijaan harkinnassa ovat Tomsit tai ehkä Sam Edelmanin ballerinat jossain kivassa värissä. Molemmat vaihtoehdot ovat testattu ja hyväksi havaittu, eivätkä ne varmasti jäisi hyllylle pölyttymään juhlien jälkeenkään.

    Kuten huomaatte, idea on, toteutus vaan on vielä vaiheessa!

  • Hääpukuni

    Yksi ensimmäisiä häihin liittyviä kysymyksiä mitä minulle esitettiin oli se perinteinen ”no, minkäslaista mekkoa olit ajatellut?”. Rehellisesti, en muuten ollut ajatellut! Niinpä alkoi armoton tuttujen ja tuntemattomien hääkuvien plärääminen, sekä luonnollisesti myös Pinterestin ja Instagramin selaaminen.

    Omalla kohdallani ongelmaksi muodostui lähinnä se, että ihania ja kauniita hääpukuja riittää aivan loputtomiin! Minut tuntevat tietävät että olen äärimmäisen huono tekemään päätöksiä, ja saatan jahkailla kahden vaihtoehdon välillä tuntikausia päätymättä minkäänlaiseen ratkaisuun. Hääpuku on kuitenkin aika oleellinen ja ilmiselvä osa juhlaa (kuvista ja muistoista puhumattakaan) mikä tietysti lisää stressiä löytää the mekko!

    Ennen ensimmäistä hääpukusovitustani olin saanut ajatuksiani kasaan tasan sen verran, että tiesin haluavani jonkinlaiset hihat tai olkaimet, eikä helma saisi olla ihan mahdottoman pöyheä. Yksinkertaiset ja eleettömät puvut miellyttivät silmää, blingi ei, pitsi ehkä. Värin suhteen oli kaikki mahdollista (tai siis kaikki vaaleat sävyt olivat ok), mallin puolesta olin kiinnostunut merenneidoista ja kapeista puvuista.

    Sovitukseen saapuessa annoin suosiolla ohjat ammatti-ihmiselle, ja ihana myyjä löysikin useamman mielettömän kauniin mekon minulle sovitettavaksi. Olin liikkeellä yksin, mikä oli omalla kohdallani paras mahdollinen ratkaisu, sillä päättämättömyyteni takia menen helposti muiden mielipiteiden mukaan, enkä halunnut joutua tälläiseen tilanteeseen hääpuvun valinnan kanssa! Yhdessä myyjän kanssa siis mallailimme mikä näyttää hyvältä, ja mitkä jutut jätetään jollekin toiselle morsiamelle. Vaikkei ostopäätöstä ensimmäisellä sovituksella tehty, sain aika hyvin kartoitettua mikä sopii omalle kropalle, ja mistä tykkään.

    Muutama viikko sovituksen jälkeen pöytään iskettiin villi kortti. Pukuasiaa pohtiessani nimittäin muistin ihailleeni reilu vuosi sitten naimisiin menneen valmentajakollegan hääpukua facebookin välityksellä, ja kun salapoliisityö ei tuottanut tulosta, uskaltauduin kysymään lisätietoja hänen mekostaan. Auliisti hän kertoikin mekon mallin ja valmistajan, ja ehdotti vielä että sikäli mikäli käytetty puku on vaihtoehto, voisin tulla sovittamaan mekkoa! Koska käytetty puku on alusta asti ollut potentiaalinen vaihtoehto, ei ehdotusta tarvinnut kahdesti miettiä!

    Jo siinä vaiheessa kun sain mekon ensimmäistä kertaa päälleni homma oli jo melkolailla selvä: puku istui kuin hansikas, ja oli luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa. Ennen lopullista päätöstä lähetin sovituskuvia äidille ja siskolle, ja kun sieltä suunnalta tuli vihreää valoa oli päätös sinetöity. Sovimme myyjän kanssa vielä toisen sovituksen reilun viikon päähän, jolloin pääsin sovittamaan mekkoa meillä kotona, ties kuinka monen pelin edessä luonnonvalossa ja samalla höpöttömään hääjutuista. Tämän jälkeen mekko jäikin meille asumaan.

    Tuntuu hullulta että hääpuku odottaa vaatehuoneessa jo vuotta ennen hääpäivää, mutta kun se oikea osuu kohdalle niin eihän sitä vaan voi jättää ottamatta! Kieltämättä ostopäivänä piti ottaa muutama lasi viiniä sekä löydön juhlistamiseksi, että tasoittaakseni hermoja sen suhteen miten paljon rahaa yhden päivän mekkoon kehtaakin laittaa! Vielä ainakaan mekkopäätös ei ole kaduttanut, vaan päinvastoin. Pukua täytyy käydä hipelöimässä aina silloin tällöin, ja joka kerta se on entistä ihanampi. Vielä pitäisi malttaa pitää puku piilossa hääpäivään asti..

    Koska mekko on vielä pidettävä poissa blogista (siltä varalta että mies vahingossa eksyy tänne), kuvat postaukseen on kerätty Pinterestin hääpuku-boardilta. Toimivat aika hyvänä vinkkinä sen suhteen mitä tämän morsiamen yllä tullaan hääpäivänä näkemään.