• Perjantaipuska aka kukat häissämme

    Kukkiin panostaminen oli itseasiassa miehen toive häitä suunnitellessa ja budjettia laatiessa. Sehän sopi minulle.  Ainoa harmaita hiuksia aiheuttanut asia oli se, että mehän tosiaan asummme itse ulkomailla, minkä lisäksi olimme lähdössä häämatkalle heti häitä seuraavana päiväna. Ei olisi kiva heittää kaikkia ihania kukkia roskikseen illan päätteeksi.

    Asiaa pyöriteltiin ajatuksissa hyvä tovi. Kävimme läpi vaihtoehtoja aina kestokukista mehikasveihin ja reilun kaupan ruusuihin, floristin palkkaamiseen ja äidin kukkamaan nyhtämiseen. Lopulta päätimme jättää homman ammattilaisen osaaviin käsiin.

    Morsiuskimpusta löytyi seuraavaa kukkaa: astilbe europa, eryngium blue dynamite, dianthus caramel, dianthus viper wine, eucalyptus populus, eucalyptus parvifolia, lysimachia Elisabeth, rosa parfum meilland yves Piaget cream, scabiosa black scoop, scapiosa stellata ping pong, symphoricarpos albus, rosa spray white bubbles, rhipsalis cassutha, centaurea cyanus

    Kerroin Kukkakauppa Florannan Hannalle alustavan ideani, ja hän toteutti kaikki suunnitelmamme lähestulkoon ajatuksia lukemalla. Ihan oikeasti! Kukkien suunnittelu hoidettiin olosuhteiden pakosta sähköpostin välityksellä, ja allekirjoittaneen toiveet olivat luokkaa “jotain vihreää ja ehkä kermaa/burgundya/sinistä, vieheet saisivat sulhasen toiveesta olla pienehköt (eikä missään nimessä gerbera daisyä), ja juhlapaikalle kenties vihreän lisäksi jotain hieman vaaleampaa kukkaa’’. Melkein hävettää myöntää, mutta tämähän on siis suora lainaus Hannalle kirjoittamastani sähköpostista..

    Kaason ja morsiusneitojen kimpuissa rosa sweet avalanche, rosa white avalanche, rosa parfum meilland yves Piaget cream, lisianthus rosi white, astilbe, europa, symphoricarpos albus, dianthus caramel, dianthus sand

    Epämääräisistä toiveista huolimatta Hanna rautaisena ammattilaisena ymmärsi juuri eikä melkein mitä ajoin takaa. Morsiuskimppu oli mitoitettu juuri sopivaksi tälläiselle superpienelle morsiamelle, ja kimpun varimaailma ja rento tyyli oli tasan sitä mitä pyysin. Kaason ja morsiusneitojen kimpuissa toistui sama kaunis värimaailma ja tyyli kuin morsiuskimpussa. Myös vieheet olivat niin sulhasen kuin muunkin seurueen makuun sekä tyylin että käytettyjen kukkalajikkeiden puolesta. Erityisesti suosiota keräsi miehen juurista muistuttavan skotlannin kansalliskukan käyttö niin kimpussa, vieheissä kuin juhlapaikallakin. Kukkaratkaisut osuivat siis aivan nappiin!

    Vieheissä: eryngium blue dynamite, sprayrosa jana, chamelaucium white

    Juhlapaikan koristeluun oli varattu vähän kaikenlaista, eikä millään oltaisi osattu asetella kaikkea kauniisti paikoilleen. Onneksi Hanna oli meidän kanssamme laittamassa juhlapaikaa kuntoon hääpäivän aamuna. Kun Merimelojien maja saatiin valmiiksi, meillä oli kukkia maljakoissa, mehikasveja ja yrttejä ruukuissaan, sekä lumimarjaa ja muita oksia ripoteltuina pöydälle “köynnökseksi’’. Näiden kolmen erilaisen elementin yhdistäminen oli aivan täydellinen ratkaisu. Kukkia oli runsaasti ja asetelmat tarpeeksi matalia, että vieraat näkivat helposti ja kuikuilematta niiden yli. Kukkien asettelu oli rento mutta tyylikäs, ja sopi täydellisesti juhlapaikalle ja juhlien luonteeseen. Parasta kukkaratkaisussamme oli se, että vieraat saivat lähtiessään napata mukaansa niin monta ruukkua kuin jaksoivat kantaa! Kukat kävivätkin illan päätteeksi mainiosti kaupaksi, ja moni sai mukaansa ihanan muiston. Itsekin yritin viimeiseen saakka keksiä keinon kantaa muutama pieni mehikasvi kotiin saakka, mutta valitettavasti yritys oli tuhoon tuomittu, ja jouduin hylkäämään omat pienet ruukkuni hotellin vastaanottoon..

    Kuten tästä jo varmasti kävi ilmi, olemme äärettömän tyytyväisiä Florannaan ja Hannan taiteilemiin kukkiin! Tässä on ihan supernainen, uskomattoman taitava ja sydämellinen! Me tiedetään kyllä mistä hankitaan kukat jatkossakin.

    Pahoittelut muuten jos joku saa tarpeekseen näistä palveluntarjoajien hehkutuspostauksista. Ei vaan päästä yli siitä, miten mahtavia tekijöitä onnistuimme löytämään. Meidän hääpäivämme oli todellakin ikimuistoinen, ja siitä menee iso kiitos kaikille niille, jotka olivat mukana järjestelyissä ja/tai juhlissa!

  • Hääpukuni

    Pieniä sneak peekejä lukuunottamatta hääpuku pysyi poissa blogista hamaan loppuun asti. Koska olen todella huono pitämään salaisuuksia, ehti oikeassa elämässä melko moni nähdä kuvia puvusta jo ennen hääpäivää. En halunnut pitää hääpukua mitenkään ylitsepääsemättömän suurena salaisuutena tai muutenkaan tehdä spektaakkelia yhdestä mekosta, mutta toisaalta en myöskään halunnut paljastaa puvusta liikaa sulhaselle. Vihdoin on kuitenkin aika esitellä hääpukuni myös blogin puolella!

    Kyseessä on Jasmine Bridalin puku ja malli numero T162067. Ostin mekon valmentajakollegaltani Kanadasta yhdet häät tanssineena. Ihastuin pukuun nähdessäni sen ensimmäistä kertaa Facebook feedilläni pari vuotta sitten, eivätkä muut puvut näyttäneet sen jälkeen enää miltään.

    Haaveilin itse aivan toisenlaisesta puvusta, mutta jokaisessa sovituksessa huomasin vertailevani päälläni olevaa mekkoa pukuun josta olin nähnyt vain kuvia. Muutaman viikon tuskailun jälkeen uskaltauduin ottamaan yhteyttä kollegaani kyselläkseni hänen puvustaan, ja vastauksena sain kutsun sovittamaan mekkoa. Heti kun sain tämän helmikirjaillun kaunokaisen ylleni totesin, että se on juuri niin kaunis kuin kuvittelinkin. Mietin asiaa vielä viikon, ennenkuin soitin ja ilmoitin että ostan mekon.

    Varsinaista dress regretiä, mekkokatumusta, ei iskenyt missään vaiheessa, vaikka muutamaan otteeseen kyllä kyseenalaistin valintaani. Olihan alunperin mielessäni ollut jotain paljon yksinkertaisempaa. Lisäksi ostin hääpukuni lähes vuosi ennen häitä, mikä on tälläiselle tuuliviirille pitkä aika olla muuttamatta mieltään! Varsinkin kun melkeinpä kaikki alkuperäiset suunnitelmat ja ideat ehtivät mennä vaihtoon tuon vuoden aikana.. Mekko kuitenkin jaksoi ihastuttaa aina kun kurkkasin pukupussin sisälle, ja hääviikolla viimeisissä sovituksissa oli todella varma olo. Tämä se on.Ateljee Aarian Terhi teki viimeiset korjaukset hääpukuuni kolme päivää ennen häitämme. Metsästin ompelijaa kissojen ja koirien kanssa Amsterdamista, mutta en löytänyt hääpukuompelijaa joka olisi halukas korjaamaan muualta ostettua mekkoa. Onneksi Terhi pelastavana enkelinä kuitenkin lupasi tehdä viimehetken fiksaukset Helsingissä juuri ennen häitä! Pieni jännitysmomentti iski vielä hääpäivän aamuna, kun pikkusiskoni joutui ompelemaan muutamia pistoja pukuun, sillä olkaimet olivat kuitenkin jääneet liian pitkiksi..

    Viimehetken korjausten jälkeen puvussa oli tosi hyvä olla, ja se päällä jaksoi bailata yön pikkutunneille saakka. Kieltämättä juhlien jälkeen puvun helma oli aivan karmaisevassa kunnossa, mutta sehän on vain merkki hyvistä juhlista! Toivotaan että pesulassa saavat sen edes jotakuinkin puhtaaksi.

    Nyt pitäisi vielä päättää mitä puvulle tapahtuu häiden jälkeen. Laittaako myyntiin, pitääkö kaapissa, lahjoittaako pukua kaipaavalle morsiamelle? Mitä te olette tehneet tai aiotte tehdä puvullenne häiden jälkeen?

    Kuvat Ida Lohela

  • Lettipäinen morsian

    Morsiusseurueen aamun ohjelma alkoi kello kahdeksalta, jolloin koko jengi löysi tiensä Riina K -kampaamoon. Kampaajat Riina ja Sara keittivät heti ensimmäiseksi meille kahvit, ja jatkoivat aamuaan kampaamalla meidän kaikkien kuuden naisen hiukset juhlakuntoon.

    Omaa morsiuskampaustani olin ehtinyt mietiskellä jo hyvän tovin, kuten tässä postauksessa oli puhetta. Valitako kampaus tunteella vai järjellä? Voiko morsiuskampaus olla jotain muutakin kuin perinteinen sliipattu niskanuttura tai muodikas bohonuttura? Uskallanko pyytää jotain vähän erilaista?  Ennen lopullista päätöstä konsultoin niin siskoa, morsiusneitoja kuin kampaajaakin. Sain kaikilta vihreää valoa idealleni, minkä myötä uskalsin lopulta mennä oman pääni mukaan. Enkä voisi olla tyytyväisempi! Pelkäsin alkuun ettei hentoon, ohueen tukkaani saisi ihanan muhkeaa lettiä, mutta jollain taikakonsteilla Riina taikoi omaan hiukseeni niin paljon volyymia ettei kampaukseen tarvittu minkäänlaisia lisäkkeitä tai jatkeita. Ainoa lisä mikä kampaukseen liitettiin oli anopilta lainaan saatu hiuskoru. Letistä tuli aivan upea, se kesti kasassa seuraavaan aamuun asti, enkä ole ikinä saanut näin paljoa positiivisia kommentteja hiuksistani. Hieman yllättäen on muuten sanottava, että eniten ihasteluja hiuksiin liittyen tuli miespuolisilta vierailta! Ilmeisesti letit viehättävät myös kaksilahkeisia!

    Kaaso ja morsiusneidot olivat jokainen etsineet inspiraatiokuvat omiin kampauksiinsa, jonka pohjalta heidän hiuksiaan lähdettiin työstämään. Seurueemme naisilla on kaikilla aivan erityyppiset ja -malliset hiukset, joten tämä toimi tosi hyvin. Kaikki saivat mitä halusivat, ja lopputuloksena oli kolme kaunista lettinutturaa ja kaksi sliipatumpaa nutturaa. Kaikkien kampaukset olivat todella kauniita, ja pysyivät kuosissa yömyöhään saakka.

    Meidän porukalta lähtee isot kiitokset Riina K:n taitaville kampaajille, ja lämpimät suositukset jos joku on vailla kampaajaa Helsingissä!

    Kuvat Felix Reichardt

  • Jotain uutta

    Hieman yllättäen häälorun ”jotain uutta” osoittautui kaikista neljästä osasta (uutta, vanhaa, lainattua, sinistä) kaikkein vaikeimmaksi löytää.

    Iso osa hääpäivän vaatteista ja asusteistani on nimittäin joko kierrätettyä tai vanhaa, eikä uutta ole tullut hamstrattua ihan luvattoman paljoa. Jouduin siis pitkään miettimään mikä olisi riittävän uutta karkottamaan huonon onnen uudesta liitosta. Kenkäni ovat toki uudet, mutta niitä on jo ajettu sisään työkäytössä. Vihkisormuskin on uusi, mutta se varattakoon ihan vain symboloimaan avioliittoamme. Omasta korulaatikosta löytyisi hääpäivään sopivat asusteet. Varsinaista tarvetta millekään uudelle ei siis ole ollut, mutta koska halusin jotain kuitenkin hankkia lorua täydentämään, päädyin uusiin korvakoruihin.

    Olen yleisesti ottaen elämässäni vähemmän on enemmän tyyppiä, jolle ”simplicity is the ultimate sophistication”. Olen toki aina ollut harakka kaiken ihanan pienen kimaltelvan perään, mutta siinä missä lähdin hääpukuostoksille äärimmäisen yksinkertainen ja elegantti puku mielessäni, palasin kotiin kristallein koristellun tylliunelman kanssa. Mekko ei ole kaduttunut, mutta muutaman kerran on kieltämättä naureskeltu että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Jokatapauksessa, kimaltelevan puvun kanssa on parempi pitää korut minimaalisina.

    Mietin pitkään helmiä, mutten lopulta kuitenkaan uskaltanut uhmata vanhoja uskomuksia – vanha kansa nimittäin sanoo että helmet hääpäivänä tuovat kyyneliä avioliittoon. Sirojen, ajattomien korvakorujen metsästys jatkui pitkän aikaa, kunnes täydelliset nappikorvakorut tulivat ohimennen vastaan Swarovskin liikkeessä.

    Käytän yleensä vain kultakoruja, sillä ihoni on herkkä reagoimaan allergisoiviin seoksiin. Swarovskilta kuitenkin vakuuteltiin että allergiat on huomioitu heidän tuotteissaan, ja jos ihoni kuitenkin reagoisi, ottaisivat he täyden vastuun. Näin ollen uskalsin ottaa riskin (tosin koekäytin korut arkena ihan vain varmuuden vuoksi) ja ostin jotain uutta hääpäivään.

  • Vaihtokengät iltaan

    Muistatteko kun esittelin hääkenkäni? Kyseiset kengät on kannettu toimistolle, jossa niitä ahkerasti ajetaan sisään ettei hääpäivänä tule enää vastaan ikäviä yllätyksiä. Koroilla on kopsuteltu menemään pitkin työpaikan käytäviä nyt viikon verran, ja vaikuttaa siltä että näillä saattaisi jaksaa mukavasti koko hääpäivän. En kuitenkaan halua jättää mitään sattuman varaan, joten silmät on pidetty auki matalien kenkien varalta.

    Niinpä söpöjen glitterballerinojen sattuessa vastaan oli ne pakko napata alennusmyynneistä mukaan. Hintaa kengille jäi huimat viisi euroa, joten ostos ei todellakaan heilauta hääbudjettia mihinkään suuntaan.

    Sitä miksi tämä harakka tuntuu nykyään aina iskevänsä silmänsä kaikkeen kimaltavaan en kyllä osaa selittää.. Taitaa glitter olla muodissa vai liekö kyseessä hääkuplan aikaansaamat överit?

  • Inspiraatiota hääkampaukseen

    Tunnustan: olen aivan onnettoman huono laittautumaan. Arjessa käytän minimaalisen vähän meikkiä, ja kampauksetkin vaihtelevat lähinnä ponnarin, donitsinutturan ja parin letin välillä. Niinpä hääpäivän meikkiä ja kampausta on tullut pohdittua innon ja jännityksen sekaisella yhdistelmällä. Mitä jos näytän aivan oudolta tavallista vahvemman meikin kanssa? Mitä jos näitä hiuksia ei vaan saa kivasti? Uskallanko sanoa jos jokin ei miellytä? Tajuanko ajoissa jos jokin ei miellytä?

    Pinterestiä on selattu kampausideoita hakiessa tuntitolkulla, samoin Instagramia. Näiden lisäksi suosituksia, palautetta ja portfolioita on käyty läpi yhdestä jos toisestakin lähteestä. Vihdoin tilanne on se, että koko meidän hääseurueelle on varattu hääaamulle aika Riina K -kampaamoon, ja suunnitelmat niin tukka- kuin meikkijuttuihin on jotakuinkin selvä.

    Minulla on sekä meikin että kampauksen suhteen ollut alusta lähtien kaksi vaihtoehtoa: se, mitä itse haluan, ja sitten se klassisempi, varmempi vaihtoehto. Pitkään jo ajattelin että valitsen klassisemman hius- ja meikkityylin, ettei vain ala vuosien päästä kaduttamaan. Kunnes konsultoin siskoani, joka kannusti valitsemaan villin kortin, ja tajusin että häitä pitää suunnitella sen mukaan mistä nyt tykkää, ei sen mukaan mistä joku muu tai tulevaisuuden minä ehkä tykkäisi.

    Ei sillä, ettei suunnitelmani missään vaiheessa ole ollut erityisen villi tai muutenkaan radikaali. Se vain ei ole se perinteinen niskanuttura. Nutturan sijaan toiveena on ihana letti. Hiuksissani riittää pituutta, mutta monen muun suomalaisen tapaan hiukseni ovat ohuet, hennot ja liukkaat, minkä lisäksi kasvatan ihmeellistä pientä vauvahaituvaa sekä otsalla että niskassa. Näillä spekseillä siis uskon, että tämän morsiamen kohdalla letti on näyttävämpi ja omempi ratkaisu. Inspiraationa kampaussuunnittelussa on käytetty Frozenin Elsaa sekä tätä Style Me Prettyn julkaisemaa kuvasarjaa.

    Miltä näyttää? Millaisia kampauksia teillä on mielessä?
  • Rintaliivivinkki

    Hyvien olkaimettomien rintaliivien perään kysellään jatkuvasti, joten täältä pesee yksi vinkki aiheeseen liittyen!

    Löysin viime keväänä olkaimettomat liivit joiden veroisia ei ole tullut vastaan. Ei varmaan tule monellekaan aiheeseen perehtyneelle yllätyksenä kun kerron että kyseessä ovat Wonderbrat. Aivan mahtavat olkaimettomat liivit!

    Omalla kohdallani ikuisuusongelmana rintsikoita ostaessa on se, että rinnanympärykseni on kovin pieni. Niinpä myös Wonderbrata metsästäessäni jouduin ottamaan useamman yrityksen ennen kuin löytyi tarpeeksi pientä ympärysmittaa oikeassa kuppikoossa. Kun molemmat vihdoin osui kohdalleen, oli riemu katossa. Nyt ahkeran testailun jälkeen voin suositella muillekin olkaimetonta rintaliivimallia etsiville.

    Wonderbran olkaimettomien liivien kupeissa on hiilikuitukädet jotka tukevat rintoja, ja ympärystä kiertää silikoninauhat joka pitää liivit napakasti paikallaan. Rintskoiden kourat nostavat rintoja enemmän alhaalta kuin sivulta, eivätkä aiheuta mitään jumaltonta push up efektia. Liivien tarjoamasta tuesta en valitettavasti uskalla paljoa sanoa, sillä B-kupin tisseillä en ole pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Erikoisen mallinsa takia nämä jäävät hieman alemmas kuin tavalliset liivit, ja oikea ympärysmitta on äärimmäisen tärkeä käyttömukavuuden kannalta. Oman kokemuksen perusteella sanoisin että Wonderbran kanssa voi valita saman koon kuin aina muulloinkin, mutta olen kuullut huhuja että kaikkien kohdalla näin ei ole ollut. Jos mahdollista, kannattaa kipaista asiantuntevaan alusvaateliikkeeseen mittauttamaan itsensä ja sovittelemaan liivejä!

    Toivottavasti tästä oli apua jollekulle olkaimettomia rintaliivejä etsivälle!

  • Jotain lainattua

    Kaikkihan tietävät sen ”jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä” -litannian jota morsiamille tuputetaan? Alkuun ajattelin että turhaa höpinää, mutta kummasti se on mieli muuttunut tämänkin suhteen. Minulle on siis kuitenkin tulossa kaikkia näistä, vain se kuuluisa ”sixpence in her shoe” taitaa jäädä käyttämättä!

    Ensimmäisenä esittelyyn pääsee jotain lainattua. Perinteisesti jotain lainattua pitäisi saada rouvalta, joka elää onnellisessa avioliitossa, jotta avio-onnea saadaan tuoreeseenkin liittoon. Oman lainattuni sain tulevalta anopilta, joka tarjosi lainaan hiuskorua. Sama koru on ollut hänellä käytössä siskonsa häissä kaasoillessa melkein puoli vuosisataa sitten, ja tänä vuonna se pääsee osaksi minun kampaustani. Itse kampauksesta on olemassa vasta suurpiirteinen visio, joten nähtäväksi jää mihin kohtaan kampausta tämä hiuskoru lopulta tuikataan. Mukaan sen kuitenkin haluan aivan ehdottomasti!

    Pysykää kuulolla lorun uuden, vanhan ja sinisen varalta. Esittelen nämä ihan lähitulevaisuudessa, sitä mukaan kun saan kuvattua ja viimeisteltyä luonnoksissa lojuvat postaukset!

    Tuleeko teille uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä?