• Kaksikielisessä kodissa

    ”Rakas, do you want some kahvia?”
    ”Se on talvi! Let’s turn the talvivalo on!” 

    Tässä huushollissa sekakielisiä lauseita viljellään varsin ahkerasti. Mies ei vielä osaa suomea, mutta opettelee kovalla innolla, sana kerrallaan. O:n sanavarasto on jo melko hyvä, joskin tuntuu että mieleen jäävät paremmin ne vähemmän hyödylliset sanat.. Tällä hetkellä mieheltä irtoaa hellittelynimien lisäksi varsin sujuvasti muun muassa eläinten, kasvien ja ruokien nimiä, minkä lisäksi numeroissa päästään pariinkymmeneen. Tämänhetkisiin lempisanoihin – joita hoetaan aina kun vain mahdollista – lukeutuvat muun muassa ”appelsiinimehu”, ”moikkeliskoikkelis” ja ”kiitti”. Kielioppi ja lauseiden muodostaminen sen sijaan tuottaa vielä hankaluuksia, mutta yksinkertaisia lauseita osataan ulkoa ja niitä käytetään ahkerasti: ”yks glögi, kiitos”.

    Harmi vain että näin ulkomailla asuessa suomen kieltä ei oikein pääse käyttämään eikä harjoittelemaan muualla kuin kotona. Suomessa vieraillessamme O ottaakin ilon irti opettelemalla lukuisia uusia sanoja ja käyttämällä niitä aivan kaikkialla, niin perheeni kanssa kuin vaikka kahvilan kassallakin. Aina vietettyämme aikaa Suomessa saan huomata miten huimasti miehen kielitaito kehittyy kun kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja puhumista pääsee harjoittelemaan niin paljon kuin sielu sietää. 

    En millään muista miten tai milloin aloimme ujuttamaan suomalaisia sanoja keskusteluihin, mutta jotenkin ne ovat eksyneet mukaan. En ole missään vaiheessa vaatinut mieheltä suomen kielen opiskelua, vaan hän on itse ollut innoissaan oppimassa uutta kieltä. Itseasiassa mies on meistä kahdesta ollut se, joka on ajoittain huolissaan siitä miten joudun aina puhumaan pelkkää englantia. Onneksi oma kielitaitoni on sillä tasolla, etten ole enää pariin vuoteen kokenut englannin puhumista tai kuuntelemista mitenkään vaikeaksi tai väsyttäväksi. Nykyään myös kielestä toiseen hyppääminen onnistuu aika luontevasti, joskin välillä kyllä suomen kielestäni kuulee ettei sitä ihan päivittäin tule puhuttua. Olen kuitenkin ollut tosi otettu siitä, miten O aina muistaa ottaa minut huomioon myös kieliasioissa – oli kyse sitten englannin sanojen selittämisestä tai suomen kielen opettelusta.

    Saa nähdä puhutaanko meillä vielä joskus suomea kotikielenä.

  • Monikieliset häät

    Yksi asia mikä on ollut alusta saakka selvää on se, että meille tulee monikieliset ja -kulttuuriset häät. Yritin ensin ahtaa sekä kielen että kulttuurin yhteen massiiviseen postaukseen, mutta kun tajusin miten helppo silloin on karata aiheesta, päätin jakaa aiheen pienemmiksi paloiksi. Kielistä ja kulttuureista kun riittäisi materiaalia vaikka kuinka moneen postaukseen.

    Kuten moni jo varmasti tiesikin, minä olen suomalainen ja tuleva mieheni kanadalainen. Ollaan ehditty asua useammassa maassa tässä välissä, niin yhdessä kuin erikseenkin, mikä tarkoittaa sitä että vieraita juhliin on tulossa niin Suomesta, Euroopasta kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikastakin. Vaikka eri kielten natiiveja tässä poppoossa riittääkin, juhlitaan meillä pääasiassa englannin- ja suomenkielen yhdistelmällä.

    Millä kielellä mikäkin hoidetaan on vielä työn alla, mutta pyrimme siihen että kaikki pysyvät jotakuinkin kärryillä niin vihkimisen kuin juhlienkin ajan. Häiden paperituotteet järjestyy suht helposti sekä suomeksi että englanniksi, kun taas ohjelmanumeroiden sekä puheiden ja vastaavien kohdalla suunnitelmat ovat vielä auki. Sen verran ollaan ehditty ajattelemaan että seremoniamestareiksi nakitetaan ainakin yksi suomalainen ja yksi kanadalainen ystävä, ja toivotaan että heidän avustuksellaan saadaan juhla etenemään suuremmitta mutkitta. Ketään ei vielä ole pyydetty tähän tärkeään tehtävään, mutta sitäkin pitäisi jo alkaa miettiä. Jos kokeneemmilta tai muuten pidemmälle suunnitelleilta löytyy vinkkejä häiden kielipolitiikkaan liittyen, kuulisimme niitä enemmän kuin mielellämme!

    Arjessa meillä kotikielenä on englanti, höystettynä satunnaisilla suomenkielisillä sanoilla. Mies osaa aika kattavan valikoiman sanoja ja fraaseja suomeksi, mutta asioiden yhteen nipominen tuottaa vielä hankaluuksia. Häntä kiinnostaa kovasti oppia lisää, mutta ulkomailla asuessa uuden kielen opiskelu on osoittautunut hitaaksi. Käytiin juhannuksen tienoilla Suomessa vajaan viikon mökkilomalla, ja oli hauska huomata miten nopeasti O poimi ja oppi suomenkielisiä sanoja kun oltiin ympäristössä jossa oikeasti pääsi käyttämään kieltä. Niinpä uskaltaisin veikata että sulhasen suusta kuullaan muutama sana suomea myös häissä!

    Yksi asia mistä varmasti tullaan vielä neuvottelemaan on se, sanotaanko ”tahdon” vai ”I do”. Me molemmat nimittäin haluaisimme sanoa nämä tärkeät sanat omalla äidinkielellämme, mutta toisaalta halutaan myös kunnioittaa puolisoa ja käyttää molempia kieliä. Voisikohan nämä sanoa molemmilla kielillä? Molemmat omillaan tai ensin omalla ja sitten toisen? Tätä ja muitakin kieliasioita varmasti tullaan pohtimaan vielä useaan otteeseen ennen kuin sanojen aika koittaa.

    Kuvituksena muutamia otoksia kesäiseltä Suomi-lomaltamme, vaikkei niillä sen kummemmin tekstin kanssa olekaan tekemistä.