• Tavoitteeni vuodelle 2018

    Kuten vuosikatsauksessa kerroinkin, 2017 oli työntäyteinen ja stressaava, mikä on valitettavasti vaikuttanut niin mieleen kuin kroppaankin negatiivisella tavalla. Loppuvuodesta fiilikset eivät todellakaan olleet katossa, ja odotin vain sopivaa hetkeä hypätä pois siitä ikävästä oravanpyörästä. Ja mikäs sen parempi aika muutoksille kuin uusi vuosi.

    Ehdin loppuvuodesta kaikessa rauhassa miettiä mitä haluan muuttaa, miten ja miksi. Samalla kirjasin ylös näitä tavoitteita ja suunnitelmia, tällä kertaa positiivisen kautta, kuten hyvinvointivalmentajat neuvovat.

    Uskon, että 2018 tuo mukanaan roppakaupalla uusia mahdollisuuksia. Toivon myös, että tänä vuonna pystyisin panostamaan enemmän itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Lupauksia en tänä(kään) vuonna tee, mutta muutaman tavoitteen haluan alkavalle vuodelle asettaa.

    1. Omaan hyvinvointiin panostaminen

    Edellinen vuosi oli aivan kammottava mitä tuli omaan hyvinvointiini. Söin kyllä kohtuullisen terveellisesti, mutta ihan liian suuria määriä. Kävin säännöllisesti salilla, mutta vain siksi että oli pakko (ja siellä on sauna). Vyötärölle kertyi niin kiloja kuin senttejäkin samalla kuin ennen niin hyvä ryhti romahti. Oma kroppa ei ole tuntunut omalta enää moneen kuukauteen, ja loppuvuosi meni masistellessa sitä, ettei mitään muutosta tuntunut tapahtuvan vaikka yritin mitä. Ja tämähän vain lisäsi stressiä ja huonoa oloa.

    Ensimmäisinä askelina parempaan oloon omalla kohdallani on pienentää annoskokoja, vähentää karkin syömistä ja viinin litkimistä, sekä löytää parempi tapa liikkua. Hollannissa viinilasilliset, oluet ja napostelu ovat iso osa sosiaalista elämää, minkä uskon olevan yksi haastavimmista muutoksista hyvinvoinnin saralla. En halua torpata illanviettoja suoralta kädeltä, mutta jokin ratkaisu tähän pitäisi keksiä! Annoskokojen pienentäminen ja tylsän salitreenin vaihtaminen minulle paremmin sopivaan lenkkeilyn ja joogan, pilateksen ja barren yhdistelmään taas ovat niitä helpompia muutoksia.

    Pieniä tekoja, joilla on kaikilla suuria vaikutuksia.

    2. Työura hyvään alkuun

    Muutaman viikon kuluttua allekirjoittaneen akateeminen ura on viimein pulkassa, ja valmistun virallisesti maisteriksi Amsterdamin yliopistosta. Opintojeni aikana olen ehtinyt tehdä harjoittelun jos toisenkin, mutta kevään haasteena on ensimmäisen oikean työpaikan löytäminen.

    Kieltämättä hieman jännittää, sillä vaikka uskonkin olevan erinomainen hakija, en todellakaan ole ainoa. Alani on hurjan suosittu, ja olen tavannut monta lahjakasta, fiksua ja ahkeraa ihmistä joiden kanssa joudun nyt kilpailemaan töistä. Yliopistossa kirjoilla ollessani oli helppo aina sanoa olevani opiskelija, mutta apua jos pian ainoa tittelini onkin työtön työnhakija!

    Alkaneen vuoden ensimmäisiä projekteja onkin löytää mieleinen työpaikka, ja kehittää itseäni (viestinnän) ammattilaisena.

    3. Onnellinen avioliitto

    Älkää käsittäkö väärin. Meidän avioliittomme on jo nyt todella onnellinen. En kuitenkaan halua ottaa miestäni tai suhdettamme itsestäänselvyytenä tai keskittyä vain itseeni. Haluamme molemmat panostaa aktiivisesti parisuhteeseemme ja avioliittoomme, ja olla onnellisia yhdessä. Elämän mittainen projekti.

    4. Hollannin kielen oppiminen

    Hollannin alkeiskurssin loppumisen jälkeen ehdin jo ilmoittautua alkukeväästä alkavalle jatkokurssille. Toivon, että seuraavan kurssin myötä saisin lisää rohkeutta alkaa puhua ja tuottaa kieltä vielä enemmän. Ajatuksena olisi tällä kertaa panostaa itseopiskeluun hieman enemmän.

    Kieltä oppimalla pääsee huomattavasti paremmin sisään ympäröivään kulttuuriin ja piireihin, minkä lisäksi se helpottaa asioiden hoitamista. Toki Amsterdamissa puhutaan aivan mielettömän hyvää englantia, mutta ihmisten kanssa kommunikointi heidän äidinkielellään avaa lukuisia ovia joiden olemassaolosta ei edes tiedä kielitaidottomana expattina. Motivaatiota opiskeluun siis on!

    5. Matkailua, tekemistä, kokemista, näkemistä

    Tänäkin vuonna haluan jatkaa reissaamista, kokeilla, nähdä ja tehdä uusia asioita. Muutama Suomireissu kalenteriin on jo merkattuna, mutta muuten matkakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttään.

    Tällä hetkellä elämäämme mahtuu niin isoja muuttuvia tekijöitä, että tässä vaiheessa vuotta ei uskalleta vielä tehdä tarkkoja suunnitelmia kovin pitkälle. Mutta sehän tarkoittaa vain enemmän kaikkea spontaania kivaa ja aikaa haaveilla!

    + Blogi

    Toivon, että tulevana vuonna onnistuisin panostamaan enemmän myös bloggailun haastavimmaksi kokemaan osuuteen: valokuvaukseen. Kirjoitan mielelläni ja juttua riittää, mutta kuvituspuolen olen aina kokenut vaikeaksi. En ole luonnostaan linssilude enkä kuljeskele ympäriinsä kamera kädessäni. Iso osa blogin kuvista onkin nopeita kännykkäräpsyjä. Mutta rehellisesti, kukapa meistä ei mielummin lukisi myös visuaalisesti kaunista juttua?

    Näin luettuina omat tavoitteeni kuulostavat ihan realistisilta. Katsotaan kuinka kehnon käy!

  • Katsaus vuoteen 2017

    Vuosi 2017 on ollut kiireinen ja stressaava, mutta kaikesta tohinasta huolimatta mukaan on mahtunut myös monta mahtavaa tapahtumaa, muistoa ja kokemusta. Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin hyvä aika katsahtaa menneeseen vuoteen.

    Vuosi alkoi työntäyteisenä. Tein töitä kolmena päivänä viikossa ja kirjoitin gradua ja istuin viimeisillä kursseilla loput neljä päivää viikosta. Ehdittiin sentään ottaa muutama pieni breikki tähän tahkoamiseen käväisemällä viikonloppureissulla Antwerpenissa, ja viettämällä viikon lumisessa Ottawassa miehen perheen luona.

    Vapun tienoilla juhlittiin paitsi 25-vuotissynttäreitäni, myös polttareitani Suomessa. Tässä vaiheessa naimisiinmeno todella alkoi konkretisoitua, ja järjestelytkin olivat jo hyvällä mallilla.

    Kuva Susanna Nordvall

    Keväällä ja alkukesästi kalenteri täyttyi ystävien ja sukulaisten vieraillessa luonamme, minkä jälkeen olimmekin sen verran loman tarpeessa että karkasimme pitkäksi viikonlopuksi patikoimaan Englannin nummille. Virkistävän maaseutureissun jälkeen oli edessä paluu puurtamiseen ja loppurutistus gradun parissa.

    Kirjastossa kulutettujen päivien päätteeksi iso paino vierähti harteiltani kun sain gradun palautettua tarkastettavaksi, ja muutamaa viikkoa myöhemmin kuulin, että tuotokseni on mennyt kunnialla läpi.

    Kiitos tasaisen vierailijavirran, olemme ehtineet koluta hyvän palan Amsterdamia jo ensimmäisen vuoden aikana. Lukemattomia museoita, kahviloita, ravintoloita, katuja, kauppoja, kanaaleja, siltoja ja kujia. Monta suosikkia on jo löytynyt, mutta monta on vielä löytämättä.

    Kesä-heinäkuun vaihteessa oli meidän vuoromme lähteä taas vierailemaan Kanadaan. Tälle reissulle osui bridal showerini, miehen polttarit, rentouttava mökkiloma Quebecin metsissä sekä ystäviemme häät Niagaran alueella. Näiden juhlien jälkeen olikin sitten edessä jälleen paluu kiireiseen arkeen ja uuteen työhön.

    Vuoden kohokohta oli luonnollisesti meidän häämme. Häitä edeltävä viikko Helsingissä ja Tallinnassa oli aivan mahtava, ja hääpäivämme vieläkin parempi. Paikalle saapui meille rakkaita ihmisiä kaukaa ja läheltä, ja juhlat olivat onnistuneemmat kuin osasimme odottaakaan. Häistä puhutaan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, ja muistoihin on ihana palata. Myös häitä seurannut häämatka Mauritiukselle oli yksi vuoden parhaita juttuja. Kauniit maisemat ja maailman paras seura, kaksi viikkoa miettimättä lainkaan muuta maailmaa. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä rentoutunut kuin tuolla reissulla.

    Häiden jälkeen syksyyn onkin mahtunut lähinnä arkista ahertamista ja lisää vieraiden viihdyttämistä. Jossain välissä käväisin päiväreissulla Brysselissä hoitamassa häitä seuranneita paperiasioita suurlähetystöllä, ja ihan joulun alla käytiin viikonloppureissulla Kölnissä ja Aarnhemissa. Joulun vietimme Ottawassa, ja uuden vuoden olen jo toista kertaa täällä Amsterdamissa.

    Tässä vaiheessa vuotta todellakin tuntuu siltä että töitä on painettu tiukkaan tahtiin ja kaikkeni antaen koko vuoden. Samalla mieheni on töiden ja viisumisumplimisten takia joutunut reissaamaan melkein yhtä ison lohkon vuodesta kun ollut kanssani täällä Amsterdamissa. Kiirettä ja stressiä on riittänyt, samoin vierailijoita. Vuoteen on myös osunut muutama ikimuistoinen lomareissu ja ihana muisto, jotka ovat tehneet kaikesta puurtamisesta sen arvoista. Nyt on hyvä hetki taputtaa itseään olalle ja tsempata kohti tulevaa.

    Mitä tulee blogin tämänvuotiseen taipaleeseen, päällimmäisenä ajatuksena on lähinnä onnistumisen iloa ja hyvät fiilikset siitä millainen yleisö blogin pariin on löytänyt. Sieltä ruutujen takaa löytyy ihania tyyppejä! Osa teistä on roikkunut mukana läpi hääsuunnittelujen ja jääneet seuraamaan vielä elämääni rouvana. Osa taas on uudempia lukijoita, joihin kuuluu iso joukko muita ulkosuomalaisia ja matkailusta kiinnostuneita. Kommentoiti ja keskustelu on ollut positiivista läpi vuoden, ja on yhteishenki on ollut aivan uskomatonta!

    Tunnustustakin vuoden mittaan on saatu, sillä blogini on äänestetty Vuoden hääblogi -finaaliin niin vuonna 2017 kuin 2018. Olen äärimmäisen innoissani aina kuullessani, että jotakuta oikeasti kiinnostaa, ja että blogia lukee aktiivisesti muutkin kuin siskoni! Kiitos siis kaikille äänestäneille, jakaneille ja kommentoineille! Vuorovaikutus on ehdottomasti tämän homman parasta antia.

    Lukijamäärät ovat kasvaneet aivan huimasti vuoden 2017 aikana. Samoin myös kohtuullisen tuore Instagram-tilini on otettu vastaan kovin lämpimästi. Numeroita tai tilastoja en tässä vaiheessa seuraa orjallisesti, sillä Nordic Wife on edelleen aivan täyden metamorfoosin keskellä. Hääblogista joksikin ihan muuksi.

    Koen yhä olevani uudehko, kokematon bloggaaja, mutta tiedän, että minulla on paljon annettavaa. Kieltämättä edelleen vähän nolottaa jakaa omia juttujani sosiaalisessa mediassa, omalla nimelläni. Saati myöntää kasvokkain kenellekään että bloggaan. Monta juttua pitäisi vielä opetella, ja jos aikaa vain olisi, uhraisin mielelläni hieman enemmän energiaa blogin pyörittämiseen. Olisi myös mahtava päästä myös tutustumaan muihin bloggaajiin ja viestinnän ammattilaisiin, ja päästä paremmin mukaan porukkaan. Ehkä tästä olisi tavoitteeksi tulevalle vuodelle..

    Kuten katsauksesta näkyy, vuoteen on mahtunut monenlaista, niin hyvässä kuin pahassakin. Paljon on opittu, eikä oppiminen todellakaan lopu tähän.

    Omat ajatukseni ovat jo tulevassa vuodessa. Minulla on kutkuttava fiilis siitä, että vuosi 2018 tuo mukanaan lisää suuria muutoksia ja monta uutta ja jännittävää haastetta, kokemusta ja muistoa. Mitä kaikkea, sitä en vielä tiedä. Mutta varmaa on, että en millään malttaisi odottaa!

    Ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!
  • Morsian, joka luuli ettei stressaa

    Syksy toi mukanaan paitsi kirpeät aamut ja keltaiset lehdet, myös valtavan määrän uutta energiaa. Nyt on intoa laittaa kotia, opiskella kieliä, panostaa työjuttuihin ja treenata. Minulla on taipumusta energiapuuskiin vuodenaikojen vaihtuessa, mutta nyt ollaan menty jo pari kuukautta aivan uusissa sfääreissä.

    Ihmettelin ääneen miten jaksankaan olla epätavallisen innostunut aivan kaikesta, kunnnes tajusin mistä tämän kauden valtaisa energiapuuska johtuu. Siitä, että häät ovat takana.

    En missään vaiheessa hääsuunnittelua kokenut stressaavani, vaan nautin suunnitteluvaiheesta täysin siemauksin. Siksi yllätyinkin suuresti, kun huomasin miten paljon rennompi ja onnellisempi olen ollut kuluneet pari kuukautta. Ennen häitämme häähömppä täytti mielen aina kun vapaa-aikaa löytyi, ja mielen perukoilla kummittelivat tekijäänsä odottelevat tehtavät silloinkin kun aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Nyt, kun juhlat on juhlittu ja laskut maksettu, olen pystynyt hengittämään vapaammin ja energiaa on riittänyt paljon monipuolisemmin.

    Muistan miettineeni jossain vaiheessa miltä tuntuu kun häät ovat ohi. Iskeekö häiden jälkeinen masennus tai hää-ähky? No ei kumpikaan, vaan married bliss!

    Avioelämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet aivan mielettömän onnellisia. Arkemme ei muuttunut naimisiin menon jälkeen millään lailla, mutta paperilla ja asenteissa (niin omissa kuin muidenkin) jokin muuttui. Meistä tuli virallisesti perhe.

    Uskon kuitenkin, etta kahdella valinnalla oli iso vaikutus siihen, miten elämämme vaimona ja miehenä lähti käyntiin. Nimittäin sillä, että lähdimme häämatkalle heti häiden jalkeen, ja sillä, että maksoimme hää-aiheisest laskut pois samantien. Suosittelen molempia erittäin lämpimästi kaikille tuleville aviopareille.

    Häämatka, vaikka se olisi kuinka pieni, tarjoaa hengähdystauon asioiden hoitamisesta. Ennen häita on huimasti tehtävää, eikä se todellakaan lopu häihin. Edessä on vielä iso pino paperitöita aina kiitoskorteista passin uusimiseen ja muihin käytännön asioihin. Siksi pieni tauko kaikesta tekee enemmän kuin hyvää. Ja rehellisesti, kukapa ei haluaisi aloittaa avioelämäänsa kaksin rakkaimman kanssa?

    Laskujen maksamiseen on ihan luvallista varata tasoittava viinilasillinen, mutta lupaan, että laskut maksettuanne harteilta vierähtää suuri paino. Ei ole kiva kun monen sadan tai tuhannen euron lasku kummittelee mielen perukoilla. Fiilis on paljon kevyempi kun kaikki on hoidettu pois alta, ja voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä tulevaisuuteen.

    Näiden vinkkien myötä me jatkamme kohti talvea, täynnä tarmoa ja intoa kaikkea uutta ja ihanaa kohti!

    Kuvat Ida Lohela ja Susanna Nordvall

  • Vierailla mailla

    Uuteen maahan muuttaminen on sekä hyvä että huono ajankohta uuden blogin aloittamiselle. Materiaaliahan tästä irtoaa aivan varmasti, mutta tällä hetkellä tilanne täällä on lievästi kaaoottinen, ja ajatukset muualla kuin kirjoittamisessa. Majailen tällä hetkellä hotellissa, ja päivät ravaan asuntonäytöissä sekä hoitamassa asioita kuntoon. Sen verran on jo saatu aikaan että paikallinen puhelinnumero, polkupyörä ja pankkitili löytyy. Samoin kuin opiskelijakortti. Asunnon suhteen tilanne Amsterdamissa on kauniisti sanoen haastava. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, hintataso korkea, ja asunnon kunnosta saati välittäjästä ei koskaan tiedä. Yhdestä näytöstä jäi tosi huono fiilis, kaikkea sitä ulkkareille yritetäänkin syöttää. Nyt meillä on kuitenkin muutama varsin varteenotettava vaihtoehto, joten toivotaan että saadaan pian lopullinen päätös tehtyä, neuvottelut kunnialla loppuun ja avaimet käteen viimeistään loppuviikosta! Pitäkää siis peukut pystyssä!

    Meille tämä ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutetaan ulkomailla, joten homma on edes jotenkin tuttua, vaikka uutta ja odottamatonta tuleekin vastaan jokaisen muuton yhteydessä. Itsehän muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille syksyllä 2011, ja sille tielle jäin. Tuolloin lähdin juuri lakin saaneena au pairiksi Luxemburgiin. Luxissa viihdyin mainiosti vuoden verran, ja tuon vuoden aikana tavattiin myös mieheni kanssa. Ulkomailla vietetyn mahtavan vuoden jälkeen Suomeen paluu ei yhtään houkuttanut, joten päädyin hakemaan yliopistoon Ruotsiin. Niin kävi että yliopiston ovet avautuivat, ja Etelä-Karjalan likan tie vei Skåneen. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jäin kesätöihin samalle alueelle, mutta sillan toiselle puolelle, eli Kööpenhaminaan. Rakastuin köpikseen, mikä teki Ruotsiin paluusta hankalan. Toisena ja kolmantena vuonna oppinnot onneksi tarjosivat mahdollisuuden vaihto-opinnoille, joten minähän lähdin: ensin puoleksi vuodeksi Souliin, Etelä-Koreaan, ja sitten vielä toiseksi Newcastleen, Englantiin. Kesän vaihtojen välissä vietin miehen luona Kanadassa avovaimoilua opetellen. Vaihtojen jälkeen pyörähdin Ruotsissa enää parin kuukauden verran ennen kuin tyhjensin yksiöni ja lensin rapakon taakse rakkauden perässä. Kirjoittelin kandin valmiiksi Torontossa ja valmistuin vihdoin yliopistosta ennen kuin aloitin työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä. Puoli vuotta toimittajaharjoittelijana vierähti nopeasti, ennen kuin jälleen tuli aika pakata kamat ja muuttaa, tällä kertaa tänne Amsterdamiin maisteriopintojen perässä.

    Mies on kotimaansa Kanadan lisäksi asunut useamman vuoden Englannissa, mikä myös mahdollisti meidän etäsuhteen. Nähtiin toisiamme muutaman viikon välein, ja kyläiltiin aina niin pitkään kuin mahdollista. Näiden vierailujen lisäksi ollaan reissattu yhdessä ja erikseen lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen jo Euroopassa, mutta mies vielä Kanadassa. Näin siis koska ei vain saatu työ- ja kouluaikatauluja sovitettua niin että päästäisiin matkaan samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse sanoa että odotan kuin kuuta nousevaa että myös mies pääsee muuttokuormansa kanssa Hollantiin..