• Lumimyräkkä Hollannissa

    Alankomaita (ja montaa muutakin Euroopan maata) riepotellut lumimyräkkä näyttää laantuneen, ja suurien lumihiutaleiden sijaan ikkunasta kurkatessa vastaan loistaa talvinen aurinko. Pari päivää riehunut lumimyräkkä toi mukanaan enimmillään jopa 44 senttiä lunta – joskin tänne damiin saatiin vain reilu 15 senttiä –, loputtomasti puhetta tästä oudosta sääilmöistä, liikennekaaoksia ja upeat postikorttimaiset maisemat.

    Eilen Hollantiin julistettiin code red-varoitus lumen takia, mika tarkoitti käytännössä sitä, että töissä pomo käski kaikki kotiin heti lounaan jälkeen, moni koulu laittoi ovensa kiinni kesken päivän ja muutenkin koko maa lamaantui joukkoliikennettä, lentokenttiä ja ruokakuljetuksia myöten. Ruuhkassa ja pyryssa seisovat autoletkat rikkoivat pituusennätyksiä, onnettomuuksia sattui tasaiseen tahtiin, ja lumen tuloa seurattiin silmät kovina. Silti tuima lumituiskukaan ei saanut paikallisia pois pyöriensa päältä..

    Huolimatta asioiden toimimattomuudesta lumeen tottumattomassa maassa, ovat maisemat olleet satumaisen kauniita viime päivinä.

    Amsterdam on uskomattoman kaunis kaupunki mihin tahansa vuodenaikaan, mutta kieltämättä lumella kuorrutetut piparkakkutalot sekä kanaalit siltoineen ja tuhansine pyörineen ovat herkullista nähtävää. Allekirjoittanut on nauttinut yhtäkkisestä talvesta täysin siemauksin, ja aikoo jatkaa nautiskelua aina siihen saakka etta päästään rämpimään nilkkoja myöten loskassa lumien sulaessa..

    //Aiheeseen liittymättä: vuosikausia uskollisesti palvellut läppärini sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Kaikki suositukset kevyistä ja näppäristä koneista otetaan lämmöllä vastaan tässä loputtomassa vaihtoehtojen suossa.

  • Uuden kielen opiskelu aikuisena

    Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa, muttei myöskään ihan mahdoton tehtävä. Erityisesti aikuisopiskelijana uuden kielen oppiminen vaatii rautaista itsekuria, viitsimistä ja loputonta harjoittelua.

    Siinä missä kouluaikoina ei noin vain ollut pokkaa raapia vitosia kielikokeista, oli kielten opiskeluun ”pakko” panostaa ihan erilailla kuin nyt. Näin jälkeenpäin kiitän täydestä sydämestäni ylä-asteen nipoa ruotsinopettajaa, joka loputtomilla sanakokeilla ja jankkaamisella sai allekirjoittaneen ruotsin kolmessa vuodessa siihen kuntoon, että selvisin lähes opiskelematta niin yo-kirjoituksista kuin kolmesta vuodesta ruotsalaisessa yliopistossa.

    Täällä Alankomaissa pärjäsinkin alkuun hienosti yhdistelemällä ruotsia ja englantia niin, että pystyin päättelemään mitä hollannikkaat yrittivät minulle sanoa (ja ennen kaikkea kirjoittaa). Valitettavasti tämä taktiikka ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle.. Silti vasta vuoden Amsterdamissa asuttuani sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin kielikurssille.

    Nyt takana on 13 viikkoa hollannin opiskelua. Kolme tuntia luokkahuoneopetusta per viikko ja läksyt päälle. Kurssin jälkeen osaan hollantia A2 tasoisesti. Vieraan kielen opintojen ollessa vielä tuoreena mielessä, on hyvä aika katsahtaa millaiset fiilikset kielikurssista jäi.

    Päällimäisenä ajatuksena on läpi kurssin ollut se, miten kielen oppiminen voikin olla niin paljon vaikeampaa aikuisena kuin koululaisena? Ihan rehellisesti tosin, kyllähän minä tiedän miksi, mutta jaksan silti päivitellä. Aivot eivät enää kehity samaa tahtina kuin lapsena, vaan aikuisena toistoa vaaditaan vähintään tuplasti enemmän. Kun tekee kokopäiväisesti töitä, harrastaa ja haluaa vielä panostaa ihmissuhteisiinkin, on kielikurssin kotiläksyt viimeisinä mielessä kun illalla rojahtaa kotisohvalle. Samalla tavalla viikonloput täyttyvät äkkiä tekemättä jääneistä kotitöistä ja kaikesta kivemmasta puuhastelusta. Ja kun läksyt jäävät puolitiehen tai yhdeltä tunnilta lintsaa, entäs sitten? Siitä ei joudu samalla lailla pulaan kuin aikoinaan. Ainoa, joka lintsaamisesta ja laiskottelusta kärsii on aikuisopiskelija itse.

    Minulle suurin kynnys hollanninkielen oppimisessa oli se, etten yksinkertaisesti saanut suutani auki. Amsterdamissa kaikki puhuvat hyvää englantia, ja ihmiset vaihtavat herkästi englantiin kun huomaavat ettei keskustelukumppani osaa hollantia. Tässä kaupungissa on tuhansia expatteja jotka eivät koskaan opi edes auttavaa hollantia. Ja iso joukko niitä, jotka eivät edes yritä.

    Hollannin kieli on täynnä outoja äänteitä joihin oma kieleni ei vielä taivu. Pitkään nolotti ja hihitytti aina kun yritin avata suuni, enkä yksinkertaisesti saanut minkäänlaista järkevää lausetta muodostettua hollanniksi. Kielikurssin myötä olen vihdoin saanut itseni kasaan tällä saralla, ja ero oppimisvauhdissa on ollut huima. Nykyään uskallan yrittää selvitä yksinkertaiset keskustelut kokonaan hollanniksi, ja viihdytän muunmuassa asiakaspalvelijoita harjoittelemalla heidän kanssaan aina kun tilanne sen sallii. Virheitä sattuu varmasti melkein yhtä usein kuin onnistumisiakin, mutta niistäkin oppii. Eikä kukaan oikeasti välitä jos nyt ei joku äänne osu ihan kohdalleen. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat ymmärtää.

    Ennen kurssia testasin paria appiä kielten opiskeluun, mutta taisin avata ne tasan kahdesti koko vuoden aikana.. Laskuja, kirjeitä ja virallisia lipukkeita on käännetty Googlen kääntäjän avulla, mutta eipä niistä sanoista ole montaa jäänyt mieleen. Selvää on, että opin kielikurssilla paljon uutta ja sain rohkeutta lähteä puhumaan ja tuottamaan kokonaisia lauseita. En missään nimessä olisi samalla tasolla opiskelemalla itsekseni.

    Kannatan siis ehdottomasti kielikurssia tai yksityisopettajan palkkaamista!

    Löytyykö lukijoiden joukosta muita aikuisena kieliä opiskelevia? Millaisia fiiliksiä ja vinkkejä teillä on uuden kielen oppimiseen?
  • Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!