• Amsterdamittarien tyyli

    Amsterdamittaret eivät valtamediassa nouse samalla lailla esille tyylistä puhuttaessa kuin vaikka pariisittaret tai tanskalaiset. Ja onhan se selvää miksi näin on. Paikalliset täällä tuppaavat pukeutumaan käytännöllisesti ja hyvin rennosti. Vaatteissa täytyy pystyä pyöräillä, vettä sataa useimpina päivinä vuodesta, eikä mukulakivikaduilla pysy pystyssä piikkikoroilla. Amsterdamittarien tyyliä kuvaillessa kaksi tunnuspiirrettä kuitenkin nousee selkeästi yli muiden: minihameet ja luonnollisuus.

    Tämän postauksen tärpeillä sulaudutte varmasti paikalliseen, harmahtavaan massaan. Tai vaihtoehtoisesti tiedätte kuinka erottua joukosta!

    Muutama sana minihameista (ja sukkahousuista)

    Paikalliset naiset kulkevat lyhyttäkin lyhyemmissä hameissa kesät talvet. Ja miksi eivät kulkisi? Ottaen huomioon miten paljon täällä poljetaan pyörää ja kavutaan rappusia päivittäin (väitän että myös geenit näyttelevät tässä roolia), ei liene yllätys että monella hollantilaisella on jalat joita todellakin kelpaa esitellä! Talvella jalat on verhottu ohuisiin, parinkymmenen denierin sukkahousuihin, kun taas heti lämpötilojen salliessa mennään paljain koivin. Sukkahousuja ei muuten voi mainita mainostamatta Heman, täkäläisen Tigerin ja Ikean risteytyksen, sukkahousujen olevan hinta-laatu suhteeltaan aivan omissa sfääreissä. Jos vierailette tai asutte täällä päin, käykää ihmeessä hakemassa pari pakettia sukkahousuja!

    Hameisiin liittyen on pakko myös mainita, että siinä missä Kööpenhaminassa asuessani ihastelin miten paikalliset naiset osaavatkaan ajaa pyörällä liehuvissa mekoissaan vilauttelematta lainkaan, saa Amsterdamissa ihmetellä miten paikallisilla naisilla onkaan pokkaa kaikessa rauhassa jatkaa matkaansa vaikka hame korvissa. Ketään ei tunnu kiinnostavan – ei pikkareita vilauttelevia naisia eikä kanssakulkijoita.

    Luonnollista ja käytännöllistä

    Mitä tulee luonnollisuuteen, Suomeen ja moneen muuhun paikkaan rantautunut Kardashian-trendi julmettuine ripsineen ja takapuolineen ei näytä täällä oikein ottaneen tuulta alleen. Suomessa katukuvaa ihmetellessä tuntuu että joka toisella alta kolmevitosella vastaantulijalla on tekoripset, hiuslisäkkeet, purkkirusketus ja rakennekynnet, eikä salillakaan treenata muuta kuin peppua. Amsterdamissa taas tälläiset tapaukset ovat turisteja (useimmiten muuten brittejä), tai poikkeuksia sääntöön.

    Paikallinen kauneusihanne siis on varsin luonnonläheinen ja käytännöllinen. Hiustenväri pysyy monella luonnontilassa ja meikki on hillitty. Vaatetuskin tuppaa olemaan varsin rento ja jopa boheemi, mutta silti urheiluvaatteita näkyy lähinnä kuntosalilla ja lenkkeilijöiden yllä. Kaupungista löytyy toki keskivertoa enemmän hipstereitä ja opiskelijoita, mikä luonnollisesti näkyy myös katukuvassa. Sään mukainen pukeutuminen on suuressa huudossa, ja olisin yllättynyt jos tapaisin paikallisen joka ei omistaisi kaupunkikelpoa sadetakkia saati pyöräiyyn sopivaa selkäreppua.

    Tottakai pieneksi suureksi kaupungiksi Amsterdamista löytyy aivan kaikkea, ääripäästä toiseen. Näin silmämääräisesti sanoisin kuitenkin, että keskiverto paikallinen pukeutuu rennosti ja käytännöllisesti (jopa tylsästi), arvostaa luonnonkauneutta, mutta ymmärtää korostaa parhaita puoliaan. Ennenkaikkea Amsterdamittaret antavat kaikkien kukkien kukkia.

    Kuulostaako tutulta? Vai miten teillä päin pukeudutaan?
  • 2+1 museovinkkiä Haagiin

    Meidän oli tarkoitus tehdä päiväretki Haagiin jo ennakkovaalien aikaan, mutta tuolloin ärhäkkä flunssa kaatoi allekirjoittaneen viikoksi sängynpohjalle ja sössi samalla kaikki suunnitelmat. Taudista toivuttuani päätimme ottaa vahingon takaisin ja lähteä päiväksi Haagiin – siitäkin huolimatta, että äänioikeus jäi tänä vuonna käyttämättä.

    Amsterdamista Haagiin pääsee näppärästi junalla. Matka kestää vajaan tunnin ja kustantaa parikymppiä suuntaansa.

    Tunnelmansa puolesta kaupungit eroavat toisistaan aivan valtavasti. Siinä missä Amsterdam vilisee turisteja ja opiskelijoita, tarjoaa Haag rauhallisemman ja jollain tasolla aidomman palan Hollantia. Amsterdam saattaa olla Alankomaiden pääkaupunki, mutta todellisuudessa päätokset tehdään Haagissa. Haagissa istuvat niin parlamentti kuin kuninkaallisetkin. Yhteistä kaupungeille on se, että molemmista löytyy ystävällisiä ihmisiä, liuta mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä upeita museoita ja historiaa.

    Haagin taidemuseot olivatkin se, mikä meitä kaupungissa veti puoleensa.

    Mauritshuis on täynnä Hollannin mestarien töitä heidän kultakaudeltaan. Vermeer, Rembrandt, Fabritius ja monta muuta. Museo on sopivan pieni kierrettäväksi kokonaan yhdellä käynnillä, eikä mestarien teokset mene aivan yli hilseen vaikkei taidehistoriaan kovin olisikaan perehtynyt. Taideteosten lisäksi myös historiallinen museorakennus on vaikuttava.

    Mauritshuis on yksi lukemattomista museoista Hollannissa joihin pääsee ilmaiseksi museokortin, museumkaartin, omistaessaan. Kyseinen kortti kustantaa 60 euroa vuodessa, ja sillä saa rajattoman sisäänpääsyn museoihin ympäri maata. Virallisen kortin saaminen edellyttää vakituista osoitetta Alankomaissa, mutta 30 päivän väliaikaisen kortin voi ostaa kuka tahansa. Jos tarkoituksena on viettää pidempi aika puukenkämaassa tai vierailla useammassa museossa, museokortin hankintaa kannattaa ehdottomasti harkita. Monissa museoissa sisäänpääsy kustantaa 10-20 euroa, eli kortin hankkimalla saattaa hyvinkin säästää muutaman roposen.

    Toinen museo, johon Haagissa ihastuin kovasti on Escher in Het Palais, eli Escher museo. Escher oli hollantilainen kuvataiteilija ja graafikko, joka on erityisen kuuluisa trikkikuvista ja matematiikan insipiroimista teoksista. Kuvista, jotka nopeasti vilkaistuna saattavat vaikuttaa ihan realistisilta, mutta jotka tosiasissa kätkevät itseensä mahdottomuuden jos toisenkin. Myös tämä pieni museo sijaitsee kauniissa historiallisessa rakennuksessa aivan Haagin ytimessä. Toimii hyvin yhdistelmänä esimerkiksi edellä mainitun Mauritshuisin kanssa. Sopii myös nuoremman väen kanssa reissaaville, ja lapset ja lapsenmieliset vamasti arvostavat ylimmästä kerroksesta löytyvää optisten harhojen nayttelyä.

  • Klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa?

    Museumpleinin eteläpäädyssä nököttää Amsterdamin uljas konserttitalo Concertgebouw, Huhut kertovat, että konserttisalin akustiikka on aivan uskomaton – jopa niin hyvä, että Concertgebouwta pidetään yhtenä maailman parhaista konserttisaleista.  Viime perjantaina me pääsimme viimein tutustumaan tähän maailmankuuluun konserttisaliin ja klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa.

    Joudun rehellisesti myöntämään, että konsertti oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni klassiseen musiikkiin konsertin muodossa. En siis valitettavasti osaa sanoa halaistua sanaa akustiikasta, muusikoista tai esitetyistä kappaleista. Mutta sen osaan sanoa, että kokemuksena konsertti oli aivan mahtava! Oli ihana pitkästä aikaa päästä laittautumaan vähän enemmän, käydä illallisella ennen konserttia, ja nauttia muutama lasillinen viiniä hyvässä seurassa.

    Konserttisali oli todella hulppea sisätiloiltaan, sillä vaikka salia on uusittu vuosien varrella useaan otteeseen, on koristeet ja ornamentit pyritty pitämään vanhassa loistossaan. Musiikki oli henkeäsalpaavan kaunista, ja oli mahtavaa päästä seuraamaan huippuluokan ammattilaisia työssään. Konserttimme kapellimestarina toimi Daniele Gatti, ja illan sooloviulistina Janine Jansen.

    Suosittelen lämpimästi varaamaan liput mikäli klassisen musiikin konsertti osuu kohdalle Amsterdamin vierailun aikana! Toinen mahtava mahdollisuus joka kannattaa pistää korvan taakse on Concertgebouwn ilmaiset lounaskonsertit keskiviikkoisin. Virallisesti nämä konsertit ovat kai ”vain” harjoituskonsertteja orkesterille, mutta hieno mahdollisuus esimerkiksi klassisen musiikin noviiseille! Concertgebouwn lounaskonsertit ovatkin todella suosittuja, eli oma lippu kannattaa käydä hakemassa heti kun ovet aukeavat (yleensä noin tuntia ennen konsertin alkua).

  • Tavoitteeni vuodelle 2018

    Kuten vuosikatsauksessa kerroinkin, 2017 oli työntäyteinen ja stressaava, mikä on valitettavasti vaikuttanut niin mieleen kuin kroppaankin negatiivisella tavalla. Loppuvuodesta fiilikset eivät todellakaan olleet katossa, ja odotin vain sopivaa hetkeä hypätä pois siitä ikävästä oravanpyörästä. Ja mikäs sen parempi aika muutoksille kuin uusi vuosi.

    Ehdin loppuvuodesta kaikessa rauhassa miettiä mitä haluan muuttaa, miten ja miksi. Samalla kirjasin ylös näitä tavoitteita ja suunnitelmia, tällä kertaa positiivisen kautta, kuten hyvinvointivalmentajat neuvovat.

    Uskon, että 2018 tuo mukanaan roppakaupalla uusia mahdollisuuksia. Toivon myös, että tänä vuonna pystyisin panostamaan enemmän itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Lupauksia en tänä(kään) vuonna tee, mutta muutaman tavoitteen haluan alkavalle vuodelle asettaa.

    1. Omaan hyvinvointiin panostaminen

    Edellinen vuosi oli aivan kammottava mitä tuli omaan hyvinvointiini. Söin kyllä kohtuullisen terveellisesti, mutta ihan liian suuria määriä. Kävin säännöllisesti salilla, mutta vain siksi että oli pakko (ja siellä on sauna). Vyötärölle kertyi niin kiloja kuin senttejäkin samalla kuin ennen niin hyvä ryhti romahti. Oma kroppa ei ole tuntunut omalta enää moneen kuukauteen, ja loppuvuosi meni masistellessa sitä, ettei mitään muutosta tuntunut tapahtuvan vaikka yritin mitä. Ja tämähän vain lisäsi stressiä ja huonoa oloa.

    Ensimmäisinä askelina parempaan oloon omalla kohdallani on pienentää annoskokoja, vähentää karkin syömistä ja viinin litkimistä, sekä löytää parempi tapa liikkua. Hollannissa viinilasilliset, oluet ja napostelu ovat iso osa sosiaalista elämää, minkä uskon olevan yksi haastavimmista muutoksista hyvinvoinnin saralla. En halua torpata illanviettoja suoralta kädeltä, mutta jokin ratkaisu tähän pitäisi keksiä! Annoskokojen pienentäminen ja tylsän salitreenin vaihtaminen minulle paremmin sopivaan lenkkeilyn ja joogan, pilateksen ja barren yhdistelmään taas ovat niitä helpompia muutoksia.

    Pieniä tekoja, joilla on kaikilla suuria vaikutuksia.

    2. Työura hyvään alkuun

    Muutaman viikon kuluttua allekirjoittaneen akateeminen ura on viimein pulkassa, ja valmistun virallisesti maisteriksi Amsterdamin yliopistosta. Opintojeni aikana olen ehtinyt tehdä harjoittelun jos toisenkin, mutta kevään haasteena on ensimmäisen oikean työpaikan löytäminen.

    Kieltämättä hieman jännittää, sillä vaikka uskonkin olevan erinomainen hakija, en todellakaan ole ainoa. Alani on hurjan suosittu, ja olen tavannut monta lahjakasta, fiksua ja ahkeraa ihmistä joiden kanssa joudun nyt kilpailemaan töistä. Yliopistossa kirjoilla ollessani oli helppo aina sanoa olevani opiskelija, mutta apua jos pian ainoa tittelini onkin työtön työnhakija!

    Alkaneen vuoden ensimmäisiä projekteja onkin löytää mieleinen työpaikka, ja kehittää itseäni (viestinnän) ammattilaisena.

    3. Onnellinen avioliitto

    Älkää käsittäkö väärin. Meidän avioliittomme on jo nyt todella onnellinen. En kuitenkaan halua ottaa miestäni tai suhdettamme itsestäänselvyytenä tai keskittyä vain itseeni. Haluamme molemmat panostaa aktiivisesti parisuhteeseemme ja avioliittoomme, ja olla onnellisia yhdessä. Elämän mittainen projekti.

    4. Hollannin kielen oppiminen

    Hollannin alkeiskurssin loppumisen jälkeen ehdin jo ilmoittautua alkukeväästä alkavalle jatkokurssille. Toivon, että seuraavan kurssin myötä saisin lisää rohkeutta alkaa puhua ja tuottaa kieltä vielä enemmän. Ajatuksena olisi tällä kertaa panostaa itseopiskeluun hieman enemmän.

    Kieltä oppimalla pääsee huomattavasti paremmin sisään ympäröivään kulttuuriin ja piireihin, minkä lisäksi se helpottaa asioiden hoitamista. Toki Amsterdamissa puhutaan aivan mielettömän hyvää englantia, mutta ihmisten kanssa kommunikointi heidän äidinkielellään avaa lukuisia ovia joiden olemassaolosta ei edes tiedä kielitaidottomana expattina. Motivaatiota opiskeluun siis on!

    5. Matkailua, tekemistä, kokemista, näkemistä

    Tänäkin vuonna haluan jatkaa reissaamista, kokeilla, nähdä ja tehdä uusia asioita. Muutama Suomireissu kalenteriin on jo merkattuna, mutta muuten matkakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttään.

    Tällä hetkellä elämäämme mahtuu niin isoja muuttuvia tekijöitä, että tässä vaiheessa vuotta ei uskalleta vielä tehdä tarkkoja suunnitelmia kovin pitkälle. Mutta sehän tarkoittaa vain enemmän kaikkea spontaania kivaa ja aikaa haaveilla!

    + Blogi

    Toivon, että tulevana vuonna onnistuisin panostamaan enemmän myös bloggailun haastavimmaksi kokemaan osuuteen: valokuvaukseen. Kirjoitan mielelläni ja juttua riittää, mutta kuvituspuolen olen aina kokenut vaikeaksi. En ole luonnostaan linssilude enkä kuljeskele ympäriinsä kamera kädessäni. Iso osa blogin kuvista onkin nopeita kännykkäräpsyjä. Mutta rehellisesti, kukapa meistä ei mielummin lukisi myös visuaalisesti kaunista juttua?

    Näin luettuina omat tavoitteeni kuulostavat ihan realistisilta. Katsotaan kuinka kehnon käy!

  • Lumimyräkkä Hollannissa

    Alankomaita (ja montaa muutakin Euroopan maata) riepotellut lumimyräkkä näyttää laantuneen, ja suurien lumihiutaleiden sijaan ikkunasta kurkatessa vastaan loistaa talvinen aurinko. Pari päivää riehunut lumimyräkkä toi mukanaan enimmillään jopa 44 senttiä lunta – joskin tänne damiin saatiin vain reilu 15 senttiä –, loputtomasti puhetta tästä oudosta sääilmöistä, liikennekaaoksia ja upeat postikorttimaiset maisemat.

    Eilen Hollantiin julistettiin code red-varoitus lumen takia, mika tarkoitti käytännössä sitä, että töissä pomo käski kaikki kotiin heti lounaan jälkeen, moni koulu laittoi ovensa kiinni kesken päivän ja muutenkin koko maa lamaantui joukkoliikennettä, lentokenttiä ja ruokakuljetuksia myöten. Ruuhkassa ja pyryssa seisovat autoletkat rikkoivat pituusennätyksiä, onnettomuuksia sattui tasaiseen tahtiin, ja lumen tuloa seurattiin silmät kovina. Silti tuima lumituiskukaan ei saanut paikallisia pois pyöriensa päältä..

    Huolimatta asioiden toimimattomuudesta lumeen tottumattomassa maassa, ovat maisemat olleet satumaisen kauniita viime päivinä.

    Amsterdam on uskomattoman kaunis kaupunki mihin tahansa vuodenaikaan, mutta kieltämättä lumella kuorrutetut piparkakkutalot sekä kanaalit siltoineen ja tuhansine pyörineen ovat herkullista nähtävää. Allekirjoittanut on nauttinut yhtäkkisestä talvesta täysin siemauksin, ja aikoo jatkaa nautiskelua aina siihen saakka etta päästään rämpimään nilkkoja myöten loskassa lumien sulaessa..

    //Aiheeseen liittymättä: vuosikausia uskollisesti palvellut läppärini sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Kaikki suositukset kevyistä ja näppäristä koneista otetaan lämmöllä vastaan tässä loputtomassa vaihtoehtojen suossa.

  • Uuden kielen opiskelu aikuisena

    Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa, muttei myöskään ihan mahdoton tehtävä. Erityisesti aikuisopiskelijana uuden kielen oppiminen vaatii rautaista itsekuria, viitsimistä ja loputonta harjoittelua.

    Siinä missä kouluaikoina ei noin vain ollut pokkaa raapia vitosia kielikokeista, oli kielten opiskeluun ”pakko” panostaa ihan erilailla kuin nyt. Näin jälkeenpäin kiitän täydestä sydämestäni ylä-asteen nipoa ruotsinopettajaa, joka loputtomilla sanakokeilla ja jankkaamisella sai allekirjoittaneen ruotsin kolmessa vuodessa siihen kuntoon, että selvisin lähes opiskelematta niin yo-kirjoituksista kuin kolmesta vuodesta ruotsalaisessa yliopistossa.

    Täällä Alankomaissa pärjäsinkin alkuun hienosti yhdistelemällä ruotsia ja englantia niin, että pystyin päättelemään mitä hollannikkaat yrittivät minulle sanoa (ja ennen kaikkea kirjoittaa). Valitettavasti tämä taktiikka ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle.. Silti vasta vuoden Amsterdamissa asuttuani sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin kielikurssille.

    Nyt takana on 13 viikkoa hollannin opiskelua. Kolme tuntia luokkahuoneopetusta per viikko ja läksyt päälle. Kurssin jälkeen osaan hollantia A2 tasoisesti. Vieraan kielen opintojen ollessa vielä tuoreena mielessä, on hyvä aika katsahtaa millaiset fiilikset kielikurssista jäi.

    Päällimäisenä ajatuksena on läpi kurssin ollut se, miten kielen oppiminen voikin olla niin paljon vaikeampaa aikuisena kuin koululaisena? Ihan rehellisesti tosin, kyllähän minä tiedän miksi, mutta jaksan silti päivitellä. Aivot eivät enää kehity samaa tahtina kuin lapsena, vaan aikuisena toistoa vaaditaan vähintään tuplasti enemmän. Kun tekee kokopäiväisesti töitä, harrastaa ja haluaa vielä panostaa ihmissuhteisiinkin, on kielikurssin kotiläksyt viimeisinä mielessä kun illalla rojahtaa kotisohvalle. Samalla tavalla viikonloput täyttyvät äkkiä tekemättä jääneistä kotitöistä ja kaikesta kivemmasta puuhastelusta. Ja kun läksyt jäävät puolitiehen tai yhdeltä tunnilta lintsaa, entäs sitten? Siitä ei joudu samalla lailla pulaan kuin aikoinaan. Ainoa, joka lintsaamisesta ja laiskottelusta kärsii on aikuisopiskelija itse.

    Minulle suurin kynnys hollanninkielen oppimisessa oli se, etten yksinkertaisesti saanut suutani auki. Amsterdamissa kaikki puhuvat hyvää englantia, ja ihmiset vaihtavat herkästi englantiin kun huomaavat ettei keskustelukumppani osaa hollantia. Tässä kaupungissa on tuhansia expatteja jotka eivät koskaan opi edes auttavaa hollantia. Ja iso joukko niitä, jotka eivät edes yritä.

    Hollannin kieli on täynnä outoja äänteitä joihin oma kieleni ei vielä taivu. Pitkään nolotti ja hihitytti aina kun yritin avata suuni, enkä yksinkertaisesti saanut minkäänlaista järkevää lausetta muodostettua hollanniksi. Kielikurssin myötä olen vihdoin saanut itseni kasaan tällä saralla, ja ero oppimisvauhdissa on ollut huima. Nykyään uskallan yrittää selvitä yksinkertaiset keskustelut kokonaan hollanniksi, ja viihdytän muunmuassa asiakaspalvelijoita harjoittelemalla heidän kanssaan aina kun tilanne sen sallii. Virheitä sattuu varmasti melkein yhtä usein kuin onnistumisiakin, mutta niistäkin oppii. Eikä kukaan oikeasti välitä jos nyt ei joku äänne osu ihan kohdalleen. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat ymmärtää.

    Ennen kurssia testasin paria appiä kielten opiskeluun, mutta taisin avata ne tasan kahdesti koko vuoden aikana.. Laskuja, kirjeitä ja virallisia lipukkeita on käännetty Googlen kääntäjän avulla, mutta eipä niistä sanoista ole montaa jäänyt mieleen. Selvää on, että opin kielikurssilla paljon uutta ja sain rohkeutta lähteä puhumaan ja tuottamaan kokonaisia lauseita. En missään nimessä olisi samalla tasolla opiskelemalla itsekseni.

    Kannatan siis ehdottomasti kielikurssia tai yksityisopettajan palkkaamista!

    Löytyykö lukijoiden joukosta muita aikuisena kieliä opiskelevia? Millaisia fiiliksiä ja vinkkejä teillä on uuden kielen oppimiseen?
  • Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!