• Etäsuhteessa

    Tätä kirjoittaessani seuraan samalla Blue Jaysien toista postseason peliä ja keskustelen baseballista ja vähän muustakin miehen kanssa. Tosin tämä keskustelu, kuten monet muutkin, käydään pikaviestimien kautta. Meidät nimittäin erottaa tällä hetkellä niin valtameri kuin kuuden tunnin aikaerokin.

    Olosuhteiden pakosta vietämme vielä toistaiseksi tuntemattoman pätkän kihlauksestamme etäsuhteessa. Kerta ei ole ensimmäinen, mutta ei rakkaimmasta ihmisesta erossa oleminen koskaan herkkua ole. Pidetään tiivisti yhteyttä viestien ja puheluiden välityksellä, ja onneksi pystymme näkemään toisiamme kohtuullisen usein vaikka välimatka onkin pitkä.

    Muutettuani Amsterdamiin vietimme viitisen viikkoa putkeen erossa toisistamme, jonka jälkeen mies lensi tänne viikon vierailulle. Vaikka muutto ulkomailla ei ollut ensimmäinen eikäs edes viides, oli se tällä kertaa tavallista raskaampi. Saavuin maahan ilman tietoa asunnosta, ja totesin heti alkuun että asuntotilanne täällä on juurikin niin huono kuin ennakkoon peloteltiin. Ja koska ei tosiaan ollut varaa eikä halua asua hotellissa yhtään pidempään kuin on pakko, vietin ensimmäisen viikon täällä stressaten asunnosta ja asioiden järjestymisestä. Ja uskokaa pois, stressasin todella paljon! O oli onneksi aivan mieletön tuki ja turva myös etänä, ja nyt kun elämä täällä on saatu mukavasti aluilleen joutaa jo vähän rentoutumaankin.

    Arjessa meillä molemmilla on työt ja opiskelut mitkä pitävät kiireisenä, mutta kyllä sitä silti huomaa jatkuvasti kaipaavansa toista juttuseuraksi, vastustajaksi Scrabble matsiin tai kokkaamaan illallista yhdessä. Lisäksi ollaan saatu huomata miten meille on yhdessä asuessa ihan vahingossa muodostuneet molemmille omat kotityömme: mies joutui soittamaan minulle kysyäkseen miten imuri tyhjennetään ja minne syys- ja talvivaatteet on säilötty, samalla kun itse jouduin pitkästä aikaa tarttumaan tiskiharjaan ja tuskailemaan kun roskat eivät kävelekään itsestään ulos. Kyllähän me toki itseksemmekin selviämme, mutta kyllä me vaan ollaan ihan pirun hyvä tiimi yhdessä! Nyt meneillään on jälleen reilun kuukauden ero ennen kuin näemme toisemme. Vuoden loppua kohti pääsemme näillä näkymin viettämään enemmän aikaa samassa osoitteessa, ja toivottavasti keväällä viimeistään asumme taas vakituisesti yhdessä. Pitäkää peukut pystyssä!

  • Vihille kirkossa

    Mies ilmoitti jo pari vuotta sitten ensimmäisellä yhteisellä Helsingin reissullamme että me muuten mennään vielä joskus naimisiin Tuomiokirkossa. Jaahas, asia selvä. Lensimme Suomeen pari päivää ...

    Read More

    Monikulttuuriset häät

    Sen lisäksi että häitämme juhlitaan kahdella kielellä, on tiedossa myös kahden kulttuurin iloinen sekametelisoppa. Pyrimme tuomaan mukaan hääperinteitä molemmista maista, minkä lisäksi yritämme parhaamme mukaan ...

    Read More

    Save the date

    Kulunut viikko vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa samassa osoitteessa, ja kaiken ällösöpöilyn ja uuteen kotikaupunkiin tutustumisen lisäksi ehdittiin hoitaa parit hääjutut eteenpäin. Puhetta oli niin ...

    Read More

    Sukunimen valinta

     Kuva Pinterestistä Meidän kohdalla päätös sukunimen suhteen oli tosi helppo. Minä nimittäin otan enemmän kuin mielelläni tulevan mieheni sukunimen avioliiton myötä. Vasta siinä vaiheessa kun ...

    Read More

    Hääpukuni

    Yksi ensimmäisiä häihin liittyviä kysymyksiä mitä minulle esitettiin oli se perinteinen “no, minkäslaista mekkoa olit ajatellut?”. Rehellisesti, en muuten ollut ajatellut! Niinpä alkoi armoton tuttujen ...

    Read More

    Ketä kutsumme?

    Monella morsiolla on ollut jonkinlainen visio häistä jo pikkutytöstä, mutta itse en koskaan ollut uhrannut ajatustakaan itse hääjuhlalle ennenkuin piti alkaa suunnitella omia häitä. Minun ...

    Read More

    Monikieliset häät

    Yksi asia mikä on ollut alusta saakka selvää on se, että meille tulee monikieliset ja -kulttuuriset häät. Yritin ensin ahtaa sekä kielen että kulttuurin yhteen ...

    Read More