Monikieliset häät

Yksi asia mikä on ollut alusta saakka selvää on se, että meille tulee monikieliset ja -kulttuuriset häät. Yritin ensin ahtaa sekä kielen että kulttuurin yhteen massiiviseen postaukseen, mutta kun tajusin miten helppo silloin on karata aiheesta, päätin jakaa aiheen pienemmiksi paloiksi. Kielistä ja kulttuureista kun riittäisi materiaalia vaikka kuinka moneen postaukseen.

Kuten moni jo varmasti tiesikin, minä olen suomalainen ja tuleva mieheni kanadalainen. Ollaan ehditty asua useammassa maassa tässä välissä, niin yhdessä kuin erikseenkin, mikä tarkoittaa sitä että vieraita juhliin on tulossa niin Suomesta, Euroopasta kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikastakin. Vaikka eri kielten natiiveja tässä poppoossa riittääkin, juhlitaan meillä pääasiassa englannin- ja suomenkielen yhdistelmällä.

Millä kielellä mikäkin hoidetaan on vielä työn alla, mutta pyrimme siihen että kaikki pysyvät jotakuinkin kärryillä niin vihkimisen kuin juhlienkin ajan. Häiden paperituotteet järjestyy suht helposti sekä suomeksi että englanniksi, kun taas ohjelmanumeroiden sekä puheiden ja vastaavien kohdalla suunnitelmat ovat vielä auki. Sen verran ollaan ehditty ajattelemaan että seremoniamestareiksi nakitetaan ainakin yksi suomalainen ja yksi kanadalainen ystävä, ja toivotaan että heidän avustuksellaan saadaan juhla etenemään suuremmitta mutkitta. Ketään ei vielä ole pyydetty tähän tärkeään tehtävään, mutta sitäkin pitäisi jo alkaa miettiä. Jos kokeneemmilta tai muuten pidemmälle suunnitelleilta löytyy vinkkejä häiden kielipolitiikkaan liittyen, kuulisimme niitä enemmän kuin mielellämme!

Arjessa meillä kotikielenä on englanti, höystettynä satunnaisilla suomenkielisillä sanoilla. Mies osaa aika kattavan valikoiman sanoja ja fraaseja suomeksi, mutta asioiden yhteen nipominen tuottaa vielä hankaluuksia. Häntä kiinnostaa kovasti oppia lisää, mutta ulkomailla asuessa uuden kielen opiskelu on osoittautunut hitaaksi. Käytiin juhannuksen tienoilla Suomessa vajaan viikon mökkilomalla, ja oli hauska huomata miten nopeasti O poimi ja oppi suomenkielisiä sanoja kun oltiin ympäristössä jossa oikeasti pääsi käyttämään kieltä. Niinpä uskaltaisin veikata että sulhasen suusta kuullaan muutama sana suomea myös häissä!

Yksi asia mistä varmasti tullaan vielä neuvottelemaan on se, sanotaanko ”tahdon” vai ”I do”. Me molemmat nimittäin haluaisimme sanoa nämä tärkeät sanat omalla äidinkielellämme, mutta toisaalta halutaan myös kunnioittaa puolisoa ja käyttää molempia kieliä. Voisikohan nämä sanoa molemmilla kielillä? Molemmat omillaan tai ensin omalla ja sitten toisen? Tätä ja muitakin kieliasioita varmasti tullaan pohtimaan vielä useaan otteeseen ennen kuin sanojen aika koittaa.

Kuvituksena muutamia otoksia kesäiseltä Suomi-lomaltamme, vaikkei niillä sen kummemmin tekstin kanssa olekaan tekemistä.

2 thoughts on “Monikieliset häät

  • Reply Mrs B. syyskuu 9, 2016 at 23:46

    Mielettömän hyvä teksti! 🙂 Pitäisi itsekin varmaan ottaa asiakseen kirjoitella aiheesta… Mutta kuten sanoit, tämä kielten ja kulttuurien sekamelska on sen verran laaja aihealueena, että siitä kirjoittamisessakin on omat haasteensa! Saati sitten se, miten kaiken sen saa pilkottua sopiviin annoksiin…

    Kunpa mulla olisikin antaa jonkinlaisia käytännön neuvoja sen suhteen, kuinka meillä tehtiin asioita / mitä meidän virheistä olisi voinut oppia, mutta ei. Meilläkin kun on sama vielä edessä 😀 Mulla on Washingtonista noin 10 vuotta sitten Suomeen muuttanut paras ystävättäreni yhtenä kaasoista – hän puhuu sujuvaa suomea (ja englantiakin, luonnollisesti), joten hän pystyy kääntämään lennosta aika paljon. Meillä isoimpana ongelmana on ehkä se, että mun perheeni puhuu hyvin rajallisesti – eli lähes ei ollenkaan – englantia, miehen perhe taas ei puhu ollenkaan suomea… Joudutaan siis kääntämään ihan oikeasti kaikki. Pelkään, että vitseistä puheissa menee "terä" käännettäessä – leikit eivät ole yhtä hauskoja, jotain jää uupumaan… Ja niin edelleen. Mutta eiköhän se siitä muovaannu – varmaan turhaa stressata ihan vielä 🙂

    Me muuten sanottiin tahtomme molemmilla kielillä maistraatissa! 🙂 Charles sanoi suomeksi 'tahdon', minä puolestaan sanoin englanniksi 'I do'. Tämä juuri siksi, että haluttiin molemmat kunnioittaa toisiamme, ja tällä tapaa lausuen tuli silti käytettyä kumpaakin kieltä 🙂 Itse toimitus oli kummallakin kielellä – ensin henkikirjoittaja luki suomeksi, perään englanniksi. Katsoo nyt sitten, miten mennään valoja uudistaessa – mitä kieliä siinä kohtaa sotketaan sitten keskenään… :–D

    Ihanaa viikonloppua! <3

  • Reply Laura syyskuu 15, 2016 at 12:02

    Kielistä ja kulttuureista kyllä riittää haasteita! Mutta toisaalta onhan ne samalla aivan mieletön rikkaus mitä halutaan ehdottomasti vaalia!

    Kielitaitoiset ystävät ja perheenjäsenet ovat tässä varmasti avainasemassa! Meillä muuten aivan sama tilanne: varsinkaan vanhempi väki puhu ollenkaan englantia, eikä ulkomaanosasto tietenkään osaa suomea.. Sillä pelkään myös noita käännösten tuomia ongelmia! Onneksi molemmat suvut ovat rentoa ja leppoisaa väkeä, eli vitsejä ja muita hauskuuksia varmasti irtoaa molemmilla kielillä 😀 Kai nämä aina jollain ratkeavat!

    Oi ihana kuulla että te käytitte molempia kieliä! Mielenkiinnolla jään seuraamaan mihin ratkaisuihin päädytte sitten "uusintakierroksella" 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *