Käyttökokemus: timanttisormus arjessa

Kimaltavan perään olevana koruharakkana olen suurella mielenkiinnolla seurannut vihki- ja kihlasormuksiin liittyvää keskustelua niin netissä kuin oikeassa elämässäkin. Mieltymyksiä on yhtä monia kuin morsiamiakin, mikä on ollut ihana huomata.

Omaan silmääni/korvaani monessa timanttisormuksia koskevassa keskustelussa on osunut se, että erityisesti isompikivisten sormusten soveltuvuus arkeen on mietityttänyt. Siksi halusinkin jakaa oman kokemukseni näin vajaan vuoden käyttökokemuksella.

Heti alkuun voin sanoa ettei timanttisormuksesta kannata olla turhan huolissaan arjessa. Se kulkee kyllä mukana, ja siihen tottuu aivan samalla lailla kuin yksinkertaisempaankin rinkulaan. Minulla on kihlassa useampi pikkutimantti ja yksi isompi, korkealle istutettu timantti. Kihlauksen ollessa aivan tuore pelkäsin kamalasti että hukkaan koko sormuksen. Lisäksi minua mietitytti myös se, repiiko timantti vahingossa neuleet rikki, onko sormus tiellä arkihommissa ja kolhiiko sitä koko ajan johonkin. Myönnän, olen jokseenkin kömpelö enkä todellakaan kohtele kallisarvoista sormustani silkkihansikkain. Otan kihlan pois vain suihkussa, urheillessa ja pullaa leipoessa. Kaikesta tästä huolimatta sormus on selvinnyt ainoastaan pienillä pintanaarmuilla, joita ei vain voi välttää kun materiaalina on pehmeä kulta. Tokihan korkea istutus takaa sen, että aina silloin tällöin sormus tarraa johonkin. Toistaiseksi en kuitenkaan ole saanut vielä mitään rikki enkä satuttanut ketään (sulhasen fist bumbeja lukuunottamatta). Hyvin on sujunut niin ruoanlaitto, pyykkivuoren taltuttaminen kuin vaipanvaihtokin.

Sormukseni on vakuutettu, ja näin tullaan varmasti tekemään myös vihkisormukselle. Onpahan ainakin varasuunnitelma siltä varalta että jotain sattuu, sormus varastetaan tai hukkuu. Mitä tulee huoltoihin, on sormusta tarkoitus käyttää vuosihuollossa taitavan kultasepän luona. Näin varmistetaan etteivät timantit lähde irti omia aikojaan ja sormus pysyy siistinä ja kauniina. Kotihoitona en mitään kummempia rutiineja suorita, vaan ammattilaisen ohjeiden mukaan pesen sormuksen aina silloin tällöin pehmeällä hammasharjalla käyttäen lämpimän veden ja Fairyn yhdistelmää.

Tietysti se todellinen testi on nähdä miten sormus kestää elämää vuosikymmeniä. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin sujunut mainiosti, ja haluaisin sanoa kaikille asiaa pohtiville morsiamille että menkää ja valitkaa juuri se sormus joka saa haukkomaan henkeä joka kerta! Suuremmatkaan timantit eivät estä normaalia elämää, eivätkä ne ole sen alttiimpia häviämään kuin yksinkertaisemmatkaan sormukset!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *