Kaksikieliset häät

Kahden kielen ja kulttuurin kohtaamiset ovat meille arkipäivää, eikä asiaa tule oikeastaan enää edes sen kummemmin ihmeteltyä. Häiden kohdalla aihetta oli kuitenkin lähestyttävä vieraidemme näkökulmasta. Kuinka järjestää juhlat niin, että eripuolilta maailmaa saapuvat ystävät ja sukulaiset saavat kaikki häistä mahdollisimman paljon irti, ja homma sujuu jouhevasti? Missä kohdissa suomalaiset ja kanadalaiset häät eroavat? Onko meillä perinteitä mitä pitäisi ehkä selittää vieraille? Millä kielella mennään ja milloin?

Kuten ehkä jo tiesittekin, mieheni äidinkieli on englanti, minun suomi. Kotikielemme on englanti, joka sattuu olemaan molemmille myös työkieli. Asuinmaassamme puhutaan hollantia (ja toki myos sujuvaa englantia enimmistön toimesta), minkä lisäksi molemmilta sujuu vielä pari bonuskieltä. Ystäviä meillä on ympäri maapalloa. Nopeasti laskettuna häissämme oli edustetttuna 11 eri kansallisuutta. Sanomattakin siis selvää, että jokin järkevä ratkaisu kieli- ja kulttuuriasioihin oli keksittävä.

Onneksi lähes kaikki vieraistamme puhuivat sujuvasti joko suomea tai englantia tai molempia, ja niillä muutamilla keneltä kumpikaan ei oikein sujunut oli tulkkaamaan kykenevä seuralainen. Näin ollen kielivalinnat olivat helppoja. Piti vain päättää miten homma hoidetaan käytännössä.

Häiden paperiasioista, kuten kutsuista, menuista ja kirkko-ohjelmista tehtiin kaksi erikielista versiota, ja niitä jaettiin vieraille heidän vahvimman kielensä mukaan. Vihkiminen suoritettiin vuorottelemalla kahta kieltä, niin ettei samoja asioita kuitenkaan toisteltu montaa kertaa. Kävimme sekä kotona että papin tapaamisessa vihkimisen läpi kohta kohdalta, joten me molemmat tiesimme tarkalleen mitä oli tiedossa. Pappi piti puheensa englanniksi, mutta toisti tärkeimmat pointit lennosta suomeksi kesken puheen. Tahtomisesta kysyttiin ja siihen vastattiin molemmat vain omilla äidinkielillämme: mies englanniksi ja minä suomeksi.

Iltajuhlissa vastuu siirtyi seremoniamestareille. Seremoniamestareina toimi parivaljakko, joista toinen oli kanadalainen ja toinen suomalainen. He pitivät huolen siitä, että kaikki info saatiin perille kahdella kielellä ja ilta rullasi mukavasti eteenpäin. Näin myös perinteisemmät kulttuurisidonnaiset jutut, kuten kakunleikkaus ja morsiamenryöstö onnistuttiin selittamään vieraille, joille nämä eivät olleet entuudestaan tuttuja juttuja.

Kielellisesti heittamällä haasteellisin osuus juhlissa olivat puheet. Emme pyytäneet puheista käännöksia ennakkoon, muttemme myöskaan halunneet tulkata kesken puheen. Suomalaiset ymmärsivät mitä ymmärsivat nopeasti aksentilla puhuvien kanadalaisten puheista, kun taas ulkomaalaiset eivät ymmärtäneet suomeksi pidetyistä puheista hölkäsen pöläystä. Tosin tästä huolimatta moni vieraista tuli jälkeenpäin kertomaan nyyhkineensä läpi isäni puheen vaikkeivat he ymmärtäneet sanaakaan – puhe tuli niin vahvasti suoraan sydämestä. Siskoni englanniksi pitämä puhe kuittasi hauskuudellaan illan parhaan puheen palkinnon, vaikka sulhasen veli oli tiukasti mukana tässä skabassa.

Kaksikielisyys tuo hääjärjestelyihin yhden lisähaasteen, mutta se ei todellakaan ole este onnistuneille juhlille. Päinvastoin, kaksikielisyys ja –kulttuurisuus on suuri rikkaus. Olen edelleen todella innoissani siitä, että pääsimme esittelemään kotimaatani, kieltäni ja kulttuuriani ulkomaalaisille läheisillemme, ja toisaalta suomalainen puoli perheestä ja ystävistä sai mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja niihin ihmisiin kenen kanssa vietän aikaa täällä maailmalla. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi siis erittäin hyvä maku!

Kuvat Ida Lohela

 

Löytyykö ruutujen takaa muita kaksikielisessä tai monikulttuurisessa suhteessa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *