Kun hoikka pyrkii parempaan kuntoon

Terveelliseen elämään kyllä kannustetaan joka tuutista, mutta auta armias jos tavallinen hoikka nainen erehtyy sanomaan ääneen, että pyrkii parempaan kuntoon. Ikävien kommenttien ja armottoman vahtaamisen kierre tuntuu olevan taattu. Miksi ihmeessä positiivisiin muutoksiin elämäntavoissa suhtaudutaan näin, kun kyseessä on jo ennestään hoikka nainen?

Olen itse aina ollut pienikokoinen, ja painoni on tasaisesti keikkunut normaalipainon alarajoilla. Tästä syystä olen koko ikäni saanut kuulla päivittelyä mainitessani miten onkin tullut syötyä huonosti, tai että haluaisin nipistää pois muutaman kilon ja sentin.

“Älä kehtaa valittaa ku näytät tuolta”, “eihän susta jää mitään jäljelle jos alat laihduttaa”, “No kyllä mulla on paljon enemmän pudotettavaa”. Niin.

Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että olen itse yksi näistä hoikista naisista matkalla kohti parempia elämäntapoja.

Se, että olen jo aloituspisteessä kohtuullisen hyvässä kunnossa ei tarkoita, että koen olevani jotenkin parempi, kerjään huomiota tai kalastelen kehuja mainitsemalla aiheesta. Haluan osallistua keskusteluun samalla tavalla kuin muutkin, ja tehdä muutoksia joiden myötä voin entistä paremmin. Tiedän kyllä, että kroppani on jo tälläisenäänkin oikein hyvä. Mutta kun itseänsä kanssa elää, huomaa asioita, joihin muut välttämättä eivät kiinitä huomiota: lempparifarkut puristavat, posket pullottavat, suuhun ilmestyy aftoja ja sokerikoukussa on pakko hakea vähän suklaata. Ihan samanlaisia arjen huomioita tekevät varmasti kaikki, lähtöpainosta riippumatta.

Minulla ei myöskään ole minkäänlaista tarvetta vertailla itseäni kehenkään muuhun. Ei sinuun, ei naapurin Maijaan eikä varsinkaan julkisuuden henkilöihin. Fakta on, että tässä maailmassa on sekä minua isompia että pienempiä ihmisiä, on laihoja ja lihaksikkaita. Meitä on monessa eri mallissa ja värissä, eri elämäntilanteissa ja erilaisilla prioriteeteilla. Tärkeintä on, että jokainen on sujut itsensä kanssa, ja tekee tarpeen mukaan muutoksia parantaakseen omaa ja läheistensä elämänlaatua. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että jatkuva vertailu muihin tekee kenenkään olosta parempaa. Vielä vähemmän se, että toisten onnistumisia ja epäonnistumisia vahdataan silmä kovana ja niillä mässäillään vielä ties miten pitkään.

Jokaisen olisi hyvä muistaa miten pintapuolisesti me usein näemme asioita. On aivan turha lähteä spekuloimaan toisten motiiveja ja tuloksia tai varsinkaan tuomita ketään heidän pyrkiessään parempaan kuntoon tai terveellisempiin elämäntapoihin.

En itse ole koskaan ollut mikään supersporttimimmi, mutten myöskään liikunnanvihaaja. En tavoittele tiukkaa pyykkilautavatsaa tai muhkeita pakaroita, vaan pyrin liikkumaan monipuolisesti ja syömään hyvin pysyäkseni terveenä ja hyvässä kunnossa pitkällä tähtäimellä.

Omassa perhepiirissäni on ylipainoa ja sen aiheuttamia terveysongelmia, mikä on toiminut itselleni vahvana motivaattorina pitää paino kurissa jo tässä vaiheessa elämää. On nimittäin paljon helpompaa pitää paino aisoissa tai pudottaa kilo tai kaksi nyt, kun lähteä vuosikausien ja kymmenien kilojen jälkeen muuttamaan tottumuksiaan. Varsinkin jos on yhtään mukavuudenhaluisuuteen taipuvainen luonne, kuten allekirjoittaneella.

Olenkin aivan mielettömän onnellinen siitä, että olen löytänyt rinnalleni aktiivisen ja liikunnallisen miehen. Terveelliset elämäntavat on paljon helpompi omaksua kun molemmat ovat valmiita panostamaan hyvinvointiin ja puhaltamaan yhteen hiileen. Olemme ehdottomasti toistemme parhaat cheerleaderit. Toivon hartaasti, että tulevaisuudessa pystymme tarjoamaan lapsillemme ja läheisillemme terveen ja aktiivisen mallin arkeen ja hyvät eväät elämään myös tällä osa-alueella.

3 thoughts on “Kun hoikka pyrkii parempaan kuntoon

  • Reply Yhden anorektikon äiti March 28, 2018 at 19:09

    Mä toivoisin, ettei kukaan ei laiha eikä ylipainoinenkaan puhuisi senttien tai kilojen karistamisesta, vaan mielummin niistä terveistä elämäntavoista ja paremmasta kunnosta. Toivon näin, koska minulla on 11-vuotiaana anoreksiaan sairastunut tytär, joka kyllä jo nyt voi paljon paremmin, mutta toivoisin, että hän saisi parantua ympäristössä, jossa normaalipainoiset eivät puhuisi laihduttamisesta ja lähettäisi samalla viestiä, ettei normaalipaino ole riittävän hyvä, vaan silloinkin täytyy olla laihempi. Noiden puheiden vaikutusta syömishäiriöiseen voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole joutunut elämään syömishäiriöisten kanssa.

    • Reply Laura March 29, 2018 at 10:50

      Täysin ymmärrettävä ja perusteltu pyyntö! Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että terveellisistä elämäntavoista ja paremmasta kunnosta puhuminen on paljon tärkeämpää kuin mitoista jauhaminen. Monelle se kimmoke terveempään elämään kuitenkin lähtee juuri painonpudotuksen kautta, eli ymmärrän myös senteistä ja kiloista puhumisen. Pienentyvät numerot eivät kuitenkaan missään määrin ole sama asia kuin terveellisempi elämäntapa!

      Voisimme ehdottomasti kaikki tehdä hieman enemmän lasten ja nuorten auttamiseksi tässä äärimmäisen ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Tein tämän postauksen myötä itse päätöksen puhua jatkossa nimenomaan vain niistä terveellisemmistä elämäntavoista.

      Paljon voimia koko teidän perheellenne kamppailuun syömishäiriöstä parantumiseen!

  • Reply Yhden anorektikon äiti March 29, 2018 at 18:13

    Kiitos ja hyvää kevättä sinulle! Syömishäiriöt eivät välttämättä näy mitenkään ihmisen ulkomuodosta, joten senkin vuoksi olen iloinen jokaisesta ihmisestä, joka laihtumisen sijaan alkaa puhua hyvästä kunnosta ja terveistä elämäntavoista. Kun koskaan et voi tietää, kamppaileeko keskustelulumppanisi parhaillaan syömishäiriön kanssa.

Leave a Reply to Yhden anorektikon äiti Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *