Hääpukuni

Pieniä sneak peekejä lukuunottamatta hääpuku pysyi poissa blogista hamaan loppuun asti. Koska olen todella huono pitämään salaisuuksia, ehti oikeassa elämässä melko moni nähdä kuvia puvusta jo ennen hääpäivää. En halunnut pitää hääpukua mitenkään ylitsepääsemättömän suurena salaisuutena tai muutenkaan tehdä spektaakkelia yhdestä mekosta, mutta toisaalta en myöskään halunnut paljastaa puvusta liikaa sulhaselle. Vihdoin on kuitenkin aika esitellä hääpukuni myös blogin puolella!

Kyseessä on Jasmine Bridalin puku ja malli numero T162067. Ostin mekon valmentajakollegaltani Kanadasta yhdet häät tanssineena. Ihastuin pukuun nähdessäni sen ensimmäistä kertaa Facebook feedilläni pari vuotta sitten, eivätkä muut puvut näyttäneet sen jälkeen enää miltään.

Haaveilin itse aivan toisenlaisesta puvusta, mutta jokaisessa sovituksessa huomasin vertailevani päälläni olevaa mekkoa pukuun josta olin nähnyt vain kuvia. Muutaman viikon tuskailun jälkeen uskaltauduin ottamaan yhteyttä kollegaani kyselläkseni hänen puvustaan, ja vastauksena sain kutsun sovittamaan mekkoa. Heti kun sain tämän helmikirjaillun kaunokaisen ylleni totesin, että se on juuri niin kaunis kuin kuvittelinkin. Mietin asiaa vielä viikon, ennenkuin soitin ja ilmoitin että ostan mekon.

Varsinaista dress regretiä, mekkokatumusta, ei iskenyt missään vaiheessa, vaikka muutamaan otteeseen kyllä kyseenalaistin valintaani. Olihan alunperin mielessäni ollut jotain paljon yksinkertaisempaa. Lisäksi ostin hääpukuni lähes vuosi ennen häitä, mikä on tälläiselle tuuliviirille pitkä aika olla muuttamatta mieltään! Varsinkin kun melkeinpä kaikki alkuperäiset suunnitelmat ja ideat ehtivät mennä vaihtoon tuon vuoden aikana.. Mekko kuitenkin jaksoi ihastuttaa aina kun kurkkasin pukupussin sisälle, ja hääviikolla viimeisissä sovituksissa oli todella varma olo. Tämä se on.Ateljee Aarian Terhi teki viimeiset korjaukset hääpukuuni kolme päivää ennen häitämme. Metsästin ompelijaa kissojen ja koirien kanssa Amsterdamista, mutta en löytänyt hääpukuompelijaa joka olisi halukas korjaamaan muualta ostettua mekkoa. Onneksi Terhi pelastavana enkelinä kuitenkin lupasi tehdä viimehetken fiksaukset Helsingissä juuri ennen häitä! Pieni jännitysmomentti iski vielä hääpäivän aamuna, kun pikkusiskoni joutui ompelemaan muutamia pistoja pukuun, sillä olkaimet olivat kuitenkin jääneet liian pitkiksi..

Viimehetken korjausten jälkeen puvussa oli tosi hyvä olla, ja se päällä jaksoi bailata yön pikkutunneille saakka. Kieltämättä juhlien jälkeen puvun helma oli aivan karmaisevassa kunnossa, mutta sehän on vain merkki hyvistä juhlista! Toivotaan että pesulassa saavat sen edes jotakuinkin puhtaaksi.

Nyt pitäisi vielä päättää mitä puvulle tapahtuu häiden jälkeen. Laittaako myyntiin, pitääkö kaapissa, lahjoittaako pukua kaipaavalle morsiamelle? Mitä te olette tehneet tai aiotte tehdä puvullenne häiden jälkeen?

Kuvat Ida Lohela