• Monikulttuuriset häät

    Sen lisäksi että häitämme juhlitaan kahdella kielellä, on tiedossa myös kahden kulttuurin iloinen sekametelisoppa. Pyrimme tuomaan mukaan hääperinteitä molemmista maista, minkä lisäksi yritämme parhaamme mukaan pitää kaikki jotakuinkin kartalla sen suhteen mitä oikein tapahtuu ja miksi.

    Suomalaisista jutuista otetaan mukaan ensimmäisenä hääleikit! Tiedän että leikit jakavat mielipiteitä niin morsianten kuin vieraidenkin joukossa, mutta meidän häissä leikitään. Ainakin vähän. Kanadalaisiin häihin ei nimittäin kuulu syömistä, juomista, tanssimista ja puheita ihmeempää ohjelmaa, joten pakkaa sekoittamaan halutaan mukaan suomalainen perinneleikki tai kaksi. Koska juhlat tulevat olemaan iltapainotteiset emme aio ahnehtia ohjelman suhteen, vaan toiveissa on ihan vain muutama nopea, hauska ja helppo leikki josta kaikki saavat jotain irti. Leikkien suunnittelu jää todennäköisesti kaason ja morsiusneitojen vastuulle, joskin annetaan ohjenuora aiheesta ja toki apua ja kommentteja saa kysymällä.

    Tästä päästäänkin sulavasti siihen että meidän hääseurueemme noudattaa Pohjois-Amerikan mallia. Siis kaasona tulee toimimaan vuotta nuorempi siskoni ja muut seurueen naiset kulkevat morsiusneidon tittelillä. En tiedä mikälainen käytäntö suomalaisilla yleensä on tämän suhteen, mutta kuulostaa siltä että useimmiten morsiamella on useampi kaaso? Ja ehkä lapsia morsiusneitoina? Jos joku tietää paremmin, valaiskaa ihmeessä ummikkoa! Miehellä puolestaan tulee olemaan isoveljensä best maninä, sekä useampi läheinen ystävä groomsmanin roolissa. Lisäksi vastuuta tulee saamaan seremoniamestarit, joita oletettavasti tulee olemaan kaksi: yksi joka hoitaa hommat englanniksi, toinen jolta sujuu myös suomi. Mahdollista on myös että sulhasen sisarusten pieniä lapsia tullaan näkemään tärkeissä tehtävissä esimerkiksi kukkaistyttönä ja sormuspoikana. Tosin kyseessä on vielä niin pienet muksut että mietitään tätä vielä lähempänä.

    Kanadalaisista traditioista puolestaan mukaan otetaan sellaisia elementtejä kuin harjoitusillallinen, ja todennäköisesti keksitään jotain pientä hauskaa (= yhteinen aktiviteetti halukkaille vieraille) myös häitä seuraavalle päivälle. Tämä ajatus juontaa juurensa siitä, että melkeinpä kaikkia kanadalaisia häitä joihin olemme osallistuneet on seurannut parin tunnin vaellus/kävelyretki/kanoottiretki/jne häiden jälkeisenä päivänä. En tiedä miten yleistä tämä tosiasiassa on, mutta ainakin meidän kaveri- ja perhepiirissämme matkustetaan huimia matkoja läheisten häiden takia, joten onhan se ihana että hääpari järjestää jotain aktiviteettia kauempaa saapuville vieraille läpi hääviikonlopun. Eli oletettavasti mekin vielä kehitellään jokin kiva aktiviteetti johon kaikki halukkaat voivat ottaa osaa.

    Juhlien menu pyritään muokkaamaan niin että saataisiin mukaan sekä perisuomalaisia kuin -kanadalaisiakin ruokalajeja. Hyvä ruoka ja juoma ovat asioita joihin haluamme panostaa, joten palataan astialle hieman myöhemmin mitä tulee menuihin!

    Mitään sen radikaalimpia kulttuurieroja ei ole odotettavissa, joten varmasti tästä vielä saadaan aikaan mukava yhdistelmä molempien kotimaita ja perinteitä!

    Kuvituksena vilauksia meidän kahden kulttuurin arjestamme: jääkiekossa molemmat kannatetaan omiamme, mökillä pelataan mölkkyä, saunotaan aina kun siihen tulee tilaisus, seurataan aktiivisesti Pohois-Amerikkalaisia urheilulajeja, ja syödään suomalaisia lettuja vaahterasiirapilla.

  • Save the date

    Kulunut viikko vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa samassa osoitteessa, ja kaiken ällösöpöilyn ja uuteen kotikaupunkiin tutustumisen lisäksi ehdittiin hoitaa parit hääjutut eteenpäin. Puhetta oli niin menusta kuin budjetistakin, minkä lisäksi saatiin viimein lähetettyä Save the datet! Tosiasiassahan nämä ehtivät odotella valmiina jo reilun kuukauden päivät, mutta tässä lähetys vähän jäi kun tässä muuttohässäkän keskellä koko homma jotenkin unohtui..

    Pohjois-Amerikassa Save the date on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta Suomessa ymmärtääkseni päivämäärästä muistuttelu on hieman harvinaisempaa. Mietin pidemmän aikaa kannattaakohan näitä edes lähettää suomalaisvieraille, ja erityisesti ymmärtääkö vanhempi väki epävirallisen kutsun päälle ollenkaan. Lopulta päädyttiin kuitenkin helppouden takia lähettämään viestit sähköpostilla, ja siinähän ne sitten samalla vaivalla menivät kaikille. Sähköposti on sopivan epävirallinen viestintäväylä, eli oletettavasti aiheuttaa vähemmän hämmennystä kuin postissa saapuva ”kutsu” joka ei kuitenkaan ole kutsu. Tähän mennessä saatujen vastausten perusteella sanoisin että tehtiin oikea valinta.

    Meidän kihlaus eikä hääpäiväkään ole olleet missään vaiheessa salaista tietoa, muttei kuitenkaan olla huudeltu asiassa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tieto häistä saattaa siis tulla joillekin kutsutuista hieman puskista, mutta meneepähän nyt sitten samalla viesti perille myös niille keitä ei säännöllisesti tavata.

    Meidän Save the datet on hyvin simppelit ja valmistuivat nopeasti. Mies piirteli yhtenä iltana pari eri versiota kirkosta, ja allekirjoittanut väritteli kirkon kattoa sitä mukaan kun kuvia syntyi. Skannattiin suosikki ja lisättiin tekstit – tadaa, valmista tuli! Kielipolitiikkaa pohdittuamme tehtiin lopulta vielä kutsusta kaksi versiota, mutta pidettiin molemmat kaksikielisinä. Pyöräytettiin vain kielten järjestys päinvastaiseksi niin, että toisessa versiossa suomi on pääkielenä, toisessa englanti. Näin jokainen saa vähän tuntumaa kahteen kieleen ja osaa odottaa mitä tulevan pitää, mutta saa viestin kuitenkin omalla kotikielellään.

    Lopputulos on meidän mielestä aika kiva, ja ollaan tosi tyytyväisiä että päätettiin lähettää nämä kaikille – vastaanotto on ollut aivan mahtava! Lisäksi korttien askartelu oli hauska projekti, ja päätettiin että tehdään muitakin häiden paperijuttuja DIY meiningillä. Saa nähdä mitä niistä sitten tulee.

  • Ketä kutsumme?

    Monella morsiolla on ollut jonkinlainen visio häistä jo pikkutytöstä, mutta itse en koskaan ollut uhrannut ajatustakaan itse hääjuhlalle ennenkuin piti alkaa suunnitella omia häitä. Minun maailmassani ihmiset vain olivat naimisissa. Tähän varmasti vaikuttaa se, että meidän pienessä suvussamme ei ole oikein ollut häitä – aivan muutama siviilivihkiminen ja kakkukahvit perhepiirillä, jos sitäkään. Yksi pariskunta karkasi naimisiin ja ilmoitti asiasta lähettämällä hääkuvan Lapista. Vasta nyt aikuisiällä olen päässyt osallistumaan hieman isomman mittakaavan häihin O:n ystävien astellessa yksi toisensa jälkeen avioliittoon. Jokatapauksessa, häät ovat aina yhtä ihania, olivat juhlat isot tai pienet! Sitä rakkauden määrää ja onnellisia ihmisiä!

    Meille oli alusta asti selvää että häihin kutsutaan kaikki. Tosin siinä vaiheessa kun alustava vieraslista alkoi lähennellä kahtasataa oli pakko alkaa vetää rajaa johonkin ja karsia etäisempiä sukulaisia ja hyvänpäiväntuttuja. Päädyimme siihen, että pyritään pitämään vierasmäärä noin 80:ssä aikuisessa ja heidän mukanaan tulevissa lapsissa. Jännityselementin lopulliseen vieraslistaan tuo se, että kutsumme jonkin verran tuota enemmän väkeä.. Selitettäköön sillä, että iso osa vieraista on tulossa muualta kuin Suomesta, eivätkä kaikki kutsutut kuitenkaan pääse tulemaan. Älkääkä huoliko, suunnittelemme toki sen mukaan että aivan kaikille riittää ruokaa ja istumapaikkoja!

    Ketä me sitten kutsumme? Molempien perheet ja lähimmät sukulaiset tottakai, sekä perhetuttuja ja ystäviä molemmilta puolilta. Lapset ovat meidän juhliimme tervetulleita, tosin miehen suvusta on jo ilmoitettu vieno toive että he mielellään jättäisivät iltajuhlien ajaksi lapset vahtien hoiviin. Mielellämme me myös tämä järjestetään, ja etsitään heille luotettavia hoitajia hääpäivän illalle että saadaan juhlia aikuisten kesken pitkälle iltaan. Avecillisia kutsuja taas jakelemme sen mukaan kuka on kyseessä ja olemmeko tavanneet avecia aiemmin. Täysin mielivaltaista meininkiä siis, tosin myös tähän kohti on jätetty vieraslistalla hieman joustovaraa.

    Tälläisiä ajatuksia meillä siis vieraslistan suhteen. Save the Datet lähtevät vieraille vihdoin ensi viikolla, kun ollaan miehen kanssa taas samassa maassa ja osoitteessa! Vilautan niitä varmasti täälläkin lähitulevaisuudessa! 

    Kuvat eivät taaskaan liity aiheeseen sen kummemmin kuin että ne on otettu miehen siskon pienissä häissä viikon tarkkuudella kaksi vuotta sitten.

  • Monikieliset häät

    Yksi asia mikä on ollut alusta saakka selvää on se, että meille tulee monikieliset ja -kulttuuriset häät. Yritin ensin ahtaa sekä kielen että kulttuurin yhteen massiiviseen postaukseen, mutta kun tajusin miten helppo silloin on karata aiheesta, päätin jakaa aiheen pienemmiksi paloiksi. Kielistä ja kulttuureista kun riittäisi materiaalia vaikka kuinka moneen postaukseen.

    Kuten moni jo varmasti tiesikin, minä olen suomalainen ja tuleva mieheni kanadalainen. Ollaan ehditty asua useammassa maassa tässä välissä, niin yhdessä kuin erikseenkin, mikä tarkoittaa sitä että vieraita juhliin on tulossa niin Suomesta, Euroopasta kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikastakin. Vaikka eri kielten natiiveja tässä poppoossa riittääkin, juhlitaan meillä pääasiassa englannin- ja suomenkielen yhdistelmällä.

    Millä kielellä mikäkin hoidetaan on vielä työn alla, mutta pyrimme siihen että kaikki pysyvät jotakuinkin kärryillä niin vihkimisen kuin juhlienkin ajan. Häiden paperituotteet järjestyy suht helposti sekä suomeksi että englanniksi, kun taas ohjelmanumeroiden sekä puheiden ja vastaavien kohdalla suunnitelmat ovat vielä auki. Sen verran ollaan ehditty ajattelemaan että seremoniamestareiksi nakitetaan ainakin yksi suomalainen ja yksi kanadalainen ystävä, ja toivotaan että heidän avustuksellaan saadaan juhla etenemään suuremmitta mutkitta. Ketään ei vielä ole pyydetty tähän tärkeään tehtävään, mutta sitäkin pitäisi jo alkaa miettiä. Jos kokeneemmilta tai muuten pidemmälle suunnitelleilta löytyy vinkkejä häiden kielipolitiikkaan liittyen, kuulisimme niitä enemmän kuin mielellämme!

    Arjessa meillä kotikielenä on englanti, höystettynä satunnaisilla suomenkielisillä sanoilla. Mies osaa aika kattavan valikoiman sanoja ja fraaseja suomeksi, mutta asioiden yhteen nipominen tuottaa vielä hankaluuksia. Häntä kiinnostaa kovasti oppia lisää, mutta ulkomailla asuessa uuden kielen opiskelu on osoittautunut hitaaksi. Käytiin juhannuksen tienoilla Suomessa vajaan viikon mökkilomalla, ja oli hauska huomata miten nopeasti O poimi ja oppi suomenkielisiä sanoja kun oltiin ympäristössä jossa oikeasti pääsi käyttämään kieltä. Niinpä uskaltaisin veikata että sulhasen suusta kuullaan muutama sana suomea myös häissä!

    Yksi asia mistä varmasti tullaan vielä neuvottelemaan on se, sanotaanko ”tahdon” vai ”I do”. Me molemmat nimittäin haluaisimme sanoa nämä tärkeät sanat omalla äidinkielellämme, mutta toisaalta halutaan myös kunnioittaa puolisoa ja käyttää molempia kieliä. Voisikohan nämä sanoa molemmilla kielillä? Molemmat omillaan tai ensin omalla ja sitten toisen? Tätä ja muitakin kieliasioita varmasti tullaan pohtimaan vielä useaan otteeseen ennen kuin sanojen aika koittaa.

    Kuvituksena muutamia otoksia kesäiseltä Suomi-lomaltamme, vaikkei niillä sen kummemmin tekstin kanssa olekaan tekemistä.