• Hääpukuni

    Pieniä sneak peekejä lukuunottamatta hääpuku pysyi poissa blogista hamaan loppuun asti. Koska olen todella huono pitämään salaisuuksia, ehti oikeassa elämässä melko moni nähdä kuvia puvusta jo ennen hääpäivää. En halunnut pitää hääpukua mitenkään ylitsepääsemättömän suurena salaisuutena tai muutenkaan tehdä spektaakkelia yhdestä mekosta, mutta toisaalta en myöskään halunnut paljastaa puvusta liikaa sulhaselle. Vihdoin on kuitenkin aika esitellä hääpukuni myös blogin puolella!

    Kyseessä on Jasmine Bridalin puku ja malli numero T162067. Ostin mekon valmentajakollegaltani Kanadasta yhdet häät tanssineena. Ihastuin pukuun nähdessäni sen ensimmäistä kertaa Facebook feedilläni pari vuotta sitten, eivätkä muut puvut näyttäneet sen jälkeen enää miltään.

    Haaveilin itse aivan toisenlaisesta puvusta, mutta jokaisessa sovituksessa huomasin vertailevani päälläni olevaa mekkoa pukuun josta olin nähnyt vain kuvia. Muutaman viikon tuskailun jälkeen uskaltauduin ottamaan yhteyttä kollegaani kyselläkseni hänen puvustaan, ja vastauksena sain kutsun sovittamaan mekkoa. Heti kun sain tämän helmikirjaillun kaunokaisen ylleni totesin, että se on juuri niin kaunis kuin kuvittelinkin. Mietin asiaa vielä viikon, ennenkuin soitin ja ilmoitin että ostan mekon.

    Varsinaista dress regretiä, mekkokatumusta, ei iskenyt missään vaiheessa, vaikka muutamaan otteeseen kyllä kyseenalaistin valintaani. Olihan alunperin mielessäni ollut jotain paljon yksinkertaisempaa. Lisäksi ostin hääpukuni lähes vuosi ennen häitä, mikä on tälläiselle tuuliviirille pitkä aika olla muuttamatta mieltään! Varsinkin kun melkeinpä kaikki alkuperäiset suunnitelmat ja ideat ehtivät mennä vaihtoon tuon vuoden aikana.. Mekko kuitenkin jaksoi ihastuttaa aina kun kurkkasin pukupussin sisälle, ja hääviikolla viimeisissä sovituksissa oli todella varma olo. Tämä se on.Ateljee Aarian Terhi teki viimeiset korjaukset hääpukuuni kolme päivää ennen häitämme. Metsästin ompelijaa kissojen ja koirien kanssa Amsterdamista, mutta en löytänyt hääpukuompelijaa joka olisi halukas korjaamaan muualta ostettua mekkoa. Onneksi Terhi pelastavana enkelinä kuitenkin lupasi tehdä viimehetken fiksaukset Helsingissä juuri ennen häitä! Pieni jännitysmomentti iski vielä hääpäivän aamuna, kun pikkusiskoni joutui ompelemaan muutamia pistoja pukuun, sillä olkaimet olivat kuitenkin jääneet liian pitkiksi..

    Viimehetken korjausten jälkeen puvussa oli tosi hyvä olla, ja se päällä jaksoi bailata yön pikkutunneille saakka. Kieltämättä juhlien jälkeen puvun helma oli aivan karmaisevassa kunnossa, mutta sehän on vain merkki hyvistä juhlista! Toivotaan että pesulassa saavat sen edes jotakuinkin puhtaaksi.

    Nyt pitäisi vielä päättää mitä puvulle tapahtuu häiden jälkeen. Laittaako myyntiin, pitääkö kaapissa, lahjoittaako pukua kaipaavalle morsiamelle? Mitä te olette tehneet tai aiotte tehdä puvullenne häiden jälkeen?

    Kuvat Ida Lohela

  • Lettipäinen morsian

    Morsiusseurueen aamun ohjelma alkoi kello kahdeksalta, jolloin koko jengi löysi tiensä Riina K -kampaamoon. Kampaajat Riina ja Sara keittivät heti ensimmäiseksi meille kahvit, ja jatkoivat aamuaan kampaamalla meidän kaikkien kuuden naisen hiukset juhlakuntoon.

    Omaa morsiuskampaustani olin ehtinyt mietiskellä jo hyvän tovin, kuten tässä postauksessa oli puhetta. Valitako kampaus tunteella vai järjellä? Voiko morsiuskampaus olla jotain muutakin kuin perinteinen sliipattu niskanuttura tai muodikas bohonuttura? Uskallanko pyytää jotain vähän erilaista?  Ennen lopullista päätöstä konsultoin niin siskoa, morsiusneitoja kuin kampaajaakin. Sain kaikilta vihreää valoa idealleni, minkä myötä uskalsin lopulta mennä oman pääni mukaan. Enkä voisi olla tyytyväisempi! Pelkäsin alkuun ettei hentoon, ohueen tukkaani saisi ihanan muhkeaa lettiä, mutta jollain taikakonsteilla Riina taikoi omaan hiukseeni niin paljon volyymia ettei kampaukseen tarvittu minkäänlaisia lisäkkeitä tai jatkeita. Ainoa lisä mikä kampaukseen liitettiin oli anopilta lainaan saatu hiuskoru. Letistä tuli aivan upea, se kesti kasassa seuraavaan aamuun asti, enkä ole ikinä saanut näin paljoa positiivisia kommentteja hiuksistani. Hieman yllättäen on muuten sanottava, että eniten ihasteluja hiuksiin liittyen tuli miespuolisilta vierailta! Ilmeisesti letit viehättävät myös kaksilahkeisia!

    Kaaso ja morsiusneidot olivat jokainen etsineet inspiraatiokuvat omiin kampauksiinsa, jonka pohjalta heidän hiuksiaan lähdettiin työstämään. Seurueemme naisilla on kaikilla aivan erityyppiset ja -malliset hiukset, joten tämä toimi tosi hyvin. Kaikki saivat mitä halusivat, ja lopputuloksena oli kolme kaunista lettinutturaa ja kaksi sliipatumpaa nutturaa. Kaikkien kampaukset olivat todella kauniita, ja pysyivät kuosissa yömyöhään saakka.

    Meidän porukalta lähtee isot kiitokset Riina K:n taitaville kampaajille, ja lämpimät suositukset jos joku on vailla kampaajaa Helsingissä!

    Kuvat Felix Reichardt

  • Morsiamesta vaimoksi

    Blogin kulissesissa on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista, vaikka teille se on ehkä näyttäytynyt vain tavallista hitaampana postaustahtina. Häämatkalta palattuamme arki kieltämättä iski vastaan kuin Karibialla riehuneet trooppiset myrksyt ja imaisi mukanaan. Arjen pikkuhiljaa tyyntyessä täältä on kuitenkin alettu tehdä paluuta blogimaailmaan. Entistä ehompana.

    Pitkän vehtaamisen jälkeen päätin vihdoin siirtyä Bloggerista WordPressiin. Blogimuutto teetti jonkinverran ylimääräistä työtä ja kesti odotettua kauemmin, mutta nyt kaikki alkaa olla siinä mallissa että päästään taas asiaan. Muuttoprosessin aikana muutama kommentti pääsi katoamaan jonnekin bittiavaruuden syövereihin, mutta toivottavasti tekniset ongelmat jäävät siihen! Ilmoittakaa pliis jos jokin näyttää oudolta teidän ruuduillanne tai ei muuten vain toimi, niin yritän parhaani mukaan korjata asian mahdollisimman pian!

    Tässä välissä on myös mainittava, että kaikessa hiljaisuudessa blogi on ehtinyt yhden vuoden ikään! Hääbloggailu on ollut äärimmäisen antoisaa, ja olen nauttinut koko projektista aivan valtavasti. Reilu vuosi sitten aloitellessani en yhtään tiennyt mitä tulevan pitää tai uskaltaisinko edes linkata blogiani minnekään, mutta täälla sitä vain porskutetaan menemään. Nyt lukijoita on useampi sata päivittäin, innostus on huipussaan ja uskallan jopa sanoa ääneen että kirjoitan blogia.

    Blogin kohtalo tosin on mietityttänyt paljon tässä viime aikoina. Mitä nyt, kun häät ovat takanapäin? Onko aika kuopata koko blogi? Jos jatkan kirjoittamista, mistä kirjoitan? Kiinnostaako ketään?

    Kaikkiin näihin kysymyksiin en osaa vastata, mutta olen päättänyt kokeilla ja katsoa mita tapahtuu. Hää-aiheiset postaukset eivät tietenkaan lopu ihan heti, sillä monta aihetta on vielä käymättä läpi. Pikkuhiljaa Nordic Wife kuitenkin siirtyy nimensä mukaisesti rouvablogiksi. Blogiksi vaimoilusta, elamästä Amsterdamissa, matkailusta, liikunnasta ja ruoanlaitosta. Skaala on laaja ja blogi varmasti hakee paikkaansa vielä hyvän aikaa. Lähitulevaisuus olisikin erinomaista aikaa teille tuoda esille palautetta, toiveita, risuja ja ruusuja.

    Mitä haluatte lukea, millä kielella? Mitä kautta seuraatte blogeja? Ja ennen kaikkea, kiinnostaako rouvablogi?

  • Valokuvaajan vaihto viime metreillä

    Blogissa on jäänyt nostamatta esille yksi iso muutos joka mahtui hääsuunnittelun viimeiselle kuukaudelle. Me nimittäin päädyimme irtisanomaan valitsemamme valokuvaajan.

    Miksi? Tähän ei ole yhtä suoraviivaista vastausta, vaan päätös oli monen asian summa. Suurimpana syynä kuitenkin on se, ettemme ole ihmisiä jotka tekevät asioita vain valokuvien takia. Halusimme pitää juhlamme intiiminä, ja nauttia päivästä ilman stressiä kameran läsnäolosta tai ulkopuolisia juhlissamme. Kuvauksen suhteen meille oli alusta asti tärkeintä saada se yksi kaunis potrettikuva kehyksiin mummojen ja vanhempien kirjahyllyyn, ja muut, tilannekuvat olisivat vain bonusta.  First look-kuvat ja muut vastaavat lavastetut tilanteet tyrmäsimme heti alkuunsa.

    Päätimme kuitenkin palkata ammattikuvaajan, sillä se kuului olevan se yksi asia mitä monet jo juhlineet morsiamet kehuvat maasta taivaisiin, tai vaihtoehtoisesti katuvat ammattilaisen palkkaamatta jättämistä. Kuvailimme kihlakuvat valitsemamme kuvaajan kanssa, ja saimme pinon kauniita kuvia. Lavastetut poseeraukset eivät kuitenkaan tuntuneet meille luonnolliselta, ja vaikka ”harjoittelusta” jäi hyvä fiilis, jäi jokin kummittelemaan takaraivoon. Häiden lähestyessä se jokin kasvoi yhä isommaksi möröksi, kunnes viimein kissa nostettiin pöydälle.

    Päätös irtisanoa ammattilainen ei ollut helppo, vaan asiaa pohdittiin monta viikkoa ja monelta kantilta. Lopulta kamelin selän katkaisi se, että kutsuvieraidemme joukosta löytyi taitava valokuvaaja. Ida Lohela on ystäväni ja entinen kollegani Toronton tomittaja-ajoiltamme. Juttelin hänen kanssaan tilanteesta, ja Idan lupauduttua häihimme kameran kanssa oli päätös sillä selvä.

    Kannattiko vaihtaa? No kannatti! Tuttu, ihana ihminen hääkuvaajana oli meidän kohdallamme täysin oikea päätös. Ida on tosi rento ja sydämellinen tyyppi, eikä meidän tarvinnut hääpäivänämme stressata kameran läsnäoloa missään vaiheessa, saati suunnata huomiota pois juhlista. Saimme upeita, aitoja valokuvia, ja ennen kaikkea saimme rauhassa nauttia jokaisesta hetkestä ja rakkaista ihmisistä ympärillämme.

    Ammattilainen on toki aina ammattilainen, ja hääkuvaus vaatii kuvaajalta paljon. Päivään mahtuu paljon sellaista mitä kokemattomampana ei välttämättä osaa odottaa tai mihin ei tajua valmistautua. Kuvaajan työpäivä on pitkä, eivätkä työt lopu valomerkkiin, vaan ne jatkuvat vielä monta viikkoa tuon tärkeän päivän jälkeen. Arvostan hääkuvaajien tekemää kovaa työtä, mutta uskallan myös väittää että realiteetit mielessä pitäen vähemmän kokenut kuvaaja, puoliammattilainen tai vaikka harrastelijakin voi olla varteenotettava vaihtoehto. Miettikää asioita omista lähtökohdistanne, älkääkä tehkö asioita vain siksi, että kaikki muutkin tekevät tai sanovat niin. Hääjutuissa ei vain ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa.

    //Edit: kuvaajan pyynnöstä hänen nimensä on poistettu tekstistä.

  • Häät Merimelojien majalla

    Upea kalanruotokuvioinen puukatto, iso terassi merelle, sijainti saaressa keskellä Helsinkiä. Kuulostaa melko hyvältä, vai mitä? Kun tähän yhdistetääm vielä kohtuullinen vuokra, mahdollisuus omille ruoille ja juomille sekä joustavuus järjestelyissä, saadaan lopputuloksena jotakuinkin täydellinen juhlapaikka rennoille kaupunkihäille.

    Kuvailin teille juuri häidemme juhlapaikan, Merimelojien majan.

    Alunperinhän tarkoituksenamme oli päästä helpolla (ja huomattavasti kalliimmalla) järjestämällä häät ravintolassa. Merimelojien maja kuitenkin sattumalta osui silmiini jossain juhlapaikkalistauksessa, ja vaikutti sen verran kiinnostavalta että pakkohan sinne oli laittaa sähköpostitiedustelu menemaan. Olimme hääjärjestelyjen suhteen liikenteessa melko myöhään, vasta loppuvuodesta 2016, kun häät oli työn alla loppukesälle 2017. Ehdin jo vakuuttua että pääkaupungin juhlapaikoilta tarjotaan pelkkää eioota kiireisimmälle hääsesongille alle vuoden varoitusajalla. Iloiseksi yllatyksekseni sain kuin sainkin muutaman viikon odottelun jälkeen Merimelojien majan vahtimestarilta viestin, että paikka olisi vielä vapaana mikäli se meitä edelleen kiinnostaa. Ja kiinnostihan se!

    Varattiin juhlapaikka ja maksettiin varausmaksu näkemättä paikkaa koskaan. Majasta löytyy netistä tosi vähän kokemuksia tai kuvia, joten kieltämättä hieman jännitti tehdä näin tarkeä valinta käytännössä sokkona. Onneksi vahtimestari Mariannen kanssa viestittely sujui hienosti koko prosessin ajan, ja saimme aina kattavia vastauksia kuvineen ja kaavioineen ihan kaikkiin kysymyksiimme. Pääsin lopulta tutustumaan juhlapaikkaan keväällä käväistessani Helsingissä työmatkalla, ja kyllähän sen jälkeen pääsi pieni helpotuksen huokaus, vaikka fiilis helmikuisena iltana on hieman erilainen kuin loppukesästä. Mies sen sijaan kävi paikan päällä ensimmäistä kertaa vasta neljä päivää ennen häitä, ja ihastui paikkaan vielä enemmän kuin osasin odottaa. Kesäisemman vierailun päätteeksi olimme molemmat täysin myytyjä.

    Meidan häissämme vieraita oli kaikkiaan 105 plus me, minkä lisäksi paikalla oli kourallinen henkilökuntaa pitopalvelun ja baarimikon toimesta. Tunnelma Merimelojien majalla oli lämmin, muttei kuitenkaan liian ahdas. Ihanteellisessa tilanteessa sää olisi ollut hieman kauniimpi, jolloin olisimme päässeet nauttimaan alkumaljat ulkotiloissa. Tilaa oli kuitenkin (juuri) riittävästi niin alkumaljojen aikaiselle seisoskelulle kuin buffetiin katetulle illallisellekin. Jälkiviisaana on sanottava, että olisi pitäny jättää enemmän tilaa pöytien valiin, sillä kummasti se sali vain näyttää aivan erilaiselta tyhjillään, nätisti katettuna, ja täynnä ihmisiä. Muistetaan tämä sitten seuraavia juhlia järkkäillessä! Illallispöytien ja buffetin lisäksi meillä oli varattu erikseen pöytätilaa baarille ja dj :lle. Ennen myöhäisillan bileosuuden alkamista raivasimme kuitenkin yhden pitkän pöydän pois tieltä, jolloin saimme lisää tilaa tanssilattialle, ja samalla taktisesti pakotimme nuoremman väen ylös tuoleistaan.

    Tanssilattia pysyikin täpötäynnä aina ensimmäisistä valsseista aivan viimeiseen hitaaseen saakka. Allekirjoittanut esimerkiksi ei malttanut poistua tanssilattialta kuin yhden vessareissun tehdäkseen! Vessat Merimelojien majalla ovat toisessa rakennuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että vessareissut takasivat pieniä happihyppelyitä yhdelle jos toisellekin. Meidän häissämme kauniina kesäyöna tämä oli ehdottomasti mahdollisuus ennemmin kuin uhka! Harmaan ja hieman sateisen päivän kääntyessä illaksi myös sääolosuhteet paranivat niin, etta juhlapaikan terassin käyttöaste nousi huomattavasti. Vinkiksi häitään vielä järjestäville: varatkaa illaksi viltteja jos teillä on ulkotiloja käytössänne! Meillä oli korillinen Ikean vilttejä, jotka vaihtoivat omistajaa ahkerasti pitkin iltaa ihmisten haukatessa raitista ilmaa.Yksi huomioitava seikka Merimelojien majan varustelussa on pienenpieni keittiö. Meidän pitopalvelullamme, Keikaus Cateringilla, oli onneksi aiempaa kokemusta samasta juhlapaikasta, joten he tiesivät mitä odottaa ja miten homma sujuu parhaiten näissä tiloissa. Kylmätiloja onneksi löytyi niin että saatiin samppanjat sekä reilusti muita juomia kylmään jo ennen juhlia, ja muuten homma hoitui kylmälaatikoiden ja jäiden avulla. Pakko sanoa etten tiedä mitä oltaisiin tehty ilman meidän upeaa, ammattitaitoista ja positiivista pitopalvelua ja baarimestari!

    Elämämme parhaiden juhlien jälkeen aamuyömme jatkui hääseurueen, läheisten ja loppuun saakka juhlineiden vieraidemme kanssa raivaamalla pahin kaaos juhlapaikalla. Poydat ja tuolit kasaan ja omat tavarat pinoihin. Lyötiin juhlapaikan ovet lukkoon hieman myöhemmin kuin oli alunperin tarkoitus, ja vanhempani palasivat vielä seuraavana aamuna kantamaan omat tavaramme autoon ja siirtämään loputkin tavarat paikoilleen.

    Yhteenvetona siis sanottakoon, etta Merimelojien maja on oiva juhlapaikka häille ja muille tärkeille tilaisuuksille. Ulkoseinät ehkä kaipaavat uutta maalikerrosta, ja niin tuolit kuin pöydäkin ovat muutamaa eri paria, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan, ja maja tarjoaa upeat puitteet rennoille juhlille keskellä kaupunkia. Niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin vieraamme ihastuivat majan puupintoihin, seinää koristavaan kanoottiin ja terassilta aukeaviin maisemiin. Emme olisi voineet kuvitellakaan parempaa paikaa häillemme!

    Lämmin kiitos Merimelojille ja erityisesti vahtimestari Mariannelle!

    Kuvat Ida Lohela

  • Hääpäivän aamu juhlapaikalla

    Olen miettinyt pääni puhki sitä, mistä ihmeestä aloittaa hääpäivän purkaminen. Moni kanssabloggari on jakanut päivän osiin kronologisessa järjestyksessä, mikä on vaikuttanut ihan toimivalta systeemiltä. Kärsimättömänä ihmisenä koen tälläiset sarjat tuskallisen hitaana ratkaisuna, ja olisi ihana vain heittää kaikki kerralla eetteriin. Harmi vain asiaa on niin paljon että pakkohan tätä on paloitella helpommin nieltäviin osiin. Blogissa tullaan siis näkemään osia päivästä teemoittain, jotakuinkin aikajärjestyksessä.

    Tarinamme alkaa hääpäivän aatosta, jonka vietimme pelaamalla tiukan jalkapallo- ja mölkkyturnauksen sateisessa Kaivopuistossa kaikkien kynnelle kykenevien vieraiden kanssa. Intensiivisten otteluiden jälkeen suuntasimme Allas Sea Poolille seurustelemaan, saunomaan ja uimaan kukin mieltymystensä mukaan. Iltapäivä ja ilta onnistui yli odotusten, ja ulkomaalaiset vieraamme ihastuivat kovasti Helsingin keskustasta löytyvään merikylpylään. Positiivista palautetta saimme paikan lisäksi myös mahdollisuudesta päästä tapaamaan ja vaihtamaan kuulumisia niin vanhojen kuin uusienkin tuttujen kanssa. Eli jos mietitte pre-wedding tilaisuuksien järjestämistä, niin täältä lähtee iso peukku idealle!Harjoitusillallisen korvikkeen jälkeen jatkoimme O:n kanssa yöksi eri osoitteisiin. Mies suuntasi hääyöhotellillemme Scandic Parkiin, kun taas allekirjoittaneelle löytyi paikka siskonpedissä morsiusneidon luota. Valittiin järjestely siksi, että tiesin tyttöjen aamun alkavan aikaisin, ja epäilin etten ehkä nukkuisi kovin hyvin. Toisin kävi, ja nukuin kuin tukki koko yön!

    Tyttöjen aamu tosiaan alkoi heti kahdeksalta aamulla kampaajalla, josta siirryimme juhlapaikalle laittamaan paikkoja kuntoon. Aikataulu oli melko tiukka, sillä pääsimme juhlapaikalle ensimmäistä kertaa tasan 5 tuntia ennen vihkimistä. Tämä ei kuitenkaan missään vaiheessa aiheuttanut sen suurempaa stressiä, vaan oli oikeastaan ihan mukava että oli muutakin puuhaa kuin vain tuijottaa kelloa ja pyöritellä peukaloitaan.

    Koristelumme jätettiin tarkoituksella minimalistisiksi. Luotimme kauniin juhlapaikan, kukkien ja kattauksen yhdistelmän tekevän tarpeeksi, ja ollaan äärimmäisen tyytyväisiä lopputulokseen. Juhlapaikalla meidän morsiusseuruetta oli auttamassa niin Florannan Hanna kuin Keikaus cateringin leiditkin, minkä lisäksi sekä baarimikko että DJ kävivät laittamassa omat pisteensä kuntoon. Tällä tehotiimillä homma sujui tosi jouhevasti. Pientä jännitystä paikan kuntoon laittamiseen tosin toi se, että poikien piti tulla kantamaan meille pöytiä ja tuoleja, ja samalla tuoda pöytäliinat ja paperituotteet, mutta jotenkin huithapelit onnistuivat missaamaan tämän osuudeen aivan täysin ja ilmestyivät paikalle tunti alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.. Onneksi sentään löysivät kirkolle hyvissä ajoin!

    Kun juhlapaikka saatiin kuosiin, vedettiin me mekot päälle ja tehtiin viime hetken fiksauksia meikkiin ja mekkoihin. Muunmuassa allekirjoittaneen hääpukua jouduttiin yllättäen kohentamaan neulan ja langan avulla vielä hääpäivän aamuna – jaiks! Puoli tuntia ennen vihkimistä saatiin kuitenkin kaikki siihen malliin että päästiin hyvillä mielin hyppäämään Kovasen taksin kyytiin ja suuntaamaan kohti kirkkoa.

    Alin kuva Ida Lohela, muut Felix Reichardt.

  • Ensitunnelmat avioparina

    Palasimme juuri häämatkaltamme Mauritiukselta, ja nyt olisi edessä paluu arkeen täällä Amsterdamissa.

    Kaiken kaikkiaan hääpäivämme (ja itseasiassa koko hääviikko) oli aivan ihana, samoin kuin häämatkamme. Kuluneet kolme viikkoa ovat hujahtaneet aika pitkälti offlinena, satunnaisesti Instagramia päivitellen. Olemme ehtineet O:n kanssa rentoutumaan kunnolla, sekä puimaan ja spekuloimaan aivan kaikkea häihin liittyvää. Minkäänlaista hää-ähkyä ei ole iskenyt, vaan päinvastoin odotan innolla että löydän jossain välissä hetken aikaa istua koneen ääreen, että pääsen käymään aiheita läpi ja jakamaan vinkkejä ja palautetta myös blogin puolella!

    Lähitulevaisuudessa siis tiedossa täyslaidallinen asiaa aina kaksikielisistä häistä hiuksiin, kukkiin, juhlapaikan koristeluun ja luotettavan tiimin tärkeyteen, sekä aivan kaikkeen muuta mahdollista maan ja taivaan välillä. Jääkää kuulolle, sillä tämän rouvan bloggaaminen ei todellakaan lopu häihin!

    Kuva Ida Lohela

     

  • Naimisissa

    Me ollaan onnellisesti naimisissa!!

    Hääpäivämme (ja itseasiassa koko hääviikko) oli aivan uskomaton! Oli ihana nähdä niin monta ystävää ja perheenjäsentä saman katon alla, juhlistamassa rakkauttamme. Kaikki meni tosi hyvin, enkä varmastikaan ole koskaan hymyillyt yhtä paljon. Hääseurueemme muodosti mahtavan tehotiimin mitä tuli järjestelyihin, ja olimme onnistuneet löytämään palveluntarjoajia joita ei voi kuin kehua!

    Palaan kaikkiin näihin aiheisiin kunhan palaamme arkeen häämatkaltamme. Nyt blogi kuitenkin hiljenee muutamaksi viikoksi, jotta saamme rauhassa aloitella elämää avioparina ja puhua häitä ja fiiliksiä läpi Mauritiuksella seikkaillessamme. Instagram tosin päivittynee myös reissussa, eli klikatkaa sinne jos kuvat kiinnostaa!

    En malta odottaa että pääsen jakamaan hääkokemuksiamme!