• Hääkuntoon

    ”Wedding diet” on ollut meidän vakiovitsi jo ties miten pitkään. Aina kun toinen edes vihjailee, että voitaisi yritettää syödä terveellisemmin ja liikkua säännöllisemmin, on hyvä hetki alkaa kyselemään ollaanko me nyt sitten häädietillä. Tätä on harrastettu oli häitä tiedossa tai ei. Nyt on kuitenkin tiedossa ne tärkeimmät, eli omat häät, ja myönnettäköön, että kyllä täälläkin vähän yritetään katsoa mitä syödään ja kuinka paljon. Tosin hyvin rennolla otteella.

    Ollaan molemmat normaalipainoisia aikuisia, eli mitään superdiettiä tai laihdutusta ei ole tiedossa. Miehen kohdalla ennemminkin päinvastoin, sillä hän on luonnostaan hoikka, mutta haluasi hieman lisää lihasmassaa. Tavoitteena on lähinnä syödä ja liikkua monipuolisesti, ei niinkään häiden takia, vaan siksi, että pidemällä tähtäimellä halutaan pysyä terveinä ja hyväkuntoisina. Ei sillä, että kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä hääpäivänään..

    Tässä huushollissa mistään ei kieltäydytä täysin, vaan yritetään pitää kohtuus kaikessa. Omalta osaltani suurimpina haasteina on lisätä vihreää aterioihin ja vähentää sokeristen herkkujen (=suklaan) syömistä, sekä lisätä hikiliikuntaa viikkoihini. Ennen Amsterdamiin muuttoa olin aktiivinen joogailija ja lenkkeilijä, mutta elämäntilanteen muututtua liikunta on jäänyt taka-alalle. Tosin nykyään hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin, kun portaita saa rampata ylös-alas sekä kotona että töissä, ja työ-, koulu- ja kauppamatkat kuljetaan joko pyörällä tai kävellen. Kävin itseasiassa jo tutustumassa yliopiston vieressä sijaitsevaan kuntosaliin, mutta töiden alun tuomien aikataulumuutosten takia salijäsenyys jäi vielä hankkimatta. Ja rehellisesti ehkä vähän myös siksi, että jooga ja jumppatunnit houkuttelevat enemmän kuin yksin salilla hikoilu.. Mutta eiköhän tämä tästä vielä saada polkaistua kunnolla liikkeelle!

    Loputtomien saliselfieiden sijaan kuvituksena pari räpsyä yhdeltä tämän kesän vaellukselta. Kohde oli St John’s, Newfoundland, Canada.

    // EDIT: Salikortti hankittuna ja eka treeni tehty, ai että on lihakset jumissa! 

  • Ajatuksia vihkisormuksen valinnasta

    Me ei olla vielä edes käyty sovittelemassa vihkisormuksia, joten tämä postaus on ihan puhtaasti omien ajatusten kartoittamista ja spekulointia.

    Ihastelen kihlasormustani edelleen päivittäin, joten selvää on, että O teki nappivalinnan sormusta hankkiessaan. Itseasiassahan hän suunnitteli tämän sormuksen yhdessä kultasepän kanssa, eli kyseessä on uniikkikappale, vaikkei se ehkä kuvista sen suuremmin näykään. Sormukseen piiloutuu muutama merkityksellinen yksityiskohta, jotka on päätetty pitää ihan vain omana tietonamme. Emme missään vaiheessa ennen kosintaa keskustelleet sormuksista tai mieltymyksistä, joten onni on mies, jolla on visuaalista silmää, hyvä maku, ja joka tuntee tulevan vaimonsa ajoittain paremmin kuin tämä itse. En voisi olla tyytyväisempi sormukseeni.

    Vihkisormuksen suhteen sen sijaan ovat ajatukset vielä hieman hukassa.

    Ohut, yksinkertainen vihkisormus olisi klassinen valinta, ja toisi tasapainoa kimalluksen rinnalle. Toisaalta taas mietityttää olisikohan se kuitenkin liian tylsä ja turvallinen valinta? Vanhempieni vieraillessa luonamme sovittelin myös isoisovanhempieni keltakultasormuksia, ja vaikka ajatus niiden käyttöön ottamisesta kiehtoo, on idea toistaiseksi jätetty hautumaan. Miksikö? Siksi, että en ole aivan varma kahden erivärisen kullan yhdistämisestä, minkä lisäksi isoisovanhempien sormukset on jossain vaiheessa juotettu yhteen – ja muutenkin jo elämää nähneet – eli ihan sellaisenaan niitä ei voisi käyttää. Osaava kultaseppä tosin varmasti osaisi auttaa tässäkin asiassa.

    Toinen vaihtoehto vihkisormukseksi olisi toinen rivi timantteja tämän nykyisen kaveriksi.  Ajatus hieman houkuttelee tätä harakkaa, mutta toisinaan vähemmän on enemmän. Varsinkin kun kihla jo itsessään kimaltelee varsin kiitettävästi. Tosin esimerkiksi ohut rivitimanttisormus olisi myös perinteinen valinta, jonka kanssa ei voi mennä kovin pahasti metsään. Rivitimanttien lisäksi olen ihastellut myös pitsireunaisia ja illusion-tyyppisiä sormuksia, mutta niiden suhteen mietityttää kyllästyykö erikoisuuteen, ja mitäs jos sormus ei enää muutaman vuoden päästä sovikaan omaan tyyliin tai makuun. Vihkisormuksen olisi kuitenkin suotavaa kestää ja miellyttää vuosikausia.

    Sormuskaupoille on siis ehdottomasti jossain vaiheessa lähdettävä, että pääsee sovittelemaan muutamia eri malleja ja näkee miltä sormukset ihan oikeasti näyttäisivät yhdessä. Valitettavasti netistä löytyvät kuvat eivät aina vastaa todellisuutta, eivätkä kaikki sormukset vain käy yhteen vaikka kuinka haluaisi. Saa siis nähdä mitä vasempaan nimettömään lopulta tullaan pujottamaan.

  • Teema ja värit

    Kanssamorsiamet ja varsinkin Kanadan puolen sukulaiset ovat ahkerasti tivanneet meiltä häiden teemasta ja teemaväreistä, koristeista, kutsuista, pukukoodista ja ties mistä jo heti kihlauksesta ilmoitettuamme. Yritäpä siinä sitten änkyttää vastaukseksi että meillä ajatuksena on ollut lähinnä se, että mennään naimisiin ja jatketaan sitten hyvillä bileillä.

    Näillä ajatuksillä mennään edelleen. Juhlista pyritään saamaan rennot mutta arvokkaat, ilman turhaa pönötystä. Iltapukuja me ei keneltäkään vaadita, mutta toivotaan ettei kovin moni nyt ihan farkuissakaan eksy paikalle. Kaupunkihäät tulevat varmasti näkymään jossain määrin myös koristeissa ja juhlien luonteessa, eli DIY övereitä ei ole tiedossa, vaan kukkia ja muuta yksinkertaista pientä kivaa. Pyritään tuona viikonloppuna hieman esittelemään Suomea, Helsinkiä ja pohjoismaita ylipäätään ulkomailta saapuville vieraille, eli ehkä skandinaavisuutta voisi pitää jonkinlaisena teemana.

    Värien suhteen pysytään oletettavasti aika neutraalilla linjalla: vaaleaa sinisen ja vihreän sävyillä vahvistettuna. Sekä häiden värimaailma että teema varmasti tarkentuvat vielä juhlapaikan vahvistettuamme, sillä tällä hetkellä meillä on vaihtoehtoina kaksi hyvin eri tyyppistä paikkaa. Juhlapaikka kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon moneen juhlien osa-alueeseen, että suurempia päätöksiä sekä hankintoja tehdään vasta lopullisen paikan valinnan jälkeen.

    Tälläisillä ajatuksilla meidän häitä on jokatapauksessa lähdetty työstämään, saa nähdä mihin sitten lopulta päädymme!

  • Ikäero suhteessa

    Meillä on sulhasen kanssa ikäeroa kuusi vuotta. Ei mitenkään tavattoman paljon, mutta sen verran että aina silloin tällöin joku kokee tarpeelliseksi kommentoida asiaa.

    Aivan suhteen alkuaikoina varsinkin kommentteja sateli kohtuullisen usein, mutta nykyään enää harvakseltaan. Silloinkin ne ovat lähinnä hyväntahtoista vitsailua kavereiden tai perheen suunnalta. Nyt kihlautumisen jälkeen ollaan (tai minä varsinkin) saatu kuulla paljon enemmän kauhisteluita siitä, miten me nyt näin nuorena naimisiin. Nämä kommentit tosin tulevat useimmin tuntemattomilta tai puolitutuilta, sillä häiden aikaa ikää meillä on mittarissa 25 ja 31. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että molemmat näytetään nuoremmilta kuin olemme, mutta kyllähän se välillä vähän tökkii, kun ei tosiaan olla niin nuoria että kauhistelulle olisi tarvetta.

    Arjessa meidän ikäero ei juurikaan näy. Korkeintaan sen verran että itse vielä opiskelen, kun taas mies on ollut vakituisesti töissä jo monta vuotta. Ja ehkä silloin kun puhutaan vaikka lapsuuden lempiohjelmista tai -kirjoista, joskin nämä menevät kulttuurierojen piikkiin vähintään yhtä usein kuin ikäeronkin. Myönnettäköön että suhteen alkuaikoina olin huomattavasti lapsellisempi kuin nykyään – ihan ymmärrettävästi, sillä tavatessamme olin muutamaa kuukautta vaille 20. Parissa vuodessa on kummasti ehtinyt aikuistua, ja varmasti tuo mies on asiaan vaikuttanut.

    Kaiken kaikkiaan olemme O:n kanssa tosi samanlaisia, tykätään samoista jutuista eikä tapella juuri koskaan. Halutaan elämältä samoja asioita, ja ollaan toistemme parhaita ystäviä. Julkista söpöilyä ei olla koskaan harrastettu, mutta kaksin ollaan niin ällörakastuneita ettei mitään rajaa. Melkein hävettää myöntää että ollaan ihan oikeasti jouduttu ottamaan projektiksi harjoitella julkisesti pussailua että osataan sitten hääpäivänä!