• Häihin löyhästi liittyvää materialismionnellisuutta

    Muutama postaus takaperin tulikin jo mainittua että tässä on tullut shoppailtua kaikkea ihanaa. Ostoksista ison osan voi ainakin löyhästi liittää hääteemaan, joten sohvannurkassa vietettyä flunssaviikkoa piristääkseni päätin alkaa hehkuttaa ostoskassien sisältöä myös blogin puolella.

    Johdatuksena kerrottakoon, että tänä kesänä, ennen meidän häitämme, on meillä tiedossa reissu Kanadaan. Tarkoituksena on viettää ensin viikko mökillä, jonka jälkeen alkaa hyvin hääpainotteinen pätkä: ensin miehen polttarit, sitten ystäväpariskunnan kaksipäiväiset häät, jonka jälkeen vielä oma bridal showerini (kerron tästä perinteestä lisää myöhemmin). Keskikesän häähömpästä innostuneena olen aloittanut juhliin sopivien vaatteiden katselun jo hyvä tovi sitten. Nyt kevään korvilla kauppoihin on saapunut monenlaista omaa silmää miellyttävää kivaa, ja siinä samalla on eksynyt omaankin kaappiin muutama uusi lisäys.
    Samsøe & Samsøe:n metsänvihreään pikkumekkoon ihastuin jo aikapäiviä sitten, eikä riemulla ollut rajaa kun vihdoin löysin sen oikeassa koossa. Toinen riemua herättänyt löytö tehtiin Reiss:n alerekistä, josta löytyi niin arkeen kuin juhlaankin sopiva haalari. Jumpsuiteja ja rompereita kaapistani löytyy jo entuudestaan useampi kappale, ja helppoutensa ja tyylikkyytensä lisäksi on pakko antaa plussaa myös siitä, että nämä ovat miehen mielestä äärimmäisen viehättäviä vaatekappaleita!

    Ja miehestä puheenollen, muutamia ostoksia yritän vielä hetken piilotella.. Nimittäin ihania pitsihepeniä ja alusvaatteita, joita olen alkanut hamstrata paitsi siitä ilosta, että kauniita alusvaatteita on kiva shoppailla, myös siksi, että huomenlahjakuvaukset lähestyvät! Iiks!

    Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, hankinnoista suurin on minulle henkilökohtaisesti harppaus kohti aikuisempaa tyyliä. Lentokoneet ja lentokenttien loputtomat käytävät ovat nimittäin tulleet tutuksi tässä parin vuoden aikana, ja nyt melkein vuoden verran olen kypsytelly ajatusta Fjällravenin uskollisen duffelin vaihtamisesta pyörillä kulkevaan käsimatkatavaraloukkuun. Painavan duffelin raahaaminen on alkanut tympiä sekä minua että siippaa, ja aina tilaisuuden tullen olenkin kinunnut sulhasen pyörällistä laukkua lainaan reissuille. Viimeisimmältä reissulta palatessani löin vihdoin lukkoon päätöksen hankkia ikioma Tumi:n kässärikokoinen laukku. Lopulta tässä kuitenkin kävi niin että poikaystävä oli päättänyt yllättää minut hankkimalla matkalaukun minulle syntymäpäivälahjaksi. Great minds think alike. Aika kelpo 25-vuotislahja sulhaselta.

    Näiden lisäksi on tullut uusittua myös keittiötarvikkeita ja meikkipussin sisältöä. Kesän kenkätilanteen ja asiallisten työvaatteiden kohdalla pitäisi vielä tehdä inventaario, mutta mitään sen kummempia hankintoja ei pitäisi olla edessä. Kiva myös todeta, että jokainen ostos on tarpeellinen ja tulee ahkeraan käyttöön!

  • Viisi ensimmäistä vuotta

    Tapasimme tulevan aviomiehen kanssa päivälleen viisi vuotta sitten, St Patrick’s Dayna 2012. Paljon on mahtunut tälle välille, ja näin vuosipäivän kunniaksi haluan jakaa muutamia numeroita viidestä yhteisestä vuodestamme.

    2. Vuosia etäsuhteessa. Ensimmäiset pari vuotta meni etäsuhteessa, minkä päälle ollaan vielä myöhemmissä vaiheissa jouduttu viettämään pidempiä aikoja eri mantereilla. Etäsuhde on työläämpi kuin ”normaali”suhde, mutta kyllä siitäkin selviää. Ollaan elävä esimerkki tästä.

    4. Juotujen shottien määrä iltana jona tapasimme. Vihreästä oluesta puhumattakaan.

    6. Kellonaika aamuyöllä viisi vuotta sitten kun ilmoitin O:lle että minun on aika lähteä kotiin nukkumaan. Mies jäi seisomaan keskelle katua ja katsomaan kun kävelin pois. Myöhemmin hän kertoi tuon hetken olleen ”love at last sight”. Hetki, jolloin hän tajusi ettei halua mitään muuta niin paljon kuin tavata uudelleen, ja hetki, jolloin hän tajusi ettemme ehkä koskaan enää tapaisi.

    7. Asuttuja maita, yhdessä ja erikseen. Tavatessamme minä asuin Luxemburgissa, mies Englannissa. Luxista matkani jatkui Ruotsiin, ja sieltä Tanskan ja Etelä-Korean kautta Englantiin. O muutti tuolla välillä Lontoosta Kanadaan, ja minä seurasin perässä heti kun tilaisuus tuli. Viime syksynä opinnot kuitenkin toivat Hollantiin, ja oli miehen vuoro muuttaa mukana.

    Julmettu määrä lentopisteitä. Välillä tuntuu että pidetään koko ilmailubisnes pystyssä muttei silti saada mitään etuja priority boardingia lukuunottamatta.

    Tuhansia. Ne kerrat kun on sanottu ”Rakastan sinua”.

    2017. Vuosi jona menemme naimisiin.

    Toivottavasti tulevaisuuteen mahtuu vielä vuosia ja vuosikymmeniä yhteistä taivalta täynnä rakkautta

  • Miten hääsuunnitelmat etenevät?


    Alkuvuosi on mennyt hujauksessa, ja häihin on enää alle puoli vuotta. Moni aloittaa tässä vaiheessa häätouhottamisen täydellä teholla, mutta minusta tuntuu ettei hääsuunnittelun saralla ole tapahtunut oikein mitään viime aikoina. Tosiasiassa ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, ettei suunnittelussa ole tapahtunut mitään konkreettista, vaikka häät ovat kyllä olleet mielessä.

    Miten hommat sitten etenevät?

    • DJ-laitteiden vuokraus on alustavasti sovittuna, vahvistusta odotellaan
    • Kukkahommat on alustavasti sovittuna, vahvistusta odotellaan tämänkin kohdalla
    • Kampaaja on alustavasti varattuna, jälleen kerran vahvistusta odotellaan
    • ”Kihla”- ja boudoirkuvaukset on merkattu kalenteriin
    • Hääviikon majoitus on jotakuinkin varattu
    • Kutsujen suunnittelu ja painattaminen on nostettu to do-listan kärkeen
    • Postilaatikosta löytyi salaperäistä postia polttareihin liittyen – vielä vain ei ole lupaa avata mysteeripostia

    Näiden lisäksi pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä juhlapaikan koristelua, juomamääriä ja miehen pukeutumista. Lisäksi häiden kielipolitiikkaa on hieman mietiskelty, samoin paperitöitä ja kirkkoasioita. Oman vihkisormukseni saanen jonkun viikon kuluttua, joten olisi varmaan hyvä idea lähteä kiertelemään sormuskauppoja niin että saadaan miehellekin sormus.
      
    Muutamia häihin ainakin löyhästi liittyviä konkreettisiakin hankintoja on tullut tehtyä, mutta ajattelin esitellä nämä ihan omassa postauksessaan. Kunhan vahvistuksia noihin muutamiin limboon jumittuneisiin juttuihin saadaan niin kirjoittelen varmasti niistäkin vielä lisää!
    Miten muiden tämän kesän morsianten suunnitelmat etenevät?
  • Tapaus kalvosinnapit

    Sulhanen ilmoitti tyynenrauhallisesti heti hääsuunnittelun alkumetreillä että hän ei halua smokkia tai frakkia tai muuta, vaan hän pukeutuu hääpäivänämme tyylilleen uskollisesti tummansiniseen pukuun.

    Melkeinpä samaan hengenvetoon herra myös ilmoitti, että haluaisi yhdistää pukuun Kalevala Korun hopeiset Torin vasara -kalvosinnapit. Ennen kuin mennään yhtään pidemmälle, on pakko kertoa miksi juuri nuo kalvosinnapit.. Mies nimittäin löysi kuvia kyseisen korusarjan koruista kihlasormukseni suunnitteluvaiheessa, ja ihastui niin että kiikutti nämä inspiraatiokuvina kultasepälle joka valmisti sormukseni. Kultaseppä ei kuitenkaan jyhkeästä muotoilusta innostunut, varsinkaan kun työn alla oli hyvin siro ja naisellinen timanttisormus. Pienen neuvottelun ja muutaman luonnoksen jälkeen molemmat osapuolet kuitenkin pääsivät yhteisymmärrykseen, ja lopputuloksena on se, että kihlasormukseni timanttia kannattelee kaksi vasaraa. Minun Torin vasarani ovat huomattavasti herkempiä ja sirompia kuin ne joista inspiraatio on saatu, mutta vähintäänkin yhtä kauniit. Sulhaseni itseasiassa sai tietää vasta tarinan minulle kerrottuaan ja inspiraatiokuvat näytettyään että kyseessä on pitkän linjan suomalainen koruvalmistaja. Heti kun tämä selvisi, ei ollut enää kysymystäkään mitä sulhasen hihassa tultaisiin näkemään hääpäivänämme.

  • Ensimmäistä kertaa juhlapaikalla

    Ette ehkä tiedäkään, mutta allekirjoittanut on parhaillaan Helsingissä työmatkalla! Koska vapaa-aikaa ehtii kuitenkin töiden lomassa viettämään, on se vietetty häitä järjestellen. Häihin liittyvät tapaamiset jatkuvat vielä parina tulevana päivänä, joten materiaalia muutamaan aiheeseen liittyvään postaukseen lienee tiedossa.

    Tämän päivän ohjelmaan kuului pikavisiitti kuvailemassa Tuomiokirkkoa, sekä ensimmäinen vierailu juhlapaikallamme Merimelojien majalla. Netissä jaetut kuvat kyseisestä paikasta ovat kieltämättä kiven alla, mutta juhlapaikalta saadun materiaalin ja Googlen haun perusteella uskaltauduimme varaamaan paikan siellä koskaan käymättä. Kieltämättä oli aika jännää kävellä juhlapaikalle johtavaa siltaa, osin siksi ettemme ole aiemmin edes tiennyt paikan olemassaolosta, mutta myös siksi että häät alkavat koko ajan tuntua todellisemmilta!
    Tila on toki talvella hieman eri näköinen kuin loppukesästä, mutta vierailun perusteella uskallan väittää että kyllä me tuolla viihdytään. Kuten sanottu, tilassa viehättää erityisesti mahdollisuus istuttaa kaikki vieraat samaan tilaan, terassi meren äärellä, ja mökkimäinen fiilis. Majan vahtimestari oli erittäin ystävällinen ja vastaili avuliaasti kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Viestittely puolin ja toisin on sujunut mainiosti koko prosessin ajan, joten hyvillä mielin jään suunnittelemaan juhlia etäältä.

    Paikan päällä nappailtiin kuvia ja videoita niin sisältä kuin ulkoakin, ja kartoitettiin niin pöytien kokoa kuin koristelumahdollisuuksiakin. Vessoja on juhlapaikalla valitettavan vähän, minkä lisäksi ne ovat erillisessä rakennuksessa, mikä saa toivomaan kaunista säätä vielä entistä enemmän. Kaikkiaan tila on muutenkin aika alaston, eli ehdottomasti pientä somistusta tiedossa. Uskon kuitenkin että parin ammattilaisen sekä näppärän hääseurueen kanssa saadaan juhlapaikka laitettua – varaustilanteen mukaan joko edellisenä iltana tai samana aamuna. Peukut pystyyn edellisen illan suhteen!

  • Maailman paras mies

    Mari haastoi jokin aika sitten kaikki bloggaavat morsiamet kertomaan miksi oma mies on maailman ihanin. Ja koska mulla nyt sattuu olemaan maailman paras hubby-to-be, kerron mielelläni miksi.

    O on maailman ihanin tuleva aviomies koska..
    … hän tekee hyvää ruokaa, ja kokkailee mielellään. Keittiössä puuhaileva mies on uskomattoman seksikäs.
    … hän on herrasmies. O avaa ovet, auttaa takin päälle, maksaa ravintolassa, ja kävelee tien autojenpuoleisella reunalla. Hän on huomaavainen, kohtelias, ja antelias.
    .. hänellä on elefantin muisti ja haukan huomiokyky. Hän muistaa ihan minimaalisen pieniä juttuja ja tai kommentteja joita suustani on pääsyt, ja huomaa kaiken aina uudesta kynsilakasta salaiseen suklaakätköön. O myös osaa listata ja kuvailla varmaan kaikki NHL:ssä tehdyt maalit viimeisen 25 vuoden ajalta, sekä muita äärettömän tärkeitä juttuja.
    .. hän kannustaa ja vaatii minua tekemään enemmän. Oli kyse sitten kouluhommista, liikunnasta tai uuden reseptin kokeilemisesta, O jaksaa aina kannustaa tekemään ja kokeilemaan, eikä ”en jaksa” kuulu hänen sanastoonsa.
    .. halaa ja pussaa ja kertoo (ja osoittaa) rakastavansa monta kertaa päivässä, joka ikinen päivä.
    .. hän on näppärä ja osaa melkein mitä vaan, oli kyse sitten Ikea-lipaston kasaamisesta tai tukkeutuneen vessanpöntön korjaamisesta.
    .. hän vie roskat ulos ja tiskaa. Nämä kaksi on mun ylivoimaiset inhokki kotityöt, ja O hoitaa molemmat mukisematta ja enempiä kyselemättä.
    .. olemme molemmat yhtälailla lukutoukkia kaappinörttejä, jotka rakastavat niin bisnesluokassa lentämistä ja samppanjaa kuin telttailua ja makkaranpaistoa nuotiolla. Olemme toistemme parhaita ystäviä ja jaamme samat toiveet ja tulevaisuuden suunnitelmat.

    Tosiasiassa, jos listaisin aivan kaikki syyt miksi rakastan O:ta ja mikä tekee hänestä maailman parhaan miehen, olisi lista aivan loputtoman pitkä. Tämä on vain pintaraapaisu kaikista niistä asioista jotka saivat minut rakastumaan mieheeni, ja jolle tulen muutaman kuukauden päästä sanomaan tahdon.

    PS. Viikonloppuna suunnataan Antewerpeniin vihkisormusshoppailemaan!

  • Hääpäivän asusteet

    Hääpuku on odottanut henkarissa jo hyvän aikaa, mutta häätyylin muita osia on tullut pyöriteltyä mielessä aika paljon viimeaikoina. Suurimpana haasteena on ollut taitavan ompelijan löytäminen, sillä vaikka ostamani hääpuku istuu melko nätisti ilman muokkauksia, on ennen häitä tehtävä vielä hieman hienotuunausta. Olen etsinyt Amsterdamista ompelijaa kissojen ja koirien kanssa, mutta toistaiseksi saldo on ollut melko laiha. Onneksi Suomesta kyseltyäni sain vihreää valoa, ja nyt näyttää sillä että pukuni muutokset tehdään Helsingissä hääviikolla! Melko tiukka aikataulu, mutta eiköhän tämäkin vielä järjesty.

    Ompelijan lisäksi on tullut pohdiskeltua hääpäivän koruja ja muita asusteita. Hääpukuni itsessään on aika koristeellinen, eikä se siis liiemmin tarvitse koruja tai asusteita. En halua hukkua koristeiden ja asusteiden keskelle, mutta jotain pientä lisää kuitenkin kaipaan.

    Korut aion hääpäivänä pitää minimissä: sormusten lisäksi suunnitelmissa on vain kauniit korvakorut. Pienet nappikorvikset kuuluvat jokapäiväiseen arkeeni, mutta juhlavammissa tilaisuuksissa tykkään käyttää roikkuvia tai muuten hieman näyttävämpiä korvakoruja. Oman haasteensa korujen valintaan tosin tuo se, että rihkamakorut aiheuttavat minulle järjestäin järkyttävän allergisen reaktion. Koska kutiseva ja punaisena helottava iho ei ole vaihtoehto, on korujen ehdottomasti oltava nikkelitöntä kultaa tai muuta ”turvalliseksi” todettua materiaalia. Hankintalistalla on siis jotain klassisen kaunista jolle löytyy käyttöä myös tulevaisuudesssa.

    Myöskin huntu on tarkoituksena hankkia täydentämään tyyliä kirkossa. Minulle oli alusta saakka selvää että haluan hunnun, kunnes äitini kehotti miettimään vielä.. Ja mietitty on! Siskon ja morsiusneitojen suotuisan mielipiteen perusteella päätin lopulta pitää pääni ja hankkia haaveilemani hunnun. Minulle huntu tekee morsiamen, ja kun kerran tilaisuus on niin en kyllä varmasti jätä käyttämättä! Saahan sen pois jos ei tunnu hyvältä tai haluaa jatkaa juhlia ilman huntua.

    Kengistä kirjoittelin jo aiemmin, mutta saa nähdä mitä näiden suhteen vielä käy. Asiasta keskusteltuamme armas puolisoni nimittäin muistutti että minulla on taipumusta pyörtyilyyn, eivätkä huiman korkeat kengät varmasti paranna tilannetta. Sepä se vasta olisikin kun morsian kuukahtaisi alttarille.. Eli nyt prioriteettina on mukavat (ja kauniit) kengät joissa veri kiertää ja pyörtymisriski on mahdollisimman pieni!

    Laukkua en edes mieti, tavaraa kun on varmasti ainakin repullisen verran vaihtokenkineen ja mekkoineen.. Kakkosmekosta puheenollen, alemmassa kuvassa sneak peek ihanasta tyllihameesta jonka löysin joulun jälkeisistä aleista! Suunnitelmissa on ottaa hame käyttöön kihlakuvissa ja jossain häihin liittyvässä tilanteessa (rehearsal dinner ja/tai honeymoon). Esittelen tämän vielä tarkemmin kunhan saan hamosen ensin kiikutettua ompelijalle lyhennettäväksi.

    Millaisia ajatuksia teillä on asusteisiin liittyen? Oletteko jo tehneet löytöjä?
  • Wife (-to-be)

    Tässä kuluneen kuukauden kahden aikana mies on jostain syystä täysin oma-aloitteisesti alkanut viittaamaan minuun vaimona. Tai wife:han se hänelle on.

     Kuva parin vuoden takaa O:n siskon häitä seuranneelta vaellukselta Kanadan Albertasta.

    Ei olla vielä naimisiin asti ehditty, mutta herranjestas sulan joka kerta kun kuulen miehen puhuvan minusta vaimona! Tätä tapahtuu erityisesti uusien ihmisten kanssa ja muille puhuessa, ei juurikaan kahden kesken. Tainnut tuo kaksilahkeinen tosiaan sisäistää sen että naimisiin ollaan menossa!

    Vielä kun itsekin ymmärtäisi että me ollaan ihan aikuisten oikeasti aviopari loppukesästä!!