• Viikonloppu Luxemburgissa

    Kuluneena viikonloppuna otimme äkkilähdön parin vuoden takaiseen kotikaupunkiini, Luxemburgiin. Reissun tarkoituksena oli lähinnä vierailla joulumarkkinoilla ja tavata kavereita ja vähän nostalgisoida, sillä me tapasimme O:n kanssa ensikertaa Luxemburgissa maaliskussa 2012.

    Rakastin Luxia siellä asuessani, mutten valitettavasti ole päässyt palaamaan kaupunkiin sitten poismuuton jälkeen. Tässä kuluneen viiden vuoden aikana on tullut asuttua ympäri maailmaa, ja kieltämättä vähän jännitti palata entiseen kotikaupunkiin vuosien jälkeen. Entä jos aika olisikin kullannut muistot eikä Luxemburg oikeasti olekaan niin kiva paikka kuin muistelin?

    Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Luxemburg oli juuri niin sympaattinen kuin lähtiessäkin. Pieni, hiljainen ja kaunis. Tosin näin joulumarkkinoiden aikaan vilinää riitti, eikä kaupunki ollut ihan niin uninen kuin muistelin – ei edes sunnuntaina. Suosittelen edelleen ihan jokaista matkaamaan tuohon kääpiövaltioon jos vain tilaisuus tulee. Jo muutamassa päivässä ehtii nähdä ja kokea paljon!

    Kuten sanottu, meidän kohdallamme reissun kohokohtiin lukeutuivat tunnelmalliset joulumarkkinat niin Luxissa kuin Saksan puolella Trierissäkin, sekä jälleennäkemiset vanhojen kavereiden kanssa. Lisäksi aivan sattumalta valittiin sama ajankohta ja matkakohde kuin Etelä-Saksassa asuva pikkusiskoni, eli saatiin sovittua treffit myös siskon ja tämän poikaystävän kanssa.

    Kaikkiaan mukava viikonloppu takana ja tiukka työviikko edessä. Odotan jo innolla sitä, että viikonloppuna saa vihdoin nukkua kunnon yöunet! Viime aikoina on nimittäin ollut niin paljon kaikenlaista että nukkuminen on jäänyt turhan vähälle.. Mutta eiköhän tämä tästä! Myöhemmin viikolla yritän arkisen ahertamisen ohella ehtiä kirjoitella myös muutamista kivoista hääjutuista!

  • Vierailla mailla

    Uuteen maahan muuttaminen on sekä hyvä että huono ajankohta uuden blogin aloittamiselle. Materiaaliahan tästä irtoaa aivan varmasti, mutta tällä hetkellä tilanne täällä on lievästi kaaoottinen, ja ajatukset muualla kuin kirjoittamisessa. Majailen tällä hetkellä hotellissa, ja päivät ravaan asuntonäytöissä sekä hoitamassa asioita kuntoon. Sen verran on jo saatu aikaan että paikallinen puhelinnumero, polkupyörä ja pankkitili löytyy. Samoin kuin opiskelijakortti. Asunnon suhteen tilanne Amsterdamissa on kauniisti sanoen haastava. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, hintataso korkea, ja asunnon kunnosta saati välittäjästä ei koskaan tiedä. Yhdestä näytöstä jäi tosi huono fiilis, kaikkea sitä ulkkareille yritetäänkin syöttää. Nyt meillä on kuitenkin muutama varsin varteenotettava vaihtoehto, joten toivotaan että saadaan pian lopullinen päätös tehtyä, neuvottelut kunnialla loppuun ja avaimet käteen viimeistään loppuviikosta! Pitäkää siis peukut pystyssä!

    Meille tämä ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutetaan ulkomailla, joten homma on edes jotenkin tuttua, vaikka uutta ja odottamatonta tuleekin vastaan jokaisen muuton yhteydessä. Itsehän muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille syksyllä 2011, ja sille tielle jäin. Tuolloin lähdin juuri lakin saaneena au pairiksi Luxemburgiin. Luxissa viihdyin mainiosti vuoden verran, ja tuon vuoden aikana tavattiin myös mieheni kanssa. Ulkomailla vietetyn mahtavan vuoden jälkeen Suomeen paluu ei yhtään houkuttanut, joten päädyin hakemaan yliopistoon Ruotsiin. Niin kävi että yliopiston ovet avautuivat, ja Etelä-Karjalan likan tie vei Skåneen. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jäin kesätöihin samalle alueelle, mutta sillan toiselle puolelle, eli Kööpenhaminaan. Rakastuin köpikseen, mikä teki Ruotsiin paluusta hankalan. Toisena ja kolmantena vuonna oppinnot onneksi tarjosivat mahdollisuuden vaihto-opinnoille, joten minähän lähdin: ensin puoleksi vuodeksi Souliin, Etelä-Koreaan, ja sitten vielä toiseksi Newcastleen, Englantiin. Kesän vaihtojen välissä vietin miehen luona Kanadassa avovaimoilua opetellen. Vaihtojen jälkeen pyörähdin Ruotsissa enää parin kuukauden verran ennen kuin tyhjensin yksiöni ja lensin rapakon taakse rakkauden perässä. Kirjoittelin kandin valmiiksi Torontossa ja valmistuin vihdoin yliopistosta ennen kuin aloitin työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä. Puoli vuotta toimittajaharjoittelijana vierähti nopeasti, ennen kuin jälleen tuli aika pakata kamat ja muuttaa, tällä kertaa tänne Amsterdamiin maisteriopintojen perässä.

    Mies on kotimaansa Kanadan lisäksi asunut useamman vuoden Englannissa, mikä myös mahdollisti meidän etäsuhteen. Nähtiin toisiamme muutaman viikon välein, ja kyläiltiin aina niin pitkään kuin mahdollista. Näiden vierailujen lisäksi ollaan reissattu yhdessä ja erikseen lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen jo Euroopassa, mutta mies vielä Kanadassa. Näin siis koska ei vain saatu työ- ja kouluaikatauluja sovitettua niin että päästäisiin matkaan samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse sanoa että odotan kuin kuuta nousevaa että myös mies pääsee muuttokuormansa kanssa Hollantiin..