• Amsterdamittarien tyyli

    Amsterdamittaret eivät valtamediassa nouse samalla lailla esille tyylistä puhuttaessa kuin vaikka pariisittaret tai tanskalaiset. Ja onhan se selvää miksi näin on. Paikalliset täällä tuppaavat pukeutumaan käytännöllisesti ja hyvin rennosti. Vaatteissa täytyy pystyä pyöräillä, vettä sataa useimpina päivinä vuodesta, eikä mukulakivikaduilla pysy pystyssä piikkikoroilla. Amsterdamittarien tyyliä kuvaillessa kaksi tunnuspiirrettä kuitenkin nousee selkeästi yli muiden: minihameet ja luonnollisuus.

    Tämän postauksen tärpeillä sulaudutte varmasti paikalliseen, harmahtavaan massaan. Tai vaihtoehtoisesti tiedätte kuinka erottua joukosta!

    Muutama sana minihameista (ja sukkahousuista)

    Paikalliset naiset kulkevat lyhyttäkin lyhyemmissä hameissa kesät talvet. Ja miksi eivät kulkisi? Ottaen huomioon miten paljon täällä poljetaan pyörää ja kavutaan rappusia päivittäin (väitän että myös geenit näyttelevät tässä roolia), ei liene yllätys että monella hollantilaisella on jalat joita todellakin kelpaa esitellä! Talvella jalat on verhottu ohuisiin, parinkymmenen denierin sukkahousuihin, kun taas heti lämpötilojen salliessa mennään paljain koivin. Sukkahousuja ei muuten voi mainita mainostamatta Heman, täkäläisen Tigerin ja Ikean risteytyksen, sukkahousujen olevan hinta-laatu suhteeltaan aivan omissa sfääreissä. Jos vierailette tai asutte täällä päin, käykää ihmeessä hakemassa pari pakettia sukkahousuja!

    Hameisiin liittyen on pakko myös mainita, että siinä missä Kööpenhaminassa asuessani ihastelin miten paikalliset naiset osaavatkaan ajaa pyörällä liehuvissa mekoissaan vilauttelematta lainkaan, saa Amsterdamissa ihmetellä miten paikallisilla naisilla onkaan pokkaa kaikessa rauhassa jatkaa matkaansa vaikka hame korvissa. Ketään ei tunnu kiinnostavan – ei pikkareita vilauttelevia naisia eikä kanssakulkijoita.

    Luonnollista ja käytännöllistä

    Mitä tulee luonnollisuuteen, Suomeen ja moneen muuhun paikkaan rantautunut Kardashian-trendi julmettuine ripsineen ja takapuolineen ei näytä täällä oikein ottaneen tuulta alleen. Suomessa katukuvaa ihmetellessä tuntuu että joka toisella alta kolmevitosella vastaantulijalla on tekoripset, hiuslisäkkeet, purkkirusketus ja rakennekynnet, eikä salillakaan treenata muuta kuin peppua. Amsterdamissa taas tälläiset tapaukset ovat turisteja (useimmiten muuten brittejä), tai poikkeuksia sääntöön.

    Paikallinen kauneusihanne siis on varsin luonnonläheinen ja käytännöllinen. Hiustenväri pysyy monella luonnontilassa ja meikki on hillitty. Vaatetuskin tuppaa olemaan varsin rento ja jopa boheemi, mutta silti urheiluvaatteita näkyy lähinnä kuntosalilla ja lenkkeilijöiden yllä. Kaupungista löytyy toki keskivertoa enemmän hipstereitä ja opiskelijoita, mikä luonnollisesti näkyy myös katukuvassa. Sään mukainen pukeutuminen on suuressa huudossa, ja olisin yllättynyt jos tapaisin paikallisen joka ei omistaisi kaupunkikelpoa sadetakkia saati pyöräiyyn sopivaa selkäreppua.

    Tottakai pieneksi suureksi kaupungiksi Amsterdamista löytyy aivan kaikkea, ääripäästä toiseen. Näin silmämääräisesti sanoisin kuitenkin, että keskiverto paikallinen pukeutuu rennosti ja käytännöllisesti (jopa tylsästi), arvostaa luonnonkauneutta, mutta ymmärtää korostaa parhaita puoliaan. Ennenkaikkea Amsterdamittaret antavat kaikkien kukkien kukkia.

    Kuulostaako tutulta? Vai miten teillä päin pukeudutaan?
  • 2+1 museovinkkiä Haagiin

    Meidän oli tarkoitus tehdä päiväretki Haagiin jo ennakkovaalien aikaan, mutta tuolloin ärhäkkä flunssa kaatoi allekirjoittaneen viikoksi sängynpohjalle ja sössi samalla kaikki suunnitelmat. Taudista toivuttuani päätimme ottaa vahingon takaisin ja lähteä päiväksi Haagiin – siitäkin huolimatta, että äänioikeus jäi tänä vuonna käyttämättä.

    Amsterdamista Haagiin pääsee näppärästi junalla. Matka kestää vajaan tunnin ja kustantaa parikymppiä suuntaansa.

    Tunnelmansa puolesta kaupungit eroavat toisistaan aivan valtavasti. Siinä missä Amsterdam vilisee turisteja ja opiskelijoita, tarjoaa Haag rauhallisemman ja jollain tasolla aidomman palan Hollantia. Amsterdam saattaa olla Alankomaiden pääkaupunki, mutta todellisuudessa päätokset tehdään Haagissa. Haagissa istuvat niin parlamentti kuin kuninkaallisetkin. Yhteistä kaupungeille on se, että molemmista löytyy ystävällisiä ihmisiä, liuta mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä upeita museoita ja historiaa.

    Haagin taidemuseot olivatkin se, mikä meitä kaupungissa veti puoleensa.

    Mauritshuis on täynnä Hollannin mestarien töitä heidän kultakaudeltaan. Vermeer, Rembrandt, Fabritius ja monta muuta. Museo on sopivan pieni kierrettäväksi kokonaan yhdellä käynnillä, eikä mestarien teokset mene aivan yli hilseen vaikkei taidehistoriaan kovin olisikaan perehtynyt. Taideteosten lisäksi myös historiallinen museorakennus on vaikuttava.

    Mauritshuis on yksi lukemattomista museoista Hollannissa joihin pääsee ilmaiseksi museokortin, museumkaartin, omistaessaan. Kyseinen kortti kustantaa 60 euroa vuodessa, ja sillä saa rajattoman sisäänpääsyn museoihin ympäri maata. Virallisen kortin saaminen edellyttää vakituista osoitetta Alankomaissa, mutta 30 päivän väliaikaisen kortin voi ostaa kuka tahansa. Jos tarkoituksena on viettää pidempi aika puukenkämaassa tai vierailla useammassa museossa, museokortin hankintaa kannattaa ehdottomasti harkita. Monissa museoissa sisäänpääsy kustantaa 10-20 euroa, eli kortin hankkimalla saattaa hyvinkin säästää muutaman roposen.

    Toinen museo, johon Haagissa ihastuin kovasti on Escher in Het Palais, eli Escher museo. Escher oli hollantilainen kuvataiteilija ja graafikko, joka on erityisen kuuluisa trikkikuvista ja matematiikan insipiroimista teoksista. Kuvista, jotka nopeasti vilkaistuna saattavat vaikuttaa ihan realistisilta, mutta jotka tosiasissa kätkevät itseensä mahdottomuuden jos toisenkin. Myös tämä pieni museo sijaitsee kauniissa historiallisessa rakennuksessa aivan Haagin ytimessä. Toimii hyvin yhdistelmänä esimerkiksi edellä mainitun Mauritshuisin kanssa. Sopii myös nuoremman väen kanssa reissaaville, ja lapset ja lapsenmieliset vamasti arvostavat ylimmästä kerroksesta löytyvää optisten harhojen nayttelyä.

  • Missä syödä Amsterdamissa

    Loppuvuodesta listailin klassikkoruokia joita syödä tai edes maistaa Amsterdamissa (tai Alankomaissa). Nyt on aika jatkaa vinkkaamalla muutamia huippupaikkoja missä syödä Amsterdamissa.

    Tämän postauksen ravintolasuositukset perustuvat puhtaasti omiin kokemuksiin ja mieltymyksiin. Kaikki ravintolat on käyty testaamassa useampaan otteeseen,

    eli kyse ei ole vain tuurista saati sattumasta, vaan ruoka ja palvelu on oikeasti hyvää.

    De Plantage. Aivan eläintarhan porttien partaalla sijaitseva upea kasvihuonemainen ravintola. Täällä puut kasvavat sisällä ja flamingot kopsuttelevat pihan puolella. Keskivertoravintolaa hintavampi, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen. Ruoka on herkullista ja G&T:t kalamaljan kokoisia. Erityisesti viikonloppuisin todella vilkas, eli pöytävaraus on suositeltava, mikäli ei kiinnosta odotella vapaata päytää baarin puolella.

    Snckbr. Terveellistä comfort food tai kotiruokatyyppistä sapuskaa tyylikkäästi esillepantuna. Kattavasti kasvisvaihtoehtoja, mainio drinkkilista ja yllättäviä makuyhdistelmiä. Rouhea hipsteritunnelma, joka toimii niin lounaalla kuin illallisellakin. Näitä ravintoloita on Amsterdamissa muutama, joskin lännessä (West) sijaitseva on oma suosikkini.

    Panache. Hämärä ja tunnelmallinen ravintola, joka ei ulkoapäin näytä oikein miltään – ison osan viime vuodesta paikka oli itseasiassa tietyömaan saartamana, eikä sinne varmasti olisi tullut edes eksyttyä jos ei tietäisi paremmin! Moni annoksista viimeistellään pöydän ääressä, ja ne toimivat tosi kivasti jaettuna. Uskaltakaa kysyä henkilökunnalta neuvoa ruokamääriin ja –lajeihin, sillä he osaavat ehdottaa annoksia niin, ettei kukaan jää nälkäiseksi.

    Soenda Kelapa. Erinomainen valinta indonesialaista riisipöytää ajatellen – heittämällä oma suosikkini kaikista tähän mennessä testaamistamme indonesialaisista. Myönnän, etten ole koskaan tilannut a la carte annoksia, vaan suuntaan tänne aina nimenomaan rijstafelin perässä. Taivaallista kanakeittoa ja lukuisia pienen pieniä annoksia indonesian makuja. Parhaillaan jaettuna.

    FuLu Mandarin. Keskellä turistikeskustaa, kammottavan epäaidon oloinen kiinalainen ravintola, josta saa todella hyvää tulista kiinalaista. Kasvisannokset Amsterdamin kiinalaisissa ovat jostain syystä aivan tähtitieteellissä hinnoissa, mutta muuten hinta-laatu suhde on oikein hyvä.

    Da Portare Via. Kaupungin parhaat kiviuunipitsat. Saman ketjun pieniä pitserioita löytyy kaupungista muutama kappale: ydinkeskustasta, Jordaanista ja De Pijpista. Valitettavasti ravintoloiden sisustukseen ei ole panostettu samalla lailla kuin pitsan valmistukseen, ja itse suosinkin ruoan nappaamista mukaan.

    Cannibale Royale. Jos mieli tekee lihaa, eikä hiukan poikkeuksellinen brändi kauhistuta, suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa. Niin hampurilaiset, ribsit, pihvit kuin kasvislisukkeetkin ovat todella maukkaita. Varaudu syömään illallisesi baarijakkaralla kynttilänvalossa.

    Loetje. Se hieman klassisempi pihviravintola. Perusvarma valinta, jossa ruoka on hyvää ja palvelu tasaisen varmaa. Valitettavasti ei kuitenkaan se kaikista mieleenpainuvin ravintola, vaikka perinteikäs ja Hollannissa kuuluisa onkin.

    Balthazar’s Keuken. Pienenpieni ravintola, jossa on äärimmäisen lyhyt, parin viikon välein vaihtuva menu. Kolmen ruokalajin menu on ainoa vaihtoehto, joskin usein pääruoan saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Varausta suositellaan, joskin hyvällä tuurilla ja erinomaisella ajoituksella pöytä on mahdollista saada lyhyelläkin varoitusajalla.

    Bierfabriek. Panimoravintola aivan ydinkeskustassa, josta saa oluen lisäksi kanaa. Maapähkinöitä pöydillä ja niiden alla. Helppoa, yksinkertaista ja maukasta.

    L’Entrecôte et les Dames. Kelpo ravintola ennen tai jälkeen konsertin tai muun esityksen. Erityisesti jos seurana on henkilöitä jotka eivät innostu eksoottisista mauista. Ravintolassa menu on kaikille sama: salaatti, jompikumpi kahdesta pääruokavaihtoehdosta ja santsikierros kaupan päälle. Viinipullo tuodaan pöytään, mutta vain juodusta viinista laskutetaan.

    Cafe Het Palais. Ihana kahvila-ravintola erityisesti brunssille tai lounaalle, mutta myös yksille töiden jälkeen. Helppo sijainti keskustassa, eikä ruokaan ole tarvinnut koskaan pettyä.

    ————-

    Bonuksena haluan tutustuttaa teidät kahteen hollanninkielen ehkä tärkeimpään sanaan: gezellig ja lekker. Ensimmäinen viittaa fiilikseen: mukavaan paikkaan, jossa viihtyy pidempäänkin, jossa käy tasainen puheensorina ja ihmisiä riittää tasaisena virtana. Jälkimmäinen taas toimii kaikkeen mitä vain voisi kuvailla herkkuna – oli se sitten ruokaa, hyvä maali jalkapallossa tai hyvännäköinen mies. Ennenkaikkea, molempien tulisi olla ahkerasti käytössä hyvästä ruoasta ja ravintoloista puhuttaessa.

    Käythän lukemassa myös Paikallisen vinkit Amsterdamiin –postaukseni mikäli matkavinkit kiinnostavat. Postaus on julkaistu jo vuosi sitten, mutta seison edelleen vinkkien takana!

  • Klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa?

    Museumpleinin eteläpäädyssä nököttää Amsterdamin uljas konserttitalo Concertgebouw, Huhut kertovat, että konserttisalin akustiikka on aivan uskomaton – jopa niin hyvä, että Concertgebouwta pidetään yhtenä maailman parhaista konserttisaleista.  Viime perjantaina me pääsimme viimein tutustumaan tähän maailmankuuluun konserttisaliin ja klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa.

    Joudun rehellisesti myöntämään, että konsertti oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni klassiseen musiikkiin konsertin muodossa. En siis valitettavasti osaa sanoa halaistua sanaa akustiikasta, muusikoista tai esitetyistä kappaleista. Mutta sen osaan sanoa, että kokemuksena konsertti oli aivan mahtava! Oli ihana pitkästä aikaa päästä laittautumaan vähän enemmän, käydä illallisella ennen konserttia, ja nauttia muutama lasillinen viiniä hyvässä seurassa.

    Konserttisali oli todella hulppea sisätiloiltaan, sillä vaikka salia on uusittu vuosien varrella useaan otteeseen, on koristeet ja ornamentit pyritty pitämään vanhassa loistossaan. Musiikki oli henkeäsalpaavan kaunista, ja oli mahtavaa päästä seuraamaan huippuluokan ammattilaisia työssään. Konserttimme kapellimestarina toimi Daniele Gatti, ja illan sooloviulistina Janine Jansen.

    Suosittelen lämpimästi varaamaan liput mikäli klassisen musiikin konsertti osuu kohdalle Amsterdamin vierailun aikana! Toinen mahtava mahdollisuus joka kannattaa pistää korvan taakse on Concertgebouwn ilmaiset lounaskonsertit keskiviikkoisin. Virallisesti nämä konsertit ovat kai ”vain” harjoituskonsertteja orkesterille, mutta hieno mahdollisuus esimerkiksi klassisen musiikin noviiseille! Concertgebouwn lounaskonsertit ovatkin todella suosittuja, eli oma lippu kannattaa käydä hakemassa heti kun ovet aukeavat (yleensä noin tuntia ennen konsertin alkua).

  • Yölennolta toimistolle

    Tiedättehän miten kamalia ovat ne lennot, kun lähdet kohteesta illalla, lennät yli aikavyöhykkeen jos toisenkin ennenkuin saavut perille seuraavana aamuna paikallista aikaa? Nämä kuuluisat ja pelätyt red-eye lennot muuttuvat vielä astetta stressaavammiksi kun lentokentältä pitäisi suunnata suoraan toimistolle.. Viimeisimmän lentokentältä suoraan toimistolle –reissun ollessa vielä tuoreessa muistissa päätin listailla vinkkejä pahimman selättämiseen.

    Valmistaudu henkisesti

    Nuku matka-aamuna vähän pidempään jos mahdollista. Pakkaa huolellisesti. Käy läpi saapumispäivänä tehtävät asiat ja suunnitelmat, ja kirjaa nämä mielellään ylös. Lentokoneessa huonosti nukutun tai pahimmassa tapauksessa nukkumattoman yön jälkeen lunttilappujen arvoa ei pidä vähätellä! Suunnittele aikataulu tarpeeksi väljäksi, ettet joudu juoksemaan hiki hatussa paikasta toiseen.

    Varaa ikkunapaikka

    Ikkunapaikalta ei tarvitse nousta vaikka vieruskaveri pomppisi ylös seitsemästi lennon aikana. Myöskin mahdollisuus nojailla seinään tai ikkunaan lepäillessä on iso plussa, sikäli mikäli tuntemattoman vieruskaverin rinnuksille kuolaaminen ei nappaa. Ikävänä puolena tosin on se, että jos itselle tulee tarvetta nousta penkistä, saattaa vieressä istua kaksi nukkuvaa kaveria, jolloin täytyy päättää yrittääkö tökkiä molemmat hereille vai onnistuisiko kanssamatkustajien yli hyppiminen..

    Siistiydy ennen töiden alkamista

    Ihan niinkuin minätahansa muunakin aamuna. Pidä hammasharja ja muut hygieniatuotteet käden ulottuvilla käsimatkatavaroissa. Kipaise vessaan juuri ennen laskeutumista tai lentokentällä. Vilkaise peiliin ennen lentokentältä poistumista, mutta älä stressaa loputtomiin. Muista, että jo siisti hätäponnari ja kevyt ehostus saavat aikaan ihmeitä.

    Valitse vaatteet oikein

    Suosi mukavia ja ryppyyntymättömiä, mutta siistejä vaatteita tai ota edustusasu mukaan pukupussissa. Tarkista saapuessa ettei sukkahousuihin ole ilmestynyt silmäpakoja tai lentokoneen menu ole luettavissa paidan rinnuksilta. Tarpeen ja tilanteen vaatiessa vaihda vaatteet ennen töihin suuntaamista. Silmälasien käyttäjien kannattaa valita rillit piilarien sijaan edes lentomatkan ajaksi. Korujakin joutaa hyvin lisäilla vasta laskeutuessa.

    Aina ei vain suju

    Ikävä kyllä nämä vinkit eivät toimi taikasauvan heilautuksen lailla, vaan fiilis on usein hieman pollähtänyt vielä seuraavat pari päivää, varsinkin jos aikaero on suuri. Joskus huonoille lennoille ja suunnitelmille ei vain voi mitään. Näillä neuvoilla kuitenkin selviää kohtuullisen kivuttomasti (yö)lennolta suoraan toimistolle. Ja kun ensimmäisestä päivästä selviää kunnialla, voin luvata, etta seuraavat ovat jo helpompia!

  • Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Matkaopas Mauritiukselle

    Häiden läpikäynti on vielä aivan täysin vaiheessa, mutta hypätään tässä välissä hetkeksi häämatkaan ja matkavinkkeihin. Moni häämatkaansa suunnitteleva morsian on nimittäin jo ehtinyt kysellä vinkkejä Mauritiukselle, joten kokosin meidän vinkkimme yhteen pakettiin.

    Matkustaminen

    Me lensimme Air Francella Amsterdamista Pariisin kautta Mauritiukselle. Lennot ovat pitkät, ja kieltamättä vähän harmittaa että tehtiin häämatka juuri ennenkuin KLM aloittaa suorat lennot Amsterdamista Mauritiukselle! Saarella on vain yksi kansainvälinen lentokenttä, eli sen puolesta valinnanvaraa ei juuri ole.

    Mauritiuksella vuokrasimme auton koko siellä viettämämme kaksiviikkoisen ajaksi. Liikenne on vasemmanpuoleista, ja liikennesäännöt lähinnä suuntaa antavia. Auto oli tosi kätevä siina mielessä, että pääsimme vapaasti kulkemaan minne ja milloin halusimme, eikä kyyteja tai hintoja tarvinnut koskaan stressata tai neuvotella. Toinen suosittu tapa saarella liikkumisessa kuuluu olevan taksi tai kuljettajan palkkaaminen. Vuokra-auto oli meille paras ratkaisu, ja suosittelen sitä kaikille kenellä on rohkeutta ajaa vääränpuoleisesta liikenteestä ja paikallisten stressaavasta ajotavasta huolimatta.

    Majoitus

    Kaksi viikkoa on pitkä aika vaikka kuinka olisi paratiisisaarella. Halusimme nähdä mahdollisimman paljon, joten päädyimme vaihtamaan majapaikkaa kolmesti matkamme aikana.

    Ensimmäiset viisi päivää vietimme LUX* Le Morne –resortissa saaren länsirannikolla. Viiden tähden resortti oli upea ja palvelu erittäin hyvää. Valitsemaamme pakettiin kuului huone resortin hiljaisemmalla puolella sekä aamupala hotellilla. Myönnettäköön, että näin jälkiviisaana olisi ehkä kuitenkin kannattanut valita täysihoito kaikkine ruokineen ja juomineen. Matkaväsymys ja hääviikolla iskenyt flunssa nimittäin pitivät meidät tiukasti akselilla oma huone-ranta-ravintola-uima-allas ensimmäiset päivät, mikä tarkoitti myös sitä, että päädyimme syömään kaikki ateriamme hotellilla.

    Le Morne Brabantin kupeesta ajoimme kolmeksi päiväksi pohjoiseen, Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin. Port Louisissa yövyimme Le Suffren nimisessä hotellissa, jonka valitsimme lähinna sijainnin takia. Hotelli ei ollut mitenkään erityinen, niin hyvässa kuin pahassakaan. Ruokien hinta-laatusuhde hotellin ravintolassa tosin oli lomakyliin verrattuna erittäin kohtuullinen.

    Häämatkamme viimeiset neljä päivää vietimme saaren tuulisella itärannikolla, Constance Belle Mare Plage resortissa. Huoneemme resortissa oli upea, aamupala erinomainen ja golf oli hotellivieraille ilmaista, mutta valitettavasti resortin hyvät puolet jäivätkin sitten siihen. Saapuessamme ja illallismahdollisuuksista kysellessämme meille tylysti ilmoitettiin että kaikki hotellin ravintolat ovat täyteen buukattuja seuraavat kaksi päivää, eli joutuisimme etsimään ravintolan jostain muualta. Missään vaiheessa tilannetta ei edes pahoiteltu henkilökunnan puolesta, vaan asiaa ihmetellessämme saimme vain olkien kohauttelua ja ilmoituksen että pöytävaraus on tehtävä vähintään kaksi päivää etukateen. Onneksi emme saapuneet paikalle suoraan lentokentältä jet lagin ja matkaväsymyksen kanssa! Muutenkaan palvelu ei millään vastannut hotellin neljää tähteä, ja epamukavia tilanteita sattui täällä yksi jos toinenkin. Palautetta on jätetty niin henkilökunnalle kuin hotellin johdollekin, mutta saa nähdä vastataanko meille koskaan..

    Ruoka

    Resorteissa hinnat ovat luonnollisesti aivan pilvissa, mutta lomakylien ulkopuolella hintataso on erittäin matala. Löysimme useamman kivan paikallisen ravintolan, mutta kaikkein eniten nautimme katuruoasta ja toreista.

    Ravintoloista suosittelemme Wapalapalmia Le Morne Brabantin juurella, ja erityisesti heidän mangolla päällystettyjä kanansiipiään. Reissun parhaat ja tuoreimmat kala-annokset nautittiin Trou d’Eau Doucessa ravintolassa nimeltä La Case Poisson. Port Louissa taas Lambic niminen pubi ja Flying Dodo Brewery saavat meiltä erityismaininnan.

    Mitä tulee katuruokaan, Mauritiuksen parasta antia ovat dhall purit ja roti (jotka ovat molemmat käytännössä curry wrapeja hieman erilaisilla leivillä), gateaux piment (Mauritiuslainen versio falafeleista), sekä tuoreet hedelmät. Toreilla ja katumarkkinoilla on muuten tingittävä ahkerasti, sillä paikallisilla on taipumusta triplata hinnat vaalean turistin lähestyessä. Huomasimme myös, että auttavaa ranskaa puhumalla saa yleensä paremman diilin kuin englanniksi..

    Juoma

    Kookosvesi suoraan pähkinästä ja paikallinen olut. Normaalisti en juurikaan juo olutta, mutta trooppisessa ilmastossa mieto Phoenix tai Flying Dodo upposi mainiosti ja vei janon. Tähän saattoi osaltaan myös vaikuttaa aivan naurettava hinta-laatusuhde mitä tuli saatavilla oleviin viineihin. Myös tuoreet mehut olivat aivan omaa luokkaansa.

    Mita tehdä/nähdä/kokea?

    Aivan ensimmäisenä ja ilmiselvimpänä on mainittava kaikki luontoon liittyvät aktiviteetit. Me kiipesimme Le Morne Brabant vuorelle ja seikkailimme Sept Cascades vesiputouksilla Yanature –firman oppaan kanssa, ja tykkäsimme tosi paljon! Ilman opasta näille luontopoluille ei valitettavasti ole asiaa, mutta haikkeja järjestäviä tahoja löytyy useampia. Oppaamme Matthieu oli mahtava! Hän tiesi tasan tarkkaan missä reitti kulkee ja kauanko on vielä kiivettävä, minkä lisäksi saimme kuulla paljon faktatietoa saaren eläimistösta ja kasveista, joita päästiin ihmettelemään, haistelemaan ja maistelemaan matkan varrella.Opastettujen kierrosten lisäksi kiipesimme itsenäisesti Mauritiuksen kolmanneksi korkeimman Le Pouce vuoren huipulle, mistä oli aivan mahtavat 360 näkymät ymparöiville vuorille ja kaupunkiin. Pakko muuten muistuttaa, että mikäli haluatte pitää uudet ihanat vihkisormuksenne hyvässä kunnossa, ottakaa ne pois vuorikiipeilyn ajaksi! Voimme kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että sormukset ottavat ihan kiitettävästi osumaa jos ne jättää sormeen kiipeilyn ajaksi..

    Muista luontonähtävyyksistä Seven Coloured Earth on kiehtova, joskin yllättävän pieni. Allekirjoittanut viihdytti itseään hyvän tovin paitsi perehtymällä erikoiseen geologiaan, myös tutustumalla puiston kilpikonniin. Pampelmoussen kasvitieteellinen puutarha taas oli äärimmaisen kiehtova, erityisesti henkilölle joka ei ole aiemmin vieraillut trooppisessa ilmastossa. Siellä on nimittäin kasveilla kokoa!

    Mauritiukselta löytyy muutamia mahtavia heppa-aiheisia aktiviteetteja. Ensimmäisenä on luonnollisesti mainittava upeat maisemat ratsastusretkelle. Me teimme tunnin ratsastusvaelluksen Domaine De L’Etoilen upeissa puitteissa. Sattumalta oppaanamme oli jockey, joka antoi meille hyviä vinkkeja vedonlyöntiin (kyllä, me ihan oikeasti mentiin paikalliseen vedonlyöntikojuun häämatkallamme). Mauritiuksella laukkakisat ovat tosi iso juttu, ja lauantain kisoja seurataan silmä kovana niin livenä, tv:stä kuin radiostakin. Jos siis satutte Port Louisin liepeille lauantaina, menkää ihmeessä seuraamaan kyseisiaäkisoja Champ de Mars laukkaradalle!

    Toinen Port Louisin kiinnostavimmista kohteista meille oli Blue Penny museo, jonka näyttely kertoi paikallisesta historiasta. Jos museot eivat innosta, löytyy samalta alueelta myös mukavasti ostosmahdollisuuksia.

    Yhteenvetona sanottakoon että Mauritius on upea matkakohde! Saari on henkeäsalpaavan kaunis, paikalliset todella ystävällisiä ja avuliaita ja ruoka herkullista! Mauritiuksen upeat resortit eivät ole edullisimmasta päästä ja paikallisissa kylissä vieraillessa saattaa pieni kulttuurishokki iskeä. Ranskalla ja englannilla pärjää oikein mukavasti, ja käteistä kannattaa ottaa mukaan.

  • Häämatkalle Eurooppaan: 3 x suosikkini

    Viimeaikoina olen törmännyt useisiin kyselyihin kohteista minihäämatkalle Euroopassa. Jos pidemmälle häämatkalle ei ole heti häiden jälkeen mahdollista lähteä, on mielestäni aivan ihana idea ottaa edes muutama päivä vapaaksi ja matkata Eurooppaan nauttimaan elämästä tuoreena avioparina.

    Moni haikailee klassisten kaupunkikohteiden perään (Pariisi, Lontoo, Berliini, Praha) tai rannalle (Espanja, Kreikka, Croatia), mutta haluaisin muistuttaa että Euroopassa on niin monta muutakin ihanaa kohdetta! Siksi listasin nyt omat suosikkikohteeni häämatkailijoille, jotka kaipaavat reissultaan jotain vähän erilaista.

    Pietari

    Valitettavan moni karttaa Venäjää aivan turhaan, tai ei osaa edes kuvitella tekevänsä lomereissua itärajan taa. tse kasvoin aivan Venäjän rajalla, eli naapurimaa ei ole koskaan tuntunut erityisen kaukaiselta tai eksoottiselta kohteelta. Muutama vuosi sitten teimme O:n kanssa reissun talviseen Pietariin (ja Moskovaan) ja rakastuin aivan täysin. Pietari on upea kaupunki joka huokuu historiaa ja kulttuuria. Herkullista ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, loistavat ostosmahdollisuudet, tsaarinajan loistoa, balettia ja museoita. Pietariin pääsee Suomesta helposti ja nopeasti ihan vain junaan (tai vaikka laivaan) hyppäämällä, ja vastassa on aivan toinen maailma. Suosittelen täydestä sydämestäni, enkä malta odottaa että päästään palaamaan tähän kauniiseen kaupunkiin.

    Islanti

    Turistien määrä Islannissa on noussut räjähdysmäisesti mutta hyvästä syystä. Reykjavik on pieni ja sympaattinen pääkaupunki, mutta rehellisesti en itse jäisi pääkaupunkiin, vaan vuokraisin auton ja seikkailisin pitkin saarta. Islannin karu ja kaunis luonto tarjoaa henkeäsalpaavat puitteet vaelluksiin, kävelyretkiin ja omaan suosikkiaktiviteettiini ratsastukseen. Vesiputouksia, mustaa hiekkaa, kuumia lähteitä, jäätikköjä, tulivuoria.

    Etelä-Englanti

    Lontoo ja Edinburgh ovat kestosuosikkejani, mutta roadtrip Etelä-Englannin rannikkoseutuja pitkin on mahtava kokemus. Tosin väärällä puolella tietä ajaminen pitkin kapeita kyläteitä saa välillä sydämen tykyttämään parin ylimääräisen lyönnin verran. Jylhiä kallioita meren rannalla, kauniita hiekkarantoja ja turkoosia vettä, sekä toisaalla nummia silmänkantamattomiin. Ratsastamaan Dartmoorissa tai Exmoorissa, tutkimaan kuningas Arthurin linnanraunioita, etsimään dinosaurusten fossiileja rannikolta ja vaeltamaan pubista toiseen. Loputtomiin sympaattisia pikkukyliä kapeine teineen ja kivimuureineen – Englanti ei todellakaan ole missään määrin yhtäkuin Lontoo.