• Matka alttarille

    Minulle on ollut jo hetken aikaa selvää, että haluan kävellä alttarille yksin.

    Tähän ei suinkaan liity minkäänlaista draamaa. Henki kyllä pihisee isässäni edelleen ja meillä on hyvät välit.

    Miksi sitten kävelisin yksin? Rehellisesti on myönnettävä, että ei tälle mitään sen kummempaa selitystä ole. Jostain syystä en ole missään vaiheessa osannut kuvitella käveleväni tuota matkaa muuten kuin yksin, niin että siskoni (= kaasoni) kävelee perässäni.

    Eniten tämän päätöksen kohdalla jännitti kertoa isälleni, sekä vähän myös se, mitä muut ajattelevat. En halua kenenkään ymmärtävän tilannetta väärin, mutten toisaalta myöskään koe tarpeelliseksi selitellä asiaa sen kummemmin. Olen moderni, itsenäinen, aikuinen nainen, enkä näe tarpeelliseksi että kukaan luovuttaisi minua minnekään. En niinkään tarkoituksellisesti yritä kapinoida perinteitä vastaan, mutten halua väkisin noudattaa perinteitä jotka eivät tunnu omilta. Jos häiden suhteen muutenkin mennään sillä periaatteella, että tehdään niinkuin hääparista parhaalta tuntuu, niin miksei sitten tämänkin kohdalla?

    Kenen kanssa te kävelette alttarille?
  • Mitä toivon polttareilta?

    Polttarit eivät taida ihan vielä olla se kaikista ajankohtaisin asia hääsuunnittelussa, eikä varsinaisesti edes minun vastuullani, mutta hääseurueen neidit alkoivat jo kysellä ajatuksia aiheeseen liittyen. Samalla vaivalla sitä kirjoittelee aiheesta blogiinkin, joten täältä pesee meikäläisen ajatuksia ja toiveitta polttareihin liittyen – vinkvink vaan hääseurueen neidit!

    Koska rakastan listojen tekemistä, niin listailin joitain suuntaa antavia ajatuksia siitä, millaiset jutut voisivat olla mieluisia ja mikä ei nappaa ollenkaan.

    Peukkuja näille:

    • Hauskat ja rennot aktiviteetit, sellaiset letkeät jutut mihin koko porukka pääsee mukaan osallistumaan! Lähtisin riemusta kiljuen tyttöjen kanssa vaikka ratsastamaan, ilmajoogaan tai vannetanssitunnille – tai oikeasti melkein mihin vaan.
    • Aktiviteettien lisäksi hemmottelujutut on aina ihania, oli se sitten poreammeessa lilluttelua tai manikyyrien tekemistä. 
    • Samaan kategoriaan voisi melkein laskea myös saunomisen, ja morsiussauna voisikin olla hauska kokemus! Rehellisesti ei mitään käsitystä mitä kyseinen konsepti oikeasti pitää sisällään, mutta varmasti astetta spesiaalimpi saunakokemus.
    • Myös kaikki hauskat pelit, tehtävät, kisat sun muut on erittäin ok, mielellään taas niin että kaikki pääsevät osallistumaan.
    • Hyvää ruokaa ja juomaa. Tarvitseeko tätä edes selitellä?
      kuva                                                             kuva

    Ei-kiitos kategoria:

    • Nolosti pukeutuminen ja jonkun pikkutuhman myynti ohikulkijoille on ihan no go. Tiimipukeutumisessa puolestaan ei ole mitään vikaa, ja saa sitä hassutteluakin olla, mutta mauttomuuteen asti ei mun puolesta tarvitsisi mennä.
    • Liian hurjat aktiviteetit. En todellakaan hyppää benjihyppyä tai muuta pelottavaa. Piste.

    Kaikkiaan sanoisin että polttareiden suhteen otan yhtä rennosti kuin häidenkin kanssa. Eikai nämä jutut kovin katastrofaalisesti voi mennä pieleen kun on niin upeita ihmisiä ympärillä? Tärkeintä onkin että kaikki pääsisivät paikalle, muulla ei niin väliä.

  • Miehen rooli hääsuunnittelussa

    Niinhän se taitaa useimmiten olla, että me naiset olemme suuremmalla innolla suunnittelemassa ja järjestelemässä häitä jo vuosi(a) ennen varsinaista juhlapäivää. Häät eivät kuitenkaan ole yksinomaan morsiamen prinsessapäivä, vaan koko juhlan pointti on juhlistaa hääparin onnea. Ja pariin kuuluu myös se toinen osapuoli, tässä tapauksessa sulhanen.

    Olen siitä onnekkaassa asemassa, että miestä ei ole pahemmin tarvinnut patistella hääsunnittelun pariin. On nimittäin tullut luettua kauhutarinoita myös siitä, miten sulhasta ei voisi juhlajärjestelyt vähempää kiinnostaa.

    Millainen työnjako meillä on?

     

    Käytännön asioiden hoitaminen on jäänyt aika pitkälti allekirjoittaneen harteille, ihan vain siksi että minun on helpompi hoitaa asioita Suomessa suomeksi kuin miehen, joka ei osaa kieltä. O on kuitenkin ollut koko ajan kulisseissa mukana ideoimassa ja tekemässä päätöksiä. Ollaan lähes kaikesta melkolailla samoilla linjoilla, eli mitään suurempia kompromisseja ei olla jouduttu tekemään, ja molemmat ovat olleet tyytyväisiä valintoihin.

    Askartelusta ja muusta näpertelystä mies ei ole innoissaan, mutta paperijuttujen suunnittelu on mieluisaa hommaa. O piirsi meidän Save the Datet ja viimeisteli homman tietokoneen ääressä. Kuulemma tekee mielellään myös muita samantyyppisiä häähommia. Minun kontolleni sitten jää kaikki missä vaaditaan leikkaamista ja liimaamista. Hyvä työnjako, sillä miehellä on meistä kahdesta selvästi enemmän taiteellista silmää, eikä minua haittaa pieni näpertely.

    Kuten sanottu, suunnitelussa mies on koko ajan mukana. Vaikka minä kirjoitankin sähköpostit niin hotelleille, cateringille kuin juhlapaikallekin, tietää mies missä mennään ja on mukana päättämässä asioista. Menuista keskustellaan yhdessä, samoin kuin juhlapaikan koristelusta ja siitä, mitä hääkuvaajalta toivotaan. Joistain asioista, kuten omasta pukeutumisestaan tai vihkikirkosta miehellä on ollut selvä visio alusta lähtien, siinä missä minä kohauttelen olkiani ja ilmoitan että joojoo katellaan. Aikalailla fifty-fifty tilanne siis.

    Me järjestetään mielellämme myös kaikenmaailman illanistujaisia ja muita, joten osasin jo odottaa että O osallistuu mielellään myös häiden suunnitteluun ja järjestelyihin. Lisäksi, minä olisin ollut valmis karkaamaan vihille ihan kahdestaan ja skippaamaan koko bileet, mutta O:lle isot häät ovat alusta asti kuuluneet suunnitelmiin. Sietää siis jo senkin puolesta osallistua! Ei vaan, kyllä me oikeasti järkätään näitä bileitä sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Rehellisesti voin myöntää että häiden suunnittelu on ihan huippukivaa (niin, mähän siis kirjoitan hääblogia, ehkä siitä voi jo päätellä jotain).

    Millaisella innolla muiden miehet osallistuvat häiden tai muiden juhlien suunnitteluun?
  • Alkoholi juhlissa

    Meidän häissämme tarjotaan alkoholia.

    Moni tuntuu pähkäilevän alkoholitarjoilua ihan loputtomiin, mutta meidän kohdallamme tätä ei tarvinnut kahdesti miettiä. Me nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta, ja haluamme tarjota molempia myös hääjuhlassa. Alkoholitarjoilusta huolimatta uskomme ja toivomme että aikuiset ihmiset osaavat pitää järjen päässään, eivätkä vedä ihan järjettömiä övereitä.

    Meidän häissämme alkoholia tullaan tarjoilemaan hääparin kustannuksella läpi juhlan. Alkumaljoja varten varataan samppanjaa, ruoan kanssa viiniä, sekä loppuillalle vielä lisäksi mietoja juomia ja drinkkitarpeita. Kuten sanottu, emme aio vahtia kenenkään juomista, vaan jokainen juokoon sen verran kuin hyvältä tuntuu. Aiemmissa perhe- ja kaveripiirin juhlissa emme ole törmänneet ongelmiin alkoholin käytön kanssa, emmekä usko että kukaan vieraistamme on tälläkään kertaa tulossa juhliin vain kiskoakseen juomia kaksin käsin. Tiedostan kyllä että etenkin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti ajatus ”enemmin överit ku vajarit”, mutta toivotaan kaikki osaavat käyttäytyä. Häihin kuitenkin kuuluu aika oleellisesti niin paljon muutakin kuin avoimesta baarista nauttimista.

    Toki myös alkoholittomia juomia tullaan juhliin varaamaan runsaasti. Holittomat drinkit olisivat kivoja, tosin näiden kysyntä taitaa loppujen lopuksi olla usein aika vähissä – tämä siis vielä mietinnässä. Juomapuolella halutaan ehdottomasti huomioida myös vieraat jotka eivät alkoholia nauti, sekä ne, jotka kaipaavat drinkkien välillä ihan vain lasin vettä tai limua (suosittelen lämpimästi aivan kaikille). Etenkin jos hääpäivälle sattuu lämmin keli, on tärkeää pitää nesteytys kunnossa!

    Suurin osa häävieraistamme tulee olemaan aikuisia ihmisiä, mutta myös muutamia lapsiperheitä on kutsuttujen joukossa. Lapset ovat juhliimme tervetulleita, emmekä halua rajoittaa heidän läsnäoloaan millään lailla. Perheelliset varmasti tietävät itse parhaiten miten myöhään lasten kanssa on sopivaa juhlia, tai onko lapsenvahti kenties parempi idea. Lopullisen vieraslistan selvittyä otamme toki parhaamme mukaan huomioon niin isot kuin pienetkin vieraat, niin juomien kuin muunkin suhteen.

    Laskutoimituksia ja arvioita tarvittavista määristä ei olla vielä tehty, mutta varmasti jossain välissä tähänkin perehdytään. On siis syytä olettaa että aiheeseen palataan blogissakin vielä tulevaisuudessa.

  • Häävalssi

    Hääparin ensimmäinen tanssi on hääperinne jota ei olla missään vaiheessa edes harkittu skippaavamme. Kanadalaiselle puoliskolle tuli täysin uutena tietona että suomalaissa häissä tuo tanssi on nimenomaan valssi eikä mikä tahansa nojailubiisi. Noin kaksi sekuntia asiaa mietittyään mies ilmoitti että maassa maan tavalla, kyllä hänestä parkettien partaveitsi juhliin mennessä kuoriutuu.

    Joten, meidän häissä tullaan näkemään perinteinen häävalssi. Pikkaisen vielä joudutaan treenaamaan ennen suurelle yleisölle esiintymistä, mutta uskon vahvasti että selvitään kunnialla. Minulla on pohjalla niin vanhojen tanssit kuin vuosikausien tanhumenneisyys, kun taas miehellä on ymmärrystä musiikin päälle vaikka paritanssit ovatkin jääneet vähemmälle. Luultavasti saisin tarpeen vaatiessa miehen ylipuhuttua myös tanssikurssille, mutta jos nyt aloitellaan ihan vaan kotona villasukissa valssaamalla.

    Minkä biisin tahtiin tämä ensimmäinen valssi sitten tanssahdellaan? Oletettavasti valitaan jotain perinteistä ja suomalaista, mistä johtuen minulle on annettu aika vapaat kädet valssin valinnan suhteen. O haluaa kuulla pari vaihtoehtoa ja kuulemma myös käännöksiä lyriikoista pitäisi tarjota. Ollaan musiikin suhteen yleensä aika samoilla linjoilla – häämusiikin suhteen vielä tavallista enemmän – joten veikkaisin että aika helposti päästään yhteisymmärrykseen. Omana ykkössuosikkinani tällä hetkellä on Maijan ja Jannen häävalssi, joskin taidetaan aloittaa harjoittelu hieman hitaampitempoisella kappaleella.

    Luulen että ensimmäistä tanssia seuraa muutama muukin valssi, joilla saadaan molempien vanhemmat ja muukin tanssitaitoinen väki lattialle. Valssien jälkeen sitten vähän menevämpää musiikkia, jonka valinnasta vetovuoron ottaa joku muu!

  • Sukunimen valinta

    Meidän kohdalla päätös sukunimen suhteen oli tosi helppo. Minä nimittäin otan enemmän kuin mielelläni tulevan mieheni sukunimen avioliiton myötä. Vasta siinä vaiheessa kun tajusin facebookin hääryhmien ja kanssamorsianten blogien avustuksella miten pitkään ja hartaasti moni muu tätä nimiasiaa pohtii aloin kyseenalaistamaan olinkohan kuitenkin tehnyt päätöksen liian kevyin perustein..

    Nimi (uusi tai vanha) on iso osa identiteettiä, ja kukapa ei haluaisi että nimi tuntuu ja kuulostaa omalta ja hyvältä. Niinpä pienen stressaamisen jälkeen päätin luottaa intuitioon tässä asiassa, enkä enää edes ala vertailemaan omaa päätöksentekoprosessia muihin – kaikkien meidän elämäntilanteet ja taustat ovat kuitenkin aivan erilaiset, ja jokainen tehköön niinkuin itsestä parhaalta tuntuu.

    Me haluamme ehdottomasti yhteisen sukunimen jonka alla on kiva aloittaa yhteinen elämä avioparina ja perheenä. Oma sukunimeni ei ole mitenkään mahdottoman yleinen, muttei harvinainenkaan. Aika tavallinen -nen loppuinen nimi. Välit sukuun on lämpimät, ja samalla nimellä jää vielä muita jatkamaan sukua, eli senkään puolesta ei stressiä. Miehelläni taas on englanninkielisissä maissa varsin yleinen, mutta kaunis ja helppo sukunimi. Hänellä on myös ihana suku, johon liityn varsin mielelläni, ja alan tuoreimmaksi rouva H:ksi. Etunimeni natsaavat mukavasti myös miehen sukunimeen, ja itseasiassa hänen sukupuustaan löytyykin nimikaima kun mennään pari sukupolvea taaksepäin! Muistakin vaihtoehdoista toki puhuttiin, ja vaikkei O innostunut ottamaan minun nimeäni, hän väläytteli muutamaan kertaan yhdistelmänimen mahdollisuutta. Yhdistelmänä nimi kuitenkin venyisi turhan pitkäksi ja hankalaksi, varsinkin kun suomalaista sukunimeä saa jo nyt olla tavaamassa kaiken aikaa. Yhdistelmänimen mahdollisuus siis hylättiin lopulta täysin käytännön syistä.

    Huomaattekin ehkä miksi päätös oli meille niin helppo ja nopea – eihän tästä meinaa saada kasaan edes kunnollista argumenttia oman sukunimen pitämisen puolesta! Niinpä tyttönimi on vaihtumassa miehen nimeksi vajaan vuoden päästä.