• Paperityöt sukunimen vaihtuessa

    Täällä alkaa vihdoin viimein olla häitä ja sukunimen vaihtoa seuranneet paperityöt loppusuoralla! Urakka on edennyt tasaisesti, vaikkakin varsin verkkaisesti. Uusittavia ja päivitettäviä papereita on yllättävän paljon, ja olen aika varma että niitä ilmestyy vielä lisää kun vähiten odottaa.. Tässä kuitenkin melko kattava muistilista siitä, mitä kaikkea pitää uusia sukunimen vaihtuessa.

    Itse aloitin häämatkalla niistä ”helpoista” ja tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisistä muutoksista: vaihdoin nimeni sosiaalisen median kanavissa ja loin uuden sähköpostiosoitteen. Sähköpostin kanssa joutui hieman kikkailemaan, sillä siinä missä nimikaimoja ennen oli kourallinen, löytyy niitä nyt useampi sata jos ei tuhansia. Kikkailtua on harrastettu myös töissä, kun yhdessä HR ja IT kollegoiden kanssa on yritetty saada nimiä vaihtumaan systeemeissä ja työsähköpostia ohjautumaan oikeaan osoitteeseen.

    Uusi sukunimi ehti päivittyä Suomen väestötietojärjestelmään joskus häämatkan aikana, joten kotiin palattuamme pääsin heti selvittelemään passin uusimista. Valitettavasti hommaa ei saanut tällä kertaa hoidettua sujuvasti netissä, eikä edes Hollannissa, vaan passin uusintaa varten jouduin matkustamaan Brysseliin ja vierailemaan Suomen suurlähetystössä. Kaikkien Benelux-maiden passiasiat nimittäin käsitellään siellä. Ei siis muuta kuin passikuvat matkaan, uuden nimmarin harjoittelua junamatkalla ja täyttämään paperit Belgiaan. Vajaan parin viikon odottelun jälkeen postipojat kiikuttivat uuden passin kotiovelle.

    Uuden passin (joka, anteeksi nyt vain, on ihan hirveän ruma verrattuna ihanaan ja kauniiseen vanhaan lumihiutalepassii – joo, olen edelleen hieman katkera) jälkeen oli helppo uusia pankkikortti ja parit nimelliset bonuskortit. Samalla ilmoittelin vuokranantajalle, sähkö-, puhelin- ja vesiyhtiölle sekä kuntosalille uudesta nimestä. Paikallisen väestötietojärjestelmän käsiteltyä muutokset moni taho, kuten yliopisto ja verottaja, saavat vielä automaattisesti ilmoituksen uudesta sukunimestä.

    Paikallisen lainsäädännön mukaan minun on tosiaankin käytävä ilmoittamassa parisuhdestatuksen muutoksesta kaupungille, ja samalla visiitillä päivitettävä sukunimeni tietokantaan sekä anottava uutta ajokorttia. Koska asun ulkomailla, on edessä pakkovaihto paikalliseen ajokorttiin. Ensimmäinen vapaa aika kaupungin virastoon löytyi vasta marraskuun loppupuoliskolta, eli pari kuukautta täällä asioidessa on jouduttu arpomaan kahden nimen välillä. Toivottavasti pian homma on kuitenkin pulkassa, ja pääsen totuttelemaan uuteen nimeen ja identiteettiin miettimättä millä nimellä esittäydyn.

    Papereiden ja korttien päivittämisen lisäksi uusi sukunimi on saanut pohtimaan omaa identiteettiäni. Erityisesti siksi, että tyttönimeni on kovin suomalainen -nen päätteinen nimi, mikä on taannut sen, että ihmiset osasivat yhdistää minut kotimaahani ja nimi jäänyt hyvällä tavalla ihmisten mieliin. Avioliiton myötä nimeni on entistä kansainvälisempi, suomalainen aksentti englantia puhuessa on hioutunut pois vuosien saatossa, eikä ulkonäönkään perusteella osata laittaa kartalle Pohjois-Eurooppaa tarkemmin. Nimen vaihtumisen myötä suomalaisuuteni ei enää olekaan muille yhtä ilmiselvää kuin aiemmin.

    Seison kuitenkin edelleen sen takana, että miehen sukunimeen vaihtaminen oli oikea päätös minulle ja meille.

  • 5 x tärkeimmät neuvoni tuleville morsiamille

    Hääsuunnittelu on ihanaa aikaa. Näin jälkeenpäin on aika palata siihen mitä on tullut opittua, ja jakaa viisi tärkeintä neuvoani kaikille tuleville morsioille ja sulhasille.

    [ 1 ] Ne ovat teidän häänne! Eivät äitinne, serkkunne, parhaan ystävänne tai kummin kaiman koiran. Oman pään pitäminen ei ole aina helppoa, mutta voin luvata että kaduttaa paljon enemmän jos teette valintoja sillä perusteella mitä joku muu toivoo tai vaatii. Toki jos pappa betalar, täytyy olla valmis joustamaan joissain asioissa, mutta muutoin sanoisin että uskaltakaa tehdä itse omat päätöksenne. Ja muistakaa ottaa myös mies mukaan suunnitteluun ja asioiden hoitamiseen, sillä ne ovat teidän häänne, eivät morsiamen tai sulhasen yksinoikeus. Eikä velvollisuus.

    [ 2 ] Miettikää mikä on teille tärkeintä ja panostakaa siihen. Yksille tärkeintä on ruoka, toisille musiikki, kolmansille sormukset. Ottakaa kuitenkin huomioon teidän molempienne toiveet.

    [ 3 ] Älkäää ottako paineita sosiaalisesta mediasta. Pinterestin, Instagramin ja hääryhmien ja -blogien aikakaudella on tosi helppo alkaa vertailla omia häitä muiden häihin. Ihania ideoita riittää loputtomiin, eikä kaikkea yksinkertaisesti vain voi toteuttaa yksissä juhlissa. Maailmaan mahtuu upean näköisiä pareja, uskomattomia pukuja, superluovia ja kekseliäitä ihmisiä, julmetun kokoisia timantteja ja muhkeita budjetteja. Se, että näin ei kaikkien kohdalla ole, ei tee kenenkään häistä yhtään huonompia! Makuja on monia, ja toisten ihanat häät ei ole teiltä pois. Ei siis kannata stressata tai ottaa paineita tälläisestä, vaan nauttia, inspiroitua ja kannustaa jokaista purjehtimaan avioliiton satamaan heille parhaiten sopivalla tavalla.

    [ 4 ] Organisoikaa ja delegoikaa hommat niin, että hääpäivänä hääparin ei tarvitse vahtia kelloa tai puskea ohjelmaa eteenpäin. Varsinkin jos juhlat ovat yhtään isommat. Hääpäivänä juhlakaluilla riittää vientiä, eikä siinä hässäkässä pysty kyllä keskittymään yhtään mihinkään muuhuin kuin sillähetkellä käsillä olevaan tilanteeseen.

    [ 5 ] Älkää odottako liikoja saati jääkö märehtimään turhia. Tämä koskee erityisesti häiden jälkeistä aikaa. Kaikki tuskin menee hääpäivänä niinkuin haaveilitte, ja se on ihan ok ja täysin normaalia. Tärkeä kuva unohtui, et ehtinyt laihduttaa, tukka latistui sateessa, joku joi liikaa. Näitä sattuu, ja kun maito on jo kaatunut, ei auta kuin siivota ja jatkaa eteenpäin. Keskittykää niihin ihaniin asioihin ja muistoihin, älkääkä jääkö murhetimaan kaikkea mikä mahdollisesti meni pieleen. Maksakaa laskut pois alta, lähettäkää kiitoskortit ja jatkakaa elämässä eteenpäin.

  • Mikä kaikki muuttui viime hetkellä?

    Häitä, joita aloimme suunnitella heti kihlauksen jälkeen ei koskaan järjestetty.

    Sen sijaan ne häät, jotka suunniteltiin muutama kuukausi ennen häitä, olivat aivan mahtavat. Matkan varrelle mahtui muutos jos toinenkin, ja moni tekijä pysyi muuttuvana loppuun saakka, ja viimeiset muutokset osuivat aivan viimeisille metreille. On aika katsahtaa asioihin, jotka eivät ihan menneet niinkuin suunniteltiin.

    Ensinnäkin, meidän piti järjestää ravintolahäät. Helppoa ja tyylikästä, ei tarvitse laittaa itse eikä hamstrata koristeita. Toisin kävi. Vuokrattiin juhlapaikka, hankittiin koristeet, noudettiin juomat Virosta ja varattiin pitopalvelu. Ei sillä, ettei meidän pitänyt järjestää rehearsal dinneriä tai muutakaan ylimääräistä ohjelmaa häiden ympärille. Eipä.

    Hääkuvaaja varattiin ja peruttiin sittemmin. Tilalle palkkasimme kaverin, vaikka aiemman huonon kokemuksen jälkeen uhosin ettei enää ikinä. Tarvitseeko tähän väliin edes lisätä, että myös DJ:mme löytyi kaveripiiristä?

    Hääpäivän aamuna totesin ettei huntu istu kampaukseen sitten millään, eli se jäi lopulta käyttämättä vaikka kuinka olin varma etten ilman huntua alttarille astele. Myöskin suunnittelemani alusvaatteet menivät vaihtoon, kun olikin toisenlainen fiilis aamulla. Myöskin ne ihanat glitterballerinat jäivät käyttämättä, sillä pirulaiset raastoivat kantapääni aivan verille koekäyttäessäni ne viikkoa ennen häitä. Onneksi alkuperäiset kengät osoittautuivat todella mukaviksi, ja bailasin koroissa aamuyöhön.

    Istumajärjestys meni uusiksi laittaessamme juhlapaikkaa kuntoon, sillä jossain kohti suunnitelmia oli tapahtunut ikävä laskuvirhe. Samalla todettiin, että myös painotalolla oli käynyt kämmi, ja muutamat nimikortit puuttuivat kokonaan. Arvatkaa vain tarkistettiinko painotuotteita ennen kuin alettiin laittaa niitä paikoilleen kaksi tuntia ennen juhlien alkua?

    Toki myös juhlapaikan järjestely sekä illan ohjelma kulki ihan omilla aikatauluillaan. Morsian muun muassa saapui kirkolle niin, että sai kävellä suoraan taksista papin eteen. Alustavilla suunnitelmilla saatiin siis heittää vesilintua heti alkuunsa.

    Onneksi sentään puoliso ja tukijoukot pysyivät samana läpi projektin.

    Mitä tästä opimme? Aina ei mene niinkuin strömsössä, mutta jos loppuviimeinen ollaan naimisissa, on kaikki hyvin!

     

  • Morsian, joka luuli ettei stressaa

    Syksy toi mukanaan paitsi kirpeät aamut ja keltaiset lehdet, myös valtavan määrän uutta energiaa. Nyt on intoa laittaa kotia, opiskella kieliä, panostaa työjuttuihin ja treenata. Minulla on taipumusta energiapuuskiin vuodenaikojen vaihtuessa, mutta nyt ollaan menty jo pari kuukautta aivan uusissa sfääreissä.

    Ihmettelin ääneen miten jaksankaan olla epätavallisen innostunut aivan kaikesta, kunnnes tajusin mistä tämän kauden valtaisa energiapuuska johtuu. Siitä, että häät ovat takana.

    En missään vaiheessa hääsuunnittelua kokenut stressaavani, vaan nautin suunnitteluvaiheesta täysin siemauksin. Siksi yllätyinkin suuresti, kun huomasin miten paljon rennompi ja onnellisempi olen ollut kuluneet pari kuukautta. Ennen häitämme häähömppä täytti mielen aina kun vapaa-aikaa löytyi, ja mielen perukoilla kummittelivat tekijäänsä odottelevat tehtavät silloinkin kun aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Nyt, kun juhlat on juhlittu ja laskut maksettu, olen pystynyt hengittämään vapaammin ja energiaa on riittänyt paljon monipuolisemmin.

    Muistan miettineeni jossain vaiheessa miltä tuntuu kun häät ovat ohi. Iskeekö häiden jälkeinen masennus tai hää-ähky? No ei kumpikaan, vaan married bliss!

    Avioelämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet aivan mielettömän onnellisia. Arkemme ei muuttunut naimisiin menon jälkeen millään lailla, mutta paperilla ja asenteissa (niin omissa kuin muidenkin) jokin muuttui. Meistä tuli virallisesti perhe.

    Uskon kuitenkin, etta kahdella valinnalla oli iso vaikutus siihen, miten elämämme vaimona ja miehenä lähti käyntiin. Nimittäin sillä, että lähdimme häämatkalle heti häiden jalkeen, ja sillä, että maksoimme hää-aiheisest laskut pois samantien. Suosittelen molempia erittäin lämpimästi kaikille tuleville aviopareille.

    Häämatka, vaikka se olisi kuinka pieni, tarjoaa hengähdystauon asioiden hoitamisesta. Ennen häita on huimasti tehtävää, eikä se todellakaan lopu häihin. Edessä on vielä iso pino paperitöita aina kiitoskorteista passin uusimiseen ja muihin käytännön asioihin. Siksi pieni tauko kaikesta tekee enemmän kuin hyvää. Ja rehellisesti, kukapa ei haluaisi aloittaa avioelämäänsa kaksin rakkaimman kanssa?

    Laskujen maksamiseen on ihan luvallista varata tasoittava viinilasillinen, mutta lupaan, että laskut maksettuanne harteilta vierähtää suuri paino. Ei ole kiva kun monen sadan tai tuhannen euron lasku kummittelee mielen perukoilla. Fiilis on paljon kevyempi kun kaikki on hoidettu pois alta, ja voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä tulevaisuuteen.

    Näiden vinkkien myötä me jatkamme kohti talvea, täynnä tarmoa ja intoa kaikkea uutta ja ihanaa kohti!

    Kuvat Ida Lohela ja Susanna Nordvall

  • Valokuvaajan vaihto viime metreillä

    Blogissa on jäänyt nostamatta esille yksi iso muutos joka mahtui hääsuunnittelun viimeiselle kuukaudelle. Me nimittäin päädyimme irtisanomaan valitsemamme valokuvaajan.

    Miksi? Tähän ei ole yhtä suoraviivaista vastausta, vaan päätös oli monen asian summa. Suurimpana syynä kuitenkin on se, ettemme ole ihmisiä jotka tekevät asioita vain valokuvien takia. Halusimme pitää juhlamme intiiminä, ja nauttia päivästä ilman stressiä kameran läsnäolosta tai ulkopuolisia juhlissamme. Kuvauksen suhteen meille oli alusta asti tärkeintä saada se yksi kaunis potrettikuva kehyksiin mummojen ja vanhempien kirjahyllyyn, ja muut, tilannekuvat olisivat vain bonusta.  First look-kuvat ja muut vastaavat lavastetut tilanteet tyrmäsimme heti alkuunsa.

    Päätimme kuitenkin palkata ammattikuvaajan, sillä se kuului olevan se yksi asia mitä monet jo juhlineet morsiamet kehuvat maasta taivaisiin, tai vaihtoehtoisesti katuvat ammattilaisen palkkaamatta jättämistä. Kuvailimme kihlakuvat valitsemamme kuvaajan kanssa, ja saimme pinon kauniita kuvia. Lavastetut poseeraukset eivät kuitenkaan tuntuneet meille luonnolliselta, ja vaikka ”harjoittelusta” jäi hyvä fiilis, jäi jokin kummittelemaan takaraivoon. Häiden lähestyessä se jokin kasvoi yhä isommaksi möröksi, kunnes viimein kissa nostettiin pöydälle.

    Päätös irtisanoa ammattilainen ei ollut helppo, vaan asiaa pohdittiin monta viikkoa ja monelta kantilta. Lopulta kamelin selän katkaisi se, että kutsuvieraidemme joukosta löytyi taitava valokuvaaja. Ida Lohela on ystäväni ja entinen kollegani Toronton tomittaja-ajoiltamme. Juttelin hänen kanssaan tilanteesta, ja Idan lupauduttua häihimme kameran kanssa oli päätös sillä selvä.

    Kannattiko vaihtaa? No kannatti! Tuttu, ihana ihminen hääkuvaajana oli meidän kohdallamme täysin oikea päätös. Ida on tosi rento ja sydämellinen tyyppi, eikä meidän tarvinnut hääpäivänämme stressata kameran läsnäoloa missään vaiheessa, saati suunnata huomiota pois juhlista. Saimme upeita, aitoja valokuvia, ja ennen kaikkea saimme rauhassa nauttia jokaisesta hetkestä ja rakkaista ihmisistä ympärillämme.

    Ammattilainen on toki aina ammattilainen, ja hääkuvaus vaatii kuvaajalta paljon. Päivään mahtuu paljon sellaista mitä kokemattomampana ei välttämättä osaa odottaa tai mihin ei tajua valmistautua. Kuvaajan työpäivä on pitkä, eivätkä työt lopu valomerkkiin, vaan ne jatkuvat vielä monta viikkoa tuon tärkeän päivän jälkeen. Arvostan hääkuvaajien tekemää kovaa työtä, mutta uskallan myös väittää että realiteetit mielessä pitäen vähemmän kokenut kuvaaja, puoliammattilainen tai vaikka harrastelijakin voi olla varteenotettava vaihtoehto. Miettikää asioita omista lähtökohdistanne, älkääkä tehkö asioita vain siksi, että kaikki muutkin tekevät tai sanovat niin. Hääjutuissa ei vain ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa.

    //Edit: kuvaajan pyynnöstä hänen nimensä on poistettu tekstistä.

  • Häät Merimelojien majalla

    Upea kalanruotokuvioinen puukatto, iso terassi merelle, sijainti saaressa keskellä Helsinkiä. Kuulostaa melko hyvältä, vai mitä? Kun tähän yhdistetääm vielä kohtuullinen vuokra, mahdollisuus omille ruoille ja juomille sekä joustavuus järjestelyissä, saadaan lopputuloksena jotakuinkin täydellinen juhlapaikka rennoille kaupunkihäille.

    Kuvailin teille juuri häidemme juhlapaikan, Merimelojien majan.

    Alunperinhän tarkoituksenamme oli päästä helpolla (ja huomattavasti kalliimmalla) järjestämällä häät ravintolassa. Merimelojien maja kuitenkin sattumalta osui silmiini jossain juhlapaikkalistauksessa, ja vaikutti sen verran kiinnostavalta että pakkohan sinne oli laittaa sähköpostitiedustelu menemaan. Olimme hääjärjestelyjen suhteen liikenteessa melko myöhään, vasta loppuvuodesta 2016, kun häät oli työn alla loppukesälle 2017. Ehdin jo vakuuttua että pääkaupungin juhlapaikoilta tarjotaan pelkkää eioota kiireisimmälle hääsesongille alle vuoden varoitusajalla. Iloiseksi yllatyksekseni sain kuin sainkin muutaman viikon odottelun jälkeen Merimelojien majan vahtimestarilta viestin, että paikka olisi vielä vapaana mikäli se meitä edelleen kiinnostaa. Ja kiinnostihan se!

    Varattiin juhlapaikka ja maksettiin varausmaksu näkemättä paikkaa koskaan. Majasta löytyy netistä tosi vähän kokemuksia tai kuvia, joten kieltämättä hieman jännitti tehdä näin tarkeä valinta käytännössä sokkona. Onneksi vahtimestari Mariannen kanssa viestittely sujui hienosti koko prosessin ajan, ja saimme aina kattavia vastauksia kuvineen ja kaavioineen ihan kaikkiin kysymyksiimme. Pääsin lopulta tutustumaan juhlapaikkaan keväällä käväistessani Helsingissä työmatkalla, ja kyllähän sen jälkeen pääsi pieni helpotuksen huokaus, vaikka fiilis helmikuisena iltana on hieman erilainen kuin loppukesästä. Mies sen sijaan kävi paikan päällä ensimmäistä kertaa vasta neljä päivää ennen häitä, ja ihastui paikkaan vielä enemmän kuin osasin odottaa. Kesäisemman vierailun päätteeksi olimme molemmat täysin myytyjä.

    Meidan häissämme vieraita oli kaikkiaan 105 plus me, minkä lisäksi paikalla oli kourallinen henkilökuntaa pitopalvelun ja baarimikon toimesta. Tunnelma Merimelojien majalla oli lämmin, muttei kuitenkaan liian ahdas. Ihanteellisessa tilanteessa sää olisi ollut hieman kauniimpi, jolloin olisimme päässeet nauttimaan alkumaljat ulkotiloissa. Tilaa oli kuitenkin (juuri) riittävästi niin alkumaljojen aikaiselle seisoskelulle kuin buffetiin katetulle illallisellekin. Jälkiviisaana on sanottava, että olisi pitäny jättää enemmän tilaa pöytien valiin, sillä kummasti se sali vain näyttää aivan erilaiselta tyhjillään, nätisti katettuna, ja täynnä ihmisiä. Muistetaan tämä sitten seuraavia juhlia järkkäillessä! Illallispöytien ja buffetin lisäksi meillä oli varattu erikseen pöytätilaa baarille ja dj :lle. Ennen myöhäisillan bileosuuden alkamista raivasimme kuitenkin yhden pitkän pöydän pois tieltä, jolloin saimme lisää tilaa tanssilattialle, ja samalla taktisesti pakotimme nuoremman väen ylös tuoleistaan.

    Tanssilattia pysyikin täpötäynnä aina ensimmäisistä valsseista aivan viimeiseen hitaaseen saakka. Allekirjoittanut esimerkiksi ei malttanut poistua tanssilattialta kuin yhden vessareissun tehdäkseen! Vessat Merimelojien majalla ovat toisessa rakennuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että vessareissut takasivat pieniä happihyppelyitä yhdelle jos toisellekin. Meidän häissämme kauniina kesäyöna tämä oli ehdottomasti mahdollisuus ennemmin kuin uhka! Harmaan ja hieman sateisen päivän kääntyessä illaksi myös sääolosuhteet paranivat niin, etta juhlapaikan terassin käyttöaste nousi huomattavasti. Vinkiksi häitään vielä järjestäville: varatkaa illaksi viltteja jos teillä on ulkotiloja käytössänne! Meillä oli korillinen Ikean vilttejä, jotka vaihtoivat omistajaa ahkerasti pitkin iltaa ihmisten haukatessa raitista ilmaa.Yksi huomioitava seikka Merimelojien majan varustelussa on pienenpieni keittiö. Meidän pitopalvelullamme, Keikaus Cateringilla, oli onneksi aiempaa kokemusta samasta juhlapaikasta, joten he tiesivät mitä odottaa ja miten homma sujuu parhaiten näissä tiloissa. Kylmätiloja onneksi löytyi niin että saatiin samppanjat sekä reilusti muita juomia kylmään jo ennen juhlia, ja muuten homma hoitui kylmälaatikoiden ja jäiden avulla. Pakko sanoa etten tiedä mitä oltaisiin tehty ilman meidän upeaa, ammattitaitoista ja positiivista pitopalvelua ja baarimestari!

    Elämämme parhaiden juhlien jälkeen aamuyömme jatkui hääseurueen, läheisten ja loppuun saakka juhlineiden vieraidemme kanssa raivaamalla pahin kaaos juhlapaikalla. Poydat ja tuolit kasaan ja omat tavarat pinoihin. Lyötiin juhlapaikan ovet lukkoon hieman myöhemmin kuin oli alunperin tarkoitus, ja vanhempani palasivat vielä seuraavana aamuna kantamaan omat tavaramme autoon ja siirtämään loputkin tavarat paikoilleen.

    Yhteenvetona siis sanottakoon, etta Merimelojien maja on oiva juhlapaikka häille ja muille tärkeille tilaisuuksille. Ulkoseinät ehkä kaipaavat uutta maalikerrosta, ja niin tuolit kuin pöydäkin ovat muutamaa eri paria, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan, ja maja tarjoaa upeat puitteet rennoille juhlille keskellä kaupunkia. Niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin vieraamme ihastuivat majan puupintoihin, seinää koristavaan kanoottiin ja terassilta aukeaviin maisemiin. Emme olisi voineet kuvitellakaan parempaa paikaa häillemme!

    Lämmin kiitos Merimelojille ja erityisesti vahtimestari Mariannelle!

    Kuvat Ida Lohela

  • Esteiden tutkinta ja ulkomaalainen puoliso

    Tässä häitä järjestellessä on tullut huomattua, että häihin liittyy yllättävän paljon paperitöitä. Erityisesti kun kyseessä on kahden kulttuurin välinen avioliitto. Ja etteivät paperityöt sujuisi liian helposti, löytyy koko prosessista valitettavan vähän tietoa, ohjeistusta ja kokemuksia. Muita samassa tilanteessa olevia morsiamia auttaakseni haluankin nyt avata prosessia nimeltä esteidentutkinta, ja nimenomaan sitä, miten homma hoituu kun tuleva aviopuoliso on ulkomaalainen.

    Esteiden tutkinta on voimassa 4kk, ja sen tekemiseen täytyy varata vähintään viikko – ulkomaalaisen kanssa avioituville kuitenkin suositellaan useampaa viikkoa, joskaan mitään tarkkaa määrettä ei kukaan osaa antaa. Ilmeisesti eri maista tietoa saadaan eri tavoin ja eri tahtiin. Meidän kohdallamme tutkinta suoritettiin kotiseurakuntani kautta, ja se oli valmis viikko papereiden saapumisesta. Esteiden tutkinta pyynnön voi tehdä paikan päällä maistraatissa, verkossa pankkitunnusten avulla tai postitse. Meidän kohdallamme jälkimmäinen oli ainoa realistinen vaihtoehto, sillä emme asu emmekä ole missään vaiheessa asuneet Suomessa. Niinpä nämä ohjeet perustuvat nimenomaan postitse kirjallisesti tehtävään pyyntöön.

    Mitä postitse pyydettävää esteiden tutkintaa varten tarvitaan?

    • Kahden todistajan allekirjoittama ja oikeaksi todistama esteiden tutkinta pyyntö -lomake
    • Kahden todistajan allekirjoittamat ja oikeaksi todistamat passikopiot (+ passi sitten mukaan vihkimiseen)
    • Suurlähetystössä laillistettu siviilisäätytodistus ulkomaalaisen puolison kotimaan Suomen suurlähetystöstä
    • Kahden todistajan allekirjoittama ja kirkon leimaama kastetodistus sekä todistus kirkkoon kuulumisesta ulkomaalaisen kumppanin kotikirkosta, mikäli kirkkohäät on toiveissa.

    Teoriassa tämä ei kuulosta kovin vaikealta, mutta käytännössä papereiden kasaan haaliminen oli kuukausia kestänyt projekti. Tämän lisäksi on myös mainittava, että vaadittavien leimojen ja laillistusten hankkiminen oli melko hintavaa, noin 45 euroa per leima, ja postitukset vielä päälle. En tiedä onnistuuko tutkinta Haagin sopimuksen piiriin kuuluvien Apostille-maiden kohdalla helpommin tai edullisemmin, mutta ainakaan kanadalaisen puolison kanssa paperityöt eivät ole edullisimmasta päästä. Puhumattakaan siitä, että nimenvaihtorumban myötä näitä paperitöihin uppoavia kuluja tulee vielä lisää. Muistakaa siis jättää hääbudjettiin hieman ilmaa mikäli toinen puolisoista on Suomessa asumaton ulkomaalainen. Tai rehellisesti, jättäkää ilmaa joka tapauksessa, sillä niitä yllättäviä kuluja kyllä tulee.

    Suosittelen lämpimästi aloittamaan prosessin hyvissä ajoin ettei tarvitse stressata enää viimemetreillä, ja varautumaan siihen että yllätyksiä tulee vaikka olisi kuinka huolellinen. Homma ei suinkaan ole mahdoton, mutta vaatii hieman aikaa ja paneutumista.

  • Huulipunavinkki

    Kaunista, klassisen punaista huulipunaa etsivät nyt korvat hörölle! Haluaisin nimittäin vinkata omasta suosikkipunastani, jonka moni spottasi jo meidän Amsterdam -kuvista ja ehti jo kysellä peräänkin.

    Kyseessä on Chanel Rouge Allure Ink, joka on heittämällä paras koskaan käyttämäni huulipuna. Upea väri, levittyy hyvin ja kestää koko päivän syömisineen, juomisineen ja pussailuineen. Vaatii hetken että väri kuivuu kunnolla, mutta sen jälkeen pysyy tiukasti paikoillaan. Plussaa myös siitä, että huulet eivät kuivu kivuliaasti meikin alla, kuten minulle monen muun huulimaalin kanssa käy. Kyseinen puna on ollut ahkerassa käytössä koko kevään ja alkukesän, joten uskallan suositella kaikille kaunista ja kestävää huulipunaa etsiville!

    kuva Susanna Nordvall