• Kahden kulttuurin juhlapyhät

    Monikulttuurisessa parisuhteessa ja perheessä joutuu aina silloin tällöin neuvottelemaan ja keskustelemaan omista tottumuksista, toiveista, tärkeistä asioista ja kulttuurieroista. Juhlapyhät ovat luonnollisesti yksi esille nousevista aiheista. Meistä molemmista on aivan mahtavaa, että saamme juhlistaa kahden (plus asuinmaan) kulttuurin juhlapäiviä, mutta välillä homma vaatii hieman joustoa sekä luovuutta.

    Aihe on juuri nyt kovin ajankohtainen, kun joulu on takana ja tulevan vuoden juhlat merkattu seinäkalenteriimme. Käydääs nämä isoimmat läpi vielä täälläkin.

    KEVÄT

    Spesiaalipäivät alkavat niin suomalaisille kuin kanadalaisillekin ystävänpäivästä (Valentine’s day), jota Kanadassa juhlitaan hieman romanttisemmissa tunnelmissa kuin Suomessa. Meidän kompromissiratkaisumme on ostaa yhdessä kukkia ja tehdä kotona hyvää ruokaa.

    Tätä seuraa pääsiäinen. Pääsiäisenä kanadalaiset usein järjestävät jonkinsortin munanmetsästyssession pääsiäispupuineen, kun taas Suomessa pääsiäisnoidat ja virpominen ovat tutumpia perinteitä. Koska perheeseemme kuuluu toistaiseksi vain kaksi aikuista eikä uskontokaan näyttele suurta roolia, juhlistetaan meillä pääsiäistä ihan vain nauttimalla illalliseksi lammasta, punaviiniä ja suklaata, unohtamatta tietenkään pääsiäiskukkia ja keltaisia lautasliinoja.

    Huhtikuun lopulle osuu kevään tiukin juhlapäivien putki. Koko homma alkaa 27. huhtikuuta, jolloin Hollanti pukeutuu oranssin King’s day:n (kuninkaan ”syntymäpäivä”) johdosta. Amsterdamissa juhlat aloitetaan jo edeltävänä iltana (King’s night) ja kaksipäiväisten villien katujuhlien jälkeen on jo melko suoritus jos kykenee vielä valmistautumaan Vappuun. Juhlaan, josta kanadalaiset eivät ole kuulleetkaan, mutta jota suomalaiset rakastavat. Tähän samaan sumaan osuu myös minun syntymäpäiväni, eli vappukekkereille löytyy hyvä tekosyy vaikka porukka olisi kuinka kansainvälinen. Sään salliessa suunnataan vappuna piknikille ja grillailemaan, vaikka lakki ja serpentiinit ovatkin jääneet unholaan.

    KESÄ

    Kanadassa kesäkausi korkataan (epä)virallisesti Victoria day:nä toukokuussa, kuningatar Victorian syntymäpäivänä, joka on kansallinen vapaapäivä suurimmassa osassa maata.

    Kesäkuussa Suomi hiljenee juhannukseksi ja suomalaiset katoavat mökeilleen. Tämä keskikesän juhla on ikävä kyllä Kanadassa täysin tuntematon, joskin juhannusperinteet on tosin otettu erittäin lämpimästi vastaan rapakon takana. Ehdottomasti vientipotentiaalia tässä pyhässä!

    Juhannuksen jälkeen kesäjuhlat jatkuvat 1. heinäkuuta Canada day:n merkeissä, kun juhlistetaan Kanadan kansallispäivää. Koko maa peittyy punavalkoiseen, kaupungeissa järjestetään paraateja ja festivaaleja, ja iso joukko kanadalaisia katoaa mökeilleen.

    SYKSY

    Syyskaudella Suomen juhlakalenteri näyttää melko hiljaiselta.

    Kanadassa puolestaan vietetään kiitospäivää (Thanksgiving) kurpitsoineen ja ylitsevuotavine kalkkuna-aterioineen, sekä siihen päälle vielä Halloweenia. Halloweenin kauhujuttuja enemmän tässä huushollissa arvostetaan Pyhäinmiestenpäivää, vaikka Torontossa asuessamme olikin aivan ihana käydä Halloween kävelyllä kauhistelemassa naapurustomme karmivia koristeluja. Kiitospäivä sen sijaan on aivan ihana pyhä, joka on pyhitetty yhdessäololle, kurpitsojen kaiverrukselle, kynttilöille ja vilteille. Tämä olisi kiva juhla viedä Suomeenkin.

    TALVI

    Talvi aloitellaan Kanadassa Remembrance day:llä, ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivällä. Suomalaisena juhla oli minulle aiemmin tuntematon, mutta sittemmin punaisen unikon symbolismi on tullut tutuksi.

    Siinä missä isäinpäivää juhlitaan Kanadassa jo kesäkuussa, on sama päivä suomalaisille edessä vasta marraskuussa. Äitienpäivää sen sijaan vietetämme yhtä aikaa toukokuussa.

    Joulukuussa kilistellään vielä Suomen itsenäisyyspäivälle ennen jouluhulinoihin siirtymistä. Suomalaiset itsenäisyyspäiväperinteet jaksavat naurattaa muunmaalaisia, ja useimmiten olenkin saanut katsella kättelyä ja juoda skumppaa samalla chattaillen perheelleni kun mies ei voi ymmärtää mitä mielenkiintoista linnanjuhlissa muka on.

    Hollantilaisen Sinterklaasin olemme vielä lapsettomina päättäneet skipata. Sinterklaasjuhlien aikuisversiot tosin ovat sopivan pikkujoulumaiset, eli ehkä tulevina vuosina adoptoimme oman versiomme tästä juhlapyhästä.

    Vuosi huipentuu jouluun ja uuteen vuoteen. Joulupyhissä kotimaidemme välillä on ero jos toinenkin, ja vielä ennen omien perinteidemme luomista olemme vierailleet vuorovuosin molempien perheiden luona, ja sitä myöten kokeneet sekä kanadalaisen että suomalaisen joulun useampaan otteeseen. Tärkeintä joulukuun pyhissä on kuitenkin yhdessä vietetty laatuaika ja herkullinen ruoka – oli se sitten kinkkua tai kalkkunaa.

     

    Useimmiten näiden erityisten päivien suhteen päästään helposti kaikkia miellyttävään ratkaisuun, mutta aina silloin tällöin vaaditaan kompromisseja puolin jos toisinkin. Saa nähdä miten meidän juhlapäivämme muuttuvat tulevaisuudessa.