• Keinu olohuoneessa

    Kotonamme on yksi elementti ylitse muiden: keinu olohuoneessa.

    Ihastuin jo asuntonäyttöön tullessani olohuoneeseen ripustettuun keinuun. En olisi ikinä keksinyt itse asentaa keinua kotiimme, mutta pakko myöntää että tätä nykyä olen aivan myyty. Kyseinen keinu on saanut aivan valtavan innostuneen vastaanoton kaikkien vieraidemme kesken, joten pakkohan se on esitellä bloginkin puolella.

    Keinu sisätiloissa saattaa kuulostaa lapselliselta ja ehkä vähän riskialttiilta, mutta todellisuudessa se on kaikkea muuta. Kyllähän siinä ihan mukavat vauhdit saisi otettua, mutta harvemmin kukaan sisätiloissa on alkanut hurjastella. Ennemminkin se tarjoaa mahdollisuuden rentouttavaan kiikkumiseen seurustellessa. Erinomainen istumapaikkavalinta erityiselle ihmisille joilla täytyy olla koko ajan jotain pientä räpellettävää – kuten servetin hajamielistä repimistä tai mustekynän naksuttelua – mikä ajaa muut hulluuteen ennemmin tai myöhemmin. Allekirjoittanut on nimittäin juuri tätä tyyppiä, ja aviomies on tyytyväinen kun pysyn keinuessa kiireisenä aiheuttamatta ärsyttävää metelia tai tuhoamatta jotain haha.

    Meidän keinumme on kiinnitetty katossa kulkeviin palkkeihin, ja se kestää hyvin isokokoisenkin miehen painon. Keinu tuo lisää istumatilaa ja veikeän lisän huoneen ilmeeseen. Moderni vaihtoehto perinteiselle kiikkutuolille!

    Kuvista kiitos Susanna Nordvallille.

  • Olisiko jo aika asettua aloilleen?

    Viimeiset kuusi vuotta asuinmaa ja sitämyötä kotiosoite on vaihtunut tiuhaa tahtia. Tie on vienyt mielenkiintoisten mahdollisuuksien perässä pitkin maailmaa, ja onhan tämä ollut upea kokemus. Tässä kuluneen vuoden aikana on kuitenkin alkanut iskeä pakottava halu asettua aloilleen vähän pysyvämmin.

    Tällä hetkellä odotan niin sitä päivää, kun saamme käteen oman, tyhjän kodin avaimet, ja pääsemme rakentamaan siitä meille kodin. Sitä tunnetta, kun tietää varmaksi, että täällä ollaan ja pysytään pidempään kuin sen puoli vuotta. Moni expat-elämää kokeillut tai muuten vain wonderlust, gypsy at heart henkinen kanssaeläjä varmasti tietää tunteen.

    Jo monta vuotta ollaan menty eteenpäin niin, ettemme tiedä missä olemme tai mika tilanne on vuoden päästä. Ollaanko samassa kaupungissa tai maassa? Jos ei, niin missä ollaan? Onko meillä yksi vai kaksi kotia? Mikä työtilanne on? Miten pitkään viisumi on voimassa? Mita papereita täytyy muistaa täyttää seuraavaksi?

    Kuvat meidän kotoa otti Susanna Nordvall

    Vuosien ajan on innostuttu lähtemään milloin minnekin, milloin minkäkin mahdollisuuden perässä. Jossain jatkuvan matkalaukkuelämän aikana on kuitenkin taustalla on alkanut kytää ajatus yhteen paikkaan asettumisesta. Toki edelleen matkustaisimme paljon, mutta että meidän pienellä perheellä olisi pysyvä koti jossain. Että osaisi vastata mistä on kotoisin tai missä maassa ollaan että mummot saa laitettua synttärikortin.

    Missä sitten näemme itsemme tulevaisuudessa? Näiden kuuden ulkomailla asutun vuoden aikana koti on ollut Luxemburgissa, Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa, Etelä-Koreassa, Kanadassa, ja Hollannissa. On kaupunkeja joissa on viihdytty, ja niitä, joille ei syystä tai toisesta lämmetty. On myos paikkoja, joissa emme ole asuneet tai edes käyneet. Tällä hetkellä harkitsemme vain paikkoja, joissa tiedämme jo viihtyvamme.

    Vakituisempaa asuinpaikkaa ja omaa kotia on pyöritelty puheissa jo pitkään, joten toivotaan, että tulevien kuukausien aikana isot pyörät alkavat pyöriä ja saadaan asioita eteenpäin.

    Me olemme valmiita asettumaan aloillemme.