• Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Foodie häät

    Menujen miettiminen ja toteuttaminen kaikkine välivaiheineen haukkaa ison osan arjestamme, ja kutsumme mielellämme ystäviä ja sukulaisia meille syömään. Niinpä ketään tuskin yllätti, että ruoka ja juoma olivat prioriteettilistan kärjessä myös häitä järjestäessä.

    Valitsimme pitopalvelun puhtaasti posiitivisen palautteen ja erinomaisen asiakaspalveluasenteen perusteella. Ja toki myös siksi, että saimme Keikaus Cateringiltä toiveitamme vastaavan tarjouksen asialliseen hintaan.

    Ottaessani yhteyttä pitopalveluun kerroin päivämäärän lisäksi arvioidun vierasmäärämme, sekä suuntaa antavan idean ruokatoiveistamme. Emme toivoneet mitään erikoista tai eksoottista, vaan päinvastoin halusimme tarjota vieraillemme aitoja suomalaisia makuja. Pitopalvelun väki luonnosteli meille muutaman menuehdotuksen, joiden pohjalta lopullista ruokalistaa lähdettiin tuunaamaan.

    Suurehkoissa, monikulttuurisissa häissämme buffet-ruokailu tuntui kaikista helpoimmalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta. Siinä missä Suomessa buffet taitaa olla suosituin vaihtoehto, on Pohjois-Amerikkalaisissa häissä pöytiin tarjoilu ennemmin sääntö kuin poikkeus. Pohdinkin etukäteen mitenhän rapakon takaa saapuvat vieraat kokevat suomalaisen buffetin. Ei kuitenkaan olla kuultu muuta kuin positiivista palautetta, joten hyvin tuo kai otettiin vastaan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pöytiin tarjoilusta, mutta buffetin isoja plussia ovat ehdottomasti ruokailun sujuva eteneminen, sekä se, että jokainen saa valita tarjoilupöydästä ruokaa oman makunsa mukaan, kukin itselleen sopivimman määrän.

    Mita häämenustamme löytyi?

    Cocktail hourin aikana tarjoiltiin alkupaloina savuporomoussea kotitekoisella näkkileivällä ja graavilohta mallasleivän ja tilliaiolin kera. Molemmat maistuivat vieraille erinomaisesti.

    Buffetista löytyi salaattiosastolta viherversosalaatti, jossa Kolatun cheddarlastuja ja puolukkavinegretteä, kirkasta puikulaperunasalaattia, mansikka-juustoleipäsalaattia, sekä savupossu-melonisalaatti mustaherukkabalsamicon kera. Kalana meillä oli leppäsavustettua lohta, jonka kaverina tarjottiin pikkelöityjä vihanneksia ja hunaja-sinappidressing. Pääruokana tarjottiin säräjuureksia ja yön yli haudutettua karitsan niskaa tumman sienikastikkeen kanssa. Lisäksi täydentämään valittiin juureen leivottua ruisleipää ja kirnuvoita. Kasvissyöjät oli huomiotu erikseen tarjoamalla heille pääruoaksi punajuuri-kikherne pihvit kera sienimuhennoksen.

     

    Viinit valitsimme menun perusteella, sen mukaan mita superalkossa oli tarjolla. Puna- ja valkoviinin lisäksi meillä oli varattuna lemppari roseetamme, mutta se unohtui juhlapaikan jääkaappiin kaiken hässäkän keskellä, emmekä edes huomanneet asiaa ennen seuraavaa aamua!

    Jälkiruokana oli perinteistesti hääkakku. Hääkakussa maistuivat lakka, vanilja ja suolakaramelli, ja se oli suussasulava pari kahville ja aveceille.

    Olimme äärimmäisen innoissamme menusta jo ennen juhlia, ja uskokaa pois, jälkeenpäin on monesti harmiteltu ettei hääpäivänä syöty enempää! Olimme toki kuulleet ystäviltämme jo ennakkoon ettei hääpäivänä ehdi eikä malta syömään, ja jouduimme toteamaan, että tämä on valitettavasti aivan totta! Molemmat saimme syötyä yhdet lautaset tyhjiksi ja sitä kautta pääsimme maistelemaan lähes kaikkea, mutta emme yksinkertaisesti saaneet yhtään enempää alas vaikka ruoka oli herkullista!

    Vierailtamme satelee edelleen kiitosta ruoista, ja hääpäivän herkkuja muistellaan vesi kielellä yhden jos toisenkin toimesta. Suomalainen menumme upposi erinomaisesti niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin vieraille.

    Maukkaiden ruokien lisäksi on vielä erikseen kehuttava miten hyvää palvelua saatiin Keikaus Cateringilta – sekä suunnitteluvaiheessa että juhlien aikana! Heidän henkilökuntansa oli superystävällistä ja skarppia, ja kaikessa oltiin valmiita joustamaan ja neuvottelemaan. Bonuspisteet vielä kauniista kattauksesta ja astioista!

    Tarvitseeko enää edes erikseen sanoa, että nämä foodiet olivat enemmän kuin tyytyväisiä!

    Kuvat Ida Lohela