• Tavoitteeni vuodelle 2018

    Kuten vuosikatsauksessa kerroinkin, 2017 oli työntäyteinen ja stressaava, mikä on valitettavasti vaikuttanut niin mieleen kuin kroppaankin negatiivisella tavalla. Loppuvuodesta fiilikset eivät todellakaan olleet katossa, ja odotin vain sopivaa hetkeä hypätä pois siitä ikävästä oravanpyörästä. Ja mikäs sen parempi aika muutoksille kuin uusi vuosi.

    Ehdin loppuvuodesta kaikessa rauhassa miettiä mitä haluan muuttaa, miten ja miksi. Samalla kirjasin ylös näitä tavoitteita ja suunnitelmia, tällä kertaa positiivisen kautta, kuten hyvinvointivalmentajat neuvovat.

    Uskon, että 2018 tuo mukanaan roppakaupalla uusia mahdollisuuksia. Toivon myös, että tänä vuonna pystyisin panostamaan enemmän itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Lupauksia en tänä(kään) vuonna tee, mutta muutaman tavoitteen haluan alkavalle vuodelle asettaa.

    1. Omaan hyvinvointiin panostaminen

    Edellinen vuosi oli aivan kammottava mitä tuli omaan hyvinvointiini. Söin kyllä kohtuullisen terveellisesti, mutta ihan liian suuria määriä. Kävin säännöllisesti salilla, mutta vain siksi että oli pakko (ja siellä on sauna). Vyötärölle kertyi niin kiloja kuin senttejäkin samalla kuin ennen niin hyvä ryhti romahti. Oma kroppa ei ole tuntunut omalta enää moneen kuukauteen, ja loppuvuosi meni masistellessa sitä, ettei mitään muutosta tuntunut tapahtuvan vaikka yritin mitä. Ja tämähän vain lisäsi stressiä ja huonoa oloa.

    Ensimmäisinä askelina parempaan oloon omalla kohdallani on pienentää annoskokoja, vähentää karkin syömistä ja viinin litkimistä, sekä löytää parempi tapa liikkua. Hollannissa viinilasilliset, oluet ja napostelu ovat iso osa sosiaalista elämää, minkä uskon olevan yksi haastavimmista muutoksista hyvinvoinnin saralla. En halua torpata illanviettoja suoralta kädeltä, mutta jokin ratkaisu tähän pitäisi keksiä! Annoskokojen pienentäminen ja tylsän salitreenin vaihtaminen minulle paremmin sopivaan lenkkeilyn ja joogan, pilateksen ja barren yhdistelmään taas ovat niitä helpompia muutoksia.

    Pieniä tekoja, joilla on kaikilla suuria vaikutuksia.

    2. Työura hyvään alkuun

    Muutaman viikon kuluttua allekirjoittaneen akateeminen ura on viimein pulkassa, ja valmistun virallisesti maisteriksi Amsterdamin yliopistosta. Opintojeni aikana olen ehtinyt tehdä harjoittelun jos toisenkin, mutta kevään haasteena on ensimmäisen oikean työpaikan löytäminen.

    Kieltämättä hieman jännittää, sillä vaikka uskonkin olevan erinomainen hakija, en todellakaan ole ainoa. Alani on hurjan suosittu, ja olen tavannut monta lahjakasta, fiksua ja ahkeraa ihmistä joiden kanssa joudun nyt kilpailemaan töistä. Yliopistossa kirjoilla ollessani oli helppo aina sanoa olevani opiskelija, mutta apua jos pian ainoa tittelini onkin työtön työnhakija!

    Alkaneen vuoden ensimmäisiä projekteja onkin löytää mieleinen työpaikka, ja kehittää itseäni (viestinnän) ammattilaisena.

    3. Onnellinen avioliitto

    Älkää käsittäkö väärin. Meidän avioliittomme on jo nyt todella onnellinen. En kuitenkaan halua ottaa miestäni tai suhdettamme itsestäänselvyytenä tai keskittyä vain itseeni. Haluamme molemmat panostaa aktiivisesti parisuhteeseemme ja avioliittoomme, ja olla onnellisia yhdessä. Elämän mittainen projekti.

    4. Hollannin kielen oppiminen

    Hollannin alkeiskurssin loppumisen jälkeen ehdin jo ilmoittautua alkukeväästä alkavalle jatkokurssille. Toivon, että seuraavan kurssin myötä saisin lisää rohkeutta alkaa puhua ja tuottaa kieltä vielä enemmän. Ajatuksena olisi tällä kertaa panostaa itseopiskeluun hieman enemmän.

    Kieltä oppimalla pääsee huomattavasti paremmin sisään ympäröivään kulttuuriin ja piireihin, minkä lisäksi se helpottaa asioiden hoitamista. Toki Amsterdamissa puhutaan aivan mielettömän hyvää englantia, mutta ihmisten kanssa kommunikointi heidän äidinkielellään avaa lukuisia ovia joiden olemassaolosta ei edes tiedä kielitaidottomana expattina. Motivaatiota opiskeluun siis on!

    5. Matkailua, tekemistä, kokemista, näkemistä

    Tänäkin vuonna haluan jatkaa reissaamista, kokeilla, nähdä ja tehdä uusia asioita. Muutama Suomireissu kalenteriin on jo merkattuna, mutta muuten matkakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttään.

    Tällä hetkellä elämäämme mahtuu niin isoja muuttuvia tekijöitä, että tässä vaiheessa vuotta ei uskalleta vielä tehdä tarkkoja suunnitelmia kovin pitkälle. Mutta sehän tarkoittaa vain enemmän kaikkea spontaania kivaa ja aikaa haaveilla!

    + Blogi

    Toivon, että tulevana vuonna onnistuisin panostamaan enemmän myös bloggailun haastavimmaksi kokemaan osuuteen: valokuvaukseen. Kirjoitan mielelläni ja juttua riittää, mutta kuvituspuolen olen aina kokenut vaikeaksi. En ole luonnostaan linssilude enkä kuljeskele ympäriinsä kamera kädessäni. Iso osa blogin kuvista onkin nopeita kännykkäräpsyjä. Mutta rehellisesti, kukapa meistä ei mielummin lukisi myös visuaalisesti kaunista juttua?

    Näin luettuina omat tavoitteeni kuulostavat ihan realistisilta. Katsotaan kuinka kehnon käy!

  • Aika sanoa kiitos

    On tullut aika sanoa kiitos.

    Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette kanssaeläneet häähaaveilujen täyttämää vuotta. Kommenttiboksissa, sähköposteissa sekä sosiaalisen median kanavissa on vuoden aikana käyty lukuisia keskusteluja, tsempattu, intoiltu ja toisinaan selvitelty erimielisyyksiä. Keskustelujen sävy on pysynyt positiivisena, mikä on valanut uskoa blogiskenen parempaan tulevaisuuteen.

    Kiitos kanssabloggareille, jotka ovat inspiroineet niin minua kuin monia muitakin omilla häillään, sekä olleet aktiivisesti mukana keskusteluissa ja tapahtumissa. Hääbloggareiden keskuudessa nainen ei todellakaan ole naiselle susi! Tämän vuoden aikana oli ihana huomata miten mielettömän hyvässä hengessä hääblogeja kirjoitetaan ja kommentoidaan, ja millaisen yhteisön toisilleen tuntemattomat, samassa veneessä kelluvat morsiamet ovatkaan onnistuneet luomaan.

    Kiitos kaikille niille, jotka auttoivat tekemään meidän häistä aivan mahtavat! Ennenkaikkea kiitos perheillemme ja ystävillemme kaikesta siitä, mitä he ovat eteemme tehneet. Niin häiden alla kuin vuosien saatossakin. On onni tietää, että rinnalla seisoo tälläisiä ihmisiä. He eivät aina ole fyysisesti läsnä, mutta he ovat aina lähellä.

    Kiitos rakkaalle aviomiehelleni.

    Tämän tekstin myötä jälleen yksi hääblogi tulee tiensä päähän.

    It ain’t over till the fat lady sings..

    Nordic Wife ei kuitenkaan katoa vielä minnekään.

    Hääaiheiset tekstit siirtyvät jossain vaiheessa oman kategoriansa alle, ja blogi jatkaa elämäänsä rouvablogina. Painopiste pyörinee ulkosuomalaisuuden, matkailun ja lifestylen ympärillä. Välillä mennee sujuvasti aiheen vierestä. Usein pää pilvissä, mutta aina jalat tukevasti maassa. Eriasia sitten missä maassa.

    Bloggaaminen on osoittautunut aivan uskomattoman palkitsevaksi harrastukseksi ja vastapainoksi arkiselle ahertamiselle. Olen aina rakastanut niin lukemista kuin kirjoittamistakin, ja on ollut rohkaisevaa nähdä tilastoja ja kuulla lukijoilta miten jutut ovat uponneet! Jatkan tulevaisuudessakin bloggailua ihan vain omaksi ilokseni, toki teitä kuunnellen. En kuitenkaan halua ottaa paineita tai vaikeuttaa perheeni elämää kuvaamalla aivan kaikkea ja roikkumalla WordPressissä yöt läpeensä, vaan blogi kulkekoon ja kehittyköön omalla painollaan.

    Toivottavasti mahdollisimman moni teistä jää seuraamaan blogia siitäkin huolimatta, että aihepiirit elävät elämäntilanteen muuttumisen myötä. Ja toivottavasti mahdollisimman moni uusi lukija löytää tänne blogin asettuessa uusiin uomiinsa!

    Mikäli kuitenkin etsitte nimenomaan hääaiheista luettavaa, suosittelen Makean säännöllisesti päivittyvää hääblogilistausta sekä Häät – Ideoita ja inspiraatiota hääsuunnitteluun FB ryhmää. Yksittäisistä blogeista haluan nostaa esille omat henkilökohtaiset suosikkini, eli pikkusiskoni ja heidän suomalais-saksalaiset häänsä, sekä Kristan ja Jarkon upeat Kristallihäät. Näitä kahta ja muutamaa muuta hääaiheista blogia jään vielä seurailemaan, vaikka omalta osaltani hääjutut alkavat olla tässä. Kukapa sitä tosin tietää jos kaasoilu tai ystäväpiirin häät vielä nousevat esille bloginkin puolella, sillä rakkaudentäyteisiä ilmoituksia ja kutsuja tuntuu nyt satelevan joka tuutista!

    Sitä ennen, vielä kerran: KIITOS <3

  • Morsiamesta vaimoksi

    Blogin kulissesissa on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista, vaikka teille se on ehkä näyttäytynyt vain tavallista hitaampana postaustahtina. Häämatkalta palattuamme arki kieltämättä iski vastaan kuin Karibialla riehuneet trooppiset myrksyt ja imaisi mukanaan. Arjen pikkuhiljaa tyyntyessä täältä on kuitenkin alettu tehdä paluuta blogimaailmaan. Entistä ehompana.

    Pitkän vehtaamisen jälkeen päätin vihdoin siirtyä Bloggerista WordPressiin. Blogimuutto teetti jonkinverran ylimääräistä työtä ja kesti odotettua kauemmin, mutta nyt kaikki alkaa olla siinä mallissa että päästään taas asiaan. Muuttoprosessin aikana muutama kommentti pääsi katoamaan jonnekin bittiavaruuden syövereihin, mutta toivottavasti tekniset ongelmat jäävät siihen! Ilmoittakaa pliis jos jokin näyttää oudolta teidän ruuduillanne tai ei muuten vain toimi, niin yritän parhaani mukaan korjata asian mahdollisimman pian!

    Tässä välissä on myös mainittava, että kaikessa hiljaisuudessa blogi on ehtinyt yhden vuoden ikään! Hääbloggailu on ollut äärimmäisen antoisaa, ja olen nauttinut koko projektista aivan valtavasti. Reilu vuosi sitten aloitellessani en yhtään tiennyt mitä tulevan pitää tai uskaltaisinko edes linkata blogiani minnekään, mutta täälla sitä vain porskutetaan menemään. Nyt lukijoita on useampi sata päivittäin, innostus on huipussaan ja uskallan jopa sanoa ääneen että kirjoitan blogia.

    Blogin kohtalo tosin on mietityttänyt paljon tässä viime aikoina. Mitä nyt, kun häät ovat takanapäin? Onko aika kuopata koko blogi? Jos jatkan kirjoittamista, mistä kirjoitan? Kiinnostaako ketään?

    Kaikkiin näihin kysymyksiin en osaa vastata, mutta olen päättänyt kokeilla ja katsoa mita tapahtuu. Hää-aiheiset postaukset eivät tietenkaan lopu ihan heti, sillä monta aihetta on vielä käymättä läpi. Pikkuhiljaa Nordic Wife kuitenkin siirtyy nimensä mukaisesti rouvablogiksi. Blogiksi vaimoilusta, elamästä Amsterdamissa, matkailusta, liikunnasta ja ruoanlaitosta. Skaala on laaja ja blogi varmasti hakee paikkaansa vielä hyvän aikaa. Lähitulevaisuus olisikin erinomaista aikaa teille tuoda esille palautetta, toiveita, risuja ja ruusuja.

    Mitä haluatte lukea, millä kielella? Mitä kautta seuraatte blogeja? Ja ennen kaikkea, kiinnostaako rouvablogi?

  • Ilmeen päivitystä

    Tarkkasilmäisimmät lukijat ehtivätkin ehkä jo huomaamaan, että blogin ilmeessä on tapahtunut pieniä muutoksia. Viisaampi olisi varmasti hoitanut kaikki blogin päivittämiseen liittyvät asiat yhdellä kertaa kuntoon, mutta ehei, ei tämä morsian. Täällä askarrellaan parempaa blogia pikkuhiljaa, pala kerrallaan.

    Nyt on siis kyseessä tietenkin blogin ihastuttava uusi logo, josta kiitokset menevät taitavalle nuorelle valokuvaajalle ja graafikolle, Viola Minerva Virtamolle. Päätettiin jo alkuvuodesta tehdä hieman yhteistyötä ja suunnitella blogilleni uutta raikkaampaa ilmettä, ja sitä kautta parempaa lukukokemusta. Molempien työkiireiden johdosta projekti on hieman venynyt, mutta hiljaa hyvä tulee!

    Blogin varsinainen ulkoasu tulee vielä kokemaan muutoksia tässä lähitulevaisuudessa, mutta hieman kärsimättömänä luonteena oli minun ihan pakko päästä jo päivittämään uusi kaunis logo eetteriin. Logo syntyi ammattilaisen käsissä muutaman epämääräisen selityksen, moodboardin ja sähköpostipohdinnan perusteella, enkä voisi olla tyytyväisempi! Logosta ja blogin yleisilmeestä päätettiin heti jättää pois kaikki hääkliseet, ja sen sijaan keskityttiin tekemään jotain yksinkertaista ja pohjoismaista pienellä hääripauksella. Uusi ilme näyttää ja tuntuu omalta, mikä tietenkin on kaikista tärkeintä.

    Tässä teille vielä pieni esittely Violasta, taikurista blogilogon takana:

    ”Olen itseoppinut graafikko ja valokuvaaja. Olen hankkinut molemmille aloille koulutusta vasta, kun olin jo työskennellyt molempien parissa. Oma intohimoni valokuvaukseen ja graafiseen suunnitteluun lähtee nimenomaan visuaalisuudesta. Kamera teknisenä laitteena ei siis ole intohimoni, vaan haluan tuottaa ja luoda jotakin upeaa, erilaista ja visuaalista – välineestä riippumatta. Rakastan tunnetta, kun saan luoda kauniita kuvia, taittoja ja videoita, jotka saavat ihmiset pysähtymään niiden ääreen. En ole koskaan halunnut määritellä ammattinimikettäni kovin tarkkaan tai rajoittaa tekemistäni, koska työskentelyni ei tosiaan lähde siitä että haluaisin tuottaa nimenomaan vain valokuvaformaattia tai vain sijoitella tekstejä InDesignissa. Lähtökohtanani on visuaalinen lopputulos ja siksi myös video on tullut hiljalleen mukaan valokuvauksen ja graafisen suunnittelun rinnalle, sillä se antaa taas uudenlaisia mahdollisuuksia ilmaista haluamiani asioita. Kaikista eniten tällä alalla olen saanut ja oppinut huikean inspiroivilta, avuliailta ja lahjakkailta ihmisiltä – ja toivon voivani inspiroida myös itse ympärilläni olevia ihmisiä. 
     
    Visuaalisuuden ollessa näin tärkeä, on varmaankin aika oletettavaa että 90% töistäni keskittyy lifestyle-alalle, erityisesti kirjapuolelle. Olen kuvannut 9 ruokakirjaa, mm. Tomi Björckin Björckin Australia -kirjan. Niiden lisäksi olen kuvannut yhden sisustuskirjan, sekä suunnitellut layoutin 12 kirjalle. Näiden lisäksi olen kirjoittanut, kuvannut ja taittanut oman reseptikirjan Opiskelijabudjetilla. 
     
    Tällä hetkellä kuvauksen alla on 4–5 kirjaa, esimerkiksi Vappu Pimiän uusi keittokirja, oma Vege Opiskelijabudjetilla -keittokirja ja muutama muu projekti joista en vielä uskalla mainita. Lisäksi juuri painoon ovat lähdössä Viena K:n ja Kaisu Joupin Eat Cake! -kakkukirja sekä unelmoinnin tärkeydestä kertova Suuria Unelmia -kirja, joiden molempien layoutit olen suunnitellut.”
    Violan työstämiä kirjoja löytyy lukuisista kirjakaupoista, minkä lisäksi kiinnostuneiden kannattaa ihan suoraan kysellä mikäli tarvetta löytyy vaikka logolle tai firman brändäykselle! Violan nettisivut ja lisää työnäytteitä löydät osoitteesta: www.violaminervavirtamo.com

    Meidän yhteistyömme on sujunut mainiosti koko kevään ajan, ja suosittelen Violaa täydestä sydämestäni! Me jatkamme hommia vielä täällä kulisseissa, joten pitäkäähän silmät auki tulevien päivitysten varalle.
    Miltä näyttää?
  • Häät somessa

    Meillä on ahkerasti keskusteltu viime aikoina somesta ja häistä, ja liippasinkin aihetta jo pohtiessani hääblogia ja elämämme jakamista netissä. Tämän lisäksi kirjoittelin jokin aika sitten myös ajatuksia häähashtageihin liittyen. Tällä kertaa aiheena on kuitenkin sosiaalisen median käyttö, ja se mitä ja miten häistämme jaetaan.

    Kuten sanottu, itse olen semiaktiivinen somettaja: bloggaan ja erityisesti blogini Instagramin kautta jaan paljonkin häihin liittyvää materiaalia. Tuotan sisältöä ja kirjoitan työkseni, mikä valitettavasti aina välillä verottaa henkilökohtaisten somekanavien käyttöäni niin, että lähinnä seuraan muiden tekemisiä. Tuleva aviomieheni sen sijaan hyvä jos muistaa salasanansa Facebookiin, eikä hänellä muita somekanavia taida edes olla käytössään.

    Omat vanhempani sen sijaan ovat hyvinkin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Vähän liiankin aktiviisia aina silloin tällöin.. Materiaalia jaetaan ajattelematta kahdesti, ja jaetun materiaalin näkyvyys on laaja. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun joka johti vielä toistaiseksi ratkaisemattomaan keskusteluun häidemme somepolitiikasta. Pitäisikö vieraita pyytää olematta jakamatta materiaalia häistämme (ennen meitä)? Antaa vain olla? Vai ehkä avata kännykkäparkki jo kirkon ovella, kuten siskoni ehdotti?

    Meidän puolestamme häistämme saa jakaa kuvia ja muuta materiaalia somessa, kunhan niin tekee sekä meitä että muita vieraita kunnioittaen. Emme todellakaan halua että hätäisimmät jakavat kuvia vihkimisestä jo kirkon penkiltä, emmekä halua, että kukaan tulee joutuneeksi nettiin ilman suostumusta. Olisi myös kiva että hääkuvissa näkyisi kännyköiden näyttöjen sijaan ihmisten iloiset ilmeet. Vaan miten tämän hoitaisi tyylikkäästi? Emme halua tehdä aiheesta suurta numeroa, mutta miten ihmeessä viestin saisi nätisti perille? Kirjoittaako hääohjelmaan vai välittyisiköhän viesti sanallisesti rikkinäisen puhelimen tyyliin? Kaikki ideat ovat enemmän kuin tervetulleita!

    Millainen somepolitiikka teillä on?
  • Bloggaaminen omalla naamalla

    Minä, kuten lukuisat muutkin bloggaavat kanssamorsiamet, kirjoitan nettiin häistämme ja ajatuksistani julkisesti omalla nimelläni ja naamallani. Tästä päätöksestä on keskusteltu kotona sulhasen kanssa, plussia ja miinuksia on listattu ja onpa tätä koko hommaa kyseenalaistettukin. Välillä nimittäin tuntuu hurjalta avata elämäämme, parisuhdettamme ja häitämme kenen tahansa löydettäväksi ja riepoteltavaksi. Blogi on luonnollisesti vain pintaraapaisu siihen mitä kulisseissa todella tapahtuu, mutta kaikki eivät tätä aina meinaa muistaa tai ymmärtää. Siksi kieltämättä välillä pelkäänkin kammottavia väärinymmärryksiä tai verisiä loukkaantumisia tarttuessani johonkin hieman provosoivaan tyyliin tai esittäessäni valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä tai suunnitelmia. Toistaiseksi olen onneksi välttänyt kaikista ikävimmiltä kommenteilta, ja on ollut mahtava huomata miten ihana, aktiivinen ja monimuotoinen bloggaavien suomalaismorsianten joukko on!

    Blogini ei ole salaisuus, mutta tein tietoisen päätöksen olla huutelematta tästä tutuille ja sukulaisille. Olemme avoimesti kertoneet ajatuksistamme ja ideoistamme häihin liittyen kaikille ketkä niistä ovat kyselleet, eli ei täällä mitään suuria salaisuuksia tai yllätyksiä piilotella. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi jakaa suunniteluvaihetta saati loputtomia pohdintoja ja päätöksiä (syvällisiä tai ei) koko vierasjoukon kesken. En kuitenkaan halua alkaa sensuroida blogiani sillä perusteella, että joku tuttu tänne eksyy. Siinähän eksyy, ja toivottavasti jää vakkarilukijaksi!

    Muistelen maininneeni täällä jo aiemmin, että stressasin aikoinaan aivan hirvittävän paljon sitä, että joku muu lukee tuotoksiani. Hassua sinänsä, koska olen rakastanut lukemista ja kirjoittamista aivan lapsesta saakka, ja uskokaa pois, molempia on tullut tehtyä lukemattomia tunteja. Minua kannustettiin aina molempiin ja sain paljon positiivista palautetta kirjoituksistani, mutten silti koskaan vapaaehtoisesti antanut kenenkään lukea tekstejäni. Tästä kauhusta yli pääseminen vaati sen, että sain työpaikan sanomalehdessä. Herranjestas miten sydän lähti ylikierroksille kun ensimmäisen kerran näin oman tekstini painettuna lehteen. Tai kun tuntematon ihminen ilmoitti että luki juttuni ja tykkäsi siitä. Tai luki juttuni, ja ilmoitti että se oli aivan kamala ja virheellinen. Vasta monen monituisen artikkelin ja bylinen jälkeen pääsin yli siitä ahdistuksesta, että oma nimi ja kuva on liitettynä kirjoittamaani tekstiin. Nykyään olen sinut tämän asian kanssa, enkä pelkää kirjoittaa ja julkaista omana itsenäni. Päinvastoin, teen sen oikein mielelläni.

    Tämä pohdiskelu alkoi siitä, kun Facebookin salaisesta hääryhmästä vuodettiin (taas) juttuja kolmansille osapuolille. Tämä johti siihen, että muutamien morsianten tekemisiä, sanomisia ja parisuhteen tilaa on taivasteltu pitkin nettiä yhden ainoan tilapäivityksen perusteella. Että aikuiset ihmiset kehtaavat! Tosi ikävää huomata miten netissä nimettömänä ja kuvattomana kirjoittaminen saa ihmisistä esiin ne kaikista huonoimmat puolet. Kyllähän tälläiset tapahtumat pistää aina välillä miettimään että mitähän täällä taas uskaltaa jakaa ennen kuin joutuu anonyymien hampaisiin.

    Itse haluan voida seisoa sanojeni takana myös netissä, ja jätän kokonaan kommentoimatta jos juttu ei aiheuta muuta kuin silmienpyörittelyä. Toivon, että tekin. Ja vaikka pyörisitte netissä nimettömänä, miettikää kahdesti mitä sanotte tai jaatte eteenpäin. Michelle Obaman sanoin: ”When they go low, we go high”.

  • Kuka minä olen?

    Rivien välistä pystyy lukemaan paljonkin siitä kuka ja millainen tyyppi minä olen, mutta Emman innostamana päätin nyt kuitenkin kertoa ihan suoraan kuka täällä oikein bloggaa.

     Mie oon ulkosuomalainen

    Olen Laura, ihan pian 25 vuotta. Nurmijärvellä syntynyt, Etelä-Karjalassa kasvanut, sittemmin ulkomaille päätynyt nuori nainen. Lakin saatuani lähdin vuodeksi ulkomaille ja silletielle jäin. Kuluneet kuusi vuotta on seilattu ympäri maailmaa, ja pikkuhiljaa pysyvämmän kodin ja asuinmaan löytäminen alkaa houkuttaa. Vielä ei ole tiedossa minne tiemme vie, mutta toivottavasti ei enää kovin montaa kertaa tarvitse muuttaa lentokoneella.

    Opiskelija, valmentaja, kirjoittaja

    Olen maisterivaiheen viestinnän opiskelija, jolla on pohjalla englannin kielen ja kirjallisuuden kanditutkinto. Ensimmäisen tutkintoni suoritin Ruotsissa, toista teen parhaillaan Amsterdamissa. Ettei aika kävisi pitkäksi pelkästään kouluhommia tehdessä, olen lukiosta saakka tehnyt töitä koulun rinnalla. Voimistelumaton reunalla valmentajan roolissa on viihdytty monen monta vuotta, ja valmentaja- ja tuomarikurssit on käyty niin Suomessa, Ruotsissa kuin Kanadassakin. Pidän nyt ensimmäistä kertaa vuosiin taukoa valmentamisesta, ja kieltämättä välillä tuntuu hieman orvolta. Tämä uhraus oli kuitenkin tehtävä että saisin hieman jalkaa oven väliin omalla alalla. Amsterdamissa työskentelen siis edutech startupin viestijänä ja sisällöntuottajana gradun kirjoittamisen ja pakollisilla kursseilla istumisen ohella. Olen viihtynyt näissä hommissa oikein mainiosti, ja toivon että pääsen jatkossakin työskentelemään viestinnän parissa.

    Matkakuumeinen kotihiiri

    Olen aina ollut lukutoukka kotihiiri. Minulla ei ole tarvetta olla menossa ja touhottamassa kaiken aikaa, vaan viihdyn mainiosti kotona kirjan ja viinilasin tai vaikka hyvän seuran ja kokkailun parissa. Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä, museoita ja designia. Arkena käyn jumpassa ja haen vihannekset torilta jos vain aikaa on. Meikkaan hyvin vähän ja hiustenlaitossa taidot riittävät juuri ja juuri hätäponnariin tai lettiin. Yritän epätoivoisesti pitää viherkasvimme hengissä, joskin valitettavan huonolla menestyksellä. Silti meillä on aina kukkia. Saunassa istuisin vaikka joka päivä jos meillä sellainen olisi. Rakastan kirjoittamista ja lukemista, mutta jotenkin kummasti blogeihin ja romaaneihin tulee tartuttua paljon mielummin kuin koulukirjoihin. Uuden oppiminen on silti parasta. Kotona hengailun vastapainoksi rakastan matkustamista, ja onhan tässä tullut reissattuakin. Toivekohteiden lista on kuitenkin loputon, joten nähtävää ja koettavaa varmasti riittää koko loppuiäksi.
    Ja vaikkei kuvien perusteella ehkä uskoisi, kyllä mie oikeesti viihdyn kaupungissakin. Reissussa vaan kamera kulkee mukana useammin kuin arjessa.
    Tälläinen minä olen. Kuka sinä olet?

  • Vuoden 2017 hääblogi -ehdokas

    Häämessuilijaa minusta ei vielä ole kuoriutunut, mutta sain vastikään tiedon että tämä pieni tuore blogini on päätynyt ehdokkaaksi Love me do -messujen äänestykseen, jonka tarkoituksena on nostaa esille suomalaisia hääbloggaajia.

    Oma blogini löytyy finaalista ”Vuoden 2017 uusi hääblogi” -kategorian alta. Äänestää voi aina 15.1. saakka, ja oman äänensä pääsee antamaan esimerkiksi TÄSTÄ.

    En ole ehtinyt bloggailla vielä kovin pitkään, mutta kieltämättä olen ihastunut puuhaan aivan täysin. Aivan nollasta lähtenyt blogini on kaikessa hiljaisuudessa alkanut kerätä lukijoita, herättänyt keskustelua, sekä saanut huomiota myös muilta tahoilta. Olen aina innoissani sähköpostilaatikon pingahtaessa uuden kommentin merkkinä. Lisäksi lukijoilta, kanssabloggaajilta sekä muilta somettavilta morsiamilta on saanut aivan uskomattoman määrän ideoita, inspiraatiota ja neuvoja niin häihin kuin ihan muihinkin juttuihin liittyen. On ollut ihana huomata miten hyvä yhteishenki tällä yhteisöllä onkaan!

    Haluankin toivottaa kaikille kanssabloggaajille tsemppiä jatkoon, ja muistuttaa, että teette aivan mahtavaa työtä! Samalla haluan myös kiittää lukijoita, sillä blogin kanssa jaksaa aivan uudella innolla kun huomaa että hei, joku lukee mun blogia!