• Lumimyräkkä Hollannissa

    Alankomaita (ja montaa muutakin Euroopan maata) riepotellut lumimyräkkä näyttää laantuneen, ja suurien lumihiutaleiden sijaan ikkunasta kurkatessa vastaan loistaa talvinen aurinko. Pari päivää riehunut lumimyräkkä toi mukanaan enimmillään jopa 44 senttiä lunta – joskin tänne damiin saatiin vain reilu 15 senttiä –, loputtomasti puhetta tästä oudosta sääilmöistä, liikennekaaoksia ja upeat postikorttimaiset maisemat.

    Eilen Hollantiin julistettiin code red-varoitus lumen takia, mika tarkoitti käytännössä sitä, että töissä pomo käski kaikki kotiin heti lounaan jälkeen, moni koulu laittoi ovensa kiinni kesken päivän ja muutenkin koko maa lamaantui joukkoliikennettä, lentokenttiä ja ruokakuljetuksia myöten. Ruuhkassa ja pyryssa seisovat autoletkat rikkoivat pituusennätyksiä, onnettomuuksia sattui tasaiseen tahtiin, ja lumen tuloa seurattiin silmät kovina. Silti tuima lumituiskukaan ei saanut paikallisia pois pyöriensa päältä..

    Huolimatta asioiden toimimattomuudesta lumeen tottumattomassa maassa, ovat maisemat olleet satumaisen kauniita viime päivinä.

    Amsterdam on uskomattoman kaunis kaupunki mihin tahansa vuodenaikaan, mutta kieltämättä lumella kuorrutetut piparkakkutalot sekä kanaalit siltoineen ja tuhansine pyörineen ovat herkullista nähtävää. Allekirjoittanut on nauttinut yhtäkkisestä talvesta täysin siemauksin, ja aikoo jatkaa nautiskelua aina siihen saakka etta päästään rämpimään nilkkoja myöten loskassa lumien sulaessa..

    //Aiheeseen liittymättä: vuosikausia uskollisesti palvellut läppärini sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Kaikki suositukset kevyistä ja näppäristä koneista otetaan lämmöllä vastaan tässä loputtomassa vaihtoehtojen suossa.

  • Uuden kielen opiskelu aikuisena

    Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa, muttei myöskään ihan mahdoton tehtävä. Erityisesti aikuisopiskelijana uuden kielen oppiminen vaatii rautaista itsekuria, viitsimistä ja loputonta harjoittelua.

    Siinä missä kouluaikoina ei noin vain ollut pokkaa raapia vitosia kielikokeista, oli kielten opiskeluun ”pakko” panostaa ihan erilailla kuin nyt. Näin jälkeenpäin kiitän täydestä sydämestäni ylä-asteen nipoa ruotsinopettajaa, joka loputtomilla sanakokeilla ja jankkaamisella sai allekirjoittaneen ruotsin kolmessa vuodessa siihen kuntoon, että selvisin lähes opiskelematta niin yo-kirjoituksista kuin kolmesta vuodesta ruotsalaisessa yliopistossa.

    Täällä Alankomaissa pärjäsinkin alkuun hienosti yhdistelemällä ruotsia ja englantia niin, että pystyin päättelemään mitä hollannikkaat yrittivät minulle sanoa (ja ennen kaikkea kirjoittaa). Valitettavasti tämä taktiikka ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle.. Silti vasta vuoden Amsterdamissa asuttuani sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin kielikurssille.

    Nyt takana on 13 viikkoa hollannin opiskelua. Kolme tuntia luokkahuoneopetusta per viikko ja läksyt päälle. Kurssin jälkeen osaan hollantia A2 tasoisesti. Vieraan kielen opintojen ollessa vielä tuoreena mielessä, on hyvä aika katsahtaa millaiset fiilikset kielikurssista jäi.

    Päällimäisenä ajatuksena on läpi kurssin ollut se, miten kielen oppiminen voikin olla niin paljon vaikeampaa aikuisena kuin koululaisena? Ihan rehellisesti tosin, kyllähän minä tiedän miksi, mutta jaksan silti päivitellä. Aivot eivät enää kehity samaa tahtina kuin lapsena, vaan aikuisena toistoa vaaditaan vähintään tuplasti enemmän. Kun tekee kokopäiväisesti töitä, harrastaa ja haluaa vielä panostaa ihmissuhteisiinkin, on kielikurssin kotiläksyt viimeisinä mielessä kun illalla rojahtaa kotisohvalle. Samalla tavalla viikonloput täyttyvät äkkiä tekemättä jääneistä kotitöistä ja kaikesta kivemmasta puuhastelusta. Ja kun läksyt jäävät puolitiehen tai yhdeltä tunnilta lintsaa, entäs sitten? Siitä ei joudu samalla lailla pulaan kuin aikoinaan. Ainoa, joka lintsaamisesta ja laiskottelusta kärsii on aikuisopiskelija itse.

    Minulle suurin kynnys hollanninkielen oppimisessa oli se, etten yksinkertaisesti saanut suutani auki. Amsterdamissa kaikki puhuvat hyvää englantia, ja ihmiset vaihtavat herkästi englantiin kun huomaavat ettei keskustelukumppani osaa hollantia. Tässä kaupungissa on tuhansia expatteja jotka eivät koskaan opi edes auttavaa hollantia. Ja iso joukko niitä, jotka eivät edes yritä.

    Hollannin kieli on täynnä outoja äänteitä joihin oma kieleni ei vielä taivu. Pitkään nolotti ja hihitytti aina kun yritin avata suuni, enkä yksinkertaisesti saanut minkäänlaista järkevää lausetta muodostettua hollanniksi. Kielikurssin myötä olen vihdoin saanut itseni kasaan tällä saralla, ja ero oppimisvauhdissa on ollut huima. Nykyään uskallan yrittää selvitä yksinkertaiset keskustelut kokonaan hollanniksi, ja viihdytän muunmuassa asiakaspalvelijoita harjoittelemalla heidän kanssaan aina kun tilanne sen sallii. Virheitä sattuu varmasti melkein yhtä usein kuin onnistumisiakin, mutta niistäkin oppii. Eikä kukaan oikeasti välitä jos nyt ei joku äänne osu ihan kohdalleen. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat ymmärtää.

    Ennen kurssia testasin paria appiä kielten opiskeluun, mutta taisin avata ne tasan kahdesti koko vuoden aikana.. Laskuja, kirjeitä ja virallisia lipukkeita on käännetty Googlen kääntäjän avulla, mutta eipä niistä sanoista ole montaa jäänyt mieleen. Selvää on, että opin kielikurssilla paljon uutta ja sain rohkeutta lähteä puhumaan ja tuottamaan kokonaisia lauseita. En missään nimessä olisi samalla tasolla opiskelemalla itsekseni.

    Kannatan siis ehdottomasti kielikurssia tai yksityisopettajan palkkaamista!

    Löytyykö lukijoiden joukosta muita aikuisena kieliä opiskelevia? Millaisia fiiliksiä ja vinkkejä teillä on uuden kielen oppimiseen?
  • Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Paikallisen vinkit Amsterdamiin

    Amsterdam on aivan mielettömän kaunis kaupunki. Kilometritolkulla kapeita vanhoja taloja tiiviissä riveissä, satoja kanaaleja siltoineen, lukuisia kiehtovia ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Museoita, polkupyöriä, puistoja. Ne kuuluisat tulppaanitkin kohta kukkivat, mikä tietää sitä, että turistien määrä vähintäänkin tuplaantuu talvikauden jälkeen. Reilun puolen vuoden kokemuksella haluan jakaa listan muutamista omista suosikeistani ja vinkeistäni kaikille Amsterdamiin reissua suunnitteleville. Tai ainakin kasvattamaan reissukuumetta, jos ei muuten!

    Suomestahan tänne lentää hyvinkin näppärästi, pari tuntia Finnairin tai KLM sinisin siivin. Tässä keväällä myös Transavia ja Norwegian aloittavat suorat lennot Helsingistä, mikä toivottavasti vaikuttaa positiivisesti myös lentojen hintaan. Koska Schiphol nyt sattuu olemaan yksi Euroopan vilkkaimpia kenttiä, yhteydet myös muualle maailmaan ovat erinomaiset, jos joku sattuu saapumaan muualta kuin Suomesta tai haluaa ehkä jatkaa Hollannista pidemmälle.

    Lentokentältä keskustaan pääsee näppärästi junalla, jonka jälkeen kannattaa vaihtaa polkupyörään tai ihan vaikka vain kävelyyn. Varoitettakoon kuitenkin, että Hollannissa on ihan uskomaton määrä pyöriä. Fillareiden määrän ymmärtää todella vasta kun sen näkee ja kokee. Omaksi ja kanssaelävienne parhaaksi en voi alleviivata tarpeeksi sitä, että pidätte huolen että pysytte poissa pyöräteiltä. Paitsi jos otatte pyörän allenne, mitä suosittelen lämpimästi. Vaikka pyöräliikenne saattaa alkuun vaikuttaa kaaottiselta, on se lopulta helpoin, nopein ja mukavin tapa liikkua Amsterdamissa.

    Omat suosikkinaapurustoni

    De Pijp: Entinen työläiskortteli, nykyään mahdollisesti Amsterdamin muodikkain naapurusto. Pullollaan ihania putiikkeja ja ravintoloita, minkä lisäksi täältä löytyy kaupungin suurin tori, Albert Cuypmarkt. Suosittelen ehdottomasti.

    Jordaan: Kauniita kanaaleja, kauniita rakennuksia. Alueelta löytyy monta hieman parempaa ravintolaa, kahvilaa ja muuta ihanaa, joskin hintataso saattaa olla hieman muuta kaupunkia korkeampi.

    Nine Streets: Jälleen kerran ihania pikkuputiikkeja ja kahviloita, mainio naapurusto shoppailuun. 

    De Wallen: Punaisten lyhtyjen alue, jonka maamerkkinä on sen keskellä kohoava Oude Kerk, vanha kirkko. Kiireisimmillään viikonloppuiltaisin, mutta vilinää riittää jokaisena vuorokauden aikana. En voi sanoa omaksi suosikikseni, mutta näkemisen arvoinen.

    Museum quarter: Museoita, museoita, museoita. Vondelpark nurkan takana.

    De Plantage: Eläintarha, kasvitieteellinen puutarha ja muutama museo. Ihanan vehreä naapurusto.

    Missä syödä:

    Cafe Het Paleis: Erinomainen kahvila lounaalle tai brunssille aivan keskustassa.

    Cafe Loetje: Kuuluisa pihveistään. Näitä löytyy kaupungista useampi, mutta pöytää joutuu yleensä aina hetken odottelemaan.

    De Portara Via: Kaupungin parhaat pitsat. Näitäkin löytyy parista eri paikasta ympäri kaupunkia, oma suosikkini on De Pijpissa.

    Bierfabriek: Maapähkinöitä pitkin pöytiä ja lattioita, herkullista kanaa ja hyvä valikoima pienpanimo oluita.

    SNCKBR: Puhtaista raaka-aineista tehtyä, oikeasti hyvää ruokaa. Paljon vaihtoehtoja myös kasvissyöjille.

    Torikojut. Kalakojut ovat omia suosikkejani, vietnamilaiset Loempiat tulevat hyvänä kakkosena. Myöskin iltaa istuskellessa suosittelen maistelemaan paikallisia snacksejä, hapjes. Meidän suosikkeihimme kuuluvat bitterballen ja kaasstjengels juusto- ja leikkelelajitelmien lisäksi.

    Missä juoda:


    Huomiottehan että ”cafe”-sana ikkunassa ei rajoita tarjontaa kahviin ja pullaan, vaan viittaa ylimaallisesti mihin tahansa ruoka- tai juomapaikkaan.

    Cafe van Zuylen: Amsterdamin yliopiston humanistisen tiedekunnan vieressä, mahdollisesti siitä syystä yksi meidän vakiopaikkoja. Mukava paikka istuskella joko sisällä tai sään salliessa vilkkaalla terassilla.

    De Plantage: Eläintarhan välittömässä läheisyydestä löytyvä upea kahvila/ravintola. Aina hyvällä tavalla vilkas.

    Cafe Thijssen: Sympaattinen, klassinen ja Amsterdamille tyypillinen istuskelupaikka, josta löytyy myös lautapelejä illan ratoksi. Sekä syntisen hyvää omenapiirakkaa.

    Gollem: Näitä löytyy kaupungista muutama, mukava paikka istua iltaa erityisesti oluen ystäville.

    Brouwerij ’t IJ: Panimo suuressa tuulimyllyssä, Instagram kuvien lisäksi paikasta saa myös hyvää olutta.

    Cafe van Leeuwen: Utrechtstraat:in varrelta löytyy monta hyvää ravintolaa ja pubia, joista tämä on meidän suosikkimme.

    Mitä tehdä:

    Kanaaliristeily: Vaihtoehtoja on lukuisia, aina valokuvakierroksista bileristeilyihin. Mukava tapa nähdä kaupunkia vähän eri perspektiivistä. Lisäksi oppaat osaavat kertoa mielenkiintoisia faktoja ja tarinoita kaupungista, mikä antaa reissulle vähän enemmän sisältöä.

    Museot: Museoita löytyy jokaiseen makuun. Hollannissa pidempään viihtyville suosittelen lämpimästi museokorttia, joka on voimassa vuoden ja jolla pääsee ilmaiseksi lukuisiin museoihin ympäri Hollantia.

    Albert Cuypmarket: Kaupungin suurin tori De Pijpissa. Katuruokataivas ja muutenkin ihana kierreltävä – me haetaan täältä usein niin tuoretta kalaa kuin kukkiakin.

    Oudemaanshuisportin kirjakuja: Amsterdamin yliopiston yhteydestä löytyy katettu kuja täynnä käytettyjä kirjoja. Lukutoukan taivas.

    Artis: Yksi Europan vanhimpia eläintarhoja. Pari tuntia kuluu äkkiä apinoita ja kirahveja ihmetellessä.

    Vondelpark: Kaupungin suurin puisto. Kesällä täpötäynnä ihmisiä. Jos pyöräily kaupungin vilinässä ei nappaa mutta haluat sanoa pyöräilleesi Amsterdamissa, Vondelpark on hyvä paikka ruksia tämä listalta.

    Loppusanat: Olen asunut Amsterdamin keskustassa vasta reilun puolivuotta, ja nämä suositukset perustuvat nimeonmaan omiin kokemuksiin tältä ajalta. Keskustan ulkopuolelta ja muista naapurustoista löytyy aivan varmasti lisää kaikkea mahtavaa, enkä malta odottaa että pääsen tutustumaan minulle vielä tuntemattomampiin kaupunginosiin! Tällä listalla pääsee kuitenkin jo hyvään alkuun Amsterdamissa.

  • Mitä kuuluu Amsterdamiin?

    Oikean elämän kiireiden takia blogit ovat viime viikkoina jäänee tavallista vähemmälle, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa palailla hieman aktiivisemmin myös blogimaailman pariin. Häistä höpisemisen sijaan ajattelinkin hieman avata hiljaisuuden syitä, ja kirjoitella pienen tilannekatsauksen siitä, mitä kuuluu Amsterdamiin.

    Ensinnäkin, kaikista suurin syy tähän hiljaiseloon on, että aloitin uudessa työssä! Tällä hetkellä siis käyn luennoilla kahtena päivänä viikossa, teen töitä kolmena päivänä ja viikonloppuisin vielä kirin kouluhommia ajan tasalle. Opiskeluiden loppuun saattaminen on edelleen prioriteettilistan kärjessä, mutta meillä on luentoja kuitenkin niin vähän, että päätin hakea töitä opiskelun oheen. Löysin ihan vahingossa mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen ja haastattelurumban jälkeen vieläpä sain hakemani paikan! Olen duunista todella innoissani, työtehtävät vaikuttavat mielenkiintoisilta ja työkaverit mukavilta. Uusiin rutiineihin opettelu varmasti vie vielä jonkin aikaa, mutta eiköhän elämä tästä kohta taas asetu raiteilleen.

    Töiden alun lisäksi toinen oleellinen syy hiljaisuudelle on ollut se, että O on taas kaupungissa! Mies joutuu edelleen lentämään Amsterdamin ja Toronton väliä muutaman viikon välein, mutta ihanaa päästä taas pian siirtymään kahdesta kodista yhteisen katon alta. Seuraavan reissun jälkeen pitäisi Toronton kodin olla tyhjillään, ja kaikki tavarat kannattuna joko uuteen kotiin tai varastoon.

    Tämä tarkoittaa myös sitä, että ollaan vihdoin kunnolla asetuttu nykyiseen asuntoomme. Ollaan siivottu, järjestelty kotia, hankittu kaikenlaista tarpeellista sekä seikkailtu uudessa naapurustossa ja kaupungissa ihan urakalla. Asumme tällä hetkellä ihan Amsterdamin keskustassa punaisten lyhtyjen kulmalla. Kieltämättä naapurusto ei ole se kaikista mieluisin, mutta ihana asunto ja keskeinen sijainti kompensoivat sopivasti, joten eiköhän me täällä viihdytä vallan mainiosti. Sitä paitsi, Amsterdam on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki, jossa pyörä kuljettaa minne tahansa alle puolessa tunnissa.

    Tälläistä tänne. Mites jatkossa, kiinnostaako lukea hääjuttujen lisäksi matkustelusta, ulkomailla asumisesta tai vaikka ihan vain meidän arjesta?

  • Etäsuhteessa

    Tätä kirjoittaessani seuraan samalla Blue Jaysien toista postseason peliä ja keskustelen baseballista ja vähän muustakin miehen kanssa. Tosin tämä keskustelu, kuten monet muutkin, käydään pikaviestimien kautta. Meidät nimittäin erottaa tällä hetkellä niin valtameri kuin kuuden tunnin aikaerokin.

    Olosuhteiden pakosta vietämme vielä toistaiseksi tuntemattoman pätkän kihlauksestamme etäsuhteessa. Kerta ei ole ensimmäinen, mutta ei rakkaimmasta ihmisesta erossa oleminen koskaan herkkua ole. Pidetään tiivisti yhteyttä viestien ja puheluiden välityksellä, ja onneksi pystymme näkemään toisiamme kohtuullisen usein vaikka välimatka onkin pitkä.

    Muutettuani Amsterdamiin vietimme viitisen viikkoa putkeen erossa toisistamme, jonka jälkeen mies lensi tänne viikon vierailulle. Vaikka muutto ulkomailla ei ollut ensimmäinen eikäs edes viides, oli se tällä kertaa tavallista raskaampi. Saavuin maahan ilman tietoa asunnosta, ja totesin heti alkuun että asuntotilanne täällä on juurikin niin huono kuin ennakkoon peloteltiin. Ja koska ei tosiaan ollut varaa eikä halua asua hotellissa yhtään pidempään kuin on pakko, vietin ensimmäisen viikon täällä stressaten asunnosta ja asioiden järjestymisestä. Ja uskokaa pois, stressasin todella paljon! O oli onneksi aivan mieletön tuki ja turva myös etänä, ja nyt kun elämä täällä on saatu mukavasti aluilleen joutaa jo vähän rentoutumaankin.

    Arjessa meillä molemmilla on työt ja opiskelut mitkä pitävät kiireisenä, mutta kyllä sitä silti huomaa jatkuvasti kaipaavansa toista juttuseuraksi, vastustajaksi Scrabble matsiin tai kokkaamaan illallista yhdessä. Lisäksi ollaan saatu huomata miten meille on yhdessä asuessa ihan vahingossa muodostuneet molemmille omat kotityömme: mies joutui soittamaan minulle kysyäkseen miten imuri tyhjennetään ja minne syys- ja talvivaatteet on säilötty, samalla kun itse jouduin pitkästä aikaa tarttumaan tiskiharjaan ja tuskailemaan kun roskat eivät kävelekään itsestään ulos. Kyllähän me toki itseksemmekin selviämme, mutta kyllä me vaan ollaan ihan pirun hyvä tiimi yhdessä! Nyt meneillään on jälleen reilun kuukauden ero ennen kuin näemme toisemme. Vuoden loppua kohti pääsemme näillä näkymin viettämään enemmän aikaa samassa osoitteessa, ja toivottavasti keväällä viimeistään asumme taas vakituisesti yhdessä. Pitäkää peukut pystyssä!

  • Vierailla mailla

    Uuteen maahan muuttaminen on sekä hyvä että huono ajankohta uuden blogin aloittamiselle. Materiaaliahan tästä irtoaa aivan varmasti, mutta tällä hetkellä tilanne täällä on lievästi kaaoottinen, ja ajatukset muualla kuin kirjoittamisessa. Majailen tällä hetkellä hotellissa, ja päivät ravaan asuntonäytöissä sekä hoitamassa asioita kuntoon. Sen verran on jo saatu aikaan että paikallinen puhelinnumero, polkupyörä ja pankkitili löytyy. Samoin kuin opiskelijakortti. Asunnon suhteen tilanne Amsterdamissa on kauniisti sanoen haastava. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, hintataso korkea, ja asunnon kunnosta saati välittäjästä ei koskaan tiedä. Yhdestä näytöstä jäi tosi huono fiilis, kaikkea sitä ulkkareille yritetäänkin syöttää. Nyt meillä on kuitenkin muutama varsin varteenotettava vaihtoehto, joten toivotaan että saadaan pian lopullinen päätös tehtyä, neuvottelut kunnialla loppuun ja avaimet käteen viimeistään loppuviikosta! Pitäkää siis peukut pystyssä!

    Meille tämä ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutetaan ulkomailla, joten homma on edes jotenkin tuttua, vaikka uutta ja odottamatonta tuleekin vastaan jokaisen muuton yhteydessä. Itsehän muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille syksyllä 2011, ja sille tielle jäin. Tuolloin lähdin juuri lakin saaneena au pairiksi Luxemburgiin. Luxissa viihdyin mainiosti vuoden verran, ja tuon vuoden aikana tavattiin myös mieheni kanssa. Ulkomailla vietetyn mahtavan vuoden jälkeen Suomeen paluu ei yhtään houkuttanut, joten päädyin hakemaan yliopistoon Ruotsiin. Niin kävi että yliopiston ovet avautuivat, ja Etelä-Karjalan likan tie vei Skåneen. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jäin kesätöihin samalle alueelle, mutta sillan toiselle puolelle, eli Kööpenhaminaan. Rakastuin köpikseen, mikä teki Ruotsiin paluusta hankalan. Toisena ja kolmantena vuonna oppinnot onneksi tarjosivat mahdollisuuden vaihto-opinnoille, joten minähän lähdin: ensin puoleksi vuodeksi Souliin, Etelä-Koreaan, ja sitten vielä toiseksi Newcastleen, Englantiin. Kesän vaihtojen välissä vietin miehen luona Kanadassa avovaimoilua opetellen. Vaihtojen jälkeen pyörähdin Ruotsissa enää parin kuukauden verran ennen kuin tyhjensin yksiöni ja lensin rapakon taakse rakkauden perässä. Kirjoittelin kandin valmiiksi Torontossa ja valmistuin vihdoin yliopistosta ennen kuin aloitin työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä. Puoli vuotta toimittajaharjoittelijana vierähti nopeasti, ennen kuin jälleen tuli aika pakata kamat ja muuttaa, tällä kertaa tänne Amsterdamiin maisteriopintojen perässä.

    Mies on kotimaansa Kanadan lisäksi asunut useamman vuoden Englannissa, mikä myös mahdollisti meidän etäsuhteen. Nähtiin toisiamme muutaman viikon välein, ja kyläiltiin aina niin pitkään kuin mahdollista. Näiden vierailujen lisäksi ollaan reissattu yhdessä ja erikseen lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen jo Euroopassa, mutta mies vielä Kanadassa. Näin siis koska ei vain saatu työ- ja kouluaikatauluja sovitettua niin että päästäisiin matkaan samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse sanoa että odotan kuin kuuta nousevaa että myös mies pääsee muuttokuormansa kanssa Hollantiin..