• Mitä tehdä, kun koko kroppa on jumissa istumisesta?

    Hyvinvoinnin asiantuntijat ovat toitottaneet jo vuosia, että istuminen tappaa. Itse opin tämän kantapään kautta vasta siirryttyäni täysipäiväisestä opiskelijasta toimistohommiin.

    Opiskelijana tuli toki harjoitettua istumalihaksia ihan riittävissä määrin, mutta siisti sisätyö ja päivittäiset kahdeksan tuntia tietokoneen ruudun edessä on ihan oma maailmansa. Jatkuva istuminen alkaa todella nopeasti tuntua jumeina niin kropassa kuin mielessäkin.

    Itse koen, etta tärkeintä jumien hoidossa on ennakointi. Sen sijaan, että istuisin koko päivän tuolissani kuin tatti, nousen ylös säännollisin väliajoin – hakemaan lasillisen vettä, tulostamaan, vessaan tai ihan vaikka kävelemaan toimiston ympäri – ja teen pieniä venytyksiä siellä täällä. Jo pelkkä liikkeessä pysyminen ehkäisee pahinta kangistumista.

    Seison mielelläni aamupalaverien ja muiden vastaavien kokoontumisten ajan, mutta seisten työskentely tietokoneella ei ainakaan toistaiseksi ole tuntunut omalta. Tosin tiedän, että muutamat kollegat vannovat seisomapöydän nimeen, eli mene ja tiedä. Työpisteella istuessa on tärkeää huomioida ergonominen työasento, ja muistaa, etta asentoa voi vaihtaa aina kun alkaa vähänkään puuduttaa.

    Sen lisäksi, että työajalla muistaa pitää itsensä liikkeessä, on hyvä lähteä liikkumaan myös töiden jälkeen. Salille, jumppaan, joogaan, lenkille, pyöräilemään, kävelylle, mikä ikinä tuntuu hyvältä.

    Itse pakkaan jumppakassin mukaan töihin ja menen salille suoraan toimistolta. Tiedän nimittäin, että kotiin mennessä mukavuus veisi voiton, ja jälkeenpäin harmittaisi kun treeni jäisi välistä. Aina ei huvita ja välillä tulee lintsattua, mutta jokaisen treenin ja jumpan jälkeen fiilis on vähän parempi. Lisäksi kroppa kiittää kun pääsee tekemään muutakin kuin istua kököttämään.

    Hikiliikunnan lisäksi jaksan paasata venyttelyn tärkeydestä. Kuten jo kerroinkin, teen itse pieniä kiertoliikkeitä ja venytyksiä työajalla, mutta pidemmät venyttelyt tulee tehtyä salilla tai kotona. Venyttely avaa kivasti istumatyön jumittaman kropan, minkä lisäksi se on parhaimmillaan äärimmaisen rentouttavaa ja palkitsevaa. Vaikka olisikin venyvyydessä lähempänä rautakankea kuin keitettyä spagettia, kevytkin venyttely palauttaa lihaksistoa ja ylläpitää liikkuvuutta. Säännöllisen venyttelyn vaikutukset muuten alkavat myös näkyä ja tuntua yllättävän nopeasti!

    Jatkuvan istumisen aiheuttamat oireet ja ongelmat eivät todellakaan ole vain huonokuntoisten täti-ihmisten horinoita, vaan niistä alkaa ennemmin tai myöhemmin kärsia ihan jokainen, joka ei tee asialle mitään.

    En ole liikunta-alan ammattilainen, eikä takana ole edes vuosikausia toimistotyössä, mutta näillä samoilla konsteilla täällä yritetään ehkäistä ongelmia ja pitää istumisen aiheuttamat riesat minimissä. Kuulisinkin mielelläni teidän parhaat vinkkinne aiheeseen liittyen!

  • Klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa?

    Museumpleinin eteläpäädyssä nököttää Amsterdamin uljas konserttitalo Concertgebouw, Huhut kertovat, että konserttisalin akustiikka on aivan uskomaton – jopa niin hyvä, että Concertgebouwta pidetään yhtenä maailman parhaista konserttisaleista.  Viime perjantaina me pääsimme viimein tutustumaan tähän maailmankuuluun konserttisaliin ja klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa.

    Joudun rehellisesti myöntämään, että konsertti oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni klassiseen musiikkiin konsertin muodossa. En siis valitettavasti osaa sanoa halaistua sanaa akustiikasta, muusikoista tai esitetyistä kappaleista. Mutta sen osaan sanoa, että kokemuksena konsertti oli aivan mahtava! Oli ihana pitkästä aikaa päästä laittautumaan vähän enemmän, käydä illallisella ennen konserttia, ja nauttia muutama lasillinen viiniä hyvässä seurassa.

    Konserttisali oli todella hulppea sisätiloiltaan, sillä vaikka salia on uusittu vuosien varrella useaan otteeseen, on koristeet ja ornamentit pyritty pitämään vanhassa loistossaan. Musiikki oli henkeäsalpaavan kaunista, ja oli mahtavaa päästä seuraamaan huippuluokan ammattilaisia työssään. Konserttimme kapellimestarina toimi Daniele Gatti, ja illan sooloviulistina Janine Jansen.

    Suosittelen lämpimästi varaamaan liput mikäli klassisen musiikin konsertti osuu kohdalle Amsterdamin vierailun aikana! Toinen mahtava mahdollisuus joka kannattaa pistää korvan taakse on Concertgebouwn ilmaiset lounaskonsertit keskiviikkoisin. Virallisesti nämä konsertit ovat kai ”vain” harjoituskonsertteja orkesterille, mutta hieno mahdollisuus esimerkiksi klassisen musiikin noviiseille! Concertgebouwn lounaskonsertit ovatkin todella suosittuja, eli oma lippu kannattaa käydä hakemassa heti kun ovet aukeavat (yleensä noin tuntia ennen konsertin alkua).

  • Yölennolta toimistolle

    Tiedättehän miten kamalia ovat ne lennot, kun lähdet kohteesta illalla, lennät yli aikavyöhykkeen jos toisenkin ennenkuin saavut perille seuraavana aamuna paikallista aikaa? Nämä kuuluisat ja pelätyt red-eye lennot muuttuvat vielä astetta stressaavammiksi kun lentokentältä pitäisi suunnata suoraan toimistolle.. Viimeisimmän lentokentältä suoraan toimistolle –reissun ollessa vielä tuoreessa muistissa päätin listailla vinkkejä pahimman selättämiseen.

    Valmistaudu henkisesti

    Nuku matka-aamuna vähän pidempään jos mahdollista. Pakkaa huolellisesti. Käy läpi saapumispäivänä tehtävät asiat ja suunnitelmat, ja kirjaa nämä mielellään ylös. Lentokoneessa huonosti nukutun tai pahimmassa tapauksessa nukkumattoman yön jälkeen lunttilappujen arvoa ei pidä vähätellä! Suunnittele aikataulu tarpeeksi väljäksi, ettet joudu juoksemaan hiki hatussa paikasta toiseen.

    Varaa ikkunapaikka

    Ikkunapaikalta ei tarvitse nousta vaikka vieruskaveri pomppisi ylös seitsemästi lennon aikana. Myöskin mahdollisuus nojailla seinään tai ikkunaan lepäillessä on iso plussa, sikäli mikäli tuntemattoman vieruskaverin rinnuksille kuolaaminen ei nappaa. Ikävänä puolena tosin on se, että jos itselle tulee tarvetta nousta penkistä, saattaa vieressä istua kaksi nukkuvaa kaveria, jolloin täytyy päättää yrittääkö tökkiä molemmat hereille vai onnistuisiko kanssamatkustajien yli hyppiminen..

    Siistiydy ennen töiden alkamista

    Ihan niinkuin minätahansa muunakin aamuna. Pidä hammasharja ja muut hygieniatuotteet käden ulottuvilla käsimatkatavaroissa. Kipaise vessaan juuri ennen laskeutumista tai lentokentällä. Vilkaise peiliin ennen lentokentältä poistumista, mutta älä stressaa loputtomiin. Muista, että jo siisti hätäponnari ja kevyt ehostus saavat aikaan ihmeitä.

    Valitse vaatteet oikein

    Suosi mukavia ja ryppyyntymättömiä, mutta siistejä vaatteita tai ota edustusasu mukaan pukupussissa. Tarkista saapuessa ettei sukkahousuihin ole ilmestynyt silmäpakoja tai lentokoneen menu ole luettavissa paidan rinnuksilta. Tarpeen ja tilanteen vaatiessa vaihda vaatteet ennen töihin suuntaamista. Silmälasien käyttäjien kannattaa valita rillit piilarien sijaan edes lentomatkan ajaksi. Korujakin joutaa hyvin lisäilla vasta laskeutuessa.

    Aina ei vain suju

    Ikävä kyllä nämä vinkit eivät toimi taikasauvan heilautuksen lailla, vaan fiilis on usein hieman pollähtänyt vielä seuraavat pari päivää, varsinkin jos aikaero on suuri. Joskus huonoille lennoille ja suunnitelmille ei vain voi mitään. Näillä neuvoilla kuitenkin selviää kohtuullisen kivuttomasti (yö)lennolta suoraan toimistolle. Ja kun ensimmäisestä päivästä selviää kunnialla, voin luvata, etta seuraavat ovat jo helpompia!

  • Tavoitteeni vuodelle 2018

    Kuten vuosikatsauksessa kerroinkin, 2017 oli työntäyteinen ja stressaava, mikä on valitettavasti vaikuttanut niin mieleen kuin kroppaankin negatiivisella tavalla. Loppuvuodesta fiilikset eivät todellakaan olleet katossa, ja odotin vain sopivaa hetkeä hypätä pois siitä ikävästä oravanpyörästä. Ja mikäs sen parempi aika muutoksille kuin uusi vuosi.

    Ehdin loppuvuodesta kaikessa rauhassa miettiä mitä haluan muuttaa, miten ja miksi. Samalla kirjasin ylös näitä tavoitteita ja suunnitelmia, tällä kertaa positiivisen kautta, kuten hyvinvointivalmentajat neuvovat.

    Uskon, että 2018 tuo mukanaan roppakaupalla uusia mahdollisuuksia. Toivon myös, että tänä vuonna pystyisin panostamaan enemmän itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Lupauksia en tänä(kään) vuonna tee, mutta muutaman tavoitteen haluan alkavalle vuodelle asettaa.

    1. Omaan hyvinvointiin panostaminen

    Edellinen vuosi oli aivan kammottava mitä tuli omaan hyvinvointiini. Söin kyllä kohtuullisen terveellisesti, mutta ihan liian suuria määriä. Kävin säännöllisesti salilla, mutta vain siksi että oli pakko (ja siellä on sauna). Vyötärölle kertyi niin kiloja kuin senttejäkin samalla kuin ennen niin hyvä ryhti romahti. Oma kroppa ei ole tuntunut omalta enää moneen kuukauteen, ja loppuvuosi meni masistellessa sitä, ettei mitään muutosta tuntunut tapahtuvan vaikka yritin mitä. Ja tämähän vain lisäsi stressiä ja huonoa oloa.

    Ensimmäisinä askelina parempaan oloon omalla kohdallani on pienentää annoskokoja, vähentää karkin syömistä ja viinin litkimistä, sekä löytää parempi tapa liikkua. Hollannissa viinilasilliset, oluet ja napostelu ovat iso osa sosiaalista elämää, minkä uskon olevan yksi haastavimmista muutoksista hyvinvoinnin saralla. En halua torpata illanviettoja suoralta kädeltä, mutta jokin ratkaisu tähän pitäisi keksiä! Annoskokojen pienentäminen ja tylsän salitreenin vaihtaminen minulle paremmin sopivaan lenkkeilyn ja joogan, pilateksen ja barren yhdistelmään taas ovat niitä helpompia muutoksia.

    Pieniä tekoja, joilla on kaikilla suuria vaikutuksia.

    2. Työura hyvään alkuun

    Muutaman viikon kuluttua allekirjoittaneen akateeminen ura on viimein pulkassa, ja valmistun virallisesti maisteriksi Amsterdamin yliopistosta. Opintojeni aikana olen ehtinyt tehdä harjoittelun jos toisenkin, mutta kevään haasteena on ensimmäisen oikean työpaikan löytäminen.

    Kieltämättä hieman jännittää, sillä vaikka uskonkin olevan erinomainen hakija, en todellakaan ole ainoa. Alani on hurjan suosittu, ja olen tavannut monta lahjakasta, fiksua ja ahkeraa ihmistä joiden kanssa joudun nyt kilpailemaan töistä. Yliopistossa kirjoilla ollessani oli helppo aina sanoa olevani opiskelija, mutta apua jos pian ainoa tittelini onkin työtön työnhakija!

    Alkaneen vuoden ensimmäisiä projekteja onkin löytää mieleinen työpaikka, ja kehittää itseäni (viestinnän) ammattilaisena.

    3. Onnellinen avioliitto

    Älkää käsittäkö väärin. Meidän avioliittomme on jo nyt todella onnellinen. En kuitenkaan halua ottaa miestäni tai suhdettamme itsestäänselvyytenä tai keskittyä vain itseeni. Haluamme molemmat panostaa aktiivisesti parisuhteeseemme ja avioliittoomme, ja olla onnellisia yhdessä. Elämän mittainen projekti.

    4. Hollannin kielen oppiminen

    Hollannin alkeiskurssin loppumisen jälkeen ehdin jo ilmoittautua alkukeväästä alkavalle jatkokurssille. Toivon, että seuraavan kurssin myötä saisin lisää rohkeutta alkaa puhua ja tuottaa kieltä vielä enemmän. Ajatuksena olisi tällä kertaa panostaa itseopiskeluun hieman enemmän.

    Kieltä oppimalla pääsee huomattavasti paremmin sisään ympäröivään kulttuuriin ja piireihin, minkä lisäksi se helpottaa asioiden hoitamista. Toki Amsterdamissa puhutaan aivan mielettömän hyvää englantia, mutta ihmisten kanssa kommunikointi heidän äidinkielellään avaa lukuisia ovia joiden olemassaolosta ei edes tiedä kielitaidottomana expattina. Motivaatiota opiskeluun siis on!

    5. Matkailua, tekemistä, kokemista, näkemistä

    Tänäkin vuonna haluan jatkaa reissaamista, kokeilla, nähdä ja tehdä uusia asioita. Muutama Suomireissu kalenteriin on jo merkattuna, mutta muuten matkakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttään.

    Tällä hetkellä elämäämme mahtuu niin isoja muuttuvia tekijöitä, että tässä vaiheessa vuotta ei uskalleta vielä tehdä tarkkoja suunnitelmia kovin pitkälle. Mutta sehän tarkoittaa vain enemmän kaikkea spontaania kivaa ja aikaa haaveilla!

    + Blogi

    Toivon, että tulevana vuonna onnistuisin panostamaan enemmän myös bloggailun haastavimmaksi kokemaan osuuteen: valokuvaukseen. Kirjoitan mielelläni ja juttua riittää, mutta kuvituspuolen olen aina kokenut vaikeaksi. En ole luonnostaan linssilude enkä kuljeskele ympäriinsä kamera kädessäni. Iso osa blogin kuvista onkin nopeita kännykkäräpsyjä. Mutta rehellisesti, kukapa meistä ei mielummin lukisi myös visuaalisesti kaunista juttua?

    Näin luettuina omat tavoitteeni kuulostavat ihan realistisilta. Katsotaan kuinka kehnon käy!

  • Katsaus vuoteen 2017

    Vuosi 2017 on ollut kiireinen ja stressaava, mutta kaikesta tohinasta huolimatta mukaan on mahtunut myös monta mahtavaa tapahtumaa, muistoa ja kokemusta. Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin hyvä aika katsahtaa menneeseen vuoteen.

    Vuosi alkoi työntäyteisenä. Tein töitä kolmena päivänä viikossa ja kirjoitin gradua ja istuin viimeisillä kursseilla loput neljä päivää viikosta. Ehdittiin sentään ottaa muutama pieni breikki tähän tahkoamiseen käväisemällä viikonloppureissulla Antwerpenissa, ja viettämällä viikon lumisessa Ottawassa miehen perheen luona.

    Vapun tienoilla juhlittiin paitsi 25-vuotissynttäreitäni, myös polttareitani Suomessa. Tässä vaiheessa naimisiinmeno todella alkoi konkretisoitua, ja järjestelytkin olivat jo hyvällä mallilla.

    Kuva Susanna Nordvall

    Keväällä ja alkukesästi kalenteri täyttyi ystävien ja sukulaisten vieraillessa luonamme, minkä jälkeen olimmekin sen verran loman tarpeessa että karkasimme pitkäksi viikonlopuksi patikoimaan Englannin nummille. Virkistävän maaseutureissun jälkeen oli edessä paluu puurtamiseen ja loppurutistus gradun parissa.

    Kirjastossa kulutettujen päivien päätteeksi iso paino vierähti harteiltani kun sain gradun palautettua tarkastettavaksi, ja muutamaa viikkoa myöhemmin kuulin, että tuotokseni on mennyt kunnialla läpi.

    Kiitos tasaisen vierailijavirran, olemme ehtineet koluta hyvän palan Amsterdamia jo ensimmäisen vuoden aikana. Lukemattomia museoita, kahviloita, ravintoloita, katuja, kauppoja, kanaaleja, siltoja ja kujia. Monta suosikkia on jo löytynyt, mutta monta on vielä löytämättä.

    Kesä-heinäkuun vaihteessa oli meidän vuoromme lähteä taas vierailemaan Kanadaan. Tälle reissulle osui bridal showerini, miehen polttarit, rentouttava mökkiloma Quebecin metsissä sekä ystäviemme häät Niagaran alueella. Näiden juhlien jälkeen olikin sitten edessä jälleen paluu kiireiseen arkeen ja uuteen työhön.

    Vuoden kohokohta oli luonnollisesti meidän häämme. Häitä edeltävä viikko Helsingissä ja Tallinnassa oli aivan mahtava, ja hääpäivämme vieläkin parempi. Paikalle saapui meille rakkaita ihmisiä kaukaa ja läheltä, ja juhlat olivat onnistuneemmat kuin osasimme odottaakaan. Häistä puhutaan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, ja muistoihin on ihana palata. Myös häitä seurannut häämatka Mauritiukselle oli yksi vuoden parhaita juttuja. Kauniit maisemat ja maailman paras seura, kaksi viikkoa miettimättä lainkaan muuta maailmaa. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä rentoutunut kuin tuolla reissulla.

    Häiden jälkeen syksyyn onkin mahtunut lähinnä arkista ahertamista ja lisää vieraiden viihdyttämistä. Jossain välissä käväisin päiväreissulla Brysselissä hoitamassa häitä seuranneita paperiasioita suurlähetystöllä, ja ihan joulun alla käytiin viikonloppureissulla Kölnissä ja Aarnhemissa. Joulun vietimme Ottawassa, ja uuden vuoden olen jo toista kertaa täällä Amsterdamissa.

    Tässä vaiheessa vuotta todellakin tuntuu siltä että töitä on painettu tiukkaan tahtiin ja kaikkeni antaen koko vuoden. Samalla mieheni on töiden ja viisumisumplimisten takia joutunut reissaamaan melkein yhtä ison lohkon vuodesta kun ollut kanssani täällä Amsterdamissa. Kiirettä ja stressiä on riittänyt, samoin vierailijoita. Vuoteen on myös osunut muutama ikimuistoinen lomareissu ja ihana muisto, jotka ovat tehneet kaikesta puurtamisesta sen arvoista. Nyt on hyvä hetki taputtaa itseään olalle ja tsempata kohti tulevaa.

    Mitä tulee blogin tämänvuotiseen taipaleeseen, päällimmäisenä ajatuksena on lähinnä onnistumisen iloa ja hyvät fiilikset siitä millainen yleisö blogin pariin on löytänyt. Sieltä ruutujen takaa löytyy ihania tyyppejä! Osa teistä on roikkunut mukana läpi hääsuunnittelujen ja jääneet seuraamaan vielä elämääni rouvana. Osa taas on uudempia lukijoita, joihin kuuluu iso joukko muita ulkosuomalaisia ja matkailusta kiinnostuneita. Kommentoiti ja keskustelu on ollut positiivista läpi vuoden, ja on yhteishenki on ollut aivan uskomatonta!

    Tunnustustakin vuoden mittaan on saatu, sillä blogini on äänestetty Vuoden hääblogi -finaaliin niin vuonna 2017 kuin 2018. Olen äärimmäisen innoissani aina kuullessani, että jotakuta oikeasti kiinnostaa, ja että blogia lukee aktiivisesti muutkin kuin siskoni! Kiitos siis kaikille äänestäneille, jakaneille ja kommentoineille! Vuorovaikutus on ehdottomasti tämän homman parasta antia.

    Lukijamäärät ovat kasvaneet aivan huimasti vuoden 2017 aikana. Samoin myös kohtuullisen tuore Instagram-tilini on otettu vastaan kovin lämpimästi. Numeroita tai tilastoja en tässä vaiheessa seuraa orjallisesti, sillä Nordic Wife on edelleen aivan täyden metamorfoosin keskellä. Hääblogista joksikin ihan muuksi.

    Koen yhä olevani uudehko, kokematon bloggaaja, mutta tiedän, että minulla on paljon annettavaa. Kieltämättä edelleen vähän nolottaa jakaa omia juttujani sosiaalisessa mediassa, omalla nimelläni. Saati myöntää kasvokkain kenellekään että bloggaan. Monta juttua pitäisi vielä opetella, ja jos aikaa vain olisi, uhraisin mielelläni hieman enemmän energiaa blogin pyörittämiseen. Olisi myös mahtava päästä myös tutustumaan muihin bloggaajiin ja viestinnän ammattilaisiin, ja päästä paremmin mukaan porukkaan. Ehkä tästä olisi tavoitteeksi tulevalle vuodelle..

    Kuten katsauksesta näkyy, vuoteen on mahtunut monenlaista, niin hyvässä kuin pahassakin. Paljon on opittu, eikä oppiminen todellakaan lopu tähän.

    Omat ajatukseni ovat jo tulevassa vuodessa. Minulla on kutkuttava fiilis siitä, että vuosi 2018 tuo mukanaan lisää suuria muutoksia ja monta uutta ja jännittävää haastetta, kokemusta ja muistoa. Mitä kaikkea, sitä en vielä tiedä. Mutta varmaa on, että en millään malttaisi odottaa!

    Ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!
  • Kahden kulttuurin juhlapyhät

    Monikulttuurisessa parisuhteessa ja perheessä joutuu aina silloin tällöin neuvottelemaan ja keskustelemaan omista tottumuksista, toiveista, tärkeistä asioista ja kulttuurieroista. Juhlapyhät ovat luonnollisesti yksi esille nousevista aiheista. Meistä molemmista on aivan mahtavaa, että saamme juhlistaa kahden (plus asuinmaan) kulttuurin juhlapäiviä, mutta välillä homma vaatii hieman joustoa sekä luovuutta.

    Aihe on juuri nyt kovin ajankohtainen, kun joulu on takana ja tulevan vuoden juhlat merkattu seinäkalenteriimme. Käydääs nämä isoimmat läpi vielä täälläkin.

    KEVÄT

    Spesiaalipäivät alkavat niin suomalaisille kuin kanadalaisillekin ystävänpäivästä (Valentine’s day), jota Kanadassa juhlitaan hieman romanttisemmissa tunnelmissa kuin Suomessa. Meidän kompromissiratkaisumme on ostaa yhdessä kukkia ja tehdä kotona hyvää ruokaa.

    Tätä seuraa pääsiäinen. Pääsiäisenä kanadalaiset usein järjestävät jonkinsortin munanmetsästyssession pääsiäispupuineen, kun taas Suomessa pääsiäisnoidat ja virpominen ovat tutumpia perinteitä. Koska perheeseemme kuuluu toistaiseksi vain kaksi aikuista eikä uskontokaan näyttele suurta roolia, juhlistetaan meillä pääsiäistä ihan vain nauttimalla illalliseksi lammasta, punaviiniä ja suklaata, unohtamatta tietenkään pääsiäiskukkia ja keltaisia lautasliinoja.

    Huhtikuun lopulle osuu kevään tiukin juhlapäivien putki. Koko homma alkaa 27. huhtikuuta, jolloin Hollanti pukeutuu oranssin King’s day:n (kuninkaan ”syntymäpäivä”) johdosta. Amsterdamissa juhlat aloitetaan jo edeltävänä iltana (King’s night) ja kaksipäiväisten villien katujuhlien jälkeen on jo melko suoritus jos kykenee vielä valmistautumaan Vappuun. Juhlaan, josta kanadalaiset eivät ole kuulleetkaan, mutta jota suomalaiset rakastavat. Tähän samaan sumaan osuu myös minun syntymäpäiväni, eli vappukekkereille löytyy hyvä tekosyy vaikka porukka olisi kuinka kansainvälinen. Sään salliessa suunnataan vappuna piknikille ja grillailemaan, vaikka lakki ja serpentiinit ovatkin jääneet unholaan.

    KESÄ

    Kanadassa kesäkausi korkataan (epä)virallisesti Victoria day:nä toukokuussa, kuningatar Victorian syntymäpäivänä, joka on kansallinen vapaapäivä suurimmassa osassa maata.

    Kesäkuussa Suomi hiljenee juhannukseksi ja suomalaiset katoavat mökeilleen. Tämä keskikesän juhla on ikävä kyllä Kanadassa täysin tuntematon, joskin juhannusperinteet on tosin otettu erittäin lämpimästi vastaan rapakon takana. Ehdottomasti vientipotentiaalia tässä pyhässä!

    Juhannuksen jälkeen kesäjuhlat jatkuvat 1. heinäkuuta Canada day:n merkeissä, kun juhlistetaan Kanadan kansallispäivää. Koko maa peittyy punavalkoiseen, kaupungeissa järjestetään paraateja ja festivaaleja, ja iso joukko kanadalaisia katoaa mökeilleen.

    SYKSY

    Syyskaudella Suomen juhlakalenteri näyttää melko hiljaiselta.

    Kanadassa puolestaan vietetään kiitospäivää (Thanksgiving) kurpitsoineen ja ylitsevuotavine kalkkuna-aterioineen, sekä siihen päälle vielä Halloweenia. Halloweenin kauhujuttuja enemmän tässä huushollissa arvostetaan Pyhäinmiestenpäivää, vaikka Torontossa asuessamme olikin aivan ihana käydä Halloween kävelyllä kauhistelemassa naapurustomme karmivia koristeluja. Kiitospäivä sen sijaan on aivan ihana pyhä, joka on pyhitetty yhdessäololle, kurpitsojen kaiverrukselle, kynttilöille ja vilteille. Tämä olisi kiva juhla viedä Suomeenkin.

    TALVI

    Talvi aloitellaan Kanadassa Remembrance day:llä, ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivällä. Suomalaisena juhla oli minulle aiemmin tuntematon, mutta sittemmin punaisen unikon symbolismi on tullut tutuksi.

    Siinä missä isäinpäivää juhlitaan Kanadassa jo kesäkuussa, on sama päivä suomalaisille edessä vasta marraskuussa. Äitienpäivää sen sijaan vietetämme yhtä aikaa toukokuussa.

    Joulukuussa kilistellään vielä Suomen itsenäisyyspäivälle ennen jouluhulinoihin siirtymistä. Suomalaiset itsenäisyyspäiväperinteet jaksavat naurattaa muunmaalaisia, ja useimmiten olenkin saanut katsella kättelyä ja juoda skumppaa samalla chattaillen perheelleni kun mies ei voi ymmärtää mitä mielenkiintoista linnanjuhlissa muka on.

    Hollantilaisen Sinterklaasin olemme vielä lapsettomina päättäneet skipata. Sinterklaasjuhlien aikuisversiot tosin ovat sopivan pikkujoulumaiset, eli ehkä tulevina vuosina adoptoimme oman versiomme tästä juhlapyhästä.

    Vuosi huipentuu jouluun ja uuteen vuoteen. Joulupyhissä kotimaidemme välillä on ero jos toinenkin, ja vielä ennen omien perinteidemme luomista olemme vierailleet vuorovuosin molempien perheiden luona, ja sitä myöten kokeneet sekä kanadalaisen että suomalaisen joulun useampaan otteeseen. Tärkeintä joulukuun pyhissä on kuitenkin yhdessä vietetty laatuaika ja herkullinen ruoka – oli se sitten kinkkua tai kalkkunaa.

     

    Useimmiten näiden erityisten päivien suhteen päästään helposti kaikkia miellyttävään ratkaisuun, mutta aina silloin tällöin vaaditaan kompromisseja puolin jos toisinkin. Saa nähdä miten meidän juhlapäivämme muuttuvat tulevaisuudessa.

  • 3 vinkkiä pitkille lennoille

    Joululoma Kanadassa on aivan kulman takana! Harmi vain, että meidän ja kohteemme välissä on jotakuinkin 15 tuntia matkustamista (suuntaansa).. Matkavalmistelujen lomassa haluan jakaa kanssanne kolme vinkkiä, jotka tekevät pitkistä lennoista edes inasen mukavampia.

    Tämä sama välimatka on taitettu monen monta kertaa, eli siinä mielessä Euroopan ja Pohjois-Amerikan väliset lennot ovat jo peruskauraa. Eihän se matka lentämällä lyhene, mutta onneksi sentään kokemus on tuonut varmuutta sekä pari ässää hihaan.

    Tee check in ajoissa

    Tai maksa istumapaikastasi. Kehtaan väittää, että pitkillä lennoilla istumapaikalla ja lentoyhtiöllä on väliä. Jos olet kärppänä tekemässä check inia heti kun se aukeaa, saat varmemmin miellyttävän istumapaikan (matkakumppanin vierestä). Penkkinaapureita ei valitettavasti saa valita, mutta nopealla toiminnalla pystyy yleensä edes hieman vaikuttamaan matkustusmukavuuteen.

    Pukeudu mukavasti

    Tämä on ehkä turha neuvo, mutta sanonpahan silti. Mukavat vaatteet joissa on helppo istua, liikkua ja vaihtaa asentoa tekevät pitkästä matkasta huomattavasti miellyttävämän.

    Lentokoneessa turpoaa herkästi niin vatsa kuin jalatkin, eli tiukat farkut tai jo valmiiksi napakat kengät ovat huonoja ideoita. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että muunmuassa lentokoneiden vessat ovat ahtaita ja niillä on taipumusta täristä ja heilua muun koneen mukana. Yritäpä siellä sitten pujahtaa kaatumatta ulos jumpsuitista tai ahtautua koppiin muhkean tyllihelman kanssa..

    Liputan aina ison huivin ja villasukkien puolesta mitä tulee pitkiin lentohin. Minulla on aina kylmä, ja lentokoneessa yleensä vielä tuplasti kylmempi. Villasukat pitävät varpaat lämpinä ja iso huivi tuplaa niin huivina, peittona, viittana kuin tyynynäkin. Muistuttaisin kuitenkin, että lentokenttä ja -kone ovat kaikesta huolimatta julkisia paikkoja. Eli miettikää jooko kahdesti ennenkuin ilmestytte paikalle onepiecessä tai vastaavassa pyjamassa..

    Pakkaa fiksusti

    Pitkille lennoille kannattaa varata muutakin viihdetta kuin se pieni ruutu. Lennolla joutaa katsoa filmin tai pari, mutta suosittelen nappaamaan mukaan hyvän kirjan, omat kuulokkeet, sekä kynää ja paperia. Vielä parempi, jos nämä nappaa kassiin jonka saa sujautettua edessä olevan penkin alle – silloin ei tarvitse odotella valomerkkia tai vieruskaveria, toisin kuin silloin, kun laukku viihdykkeineen joutuu hattuhyllylle.

    Viihdykkeiden lisäksi hollilla kannattaa pitää huulirasva ja nenäliinoja. Huulet kuivuvat herkästi kuivassa lentokoneilmassa, ja nenäliinat toimivat niin sotkujen siivoamiseen kuin nenän niistämiseenkin. Myös omat eväät, kuten jonkinsortin naksut, vesipullo ja hedelmät ovat näppäriä, jos on pienikin riski ettei lentokoneruoka maistu tai nälkäkiukku voi yllättää. Itse en perusta niskatyynyistä, mutta moni vannoo niiden nimeen. Erityisesti jos tarkoituksena on nukkua lennolla, silmälaput ovat hyvä pari tyynylle. Viltin saat lähes taatusti koneesta.

    Niin yksinkertaisilta kuin nämä vinkit kuulostavatkin, uskokaa huviksenne, että ne tekevät pitkästä matkasta vähintään tuplasti mukavamman!

    Ja jos Kanada aiheiset jutut kiinnostavat, aloittakaa vaikka tästä viime talvisesta postauksesta ja vinkeistä lumilomaan Ottawassa.

  • Lumimyräkkä Hollannissa

    Alankomaita (ja montaa muutakin Euroopan maata) riepotellut lumimyräkkä näyttää laantuneen, ja suurien lumihiutaleiden sijaan ikkunasta kurkatessa vastaan loistaa talvinen aurinko. Pari päivää riehunut lumimyräkkä toi mukanaan enimmillään jopa 44 senttiä lunta – joskin tänne damiin saatiin vain reilu 15 senttiä –, loputtomasti puhetta tästä oudosta sääilmöistä, liikennekaaoksia ja upeat postikorttimaiset maisemat.

    Eilen Hollantiin julistettiin code red-varoitus lumen takia, mika tarkoitti käytännössä sitä, että töissä pomo käski kaikki kotiin heti lounaan jälkeen, moni koulu laittoi ovensa kiinni kesken päivän ja muutenkin koko maa lamaantui joukkoliikennettä, lentokenttiä ja ruokakuljetuksia myöten. Ruuhkassa ja pyryssa seisovat autoletkat rikkoivat pituusennätyksiä, onnettomuuksia sattui tasaiseen tahtiin, ja lumen tuloa seurattiin silmät kovina. Silti tuima lumituiskukaan ei saanut paikallisia pois pyöriensa päältä..

    Huolimatta asioiden toimimattomuudesta lumeen tottumattomassa maassa, ovat maisemat olleet satumaisen kauniita viime päivinä.

    Amsterdam on uskomattoman kaunis kaupunki mihin tahansa vuodenaikaan, mutta kieltämättä lumella kuorrutetut piparkakkutalot sekä kanaalit siltoineen ja tuhansine pyörineen ovat herkullista nähtävää. Allekirjoittanut on nauttinut yhtäkkisestä talvesta täysin siemauksin, ja aikoo jatkaa nautiskelua aina siihen saakka etta päästään rämpimään nilkkoja myöten loskassa lumien sulaessa..

    //Aiheeseen liittymättä: vuosikausia uskollisesti palvellut läppärini sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Kaikki suositukset kevyistä ja näppäristä koneista otetaan lämmöllä vastaan tässä loputtomassa vaihtoehtojen suossa.