• Mitä syödä Amsterdamissa

    Olin nuorempana varsin nirso ruokapöydässä, ja nyrpistelin nenääni kaikelle mikä näytti tai haisi kummalta, jonka rakenne oli ”väärä”. Jätimpä myös syömättä annokset joissa tietyt raaka-aineet tai ruokalajit koskivat toisiaan. Sori vaan äiti, näin jälkeenpäin ymmärrän ettei vika välttämättä ollutkaan ruoassa vaan syöjässä..

    Sittemmin Siperia on onneksi opettanut, ja nykyään olen kaikkiruokainen foodie. Myönnän, että ihan kaikki (kuten simpukat tai mustekala) ei uppoa vieläkään vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta noin muuten.

    Yksi ulkomailla ja pitkin maailmaa asumisen parhaita puolia on ollut nimenomaan se, että olen päässyt tutustumaan lukuisten eri maiden ja alueiden ruokakulttuuriin, ja vieläpä autenttiseen sellaiseen. Ensimmäisinä viikkoinani Koreassa asuessa littanoilla metallipuikoilla syömisestä ei meinannut tullut mitään, ja ruokailussa kesti ja kesti. Lisäksi paikallinen ruoka on kaukana siitä mihin olin länsimaissa tottunut. Kummasti se nälkä kuitenkin opetti, ja parin viikon harjoittelun jälkeen puikkojen käsittely lähti sujumaan ja suu (ja vatsa) tottuivat uuteen ruokakulttuuriin.

    Hollantilaiset eivät pääse kehuskelemaan erityisen eksoottisella ruokakulttuurilla, mutta täällä – kuten suomessakin – tunnutaan vähättelevän paikallisia ruokia. Tämänhetkisen asuinmaani maanmiehiä kehaistakseni haluan nostaa esille muutamia paikallisia herkkuruokia.

    Amsterdamin ruokaklassikot

    En taida tietää yhtäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta Amsterdamista ei löytyisi borrel haptjes, eli ruokaisia naposteltavia illanviettoon. Omia suosikkejani ovat paikalliset juustot (esimerkiksi Gouda ja Edam ovat molemmat hollannista lähtöisin), sweet chili kastikkeen kanssa tarjoiltavat kaasstengels (juustotikut), läheisesti raakaa jauhelihaa muistuttava ossenworst, sekä hieman kyseenalaisia täytteitä sisältävät bitterballen pallerot ja krokantit.

    Alkukesästä täällä juhlitaan uusien sillien, nieuwe haring, saapumista, vaikka raakaa kalaa tästä maasta löytyy vuoden ympäri. Raaka   silli nautitaan perinteisesti leivän ja sipulin kanssa. Toinen mainitsemisen arvoinen kalaherkku on kibbeling, uppopaistetut kalapalat joita dippaillaan majoneesi- tai tartarkastikkeeseen.

    Kalan lisaksi myyntikojuista kannattaa maistaa hollantilaisia/belgialaisia/ ranskanperunoita, jotka huhun mukaan ovat jopa maailman parhaita. Niiden kanssa tarjottavista kastikkeista puhumattakaan. Myös täkäläisten suosiota nauttivat loempiat, vietnamilaiset kevätkääryleet ovat myös maistamisen arvoisia.

    Hieman eksoottisempiin perinteisiin taas kuuluu Indonesialainen rijsttafel, jäännös Alankomaiden Itä-Intiasta, siirtomaavallan alta. Siis riisia kera lukuisten pienten indonesialaisten annosten. Upea mahdollisuus maistella monenlaisia makuja ja koostumuksia yhdellä istumalla, ja meidän go to vieraiden kanssa.

    Syksyn ja talven klassikoihin taasen kuuluvat lihalla höystetty hernekeitto eli erwtensoep tai snert, sekä lihan, kalan tai kasvisten kera tarjoiltava perunoista ja juureksista tehty muussi, stamppot.

    Makeiden herkkujen kohdalla ei voi olla mainitsematta hollantilaisia pannukakkuja. Perinteisiä ovat sekä suomalaisia lettuja tai ranskalaisia crepeja muistuttavat suuret, ohuet pannukakut, sekä pienet ja höttöiset poffertjesit. Molempia tarjoillaan sekä suolaisen että makean kera, joskin tomusokerilla kuorrutetut letut kuuluvat olevan paikallisten suosikkeja. Näiden lisaksi oma lukunsa on vielä stroopwafle, eli kaksi ohuen ohutta vohvelia liimattuna yhteen karamellikastikkeella.

    Näiden hollantilaisten klassikkoruokien lisäksi listalle joutaisi vielö lukuisia sesonkiherkkuja, mutta jätetään ne tuleviin ruokapostauksiin. Ja nyt kun tiedetään mitä syödä, lupaan jakaa pian vinkkejä siihen missä syödä Amsterdamissa!

  • Aika sanoa kiitos

    On tullut aika sanoa kiitos.

    Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette kanssaeläneet häähaaveilujen täyttämää vuotta. Kommenttiboksissa, sähköposteissa sekä sosiaalisen median kanavissa on vuoden aikana käyty lukuisia keskusteluja, tsempattu, intoiltu ja toisinaan selvitelty erimielisyyksiä. Keskustelujen sävy on pysynyt positiivisena, mikä on valanut uskoa blogiskenen parempaan tulevaisuuteen.

    Kiitos kanssabloggareille, jotka ovat inspiroineet niin minua kuin monia muitakin omilla häillään, sekä olleet aktiivisesti mukana keskusteluissa ja tapahtumissa. Hääbloggareiden keskuudessa nainen ei todellakaan ole naiselle susi! Tämän vuoden aikana oli ihana huomata miten mielettömän hyvässä hengessä hääblogeja kirjoitetaan ja kommentoidaan, ja millaisen yhteisön toisilleen tuntemattomat, samassa veneessä kelluvat morsiamet ovatkaan onnistuneet luomaan.

    Kiitos kaikille niille, jotka auttoivat tekemään meidän häistä aivan mahtavat! Ennenkaikkea kiitos perheillemme ja ystävillemme kaikesta siitä, mitä he ovat eteemme tehneet. Niin häiden alla kuin vuosien saatossakin. On onni tietää, että rinnalla seisoo tälläisiä ihmisiä. He eivät aina ole fyysisesti läsnä, mutta he ovat aina lähellä.

    Kiitos rakkaalle aviomiehelleni.

    Tämän tekstin myötä jälleen yksi hääblogi tulee tiensä päähän.

    It ain’t over till the fat lady sings..

    Nordic Wife ei kuitenkaan katoa vielä minnekään.

    Hääaiheiset tekstit siirtyvät jossain vaiheessa oman kategoriansa alle, ja blogi jatkaa elämäänsä rouvablogina. Painopiste pyörinee ulkosuomalaisuuden, matkailun ja lifestylen ympärillä. Välillä mennee sujuvasti aiheen vierestä. Usein pää pilvissä, mutta aina jalat tukevasti maassa. Eriasia sitten missä maassa.

    Bloggaaminen on osoittautunut aivan uskomattoman palkitsevaksi harrastukseksi ja vastapainoksi arkiselle ahertamiselle. Olen aina rakastanut niin lukemista kuin kirjoittamistakin, ja on ollut rohkaisevaa nähdä tilastoja ja kuulla lukijoilta miten jutut ovat uponneet! Jatkan tulevaisuudessakin bloggailua ihan vain omaksi ilokseni, toki teitä kuunnellen. En kuitenkaan halua ottaa paineita tai vaikeuttaa perheeni elämää kuvaamalla aivan kaikkea ja roikkumalla WordPressissä yöt läpeensä, vaan blogi kulkekoon ja kehittyköön omalla painollaan.

    Toivottavasti mahdollisimman moni teistä jää seuraamaan blogia siitäkin huolimatta, että aihepiirit elävät elämäntilanteen muuttumisen myötä. Ja toivottavasti mahdollisimman moni uusi lukija löytää tänne blogin asettuessa uusiin uomiinsa!

    Mikäli kuitenkin etsitte nimenomaan hääaiheista luettavaa, suosittelen Makean säännöllisesti päivittyvää hääblogilistausta sekä Häät – Ideoita ja inspiraatiota hääsuunnitteluun FB ryhmää. Yksittäisistä blogeista haluan nostaa esille omat henkilökohtaiset suosikkini, eli pikkusiskoni ja heidän suomalais-saksalaiset häänsä, sekä Kristan ja Jarkon upeat Kristallihäät. Näitä kahta ja muutamaa muuta hääaiheista blogia jään vielä seurailemaan, vaikka omalta osaltani hääjutut alkavat olla tässä. Kukapa sitä tosin tietää jos kaasoilu tai ystäväpiirin häät vielä nousevat esille bloginkin puolella, sillä rakkaudentäyteisiä ilmoituksia ja kutsuja tuntuu nyt satelevan joka tuutista!

    Sitä ennen, vielä kerran: KIITOS <3

  • Paperityöt sukunimen vaihtuessa

    Täällä alkaa vihdoin viimein olla häitä ja sukunimen vaihtoa seuranneet paperityöt loppusuoralla! Urakka on edennyt tasaisesti, vaikkakin varsin verkkaisesti. Uusittavia ja päivitettäviä papereita on yllättävän paljon, ja olen aika varma että niitä ilmestyy vielä lisää kun vähiten odottaa.. Tässä kuitenkin melko kattava muistilista siitä, mitä kaikkea pitää uusia sukunimen vaihtuessa.

    Itse aloitin häämatkalla niistä ”helpoista” ja tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisistä muutoksista: vaihdoin nimeni sosiaalisen median kanavissa ja loin uuden sähköpostiosoitteen. Sähköpostin kanssa joutui hieman kikkailemaan, sillä siinä missä nimikaimoja ennen oli kourallinen, löytyy niitä nyt useampi sata jos ei tuhansia. Kikkailtua on harrastettu myös töissä, kun yhdessä HR ja IT kollegoiden kanssa on yritetty saada nimiä vaihtumaan systeemeissä ja työsähköpostia ohjautumaan oikeaan osoitteeseen.

    Uusi sukunimi ehti päivittyä Suomen väestötietojärjestelmään joskus häämatkan aikana, joten kotiin palattuamme pääsin heti selvittelemään passin uusimista. Valitettavasti hommaa ei saanut tällä kertaa hoidettua sujuvasti netissä, eikä edes Hollannissa, vaan passin uusintaa varten jouduin matkustamaan Brysseliin ja vierailemaan Suomen suurlähetystössä. Kaikkien Benelux-maiden passiasiat nimittäin käsitellään siellä. Ei siis muuta kuin passikuvat matkaan, uuden nimmarin harjoittelua junamatkalla ja täyttämään paperit Belgiaan. Vajaan parin viikon odottelun jälkeen postipojat kiikuttivat uuden passin kotiovelle.

    Uuden passin (joka, anteeksi nyt vain, on ihan hirveän ruma verrattuna ihanaan ja kauniiseen vanhaan lumihiutalepassii – joo, olen edelleen hieman katkera) jälkeen oli helppo uusia pankkikortti ja parit nimelliset bonuskortit. Samalla ilmoittelin vuokranantajalle, sähkö-, puhelin- ja vesiyhtiölle sekä kuntosalille uudesta nimestä. Paikallisen väestötietojärjestelmän käsiteltyä muutokset moni taho, kuten yliopisto ja verottaja, saavat vielä automaattisesti ilmoituksen uudesta sukunimestä.

    Paikallisen lainsäädännön mukaan minun on tosiaankin käytävä ilmoittamassa parisuhdestatuksen muutoksesta kaupungille, ja samalla visiitillä päivitettävä sukunimeni tietokantaan sekä anottava uutta ajokorttia. Koska asun ulkomailla, on edessä pakkovaihto paikalliseen ajokorttiin. Ensimmäinen vapaa aika kaupungin virastoon löytyi vasta marraskuun loppupuoliskolta, eli pari kuukautta täällä asioidessa on jouduttu arpomaan kahden nimen välillä. Toivottavasti pian homma on kuitenkin pulkassa, ja pääsen totuttelemaan uuteen nimeen ja identiteettiin miettimättä millä nimellä esittäydyn.

    Papereiden ja korttien päivittämisen lisäksi uusi sukunimi on saanut pohtimaan omaa identiteettiäni. Erityisesti siksi, että tyttönimeni on kovin suomalainen -nen päätteinen nimi, mikä on taannut sen, että ihmiset osasivat yhdistää minut kotimaahani ja nimi jäänyt hyvällä tavalla ihmisten mieliin. Avioliiton myötä nimeni on entistä kansainvälisempi, suomalainen aksentti englantia puhuessa on hioutunut pois vuosien saatossa, eikä ulkonäönkään perusteella osata laittaa kartalle Pohjois-Eurooppaa tarkemmin. Nimen vaihtumisen myötä suomalaisuuteni ei enää olekaan muille yhtä ilmiselvää kuin aiemmin.

    Seison kuitenkin edelleen sen takana, että miehen sukunimeen vaihtaminen oli oikea päätös minulle ja meille.

  • 5 x tärkeimmät neuvoni tuleville morsiamille

    Hääsuunnittelu on ihanaa aikaa. Näin jälkeenpäin on aika palata siihen mitä on tullut opittua, ja jakaa viisi tärkeintä neuvoani kaikille tuleville morsioille ja sulhasille.

    [ 1 ] Ne ovat teidän häänne! Eivät äitinne, serkkunne, parhaan ystävänne tai kummin kaiman koiran. Oman pään pitäminen ei ole aina helppoa, mutta voin luvata että kaduttaa paljon enemmän jos teette valintoja sillä perusteella mitä joku muu toivoo tai vaatii. Toki jos pappa betalar, täytyy olla valmis joustamaan joissain asioissa, mutta muutoin sanoisin että uskaltakaa tehdä itse omat päätöksenne. Ja muistakaa ottaa myös mies mukaan suunnitteluun ja asioiden hoitamiseen, sillä ne ovat teidän häänne, eivät morsiamen tai sulhasen yksinoikeus. Eikä velvollisuus.

    [ 2 ] Miettikää mikä on teille tärkeintä ja panostakaa siihen. Yksille tärkeintä on ruoka, toisille musiikki, kolmansille sormukset. Ottakaa kuitenkin huomioon teidän molempienne toiveet.

    [ 3 ] Älkäää ottako paineita sosiaalisesta mediasta. Pinterestin, Instagramin ja hääryhmien ja -blogien aikakaudella on tosi helppo alkaa vertailla omia häitä muiden häihin. Ihania ideoita riittää loputtomiin, eikä kaikkea yksinkertaisesti vain voi toteuttaa yksissä juhlissa. Maailmaan mahtuu upean näköisiä pareja, uskomattomia pukuja, superluovia ja kekseliäitä ihmisiä, julmetun kokoisia timantteja ja muhkeita budjetteja. Se, että näin ei kaikkien kohdalla ole, ei tee kenenkään häistä yhtään huonompia! Makuja on monia, ja toisten ihanat häät ei ole teiltä pois. Ei siis kannata stressata tai ottaa paineita tälläisestä, vaan nauttia, inspiroitua ja kannustaa jokaista purjehtimaan avioliiton satamaan heille parhaiten sopivalla tavalla.

    [ 4 ] Organisoikaa ja delegoikaa hommat niin, että hääpäivänä hääparin ei tarvitse vahtia kelloa tai puskea ohjelmaa eteenpäin. Varsinkin jos juhlat ovat yhtään isommat. Hääpäivänä juhlakaluilla riittää vientiä, eikä siinä hässäkässä pysty kyllä keskittymään yhtään mihinkään muuhuin kuin sillähetkellä käsillä olevaan tilanteeseen.

    [ 5 ] Älkää odottako liikoja saati jääkö märehtimään turhia. Tämä koskee erityisesti häiden jälkeistä aikaa. Kaikki tuskin menee hääpäivänä niinkuin haaveilitte, ja se on ihan ok ja täysin normaalia. Tärkeä kuva unohtui, et ehtinyt laihduttaa, tukka latistui sateessa, joku joi liikaa. Näitä sattuu, ja kun maito on jo kaatunut, ei auta kuin siivota ja jatkaa eteenpäin. Keskittykää niihin ihaniin asioihin ja muistoihin, älkääkä jääkö murhetimaan kaikkea mikä mahdollisesti meni pieleen. Maksakaa laskut pois alta, lähettäkää kiitoskortit ja jatkakaa elämässä eteenpäin.

  • Mikä kaikki muuttui viime hetkellä?

    Häitä, joita aloimme suunnitella heti kihlauksen jälkeen ei koskaan järjestetty.

    Sen sijaan ne häät, jotka suunniteltiin muutama kuukausi ennen häitä, olivat aivan mahtavat. Matkan varrelle mahtui muutos jos toinenkin, ja moni tekijä pysyi muuttuvana loppuun saakka, ja viimeiset muutokset osuivat aivan viimeisille metreille. On aika katsahtaa asioihin, jotka eivät ihan menneet niinkuin suunniteltiin.

    Ensinnäkin, meidän piti järjestää ravintolahäät. Helppoa ja tyylikästä, ei tarvitse laittaa itse eikä hamstrata koristeita. Toisin kävi. Vuokrattiin juhlapaikka, hankittiin koristeet, noudettiin juomat Virosta ja varattiin pitopalvelu. Ei sillä, ettei meidän pitänyt järjestää rehearsal dinneriä tai muutakaan ylimääräistä ohjelmaa häiden ympärille. Eipä.

    Hääkuvaaja varattiin ja peruttiin sittemmin. Tilalle palkkasimme kaverin, vaikka aiemman huonon kokemuksen jälkeen uhosin ettei enää ikinä. Tarvitseeko tähän väliin edes lisätä, että myös DJ:mme löytyi kaveripiiristä?

    Hääpäivän aamuna totesin ettei huntu istu kampaukseen sitten millään, eli se jäi lopulta käyttämättä vaikka kuinka olin varma etten ilman huntua alttarille astele. Myöskin suunnittelemani alusvaatteet menivät vaihtoon, kun olikin toisenlainen fiilis aamulla. Myöskin ne ihanat glitterballerinat jäivät käyttämättä, sillä pirulaiset raastoivat kantapääni aivan verille koekäyttäessäni ne viikkoa ennen häitä. Onneksi alkuperäiset kengät osoittautuivat todella mukaviksi, ja bailasin koroissa aamuyöhön.

    Istumajärjestys meni uusiksi laittaessamme juhlapaikkaa kuntoon, sillä jossain kohti suunnitelmia oli tapahtunut ikävä laskuvirhe. Samalla todettiin, että myös painotalolla oli käynyt kämmi, ja muutamat nimikortit puuttuivat kokonaan. Arvatkaa vain tarkistettiinko painotuotteita ennen kuin alettiin laittaa niitä paikoilleen kaksi tuntia ennen juhlien alkua?

    Toki myös juhlapaikan järjestely sekä illan ohjelma kulki ihan omilla aikatauluillaan. Morsian muun muassa saapui kirkolle niin, että sai kävellä suoraan taksista papin eteen. Alustavilla suunnitelmilla saatiin siis heittää vesilintua heti alkuunsa.

    Onneksi sentään puoliso ja tukijoukot pysyivät samana läpi projektin.

    Mitä tästä opimme? Aina ei mene niinkuin strömsössä, mutta jos loppuviimeinen ollaan naimisissa, on kaikki hyvin!

     

  • Työpukeutumisen kulmakivet

    Seurasiko kukaan muu mielenkiinnolla Hesarin työpukeutumisjutun aiheuttamaa some-keskustelua? Mikäli ette tiedä mistä on kyse, kaikki alkoi kun eräs ammattilainen (selvennettäköön että kyseessä oli nainen) kehotti kaikkia työssäkäyviä naisia pukeutumaan hameeseen, värjäämään hiuksensa, hoitamaan kynsinauhansa ja meikkaamaan kauniisti joka aamu. Koska muuten naista ei oteta tosissaan työpaikalla.

    Sanomattakin selvää, että tälläisillä kommenteilla saa somemaailman vihat niskaansa. Erityisesti kun edellisellä viikolla on nostettu #metoo-kampanjan myötä esiin epäkohta toisensa jälkeen mitä tulee naisten kohteluun. Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan feministisen asian ajaminen – moni muu on siihen jo ehtinyt keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median kanavissa – vaan haluaisin jatkaa keskustelua keskittymällä ihan vaan työpukeutumiseen.

    Teen itse töitä finanssialalla viestinnän ja sisällöntuotannon parissa. Yrityksen määrittelemä pukukoodi on business casual, paitsi asiakkaita ja isoja pomoja tavatessa, jolloin työntekijöillä on pukupakko. Pukukoodia voi tulkinta monella tapaa, joten päivittäin toimistolla tulee nähtyä koko työpukeutumisen kirjo aina farkuista jakkupukuihin. Ammatikseen kirjoittavien joukosta löytyy persoonallisuus jos toinenkin, ja persoonallisuutta usein ilmaistaan myös pukeutumisen kautta. Luoville ammattilaisille tämä usein sallitaan sen kummemmin mukisematta. Toki ne kaikista luovimmat ja taiteellisimmat varmasti myös hakeutuvat ihan muualle kuin suuryritysten leipiin.

    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hupparit ja joogapöksyt eivät todellakaan kuulu työpaikalle, ellei kyseessä ole liikunta-alan ammattilainen. Siististi pukeutuva, itsestaan huolta pitävä ihminen antaa huomattavasti osaavamman ja uskottavamman kuvan itsestään ja yrityksestä kuin suoraan sängystä revitty sankari.

    Työpukeutumisen ei silti tarvitse olla vaikeaa tai epämukavaa. Oman työvaatekaappini kulmakiviä ovat mustat, harmaat  ja tummansiniset alaosat (hameet ja housut) yhdessä puseron, kauluspaidan tai neuleen kanssa. Hyvin istuva jakku on vielä haussa. Kauniisti istuva, siisti takki täydentää ammattimaista asua ulkona liikkuessa. Kenkien puolesta tykkään avokkaista toimistolla, joskin toisinaan nilkkurit tai ballerinat pysyvät jalassa koko päivän.

    Samantyyppistä peruskaavaa näkyy noudattavan suurin osa työkavereistanikin. Tummia farkkuja näkyy toimistolla siistimpien yläosien kanssa jonkin verran, samoin siisteja arkimekkoja. Tuttujen työkavereiden kanssa hommia tehdessä kukaan ei välitä käytätkö housuja vai hameita, mutta eipä sitä ole voinut olla huomaamatta, että tärkeämpiin tapaamisiiin suunnatessa naisilla on järjestäin hame tai mekko, korkeat korot ja huulipunaa..

    Tiedä sitten onko tässä kyse muiden (miesten) asettamien odotusten täyttämisestä, vai ihan puhtaasti siitä, että naisella itsellään on itsevarmempi olo korkojen päällä tai punaa huulissaan. Itse koen oloni varmemmaksi ja uskottavammaksi hame päällä ja korkokengät jalassa. En koe tarvetta piilotella naiseuttani, töissä tai missään muuallakaan. Haluan työpukeutumisessanikin tuoda esille parhaita puoliani ja kokea oloni viehättäväksi ja mukavaksi. En pukeudu näin miellyttääkseni ketään, mutten myöskään halua pukeutua telttaan tai vaikka housuihin siksi, että joku voisi väärinymmärtää mitä pukeutumisellani viestitän. Jokainen pukeutukoon juuri niinkuin itse parhaaksi kokee, työpaikan ohjeita noudattaen.

    Toinen seikka, joka Helsingin Sanomien artikkelissa nostettiin useaan otteeseen esiin oli se, miten suomalaisten työpukeutuminen on valovuosia muuta Eurooppaa jäljessä. En millään jaksa uskoa, että tämä olisi totta. Suomen kaduilla näkee nykyään varsin hyvin pukeutunutta väkeä. En tosin ole teinivuosien kesätöitä lukuunottamatta ollut Suomessa töissä, eli en ole päässyt tekemaan empiiristä tutkimusta aiheesta. Olisikin mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia teiltä löytyy työpukeutumisesta Suomessa tai muualla!

    Tämän postauksen myöta haluan haastaa kaikki kertomaan ja jakamaan kuvia omasta työpukeutumisestaan. Mitä puit päälle tänään?

  • DJ ja häiden musiikki

    Häiden musiikkipuoli oli alusta asti miehen vastuulla. Itse en musiikista juuri ymmärrä, vaan popitan lähinnä radion listahittejä ja välttelen DJ-vuoroja ja musiikista puhumista aivan viimeiseen saakka. Miehellä sen sijaan on selvät suosikit ja ymmärrystä hyvän musiikin päälle, joten työnjako tässä kohti oli ilmiselvä.

    Meille oli alusta saakka selvää, että haluamme DJ:n, emme bändiä. Tiskijukka löytyi kaveripiiristä, ja laitteet vuokrasimme Sonic Visionilta. Pienella tee-se-itse meiningillä saatiin kasaan mainio paketti.

    Palkkasimme hyvän ystävän ja miehen yliopistoaikojen kämppiksen DJ:ksi, ja pakko sanoa että vaikka miten hullulta kuulostaa lennättää DJ Kanadasta Suomeen keikalle, oli se joka pennin arvoista. Kyseinen kaveri sai vapaat kädet soittolistojen kokoamiseen, ja teki huiman hyvää työtä! Siis niin hyvää, että sai muutaman työtarjouksen jo kesken iltaa!

    Musiikkivalinnat saivat tanssilattialle kaikki ikäluokat ja kansalaisuudet, ja lattia oli täynnä hikisiä tanssijoita valomerkkiin saakka. Tiskijukkamme on lupaillut lataavansa illan soittolistat YouTubeen kunhan vain ehtii, ja jos/kun tämä tapahtuu, lupaan linkkailla listat myös blogin puolelle niin pääsette fiilistelemään meidän häämusaa.

     

     

     

  • Juomien todellinen menekki

    Juomamäärien arvailu on yksi häiden haastavimmista laskutehtävistä. Tulevien morsioiden urakkaa helpottaakseni tässä tulee numeroina meidän häidemme todellinen juomamenekki.

    Aloitetaan lyömällä faktat tiskiin. Aikuisia vieraita meillä oli noin 105. Näistä noin puolet olivat sellaisia, jotka mielellään juovat enemmän kuin sen pari lasillista samppanjaa. Baari oli auki kello 17-02, ja koko ilta meni meidän piikkimme. Tästä postauksesta näet tarkan listan varaamastamme juomamäärästä.Samppanjaa häissämme juotiin 34 pulloa, eli yli jäi 6 pulloa. Samppanjat saimme häälahjaksi edesmenneeltä sedältä, ja sitä varattiin tarkoituksella niin paljon kuin ihmiset vain jaksaisivat juoda.

    Ruokailua varten meillä oli varattuna 24 pulloa sekä puna- että valkoviiniä, plus 6 pulloa roseeta mikä lopulta unohtui jääkaappiin ja jäi tarjoamatta. Näistä yli jäi 10 pulloa valkkaria, ja 3 pulloa punkkua. Kahvin kanssa meillä oli aveceina konjakkia ja amarettoa, joita molempia jäi yksi ylimääräinen pullo kun olimme varautuneet kolmeen pulloon per laatu.

    Muista juomista varatuna oli 10 lavaa olutta, joista juotiin 6. Siiderilavoja juotiin kaksi, lonkerolavoja viisi. Kovasta alkoholista meni noin puolet, eli pari pulloa per laatu. Ainoastaan salmari loppui kesken jossain vaiheessa, sillä se oli odotettua suositumpi shottina. Holittomia juomia oltiin varattu reilusti, mutta vähemmälläkin olisi pärjätty sillä kaikkea jäi yli. Parempi tietysti liikaa kuin liian vähän.

    Jäitä kannattaa varata iltaa varten reilusti. Meidän kaksi isoa laatikkoa jäitä pääsivät loppumaan jossain vaiheessa iltaa. Eipä sillä että se olisi menoa haitannut.

    Tässä välissä haluaisin myös kiittää ja kumartaa baarimestarimme suuntaan, sekä kehottaa kaikkia hankkimaan ammattitaitoinen baarimestari pyörittämään baaria häihin. Jouduimme metsästämään baarimikkoa kissojen ja koirien kanssa, mutta se oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista! Baarimestarimme teki mahtavaa työtä drinkkejä sekoitellen ja pitäen koko hommaa silmällä ja juomapolitiikan järjestyksessä. Suunnittelimme muutaman drinkin juomalistan yhdessä baarimestarin kanssa, jonka pohjalta drinkkejä tarjoiltiin vieraille. Toki tilaa jätettiin myös pienelle sooloilulle.

    Juomien riittävästä muttei liiallisesta määrästä kertonee muunmuassa se, että poliisivene käväisi vilkaisemassa mikä meininki, ja muutamat vieraista kokivat elämänsä krapulan seuraavana aamuna. Toisaalta myös holittomat oli huomioitu, eikä kukaan vetänyt överiksi. Hienosti siis meni, vaikka järjestettiinkin ne pahamaineiset ilmasen viinan bileet.