• Amsterdamittarien tyyli

    Amsterdamittaret eivät valtamediassa nouse samalla lailla esille tyylistä puhuttaessa kuin vaikka pariisittaret tai tanskalaiset. Ja onhan se selvää miksi näin on. Paikalliset täällä tuppaavat pukeutumaan käytännöllisesti ja hyvin rennosti. Vaatteissa täytyy pystyä pyöräillä, vettä sataa useimpina päivinä vuodesta, eikä mukulakivikaduilla pysy pystyssä piikkikoroilla. Amsterdamittarien tyyliä kuvaillessa kaksi tunnuspiirrettä kuitenkin nousee selkeästi yli muiden: minihameet ja luonnollisuus.

    Tämän postauksen tärpeillä sulaudutte varmasti paikalliseen, harmahtavaan massaan. Tai vaihtoehtoisesti tiedätte kuinka erottua joukosta!

    Muutama sana minihameista (ja sukkahousuista)

    Paikalliset naiset kulkevat lyhyttäkin lyhyemmissä hameissa kesät talvet. Ja miksi eivät kulkisi? Ottaen huomioon miten paljon täällä poljetaan pyörää ja kavutaan rappusia päivittäin (väitän että myös geenit näyttelevät tässä roolia), ei liene yllätys että monella hollantilaisella on jalat joita todellakin kelpaa esitellä! Talvella jalat on verhottu ohuisiin, parinkymmenen denierin sukkahousuihin, kun taas heti lämpötilojen salliessa mennään paljain koivin. Sukkahousuja ei muuten voi mainita mainostamatta Heman, täkäläisen Tigerin ja Ikean risteytyksen, sukkahousujen olevan hinta-laatu suhteeltaan aivan omissa sfääreissä. Jos vierailette tai asutte täällä päin, käykää ihmeessä hakemassa pari pakettia sukkahousuja!

    Hameisiin liittyen on pakko myös mainita, että siinä missä Kööpenhaminassa asuessani ihastelin miten paikalliset naiset osaavatkaan ajaa pyörällä liehuvissa mekoissaan vilauttelematta lainkaan, saa Amsterdamissa ihmetellä miten paikallisilla naisilla onkaan pokkaa kaikessa rauhassa jatkaa matkaansa vaikka hame korvissa. Ketään ei tunnu kiinnostavan – ei pikkareita vilauttelevia naisia eikä kanssakulkijoita.

    Luonnollista ja käytännöllistä

    Mitä tulee luonnollisuuteen, Suomeen ja moneen muuhun paikkaan rantautunut Kardashian-trendi julmettuine ripsineen ja takapuolineen ei näytä täällä oikein ottaneen tuulta alleen. Suomessa katukuvaa ihmetellessä tuntuu että joka toisella alta kolmevitosella vastaantulijalla on tekoripset, hiuslisäkkeet, purkkirusketus ja rakennekynnet, eikä salillakaan treenata muuta kuin peppua. Amsterdamissa taas tälläiset tapaukset ovat turisteja (useimmiten muuten brittejä), tai poikkeuksia sääntöön.

    Paikallinen kauneusihanne siis on varsin luonnonläheinen ja käytännöllinen. Hiustenväri pysyy monella luonnontilassa ja meikki on hillitty. Vaatetuskin tuppaa olemaan varsin rento ja jopa boheemi, mutta silti urheiluvaatteita näkyy lähinnä kuntosalilla ja lenkkeilijöiden yllä. Kaupungista löytyy toki keskivertoa enemmän hipstereitä ja opiskelijoita, mikä luonnollisesti näkyy myös katukuvassa. Sään mukainen pukeutuminen on suuressa huudossa, ja olisin yllättynyt jos tapaisin paikallisen joka ei omistaisi kaupunkikelpoa sadetakkia saati pyöräiyyn sopivaa selkäreppua.

    Tottakai pieneksi suureksi kaupungiksi Amsterdamista löytyy aivan kaikkea, ääripäästä toiseen. Näin silmämääräisesti sanoisin kuitenkin, että keskiverto paikallinen pukeutuu rennosti ja käytännöllisesti (jopa tylsästi), arvostaa luonnonkauneutta, mutta ymmärtää korostaa parhaita puoliaan. Ennenkaikkea Amsterdamittaret antavat kaikkien kukkien kukkia.

    Kuulostaako tutulta? Vai miten teillä päin pukeudutaan?
  • 2+1 museovinkkiä Haagiin

    Meidän oli tarkoitus tehdä päiväretki Haagiin jo ennakkovaalien aikaan, mutta tuolloin ärhäkkä flunssa kaatoi allekirjoittaneen viikoksi sängynpohjalle ja sössi samalla kaikki suunnitelmat. Taudista toivuttuani päätimme ottaa vahingon takaisin ja lähteä päiväksi Haagiin – siitäkin huolimatta, että äänioikeus jäi tänä vuonna käyttämättä.

    Amsterdamista Haagiin pääsee näppärästi junalla. Matka kestää vajaan tunnin ja kustantaa parikymppiä suuntaansa.

    Tunnelmansa puolesta kaupungit eroavat toisistaan aivan valtavasti. Siinä missä Amsterdam vilisee turisteja ja opiskelijoita, tarjoaa Haag rauhallisemman ja jollain tasolla aidomman palan Hollantia. Amsterdam saattaa olla Alankomaiden pääkaupunki, mutta todellisuudessa päätokset tehdään Haagissa. Haagissa istuvat niin parlamentti kuin kuninkaallisetkin. Yhteistä kaupungeille on se, että molemmista löytyy ystävällisiä ihmisiä, liuta mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä upeita museoita ja historiaa.

    Haagin taidemuseot olivatkin se, mikä meitä kaupungissa veti puoleensa.

    Mauritshuis on täynnä Hollannin mestarien töitä heidän kultakaudeltaan. Vermeer, Rembrandt, Fabritius ja monta muuta. Museo on sopivan pieni kierrettäväksi kokonaan yhdellä käynnillä, eikä mestarien teokset mene aivan yli hilseen vaikkei taidehistoriaan kovin olisikaan perehtynyt. Taideteosten lisäksi myös historiallinen museorakennus on vaikuttava.

    Mauritshuis on yksi lukemattomista museoista Hollannissa joihin pääsee ilmaiseksi museokortin, museumkaartin, omistaessaan. Kyseinen kortti kustantaa 60 euroa vuodessa, ja sillä saa rajattoman sisäänpääsyn museoihin ympäri maata. Virallisen kortin saaminen edellyttää vakituista osoitetta Alankomaissa, mutta 30 päivän väliaikaisen kortin voi ostaa kuka tahansa. Jos tarkoituksena on viettää pidempi aika puukenkämaassa tai vierailla useammassa museossa, museokortin hankintaa kannattaa ehdottomasti harkita. Monissa museoissa sisäänpääsy kustantaa 10-20 euroa, eli kortin hankkimalla saattaa hyvinkin säästää muutaman roposen.

    Toinen museo, johon Haagissa ihastuin kovasti on Escher in Het Palais, eli Escher museo. Escher oli hollantilainen kuvataiteilija ja graafikko, joka on erityisen kuuluisa trikkikuvista ja matematiikan insipiroimista teoksista. Kuvista, jotka nopeasti vilkaistuna saattavat vaikuttaa ihan realistisilta, mutta jotka tosiasissa kätkevät itseensä mahdottomuuden jos toisenkin. Myös tämä pieni museo sijaitsee kauniissa historiallisessa rakennuksessa aivan Haagin ytimessä. Toimii hyvin yhdistelmänä esimerkiksi edellä mainitun Mauritshuisin kanssa. Sopii myös nuoremman väen kanssa reissaaville, ja lapset ja lapsenmieliset vamasti arvostavat ylimmästä kerroksesta löytyvää optisten harhojen nayttelyä.

  • Missä syödä Amsterdamissa

    Loppuvuodesta listailin klassikkoruokia joita syödä tai edes maistaa Amsterdamissa (tai Alankomaissa). Nyt on aika jatkaa vinkkaamalla muutamia huippupaikkoja missä syödä Amsterdamissa.

    Tämän postauksen ravintolasuositukset perustuvat puhtaasti omiin kokemuksiin ja mieltymyksiin. Kaikki ravintolat on käyty testaamassa useampaan otteeseen,

    eli kyse ei ole vain tuurista saati sattumasta, vaan ruoka ja palvelu on oikeasti hyvää.

    De Plantage. Aivan eläintarhan porttien partaalla sijaitseva upea kasvihuonemainen ravintola. Täällä puut kasvavat sisällä ja flamingot kopsuttelevat pihan puolella. Keskivertoravintolaa hintavampi, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen. Ruoka on herkullista ja G&T:t kalamaljan kokoisia. Erityisesti viikonloppuisin todella vilkas, eli pöytävaraus on suositeltava, mikäli ei kiinnosta odotella vapaata päytää baarin puolella.

    Snckbr. Terveellistä comfort food tai kotiruokatyyppistä sapuskaa tyylikkäästi esillepantuna. Kattavasti kasvisvaihtoehtoja, mainio drinkkilista ja yllättäviä makuyhdistelmiä. Rouhea hipsteritunnelma, joka toimii niin lounaalla kuin illallisellakin. Näitä ravintoloita on Amsterdamissa muutama, joskin lännessä (West) sijaitseva on oma suosikkini.

    Panache. Hämärä ja tunnelmallinen ravintola, joka ei ulkoapäin näytä oikein miltään – ison osan viime vuodesta paikka oli itseasiassa tietyömaan saartamana, eikä sinne varmasti olisi tullut edes eksyttyä jos ei tietäisi paremmin! Moni annoksista viimeistellään pöydän ääressä, ja ne toimivat tosi kivasti jaettuna. Uskaltakaa kysyä henkilökunnalta neuvoa ruokamääriin ja –lajeihin, sillä he osaavat ehdottaa annoksia niin, ettei kukaan jää nälkäiseksi.

    Soenda Kelapa. Erinomainen valinta indonesialaista riisipöytää ajatellen – heittämällä oma suosikkini kaikista tähän mennessä testaamistamme indonesialaisista. Myönnän, etten ole koskaan tilannut a la carte annoksia, vaan suuntaan tänne aina nimenomaan rijstafelin perässä. Taivaallista kanakeittoa ja lukuisia pienen pieniä annoksia indonesian makuja. Parhaillaan jaettuna.

    FuLu Mandarin. Keskellä turistikeskustaa, kammottavan epäaidon oloinen kiinalainen ravintola, josta saa todella hyvää tulista kiinalaista. Kasvisannokset Amsterdamin kiinalaisissa ovat jostain syystä aivan tähtitieteellissä hinnoissa, mutta muuten hinta-laatu suhde on oikein hyvä.

    Da Portare Via. Kaupungin parhaat kiviuunipitsat. Saman ketjun pieniä pitserioita löytyy kaupungista muutama kappale: ydinkeskustasta, Jordaanista ja De Pijpista. Valitettavasti ravintoloiden sisustukseen ei ole panostettu samalla lailla kuin pitsan valmistukseen, ja itse suosinkin ruoan nappaamista mukaan.

    Cannibale Royale. Jos mieli tekee lihaa, eikä hiukan poikkeuksellinen brändi kauhistuta, suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa. Niin hampurilaiset, ribsit, pihvit kuin kasvislisukkeetkin ovat todella maukkaita. Varaudu syömään illallisesi baarijakkaralla kynttilänvalossa.

    Loetje. Se hieman klassisempi pihviravintola. Perusvarma valinta, jossa ruoka on hyvää ja palvelu tasaisen varmaa. Valitettavasti ei kuitenkaan se kaikista mieleenpainuvin ravintola, vaikka perinteikäs ja Hollannissa kuuluisa onkin.

    Balthazar’s Keuken. Pienenpieni ravintola, jossa on äärimmäisen lyhyt, parin viikon välein vaihtuva menu. Kolmen ruokalajin menu on ainoa vaihtoehto, joskin usein pääruoan saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Varausta suositellaan, joskin hyvällä tuurilla ja erinomaisella ajoituksella pöytä on mahdollista saada lyhyelläkin varoitusajalla.

    Bierfabriek. Panimoravintola aivan ydinkeskustassa, josta saa oluen lisäksi kanaa. Maapähkinöitä pöydillä ja niiden alla. Helppoa, yksinkertaista ja maukasta.

    L’Entrecôte et les Dames. Kelpo ravintola ennen tai jälkeen konsertin tai muun esityksen. Erityisesti jos seurana on henkilöitä jotka eivät innostu eksoottisista mauista. Ravintolassa menu on kaikille sama: salaatti, jompikumpi kahdesta pääruokavaihtoehdosta ja santsikierros kaupan päälle. Viinipullo tuodaan pöytään, mutta vain juodusta viinista laskutetaan.

    Cafe Het Palais. Ihana kahvila-ravintola erityisesti brunssille tai lounaalle, mutta myös yksille töiden jälkeen. Helppo sijainti keskustassa, eikä ruokaan ole tarvinnut koskaan pettyä.

    ————-

    Bonuksena haluan tutustuttaa teidät kahteen hollanninkielen ehkä tärkeimpään sanaan: gezellig ja lekker. Ensimmäinen viittaa fiilikseen: mukavaan paikkaan, jossa viihtyy pidempäänkin, jossa käy tasainen puheensorina ja ihmisiä riittää tasaisena virtana. Jälkimmäinen taas toimii kaikkeen mitä vain voisi kuvailla herkkuna – oli se sitten ruokaa, hyvä maali jalkapallossa tai hyvännäköinen mies. Ennenkaikkea, molempien tulisi olla ahkerasti käytössä hyvästä ruoasta ja ravintoloista puhuttaessa.

    Käythän lukemassa myös Paikallisen vinkit Amsterdamiin –postaukseni mikäli matkavinkit kiinnostavat. Postaus on julkaistu jo vuosi sitten, mutta seison edelleen vinkkien takana!

  • Mitä tehdä, kun koko kroppa on jumissa istumisesta?

    Hyvinvoinnin asiantuntijat ovat toitottaneet jo vuosia, että istuminen tappaa. Itse opin tämän kantapään kautta vasta siirryttyäni täysipäiväisestä opiskelijasta toimistohommiin.

    Opiskelijana tuli toki harjoitettua istumalihaksia ihan riittävissä määrin, mutta siisti sisätyö ja päivittäiset kahdeksan tuntia tietokoneen ruudun edessä on ihan oma maailmansa. Jatkuva istuminen alkaa todella nopeasti tuntua jumeina niin kropassa kuin mielessäkin.

    Itse koen, etta tärkeintä jumien hoidossa on ennakointi. Sen sijaan, että istuisin koko päivän tuolissani kuin tatti, nousen ylös säännollisin väliajoin – hakemaan lasillisen vettä, tulostamaan, vessaan tai ihan vaikka kävelemaan toimiston ympäri – ja teen pieniä venytyksiä siellä täällä. Jo pelkkä liikkeessä pysyminen ehkäisee pahinta kangistumista.

    Seison mielelläni aamupalaverien ja muiden vastaavien kokoontumisten ajan, mutta seisten työskentely tietokoneella ei ainakaan toistaiseksi ole tuntunut omalta. Tosin tiedän, että muutamat kollegat vannovat seisomapöydän nimeen, eli mene ja tiedä. Työpisteella istuessa on tärkeää huomioida ergonominen työasento, ja muistaa, etta asentoa voi vaihtaa aina kun alkaa vähänkään puuduttaa.

    Sen lisäksi, että työajalla muistaa pitää itsensä liikkeessä, on hyvä lähteä liikkumaan myös töiden jälkeen. Salille, jumppaan, joogaan, lenkille, pyöräilemään, kävelylle, mikä ikinä tuntuu hyvältä.

    Itse pakkaan jumppakassin mukaan töihin ja menen salille suoraan toimistolta. Tiedän nimittäin, että kotiin mennessä mukavuus veisi voiton, ja jälkeenpäin harmittaisi kun treeni jäisi välistä. Aina ei huvita ja välillä tulee lintsattua, mutta jokaisen treenin ja jumpan jälkeen fiilis on vähän parempi. Lisäksi kroppa kiittää kun pääsee tekemään muutakin kuin istua kököttämään.

    Hikiliikunnan lisäksi jaksan paasata venyttelyn tärkeydestä. Kuten jo kerroinkin, teen itse pieniä kiertoliikkeitä ja venytyksiä työajalla, mutta pidemmät venyttelyt tulee tehtyä salilla tai kotona. Venyttely avaa kivasti istumatyön jumittaman kropan, minkä lisäksi se on parhaimmillaan äärimmaisen rentouttavaa ja palkitsevaa. Vaikka olisikin venyvyydessä lähempänä rautakankea kuin keitettyä spagettia, kevytkin venyttely palauttaa lihaksistoa ja ylläpitää liikkuvuutta. Säännöllisen venyttelyn vaikutukset muuten alkavat myös näkyä ja tuntua yllättävän nopeasti!

    Jatkuvan istumisen aiheuttamat oireet ja ongelmat eivät todellakaan ole vain huonokuntoisten täti-ihmisten horinoita, vaan niistä alkaa ennemmin tai myöhemmin kärsia ihan jokainen, joka ei tee asialle mitään.

    En ole liikunta-alan ammattilainen, eikä takana ole edes vuosikausia toimistotyössä, mutta näillä samoilla konsteilla täällä yritetään ehkäistä ongelmia ja pitää istumisen aiheuttamat riesat minimissä. Kuulisinkin mielelläni teidän parhaat vinkkinne aiheeseen liittyen!

  • Klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa?

    Museumpleinin eteläpäädyssä nököttää Amsterdamin uljas konserttitalo Concertgebouw, Huhut kertovat, että konserttisalin akustiikka on aivan uskomaton – jopa niin hyvä, että Concertgebouwta pidetään yhtenä maailman parhaista konserttisaleista.  Viime perjantaina me pääsimme viimein tutustumaan tähän maailmankuuluun konserttisaliin ja klassisen musiikin konserttiin Amsterdamissa.

    Joudun rehellisesti myöntämään, että konsertti oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni klassiseen musiikkiin konsertin muodossa. En siis valitettavasti osaa sanoa halaistua sanaa akustiikasta, muusikoista tai esitetyistä kappaleista. Mutta sen osaan sanoa, että kokemuksena konsertti oli aivan mahtava! Oli ihana pitkästä aikaa päästä laittautumaan vähän enemmän, käydä illallisella ennen konserttia, ja nauttia muutama lasillinen viiniä hyvässä seurassa.

    Konserttisali oli todella hulppea sisätiloiltaan, sillä vaikka salia on uusittu vuosien varrella useaan otteeseen, on koristeet ja ornamentit pyritty pitämään vanhassa loistossaan. Musiikki oli henkeäsalpaavan kaunista, ja oli mahtavaa päästä seuraamaan huippuluokan ammattilaisia työssään. Konserttimme kapellimestarina toimi Daniele Gatti, ja illan sooloviulistina Janine Jansen.

    Suosittelen lämpimästi varaamaan liput mikäli klassisen musiikin konsertti osuu kohdalle Amsterdamin vierailun aikana! Toinen mahtava mahdollisuus joka kannattaa pistää korvan taakse on Concertgebouwn ilmaiset lounaskonsertit keskiviikkoisin. Virallisesti nämä konsertit ovat kai ”vain” harjoituskonsertteja orkesterille, mutta hieno mahdollisuus esimerkiksi klassisen musiikin noviiseille! Concertgebouwn lounaskonsertit ovatkin todella suosittuja, eli oma lippu kannattaa käydä hakemassa heti kun ovet aukeavat (yleensä noin tuntia ennen konsertin alkua).

  • Yölennolta toimistolle

    Tiedättehän miten kamalia ovat ne lennot, kun lähdet kohteesta illalla, lennät yli aikavyöhykkeen jos toisenkin ennenkuin saavut perille seuraavana aamuna paikallista aikaa? Nämä kuuluisat ja pelätyt red-eye lennot muuttuvat vielä astetta stressaavammiksi kun lentokentältä pitäisi suunnata suoraan toimistolle.. Viimeisimmän lentokentältä suoraan toimistolle –reissun ollessa vielä tuoreessa muistissa päätin listailla vinkkejä pahimman selättämiseen.

    Valmistaudu henkisesti

    Nuku matka-aamuna vähän pidempään jos mahdollista. Pakkaa huolellisesti. Käy läpi saapumispäivänä tehtävät asiat ja suunnitelmat, ja kirjaa nämä mielellään ylös. Lentokoneessa huonosti nukutun tai pahimmassa tapauksessa nukkumattoman yön jälkeen lunttilappujen arvoa ei pidä vähätellä! Suunnittele aikataulu tarpeeksi väljäksi, ettet joudu juoksemaan hiki hatussa paikasta toiseen.

    Varaa ikkunapaikka

    Ikkunapaikalta ei tarvitse nousta vaikka vieruskaveri pomppisi ylös seitsemästi lennon aikana. Myöskin mahdollisuus nojailla seinään tai ikkunaan lepäillessä on iso plussa, sikäli mikäli tuntemattoman vieruskaverin rinnuksille kuolaaminen ei nappaa. Ikävänä puolena tosin on se, että jos itselle tulee tarvetta nousta penkistä, saattaa vieressä istua kaksi nukkuvaa kaveria, jolloin täytyy päättää yrittääkö tökkiä molemmat hereille vai onnistuisiko kanssamatkustajien yli hyppiminen..

    Siistiydy ennen töiden alkamista

    Ihan niinkuin minätahansa muunakin aamuna. Pidä hammasharja ja muut hygieniatuotteet käden ulottuvilla käsimatkatavaroissa. Kipaise vessaan juuri ennen laskeutumista tai lentokentällä. Vilkaise peiliin ennen lentokentältä poistumista, mutta älä stressaa loputtomiin. Muista, että jo siisti hätäponnari ja kevyt ehostus saavat aikaan ihmeitä.

    Valitse vaatteet oikein

    Suosi mukavia ja ryppyyntymättömiä, mutta siistejä vaatteita tai ota edustusasu mukaan pukupussissa. Tarkista saapuessa ettei sukkahousuihin ole ilmestynyt silmäpakoja tai lentokoneen menu ole luettavissa paidan rinnuksilta. Tarpeen ja tilanteen vaatiessa vaihda vaatteet ennen töihin suuntaamista. Silmälasien käyttäjien kannattaa valita rillit piilarien sijaan edes lentomatkan ajaksi. Korujakin joutaa hyvin lisäilla vasta laskeutuessa.

    Aina ei vain suju

    Ikävä kyllä nämä vinkit eivät toimi taikasauvan heilautuksen lailla, vaan fiilis on usein hieman pollähtänyt vielä seuraavat pari päivää, varsinkin jos aikaero on suuri. Joskus huonoille lennoille ja suunnitelmille ei vain voi mitään. Näillä neuvoilla kuitenkin selviää kohtuullisen kivuttomasti (yö)lennolta suoraan toimistolle. Ja kun ensimmäisestä päivästä selviää kunnialla, voin luvata, etta seuraavat ovat jo helpompia!

  • Tavoitteeni vuodelle 2018

    Kuten vuosikatsauksessa kerroinkin, 2017 oli työntäyteinen ja stressaava, mikä on valitettavasti vaikuttanut niin mieleen kuin kroppaankin negatiivisella tavalla. Loppuvuodesta fiilikset eivät todellakaan olleet katossa, ja odotin vain sopivaa hetkeä hypätä pois siitä ikävästä oravanpyörästä. Ja mikäs sen parempi aika muutoksille kuin uusi vuosi.

    Ehdin loppuvuodesta kaikessa rauhassa miettiä mitä haluan muuttaa, miten ja miksi. Samalla kirjasin ylös näitä tavoitteita ja suunnitelmia, tällä kertaa positiivisen kautta, kuten hyvinvointivalmentajat neuvovat.

    Uskon, että 2018 tuo mukanaan roppakaupalla uusia mahdollisuuksia. Toivon myös, että tänä vuonna pystyisin panostamaan enemmän itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Lupauksia en tänä(kään) vuonna tee, mutta muutaman tavoitteen haluan alkavalle vuodelle asettaa.

    1. Omaan hyvinvointiin panostaminen

    Edellinen vuosi oli aivan kammottava mitä tuli omaan hyvinvointiini. Söin kyllä kohtuullisen terveellisesti, mutta ihan liian suuria määriä. Kävin säännöllisesti salilla, mutta vain siksi että oli pakko (ja siellä on sauna). Vyötärölle kertyi niin kiloja kuin senttejäkin samalla kuin ennen niin hyvä ryhti romahti. Oma kroppa ei ole tuntunut omalta enää moneen kuukauteen, ja loppuvuosi meni masistellessa sitä, ettei mitään muutosta tuntunut tapahtuvan vaikka yritin mitä. Ja tämähän vain lisäsi stressiä ja huonoa oloa.

    Ensimmäisinä askelina parempaan oloon omalla kohdallani on pienentää annoskokoja, vähentää karkin syömistä ja viinin litkimistä, sekä löytää parempi tapa liikkua. Hollannissa viinilasilliset, oluet ja napostelu ovat iso osa sosiaalista elämää, minkä uskon olevan yksi haastavimmista muutoksista hyvinvoinnin saralla. En halua torpata illanviettoja suoralta kädeltä, mutta jokin ratkaisu tähän pitäisi keksiä! Annoskokojen pienentäminen ja tylsän salitreenin vaihtaminen minulle paremmin sopivaan lenkkeilyn ja joogan, pilateksen ja barren yhdistelmään taas ovat niitä helpompia muutoksia.

    Pieniä tekoja, joilla on kaikilla suuria vaikutuksia.

    2. Työura hyvään alkuun

    Muutaman viikon kuluttua allekirjoittaneen akateeminen ura on viimein pulkassa, ja valmistun virallisesti maisteriksi Amsterdamin yliopistosta. Opintojeni aikana olen ehtinyt tehdä harjoittelun jos toisenkin, mutta kevään haasteena on ensimmäisen oikean työpaikan löytäminen.

    Kieltämättä hieman jännittää, sillä vaikka uskonkin olevan erinomainen hakija, en todellakaan ole ainoa. Alani on hurjan suosittu, ja olen tavannut monta lahjakasta, fiksua ja ahkeraa ihmistä joiden kanssa joudun nyt kilpailemaan töistä. Yliopistossa kirjoilla ollessani oli helppo aina sanoa olevani opiskelija, mutta apua jos pian ainoa tittelini onkin työtön työnhakija!

    Alkaneen vuoden ensimmäisiä projekteja onkin löytää mieleinen työpaikka, ja kehittää itseäni (viestinnän) ammattilaisena.

    3. Onnellinen avioliitto

    Älkää käsittäkö väärin. Meidän avioliittomme on jo nyt todella onnellinen. En kuitenkaan halua ottaa miestäni tai suhdettamme itsestäänselvyytenä tai keskittyä vain itseeni. Haluamme molemmat panostaa aktiivisesti parisuhteeseemme ja avioliittoomme, ja olla onnellisia yhdessä. Elämän mittainen projekti.

    4. Hollannin kielen oppiminen

    Hollannin alkeiskurssin loppumisen jälkeen ehdin jo ilmoittautua alkukeväästä alkavalle jatkokurssille. Toivon, että seuraavan kurssin myötä saisin lisää rohkeutta alkaa puhua ja tuottaa kieltä vielä enemmän. Ajatuksena olisi tällä kertaa panostaa itseopiskeluun hieman enemmän.

    Kieltä oppimalla pääsee huomattavasti paremmin sisään ympäröivään kulttuuriin ja piireihin, minkä lisäksi se helpottaa asioiden hoitamista. Toki Amsterdamissa puhutaan aivan mielettömän hyvää englantia, mutta ihmisten kanssa kommunikointi heidän äidinkielellään avaa lukuisia ovia joiden olemassaolosta ei edes tiedä kielitaidottomana expattina. Motivaatiota opiskeluun siis on!

    5. Matkailua, tekemistä, kokemista, näkemistä

    Tänäkin vuonna haluan jatkaa reissaamista, kokeilla, nähdä ja tehdä uusia asioita. Muutama Suomireissu kalenteriin on jo merkattuna, mutta muuten matkakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttään.

    Tällä hetkellä elämäämme mahtuu niin isoja muuttuvia tekijöitä, että tässä vaiheessa vuotta ei uskalleta vielä tehdä tarkkoja suunnitelmia kovin pitkälle. Mutta sehän tarkoittaa vain enemmän kaikkea spontaania kivaa ja aikaa haaveilla!

    + Blogi

    Toivon, että tulevana vuonna onnistuisin panostamaan enemmän myös bloggailun haastavimmaksi kokemaan osuuteen: valokuvaukseen. Kirjoitan mielelläni ja juttua riittää, mutta kuvituspuolen olen aina kokenut vaikeaksi. En ole luonnostaan linssilude enkä kuljeskele ympäriinsä kamera kädessäni. Iso osa blogin kuvista onkin nopeita kännykkäräpsyjä. Mutta rehellisesti, kukapa meistä ei mielummin lukisi myös visuaalisesti kaunista juttua?

    Näin luettuina omat tavoitteeni kuulostavat ihan realistisilta. Katsotaan kuinka kehnon käy!

  • Katsaus vuoteen 2017

    Vuosi 2017 on ollut kiireinen ja stressaava, mutta kaikesta tohinasta huolimatta mukaan on mahtunut myös monta mahtavaa tapahtumaa, muistoa ja kokemusta. Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin hyvä aika katsahtaa menneeseen vuoteen.

    Vuosi alkoi työntäyteisenä. Tein töitä kolmena päivänä viikossa ja kirjoitin gradua ja istuin viimeisillä kursseilla loput neljä päivää viikosta. Ehdittiin sentään ottaa muutama pieni breikki tähän tahkoamiseen käväisemällä viikonloppureissulla Antwerpenissa, ja viettämällä viikon lumisessa Ottawassa miehen perheen luona.

    Vapun tienoilla juhlittiin paitsi 25-vuotissynttäreitäni, myös polttareitani Suomessa. Tässä vaiheessa naimisiinmeno todella alkoi konkretisoitua, ja järjestelytkin olivat jo hyvällä mallilla.

    Kuva Susanna Nordvall

    Keväällä ja alkukesästi kalenteri täyttyi ystävien ja sukulaisten vieraillessa luonamme, minkä jälkeen olimmekin sen verran loman tarpeessa että karkasimme pitkäksi viikonlopuksi patikoimaan Englannin nummille. Virkistävän maaseutureissun jälkeen oli edessä paluu puurtamiseen ja loppurutistus gradun parissa.

    Kirjastossa kulutettujen päivien päätteeksi iso paino vierähti harteiltani kun sain gradun palautettua tarkastettavaksi, ja muutamaa viikkoa myöhemmin kuulin, että tuotokseni on mennyt kunnialla läpi.

    Kiitos tasaisen vierailijavirran, olemme ehtineet koluta hyvän palan Amsterdamia jo ensimmäisen vuoden aikana. Lukemattomia museoita, kahviloita, ravintoloita, katuja, kauppoja, kanaaleja, siltoja ja kujia. Monta suosikkia on jo löytynyt, mutta monta on vielä löytämättä.

    Kesä-heinäkuun vaihteessa oli meidän vuoromme lähteä taas vierailemaan Kanadaan. Tälle reissulle osui bridal showerini, miehen polttarit, rentouttava mökkiloma Quebecin metsissä sekä ystäviemme häät Niagaran alueella. Näiden juhlien jälkeen olikin sitten edessä jälleen paluu kiireiseen arkeen ja uuteen työhön.

    Vuoden kohokohta oli luonnollisesti meidän häämme. Häitä edeltävä viikko Helsingissä ja Tallinnassa oli aivan mahtava, ja hääpäivämme vieläkin parempi. Paikalle saapui meille rakkaita ihmisiä kaukaa ja läheltä, ja juhlat olivat onnistuneemmat kuin osasimme odottaakaan. Häistä puhutaan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, ja muistoihin on ihana palata. Myös häitä seurannut häämatka Mauritiukselle oli yksi vuoden parhaita juttuja. Kauniit maisemat ja maailman paras seura, kaksi viikkoa miettimättä lainkaan muuta maailmaa. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä rentoutunut kuin tuolla reissulla.

    Häiden jälkeen syksyyn onkin mahtunut lähinnä arkista ahertamista ja lisää vieraiden viihdyttämistä. Jossain välissä käväisin päiväreissulla Brysselissä hoitamassa häitä seuranneita paperiasioita suurlähetystöllä, ja ihan joulun alla käytiin viikonloppureissulla Kölnissä ja Aarnhemissa. Joulun vietimme Ottawassa, ja uuden vuoden olen jo toista kertaa täällä Amsterdamissa.

    Tässä vaiheessa vuotta todellakin tuntuu siltä että töitä on painettu tiukkaan tahtiin ja kaikkeni antaen koko vuoden. Samalla mieheni on töiden ja viisumisumplimisten takia joutunut reissaamaan melkein yhtä ison lohkon vuodesta kun ollut kanssani täällä Amsterdamissa. Kiirettä ja stressiä on riittänyt, samoin vierailijoita. Vuoteen on myös osunut muutama ikimuistoinen lomareissu ja ihana muisto, jotka ovat tehneet kaikesta puurtamisesta sen arvoista. Nyt on hyvä hetki taputtaa itseään olalle ja tsempata kohti tulevaa.

    Mitä tulee blogin tämänvuotiseen taipaleeseen, päällimmäisenä ajatuksena on lähinnä onnistumisen iloa ja hyvät fiilikset siitä millainen yleisö blogin pariin on löytänyt. Sieltä ruutujen takaa löytyy ihania tyyppejä! Osa teistä on roikkunut mukana läpi hääsuunnittelujen ja jääneet seuraamaan vielä elämääni rouvana. Osa taas on uudempia lukijoita, joihin kuuluu iso joukko muita ulkosuomalaisia ja matkailusta kiinnostuneita. Kommentoiti ja keskustelu on ollut positiivista läpi vuoden, ja on yhteishenki on ollut aivan uskomatonta!

    Tunnustustakin vuoden mittaan on saatu, sillä blogini on äänestetty Vuoden hääblogi -finaaliin niin vuonna 2017 kuin 2018. Olen äärimmäisen innoissani aina kuullessani, että jotakuta oikeasti kiinnostaa, ja että blogia lukee aktiivisesti muutkin kuin siskoni! Kiitos siis kaikille äänestäneille, jakaneille ja kommentoineille! Vuorovaikutus on ehdottomasti tämän homman parasta antia.

    Lukijamäärät ovat kasvaneet aivan huimasti vuoden 2017 aikana. Samoin myös kohtuullisen tuore Instagram-tilini on otettu vastaan kovin lämpimästi. Numeroita tai tilastoja en tässä vaiheessa seuraa orjallisesti, sillä Nordic Wife on edelleen aivan täyden metamorfoosin keskellä. Hääblogista joksikin ihan muuksi.

    Koen yhä olevani uudehko, kokematon bloggaaja, mutta tiedän, että minulla on paljon annettavaa. Kieltämättä edelleen vähän nolottaa jakaa omia juttujani sosiaalisessa mediassa, omalla nimelläni. Saati myöntää kasvokkain kenellekään että bloggaan. Monta juttua pitäisi vielä opetella, ja jos aikaa vain olisi, uhraisin mielelläni hieman enemmän energiaa blogin pyörittämiseen. Olisi myös mahtava päästä myös tutustumaan muihin bloggaajiin ja viestinnän ammattilaisiin, ja päästä paremmin mukaan porukkaan. Ehkä tästä olisi tavoitteeksi tulevalle vuodelle..

    Kuten katsauksesta näkyy, vuoteen on mahtunut monenlaista, niin hyvässä kuin pahassakin. Paljon on opittu, eikä oppiminen todellakaan lopu tähän.

    Omat ajatukseni ovat jo tulevassa vuodessa. Minulla on kutkuttava fiilis siitä, että vuosi 2018 tuo mukanaan lisää suuria muutoksia ja monta uutta ja jännittävää haastetta, kokemusta ja muistoa. Mitä kaikkea, sitä en vielä tiedä. Mutta varmaa on, että en millään malttaisi odottaa!

    Ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!