• Työpukeutumisen kulmakivet

    Seurasiko kukaan muu mielenkiinnolla Hesarin työpukeutumisjutun aiheuttamaa some-keskustelua? Mikäli ette tiedä mistä on kyse, kaikki alkoi kun eräs ammattilainen (selvennettäköön että kyseessä oli nainen) kehotti kaikkia työssäkäyviä naisia pukeutumaan hameeseen, värjäämään hiuksensa, hoitamaan kynsinauhansa ja meikkaamaan kauniisti joka aamu. Koska muuten naista ei oteta tosissaan työpaikalla.

    Sanomattakin selvää, että tälläisillä kommenteilla saa somemaailman vihat niskaansa. Erityisesti kun edellisellä viikolla on nostettu #metoo-kampanjan myötä esiin epäkohta toisensa jälkeen mitä tulee naisten kohteluun. Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan feministisen asian ajaminen – moni muu on siihen jo ehtinyt keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median kanavissa – vaan haluaisin jatkaa keskustelua keskittymällä ihan vaan työpukeutumiseen.

    Teen itse töitä finanssialalla viestinnän ja sisällöntuotannon parissa. Yrityksen määrittelemä pukukoodi on business casual, paitsi asiakkaita ja isoja pomoja tavatessa, jolloin työntekijöillä on pukupakko. Pukukoodia voi tulkinta monella tapaa, joten päivittäin toimistolla tulee nähtyä koko työpukeutumisen kirjo aina farkuista jakkupukuihin. Ammatikseen kirjoittavien joukosta löytyy persoonallisuus jos toinenkin, ja persoonallisuutta usein ilmaistaan myös pukeutumisen kautta. Luoville ammattilaisille tämä usein sallitaan sen kummemmin mukisematta. Toki ne kaikista luovimmat ja taiteellisimmat varmasti myös hakeutuvat ihan muualle kuin suuryritysten leipiin.

    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hupparit ja joogapöksyt eivät todellakaan kuulu työpaikalle, ellei kyseessä ole liikunta-alan ammattilainen. Siististi pukeutuva, itsestaan huolta pitävä ihminen antaa huomattavasti osaavamman ja uskottavamman kuvan itsestään ja yrityksestä kuin suoraan sängystä revitty sankari.

    Työpukeutumisen ei silti tarvitse olla vaikeaa tai epämukavaa. Oman työvaatekaappini kulmakiviä ovat mustat, harmaat  ja tummansiniset alaosat (hameet ja housut) yhdessä puseron, kauluspaidan tai neuleen kanssa. Hyvin istuva jakku on vielä haussa. Kauniisti istuva, siisti takki täydentää ammattimaista asua ulkona liikkuessa. Kenkien puolesta tykkään avokkaista toimistolla, joskin toisinaan nilkkurit tai ballerinat pysyvät jalassa koko päivän.

    Samantyyppistä peruskaavaa näkyy noudattavan suurin osa työkavereistanikin. Tummia farkkuja näkyy toimistolla siistimpien yläosien kanssa jonkin verran, samoin siisteja arkimekkoja. Tuttujen työkavereiden kanssa hommia tehdessä kukaan ei välitä käytätkö housuja vai hameita, mutta eipä sitä ole voinut olla huomaamatta, että tärkeämpiin tapaamisiiin suunnatessa naisilla on järjestäin hame tai mekko, korkeat korot ja huulipunaa..

    Tiedä sitten onko tässä kyse muiden (miesten) asettamien odotusten täyttämisestä, vai ihan puhtaasti siitä, että naisella itsellään on itsevarmempi olo korkojen päällä tai punaa huulissaan. Itse koen oloni varmemmaksi ja uskottavammaksi hame päällä ja korkokengät jalassa. En koe tarvetta piilotella naiseuttani, töissä tai missään muuallakaan. Haluan työpukeutumisessanikin tuoda esille parhaita puoliani ja kokea oloni viehättäväksi ja mukavaksi. En pukeudu näin miellyttääkseni ketään, mutten myöskään halua pukeutua telttaan tai vaikka housuihin siksi, että joku voisi väärinymmärtää mitä pukeutumisellani viestitän. Jokainen pukeutukoon juuri niinkuin itse parhaaksi kokee, työpaikan ohjeita noudattaen.

    Toinen seikka, joka Helsingin Sanomien artikkelissa nostettiin useaan otteeseen esiin oli se, miten suomalaisten työpukeutuminen on valovuosia muuta Eurooppaa jäljessä. En millään jaksa uskoa, että tämä olisi totta. Suomen kaduilla näkee nykyään varsin hyvin pukeutunutta väkeä. En tosin ole teinivuosien kesätöitä lukuunottamatta ollut Suomessa töissä, eli en ole päässyt tekemaan empiiristä tutkimusta aiheesta. Olisikin mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia teiltä löytyy työpukeutumisesta Suomessa tai muualla!

    Tämän postauksen myöta haluan haastaa kaikki kertomaan ja jakamaan kuvia omasta työpukeutumisestaan. Mitä puit päälle tänään?

  • DJ ja häiden musiikki

    Häiden musiikkipuoli oli alusta asti miehen vastuulla. Itse en musiikista juuri ymmärrä, vaan popitan lähinnä radion listahittejä ja välttelen DJ-vuoroja ja musiikista puhumista aivan viimeiseen saakka. Miehellä sen sijaan on selvät suosikit ja ymmärrystä hyvän musiikin päälle, joten työnjako tässä kohti oli ilmiselvä.

    Meille oli alusta saakka selvää, että haluamme DJ:n, emme bändiä. Tiskijukka löytyi kaveripiiristä, ja laitteet vuokrasimme Sonic Visionilta. Pienella tee-se-itse meiningillä saatiin kasaan mainio paketti.

    Palkkasimme hyvän ystävän ja miehen yliopistoaikojen kämppiksen DJ:ksi, ja pakko sanoa että vaikka miten hullulta kuulostaa lennättää DJ Kanadasta Suomeen keikalle, oli se joka pennin arvoista. Kyseinen kaveri sai vapaat kädet soittolistojen kokoamiseen, ja teki huiman hyvää työtä! Siis niin hyvää, että sai muutaman työtarjouksen jo kesken iltaa!

    Musiikkivalinnat saivat tanssilattialle kaikki ikäluokat ja kansalaisuudet, ja lattia oli täynnä hikisiä tanssijoita valomerkkiin saakka. Tiskijukkamme on lupaillut lataavansa illan soittolistat YouTubeen kunhan vain ehtii, ja jos/kun tämä tapahtuu, lupaan linkkailla listat myös blogin puolelle niin pääsette fiilistelemään meidän häämusaa.

     

     

     

  • Juomien todellinen menekki

    Juomamäärien arvailu on yksi häiden haastavimmista laskutehtävistä. Tulevien morsioiden urakkaa helpottaakseni tässä tulee numeroina meidän häidemme todellinen juomamenekki.

    Aloitetaan lyömällä faktat tiskiin. Aikuisia vieraita meillä oli noin 105. Näistä noin puolet olivat sellaisia, jotka mielellään juovat enemmän kuin sen pari lasillista samppanjaa. Baari oli auki kello 17-02, ja koko ilta meni meidän piikkimme. Tästä postauksesta näet tarkan listan varaamastamme juomamäärästä.Samppanjaa häissämme juotiin 34 pulloa, eli yli jäi 6 pulloa. Samppanjat saimme häälahjaksi edesmenneeltä sedältä, ja sitä varattiin tarkoituksella niin paljon kuin ihmiset vain jaksaisivat juoda.

    Ruokailua varten meillä oli varattuna 24 pulloa sekä puna- että valkoviiniä, plus 6 pulloa roseeta mikä lopulta unohtui jääkaappiin ja jäi tarjoamatta. Näistä yli jäi 10 pulloa valkkaria, ja 3 pulloa punkkua. Kahvin kanssa meillä oli aveceina konjakkia ja amarettoa, joita molempia jäi yksi ylimääräinen pullo kun olimme varautuneet kolmeen pulloon per laatu.

    Muista juomista varatuna oli 10 lavaa olutta, joista juotiin 6. Siiderilavoja juotiin kaksi, lonkerolavoja viisi. Kovasta alkoholista meni noin puolet, eli pari pulloa per laatu. Ainoastaan salmari loppui kesken jossain vaiheessa, sillä se oli odotettua suositumpi shottina. Holittomia juomia oltiin varattu reilusti, mutta vähemmälläkin olisi pärjätty sillä kaikkea jäi yli. Parempi tietysti liikaa kuin liian vähän.

    Jäitä kannattaa varata iltaa varten reilusti. Meidän kaksi isoa laatikkoa jäitä pääsivät loppumaan jossain vaiheessa iltaa. Eipä sillä että se olisi menoa haitannut.

    Tässä välissä haluaisin myös kiittää ja kumartaa baarimestarimme suuntaan, sekä kehottaa kaikkia hankkimaan ammattitaitoinen baarimestari pyörittämään baaria häihin. Jouduimme metsästämään baarimikkoa kissojen ja koirien kanssa, mutta se oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista! Baarimestarimme teki mahtavaa työtä drinkkejä sekoitellen ja pitäen koko hommaa silmällä ja juomapolitiikan järjestyksessä. Suunnittelimme muutaman drinkin juomalistan yhdessä baarimestarin kanssa, jonka pohjalta drinkkejä tarjoiltiin vieraille. Toki tilaa jätettiin myös pienelle sooloilulle.

    Juomien riittävästä muttei liiallisesta määrästä kertonee muunmuassa se, että poliisivene käväisi vilkaisemassa mikä meininki, ja muutamat vieraista kokivat elämänsä krapulan seuraavana aamuna. Toisaalta myös holittomat oli huomioitu, eikä kukaan vetänyt överiksi. Hienosti siis meni, vaikka järjestettiinkin ne pahamaineiset ilmasen viinan bileet.

     

     

  • Foodie häät

    Menujen miettiminen ja toteuttaminen kaikkine välivaiheineen haukkaa ison osan arjestamme, ja kutsumme mielellämme ystäviä ja sukulaisia meille syömään. Niinpä ketään tuskin yllätti, että ruoka ja juoma olivat prioriteettilistan kärjessä myös häitä järjestäessä.

    Valitsimme pitopalvelun puhtaasti posiitivisen palautteen ja erinomaisen asiakaspalveluasenteen perusteella. Ja toki myös siksi, että saimme Keikaus Cateringiltä toiveitamme vastaavan tarjouksen asialliseen hintaan.

    Ottaessani yhteyttä pitopalveluun kerroin päivämäärän lisäksi arvioidun vierasmäärämme, sekä suuntaa antavan idean ruokatoiveistamme. Emme toivoneet mitään erikoista tai eksoottista, vaan päinvastoin halusimme tarjota vieraillemme aitoja suomalaisia makuja. Pitopalvelun väki luonnosteli meille muutaman menuehdotuksen, joiden pohjalta lopullista ruokalistaa lähdettiin tuunaamaan.

    Suurehkoissa, monikulttuurisissa häissämme buffet-ruokailu tuntui kaikista helpoimmalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta. Siinä missä Suomessa buffet taitaa olla suosituin vaihtoehto, on Pohjois-Amerikkalaisissa häissä pöytiin tarjoilu ennemmin sääntö kuin poikkeus. Pohdinkin etukäteen mitenhän rapakon takaa saapuvat vieraat kokevat suomalaisen buffetin. Ei kuitenkaan olla kuultu muuta kuin positiivista palautetta, joten hyvin tuo kai otettiin vastaan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pöytiin tarjoilusta, mutta buffetin isoja plussia ovat ehdottomasti ruokailun sujuva eteneminen, sekä se, että jokainen saa valita tarjoilupöydästä ruokaa oman makunsa mukaan, kukin itselleen sopivimman määrän.

    Mita häämenustamme löytyi?

    Cocktail hourin aikana tarjoiltiin alkupaloina savuporomoussea kotitekoisella näkkileivällä ja graavilohta mallasleivän ja tilliaiolin kera. Molemmat maistuivat vieraille erinomaisesti.

    Buffetista löytyi salaattiosastolta viherversosalaatti, jossa Kolatun cheddarlastuja ja puolukkavinegretteä, kirkasta puikulaperunasalaattia, mansikka-juustoleipäsalaattia, sekä savupossu-melonisalaatti mustaherukkabalsamicon kera. Kalana meillä oli leppäsavustettua lohta, jonka kaverina tarjottiin pikkelöityjä vihanneksia ja hunaja-sinappidressing. Pääruokana tarjottiin säräjuureksia ja yön yli haudutettua karitsan niskaa tumman sienikastikkeen kanssa. Lisäksi täydentämään valittiin juureen leivottua ruisleipää ja kirnuvoita. Kasvissyöjät oli huomiotu erikseen tarjoamalla heille pääruoaksi punajuuri-kikherne pihvit kera sienimuhennoksen.

     

    Viinit valitsimme menun perusteella, sen mukaan mita superalkossa oli tarjolla. Puna- ja valkoviinin lisäksi meillä oli varattuna lemppari roseetamme, mutta se unohtui juhlapaikan jääkaappiin kaiken hässäkän keskellä, emmekä edes huomanneet asiaa ennen seuraavaa aamua!

    Jälkiruokana oli perinteistesti hääkakku. Hääkakussa maistuivat lakka, vanilja ja suolakaramelli, ja se oli suussasulava pari kahville ja aveceille.

    Olimme äärimmäisen innoissamme menusta jo ennen juhlia, ja uskokaa pois, jälkeenpäin on monesti harmiteltu ettei hääpäivänä syöty enempää! Olimme toki kuulleet ystäviltämme jo ennakkoon ettei hääpäivänä ehdi eikä malta syömään, ja jouduimme toteamaan, että tämä on valitettavasti aivan totta! Molemmat saimme syötyä yhdet lautaset tyhjiksi ja sitä kautta pääsimme maistelemaan lähes kaikkea, mutta emme yksinkertaisesti saaneet yhtään enempää alas vaikka ruoka oli herkullista!

    Vierailtamme satelee edelleen kiitosta ruoista, ja hääpäivän herkkuja muistellaan vesi kielellä yhden jos toisenkin toimesta. Suomalainen menumme upposi erinomaisesti niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin vieraille.

    Maukkaiden ruokien lisäksi on vielä erikseen kehuttava miten hyvää palvelua saatiin Keikaus Cateringilta – sekä suunnitteluvaiheessa että juhlien aikana! Heidän henkilökuntansa oli superystävällistä ja skarppia, ja kaikessa oltiin valmiita joustamaan ja neuvottelemaan. Bonuspisteet vielä kauniista kattauksesta ja astioista!

    Tarvitseeko enää edes erikseen sanoa, että nämä foodiet olivat enemmän kuin tyytyväisiä!

    Kuvat Ida Lohela

  • Morsian, joka luuli ettei stressaa

    Syksy toi mukanaan paitsi kirpeät aamut ja keltaiset lehdet, myös valtavan määrän uutta energiaa. Nyt on intoa laittaa kotia, opiskella kieliä, panostaa työjuttuihin ja treenata. Minulla on taipumusta energiapuuskiin vuodenaikojen vaihtuessa, mutta nyt ollaan menty jo pari kuukautta aivan uusissa sfääreissä.

    Ihmettelin ääneen miten jaksankaan olla epätavallisen innostunut aivan kaikesta, kunnnes tajusin mistä tämän kauden valtaisa energiapuuska johtuu. Siitä, että häät ovat takana.

    En missään vaiheessa hääsuunnittelua kokenut stressaavani, vaan nautin suunnitteluvaiheesta täysin siemauksin. Siksi yllätyinkin suuresti, kun huomasin miten paljon rennompi ja onnellisempi olen ollut kuluneet pari kuukautta. Ennen häitämme häähömppä täytti mielen aina kun vapaa-aikaa löytyi, ja mielen perukoilla kummittelivat tekijäänsä odottelevat tehtavät silloinkin kun aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Nyt, kun juhlat on juhlittu ja laskut maksettu, olen pystynyt hengittämään vapaammin ja energiaa on riittänyt paljon monipuolisemmin.

    Muistan miettineeni jossain vaiheessa miltä tuntuu kun häät ovat ohi. Iskeekö häiden jälkeinen masennus tai hää-ähky? No ei kumpikaan, vaan married bliss!

    Avioelämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet aivan mielettömän onnellisia. Arkemme ei muuttunut naimisiin menon jälkeen millään lailla, mutta paperilla ja asenteissa (niin omissa kuin muidenkin) jokin muuttui. Meistä tuli virallisesti perhe.

    Uskon kuitenkin, etta kahdella valinnalla oli iso vaikutus siihen, miten elämämme vaimona ja miehenä lähti käyntiin. Nimittäin sillä, että lähdimme häämatkalle heti häiden jalkeen, ja sillä, että maksoimme hää-aiheisest laskut pois samantien. Suosittelen molempia erittäin lämpimästi kaikille tuleville aviopareille.

    Häämatka, vaikka se olisi kuinka pieni, tarjoaa hengähdystauon asioiden hoitamisesta. Ennen häita on huimasti tehtävää, eikä se todellakaan lopu häihin. Edessä on vielä iso pino paperitöita aina kiitoskorteista passin uusimiseen ja muihin käytännön asioihin. Siksi pieni tauko kaikesta tekee enemmän kuin hyvää. Ja rehellisesti, kukapa ei haluaisi aloittaa avioelämäänsa kaksin rakkaimman kanssa?

    Laskujen maksamiseen on ihan luvallista varata tasoittava viinilasillinen, mutta lupaan, että laskut maksettuanne harteilta vierähtää suuri paino. Ei ole kiva kun monen sadan tai tuhannen euron lasku kummittelee mielen perukoilla. Fiilis on paljon kevyempi kun kaikki on hoidettu pois alta, ja voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä tulevaisuuteen.

    Näiden vinkkien myötä me jatkamme kohti talvea, täynnä tarmoa ja intoa kaikkea uutta ja ihanaa kohti!

    Kuvat Ida Lohela ja Susanna Nordvall

  • Perjantaipuska aka kukat häissämme

    Kukkiin panostaminen oli itseasiassa miehen toive häitä suunnitellessa ja budjettia laatiessa. Sehän sopi minulle.  Ainoa harmaita hiuksia aiheuttanut asia oli se, että mehän tosiaan asummme itse ulkomailla, minkä lisäksi olimme lähdössä häämatkalle heti häitä seuraavana päiväna. Ei olisi kiva heittää kaikkia ihania kukkia roskikseen illan päätteeksi.

    Asiaa pyöriteltiin ajatuksissa hyvä tovi. Kävimme läpi vaihtoehtoja aina kestokukista mehikasveihin ja reilun kaupan ruusuihin, floristin palkkaamiseen ja äidin kukkamaan nyhtämiseen. Lopulta päätimme jättää homman ammattilaisen osaaviin käsiin.

    Morsiuskimpusta löytyi seuraavaa kukkaa: astilbe europa, eryngium blue dynamite, dianthus caramel, dianthus viper wine, eucalyptus populus, eucalyptus parvifolia, lysimachia Elisabeth, rosa parfum meilland yves Piaget cream, scabiosa black scoop, scapiosa stellata ping pong, symphoricarpos albus, rosa spray white bubbles, rhipsalis cassutha, centaurea cyanus

    Kerroin Kukkakauppa Florannan Hannalle alustavan ideani, ja hän toteutti kaikki suunnitelmamme lähestulkoon ajatuksia lukemalla. Ihan oikeasti! Kukkien suunnittelu hoidettiin olosuhteiden pakosta sähköpostin välityksellä, ja allekirjoittaneen toiveet olivat luokkaa “jotain vihreää ja ehkä kermaa/burgundya/sinistä, vieheet saisivat sulhasen toiveesta olla pienehköt (eikä missään nimessä gerbera daisyä), ja juhlapaikalle kenties vihreän lisäksi jotain hieman vaaleampaa kukkaa’’. Melkein hävettää myöntää, mutta tämähän on siis suora lainaus Hannalle kirjoittamastani sähköpostista..

    Kaason ja morsiusneitojen kimpuissa rosa sweet avalanche, rosa white avalanche, rosa parfum meilland yves Piaget cream, lisianthus rosi white, astilbe, europa, symphoricarpos albus, dianthus caramel, dianthus sand

    Epämääräisistä toiveista huolimatta Hanna rautaisena ammattilaisena ymmärsi juuri eikä melkein mitä ajoin takaa. Morsiuskimppu oli mitoitettu juuri sopivaksi tälläiselle superpienelle morsiamelle, ja kimpun varimaailma ja rento tyyli oli tasan sitä mitä pyysin. Kaason ja morsiusneitojen kimpuissa toistui sama kaunis värimaailma ja tyyli kuin morsiuskimpussa. Myös vieheet olivat niin sulhasen kuin muunkin seurueen makuun sekä tyylin että käytettyjen kukkalajikkeiden puolesta. Erityisesti suosiota keräsi miehen juurista muistuttavan skotlannin kansalliskukan käyttö niin kimpussa, vieheissä kuin juhlapaikallakin. Kukkaratkaisut osuivat siis aivan nappiin!

    Vieheissä: eryngium blue dynamite, sprayrosa jana, chamelaucium white

    Juhlapaikan koristeluun oli varattu vähän kaikenlaista, eikä millään oltaisi osattu asetella kaikkea kauniisti paikoilleen. Onneksi Hanna oli meidän kanssamme laittamassa juhlapaikaa kuntoon hääpäivän aamuna. Kun Merimelojien maja saatiin valmiiksi, meillä oli kukkia maljakoissa, mehikasveja ja yrttejä ruukuissaan, sekä lumimarjaa ja muita oksia ripoteltuina pöydälle “köynnökseksi’’. Näiden kolmen erilaisen elementin yhdistäminen oli aivan täydellinen ratkaisu. Kukkia oli runsaasti ja asetelmat tarpeeksi matalia, että vieraat näkivat helposti ja kuikuilematta niiden yli. Kukkien asettelu oli rento mutta tyylikäs, ja sopi täydellisesti juhlapaikalle ja juhlien luonteeseen. Parasta kukkaratkaisussamme oli se, että vieraat saivat lähtiessään napata mukaansa niin monta ruukkua kuin jaksoivat kantaa! Kukat kävivätkin illan päätteeksi mainiosti kaupaksi, ja moni sai mukaansa ihanan muiston. Itsekin yritin viimeiseen saakka keksiä keinon kantaa muutama pieni mehikasvi kotiin saakka, mutta valitettavasti yritys oli tuhoon tuomittu, ja jouduin hylkäämään omat pienet ruukkuni hotellin vastaanottoon..

    Kuten tästä jo varmasti kävi ilmi, olemme äärettömän tyytyväisiä Florannaan ja Hannan taiteilemiin kukkiin! Tässä on ihan supernainen, uskomattoman taitava ja sydämellinen! Me tiedetään kyllä mistä hankitaan kukat jatkossakin.

    Pahoittelut muuten jos joku saa tarpeekseen näistä palveluntarjoajien hehkutuspostauksista. Ei vaan päästä yli siitä, miten mahtavia tekijöitä onnistuimme löytämään. Meidän hääpäivämme oli todellakin ikimuistoinen, ja siitä menee iso kiitos kaikille niille, jotka olivat mukana järjestelyissä ja/tai juhlissa!

  • Kaksikieliset häät

    Kahden kielen ja kulttuurin kohtaamiset ovat meille arkipäivää, eikä asiaa tule oikeastaan enää edes sen kummemmin ihmeteltyä. Häiden kohdalla aihetta oli kuitenkin lähestyttävä vieraidemme näkökulmasta. Kuinka järjestää juhlat niin, että eripuolilta maailmaa saapuvat ystävät ja sukulaiset saavat kaikki häistä mahdollisimman paljon irti, ja homma sujuu jouhevasti? Missä kohdissa suomalaiset ja kanadalaiset häät eroavat? Onko meillä perinteitä mitä pitäisi ehkä selittää vieraille? Millä kielella mennään ja milloin?

    Kuten ehkä jo tiesittekin, mieheni äidinkieli on englanti, minun suomi. Kotikielemme on englanti, joka sattuu olemaan molemmille myös työkieli. Asuinmaassamme puhutaan hollantia (ja toki myos sujuvaa englantia enimmistön toimesta), minkä lisäksi molemmilta sujuu vielä pari bonuskieltä. Ystäviä meillä on ympäri maapalloa. Nopeasti laskettuna häissämme oli edustetttuna 11 eri kansallisuutta. Sanomattakin siis selvää, että jokin järkevä ratkaisu kieli- ja kulttuuriasioihin oli keksittävä.

    Onneksi lähes kaikki vieraistamme puhuivat sujuvasti joko suomea tai englantia tai molempia, ja niillä muutamilla keneltä kumpikaan ei oikein sujunut oli tulkkaamaan kykenevä seuralainen. Näin ollen kielivalinnat olivat helppoja. Piti vain päättää miten homma hoidetaan käytännössä.

    Häiden paperiasioista, kuten kutsuista, menuista ja kirkko-ohjelmista tehtiin kaksi erikielista versiota, ja niitä jaettiin vieraille heidän vahvimman kielensä mukaan. Vihkiminen suoritettiin vuorottelemalla kahta kieltä, niin ettei samoja asioita kuitenkaan toisteltu montaa kertaa. Kävimme sekä kotona että papin tapaamisessa vihkimisen läpi kohta kohdalta, joten me molemmat tiesimme tarkalleen mitä oli tiedossa. Pappi piti puheensa englanniksi, mutta toisti tärkeimmat pointit lennosta suomeksi kesken puheen. Tahtomisesta kysyttiin ja siihen vastattiin molemmat vain omilla äidinkielillämme: mies englanniksi ja minä suomeksi.

    Iltajuhlissa vastuu siirtyi seremoniamestareille. Seremoniamestareina toimi parivaljakko, joista toinen oli kanadalainen ja toinen suomalainen. He pitivät huolen siitä, että kaikki info saatiin perille kahdella kielellä ja ilta rullasi mukavasti eteenpäin. Näin myös perinteisemmät kulttuurisidonnaiset jutut, kuten kakunleikkaus ja morsiamenryöstö onnistuttiin selittamään vieraille, joille nämä eivät olleet entuudestaan tuttuja juttuja.

    Kielellisesti heittamällä haasteellisin osuus juhlissa olivat puheet. Emme pyytäneet puheista käännöksia ennakkoon, muttemme myöskaan halunneet tulkata kesken puheen. Suomalaiset ymmärsivät mitä ymmärsivat nopeasti aksentilla puhuvien kanadalaisten puheista, kun taas ulkomaalaiset eivät ymmärtäneet suomeksi pidetyistä puheista hölkäsen pöläystä. Tosin tästä huolimatta moni vieraista tuli jälkeenpäin kertomaan nyyhkineensä läpi isäni puheen vaikkeivat he ymmärtäneet sanaakaan – puhe tuli niin vahvasti suoraan sydämestä. Siskoni englanniksi pitämä puhe kuittasi hauskuudellaan illan parhaan puheen palkinnon, vaikka sulhasen veli oli tiukasti mukana tässä skabassa.

    Kaksikielisyys tuo hääjärjestelyihin yhden lisähaasteen, mutta se ei todellakaan ole este onnistuneille juhlille. Päinvastoin, kaksikielisyys ja –kulttuurisuus on suuri rikkaus. Olen edelleen todella innoissani siitä, että pääsimme esittelemään kotimaatani, kieltäni ja kulttuuriani ulkomaalaisille läheisillemme, ja toisaalta suomalainen puoli perheestä ja ystävistä sai mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja niihin ihmisiin kenen kanssa vietän aikaa täällä maailmalla. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi siis erittäin hyvä maku!

    Kuvat Ida Lohela

     

    Löytyykö ruutujen takaa muita kaksikielisessä tai monikulttuurisessa suhteessa?

  • Hääpukuni

    Pieniä sneak peekejä lukuunottamatta hääpuku pysyi poissa blogista hamaan loppuun asti. Koska olen todella huono pitämään salaisuuksia, ehti oikeassa elämässä melko moni nähdä kuvia puvusta jo ennen hääpäivää. En halunnut pitää hääpukua mitenkään ylitsepääsemättömän suurena salaisuutena tai muutenkaan tehdä spektaakkelia yhdestä mekosta, mutta toisaalta en myöskään halunnut paljastaa puvusta liikaa sulhaselle. Vihdoin on kuitenkin aika esitellä hääpukuni myös blogin puolella!

    Kyseessä on Jasmine Bridalin puku ja malli numero T162067. Ostin mekon valmentajakollegaltani Kanadasta yhdet häät tanssineena. Ihastuin pukuun nähdessäni sen ensimmäistä kertaa Facebook feedilläni pari vuotta sitten, eivätkä muut puvut näyttäneet sen jälkeen enää miltään.

    Haaveilin itse aivan toisenlaisesta puvusta, mutta jokaisessa sovituksessa huomasin vertailevani päälläni olevaa mekkoa pukuun josta olin nähnyt vain kuvia. Muutaman viikon tuskailun jälkeen uskaltauduin ottamaan yhteyttä kollegaani kyselläkseni hänen puvustaan, ja vastauksena sain kutsun sovittamaan mekkoa. Heti kun sain tämän helmikirjaillun kaunokaisen ylleni totesin, että se on juuri niin kaunis kuin kuvittelinkin. Mietin asiaa vielä viikon, ennenkuin soitin ja ilmoitin että ostan mekon.

    Varsinaista dress regretiä, mekkokatumusta, ei iskenyt missään vaiheessa, vaikka muutamaan otteeseen kyllä kyseenalaistin valintaani. Olihan alunperin mielessäni ollut jotain paljon yksinkertaisempaa. Lisäksi ostin hääpukuni lähes vuosi ennen häitä, mikä on tälläiselle tuuliviirille pitkä aika olla muuttamatta mieltään! Varsinkin kun melkeinpä kaikki alkuperäiset suunnitelmat ja ideat ehtivät mennä vaihtoon tuon vuoden aikana.. Mekko kuitenkin jaksoi ihastuttaa aina kun kurkkasin pukupussin sisälle, ja hääviikolla viimeisissä sovituksissa oli todella varma olo. Tämä se on.Ateljee Aarian Terhi teki viimeiset korjaukset hääpukuuni kolme päivää ennen häitämme. Metsästin ompelijaa kissojen ja koirien kanssa Amsterdamista, mutta en löytänyt hääpukuompelijaa joka olisi halukas korjaamaan muualta ostettua mekkoa. Onneksi Terhi pelastavana enkelinä kuitenkin lupasi tehdä viimehetken fiksaukset Helsingissä juuri ennen häitä! Pieni jännitysmomentti iski vielä hääpäivän aamuna, kun pikkusiskoni joutui ompelemaan muutamia pistoja pukuun, sillä olkaimet olivat kuitenkin jääneet liian pitkiksi..

    Viimehetken korjausten jälkeen puvussa oli tosi hyvä olla, ja se päällä jaksoi bailata yön pikkutunneille saakka. Kieltämättä juhlien jälkeen puvun helma oli aivan karmaisevassa kunnossa, mutta sehän on vain merkki hyvistä juhlista! Toivotaan että pesulassa saavat sen edes jotakuinkin puhtaaksi.

    Nyt pitäisi vielä päättää mitä puvulle tapahtuu häiden jälkeen. Laittaako myyntiin, pitääkö kaapissa, lahjoittaako pukua kaipaavalle morsiamelle? Mitä te olette tehneet tai aiotte tehdä puvullenne häiden jälkeen?

    Kuvat Ida Lohela