• Naimisissa

    Me ollaan onnellisesti naimisissa!!

    Hääpäivämme (ja itseasiassa koko hääviikko) oli aivan uskomaton! Oli ihana nähdä niin monta ystävää ja perheenjäsentä saman katon alla, juhlistamassa rakkauttamme. Kaikki meni tosi hyvin, enkä varmastikaan ole koskaan hymyillyt yhtä paljon. Hääseurueemme muodosti mahtavan tehotiimin mitä tuli järjestelyihin, ja olimme onnistuneet löytämään palveluntarjoajia joita ei voi kuin kehua!

    Palaan kaikkiin näihin aiheisiin kunhan palaamme arkeen häämatkaltamme. Nyt blogi kuitenkin hiljenee muutamaksi viikoksi, jotta saamme rauhassa aloitella elämää avioparina ja puhua häitä ja fiiliksiä läpi Mauritiuksella seikkaillessamme. Instagram tosin päivittynee myös reissussa, eli klikatkaa sinne jos kuvat kiinnostaa!

    En malta odottaa että pääsen jakamaan hääkokemuksiamme!

  • Kanadalaiset perinteet: rehearsal dinner

    Kanadassa tapana on, että häitä edeltävänä päivänä käydään hääseremonia läpi kaikkien niiden ihmisten kanssa, joilla on vihkimisessa jokin rooli. Tähän harjoitukseen osallistuvat hääparin lisäksi niin molempien vanhemmat kuin hääseurue ja raamattua lukevat henkilöt. Suomessakin kirkkoharjoituksia kuulemma järjestetään, joskin useimmiten pienemmässä mittakaavassa. Tosin tähän varmasti vaikuttaa myös se, että harvalla suomalaisella edes on samanlaisia monipäisiä hääseurueita kuin rapakon toisella puolella usein nähdään..

    Seremonian läpikäyntiä seuraa harjoitusillallinen. Illallisen tarkoituksena on rentoutua ennen hääpäivää, ja kiittää kaikkia osallisia avusta jo ennakkoon. Nykyään Kanadassa varsinkin häissä jotka vaativat matkustamista isolta osalta vieraista hääpari organizoi melkein järjestäen jonkinlaiset tervetulojuhlat vielä harjoitusillallisen jälkeen. Näihin juhliin ovat tervetulleita aivan kaikki vieraat, ja ne tarjoavat mainion tilaisuuden esitellä esimerkiksi kohteen historiaa tai hauskoja perinteitä, sekä tutustuttaa vieraat toisiinsa jo ennen varsinaisia juhlia.

    Me pähkäilimme harjoitusillallisen kohtaloa pitkään ja hartaasti. Toisaalta haluamme kiittää kaikkia jotka näkevät vaivaa hääpäivämme eteen, muttemme halua järjestää kaksia juhlia – varsinkaan peräkkäisinä päivinä. Pienemmällä kokoonpanolla illallistettaessa taas tulee hieman turhan helposti sanomista siitä kuka kutsutaan ja miksi, ja millä perusteella joku jätetään kutsumatta.

    Ratkaisimme lopulta tilanteen järjestämällä muutamia vapaamuotoisia pre-wedding eventsejä. Muutama päivä ennen häitä siis vietetään mm päiväretkellä Tallinnassa ja suomalaisessa saunassa. Näin voimme skipata virallisemman harjoitusillallisen sekä tervetulojuhlat, mutta koota väen yhteen järjestämättä varsinaisesti mitään. Jokainen saa tulla, mennä tai olla tulematta aivan oman mielensä ja suunnitelmiensa mukaan. Emme ota vastuuta kenestäkään, mutta kerromme avoimesti kaikille mistä ja mihin aikaan meidät tavoittaa. Toki ilmoittelemme valituille paikoille ja varaamme tiloja ennakkoon parhaamme mukaan että homma sujuisi mahdollisimman mukavasti kaikkien kannalta, mutta emme ota näistä ylimääräisistä aktiviteeista turhaa stressiä.

    Muilla kokemusta häitä edeltävistä tapahtumista tai ehkä hääpäivää seuraavan aamun brunssista? 

     

  • Häälahjamme toisillemme

    Huomenlahjaperinteen juuret yltävät pitkälle. Siinä missä aiemmin tuore vaimo sai hääpäivää seuraavana aamuna vakuuden aviomiehen kuoleman varalle, annetaan nykypäivänä lahjoja ihan vain toista ilahduttaakseen. Jos siis annetaan, sillä moni päättää suosiolla skipata tämän ylimääräisenä rahanmenona. Sama lahjojenvaihto perinne tunnetaan myös Pohjois-Amerikassa, joskin rapakon takana annetaan puolisolle ihan vain häälahja joskus häiden alla.

    Onneksi aihe nousi jossain vaiheessa esille, sillä emme kumpikaan olleet tietoisia lahjojen vaihtamiseen liittyviin kulttuurieroihin. Me halusimme molemmat hankkia toisillemme lahjat, joten päätettaväksi jäi ainoastaan milloin nuo lahjat vaihdetaan. Minusta huomenlahja on ideana paljon kivempi (kukapa ei haluaisi aloittaa avioliittoa hotellin sviitissa oman kullan kainalossa lahjapaketteja availlen), mutta käytännön järjestelyiden takia päätimme mennä tässä kohti Kanadan mallin mukaan ja vaihtaa häälahjat jo ennakkoon. 
     
    Tuleva aviomieheni on äärimmäisen taitava valitsemaan lahjoja, mikä on ihanaa mutta toisaalta myös tosi stressaavaa, sillä itse koen lahjojen valitsemisen hirveän vaikeaksi! Varsinkin mitä tulee O:n lahjoihin, silla tuntuu etta aina kun laitan jotakin korvan taakse (”xx olisi tosi kiva”) tulee herra kahden päivän kuluttua kotiin kyseinen tavara/kokemus vyönsa alla.. Samaistuuko muut naisihmiset tähän? Miten miehille on niin vaikea hankkia lahjoja?!
    Kuvien sijaan hankin miehelle nahkaisen läppärilaukun/salkun jota hän on silmäillyt siitä saakka kun aloimme seurustella, muttei koskaan raaskinut ostaa. Itse sain tulevalta aviopuolisoltani lahjaksi aivan upean helminauhan. Molempien lahjat osuivat aivan nappiin! Lahjojen vaihtaminen oli ihana alku hääviikollemme, ja tästä jatketaan hurjalla innolla ja odotuksella kohti hääpäivää!
  • Viikko häihin

    Count down on alkanut – hääpäivämme on tasan viikon kuluttua!

    Allekirjoittaneella alkoi hääloma perjantaina toimistolta poistuessa, ja viikonloppu sekä alkuviikko kuluu lähinnä pakkaillessa, kämppää siivotessa ja viimehetken asioita täällä päässä hoitaessa. Sama meno jatkuu kunhan lennämme sinivalkoisin siivin Helsinkiin, jossa vastassa on tiukka loppukiri ja paljon ihania häävieraita!

    Järjestelyt ja suunnitelmat rullaavat mukavasti ja jotakuinkin ajallaan. Suuret ja vähän pienemmätkin linjat on selvillä. Käytännön asioissa on vielä hieman epäselvyyksiä, mutta ne varmasti selkenevät vielä tulevan viikon edetessä. Ollaan löydetty ympärillemme aivan ihania palveluntarjoajia sekä mahtava tiimi läheisiä auttamaan järjestelyissä.

    Viimeisen viikon tehtävät:

    • Ruokaviinien hankinta
    • Alkoholittomien juomien hankinta
    • Viestittely baarimikon kanssa
    • Myöhäisillan naksujen hankinta
    • Myöhäisillan muovimukit
    • Pre-wedding events
    • Tapaaminen pitopalvelun kanssa
    • Tapaaminen kampaajan/meikkaajan kanssa
    • Tapaaminen papin kanssa
    • Juhlapaikan avainten haku
    • Juhlapaikan koristelu ja valmistelu
    • Kauneudenhoitoon liittyviä asioita: terveelliset elämäntavat; kulmien, ripsien ja kynsien laittoa
    • Mekon ja kakkospuvun käyttö ompelijalla
    • Pakkaaminen Helsinkiä ja häämatkaa varten
    • Kodin siivous (kaverit tulee kylään ”talovahdeiksi” aka turisteilemaan Amsterdamiin meidän reissun ajaksi)
    • Kirkko-ohjelmien, paikkakorttien yms paperituotteiden tulostaminen
    • Vieraiden kysymyksiin vastaaminen ja heidän auttaminen

    Eli kyllä tässä vielä työnsarkaa riittää..

    Vieläkään ei jännitä, vaan malttamattomina jo odotellaan häitä, häämatkaa ja avioelämää!

    // Off-topic, mutta on ihan pakko vielä loppuun ottaa kantaa eilisiin tapahtumiin. Turun tapahtumat nimittäin vetivät hiljaiseksi myös täällä. Päällimäisenä ajatuksena on kiitollisuus siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti Suomen poliisi toimi iskujen jälkeen: kolmessa minuutissa ilmoituksesta murhaaja oli otettu kiinni, elävänä. Poliisien toiminnan lisäksi erityisen kiitoksen ansaitsevat kaikki ne, jotka jäivät auttamaan uhreja. Ymmärrän täysin myös niitä, jotka juoksivat puukottajaa karkuun, mutta en voi ymmärtää niitä, jotka jäivät kuvaamaan tapahtumia kännyköillään ja jakamaan videoita ja kuvia somessa sen sijaan että olisivat tehneet jotain auttaakseen. Somejakojen ansiosta uskomaton määrä juoruja, väärä tietoa ja väärinymmärryksiä lähti lentoon ja jäi kummittelemaan monen mieleen. Tälläinen pelon ja vihan lietsonta ei todellakaan auta yhtään ketään.

    Koen edelleen Suomen turvalliseksi lintukodoksi, enkä osaa pelätä terrorismia tai satunnaisia sekopäitä muuallakaan kulkiessani. Haluan uskoa siihen kliseeseen, että kaikki muuttuu paremmaksi jos seisomme vahvoina ja yhdessä näitä iskuja vastaan. Toivon sydämestäni että nämä sydäntäsärkevät iskut jo loppuisivat.

    Suruvalittelut ja voimia kaikille uhreille ja heidän omaisilleen.

  • Jotain uutta

    Hieman yllättäen häälorun ”jotain uutta” osoittautui kaikista neljästä osasta (uutta, vanhaa, lainattua, sinistä) kaikkein vaikeimmaksi löytää.

    Iso osa hääpäivän vaatteista ja asusteistani on nimittäin joko kierrätettyä tai vanhaa, eikä uutta ole tullut hamstrattua ihan luvattoman paljoa. Jouduin siis pitkään miettimään mikä olisi riittävän uutta karkottamaan huonon onnen uudesta liitosta. Kenkäni ovat toki uudet, mutta niitä on jo ajettu sisään työkäytössä. Vihkisormuskin on uusi, mutta se varattakoon ihan vain symboloimaan avioliittoamme. Omasta korulaatikosta löytyisi hääpäivään sopivat asusteet. Varsinaista tarvetta millekään uudelle ei siis ole ollut, mutta koska halusin jotain kuitenkin hankkia lorua täydentämään, päädyin uusiin korvakoruihin.

    Olen yleisesti ottaen elämässäni vähemmän on enemmän tyyppiä, jolle ”simplicity is the ultimate sophistication”. Olen toki aina ollut harakka kaiken ihanan pienen kimaltelvan perään, mutta siinä missä lähdin hääpukuostoksille äärimmäisen yksinkertainen ja elegantti puku mielessäni, palasin kotiin kristallein koristellun tylliunelman kanssa. Mekko ei ole kaduttunut, mutta muutaman kerran on kieltämättä naureskeltu että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Jokatapauksessa, kimaltelevan puvun kanssa on parempi pitää korut minimaalisina.

    Mietin pitkään helmiä, mutten lopulta kuitenkaan uskaltanut uhmata vanhoja uskomuksia – vanha kansa nimittäin sanoo että helmet hääpäivänä tuovat kyyneliä avioliittoon. Sirojen, ajattomien korvakorujen metsästys jatkui pitkän aikaa, kunnes täydelliset nappikorvakorut tulivat ohimennen vastaan Swarovskin liikkeessä.

    Käytän yleensä vain kultakoruja, sillä ihoni on herkkä reagoimaan allergisoiviin seoksiin. Swarovskilta kuitenkin vakuuteltiin että allergiat on huomioitu heidän tuotteissaan, ja jos ihoni kuitenkin reagoisi, ottaisivat he täyden vastuun. Näin ollen uskalsin ottaa riskin (tosin koekäytin korut arkena ihan vain varmuuden vuoksi) ja ostin jotain uutta hääpäivään.

  • Miehen pukeutuminen

    Tummansininen puku. Valkoinen paita. Solmio. Liivi.

    Täytyy myöntää että jossain määrin yllätyin kun sulhanen ilmoitti pukeutuvansa häissämme tummansiniseen pukuun. Herra on nimittäin jo vuosia työskennellyt alalla, jolla toimistolle saavutaan joka aamu skarppina, puku päällä ja solmio kaulassa. Tummansinisestä puvusta on vuosien kuluessa muodostunut arjen univormu, joten olin arvellut että häihin hän haluaisia pukea päälleen jotain ”juhlavampaa”.

    Älkää nyt ymmärtäkö väärin, tumma puku on erinomainen valinta. Erityisesti koska O ymmärtää hyvin istuvan puvun merkityksen (miten ne miehet näyttääkin ihan järjettömän hyvältä puku päällä?!), eikä hän suinkaan arkityylillä aio naimisiin, vaan tiedossa on jotain tavallisesta poikkeavaa. Mies on yrittänyt pimittää hääpukeutumistaan allekirjoittaneen uteluista huolimatta, joten vaikka yleiskuva miehen asusta on, saattaa vielä hääpäivän koittaessa tulla vastaan yllätys tai kaksi.

    Ilmiselvinpinä eroina arkipukeutumiseen on varmastikin se, että häissä sulhasen (ja best manin) tumman puvun kaveriksi tulee sekä liivi että viehe. Sulhanen ei ollut aivan vakuuttunut vieheen tarpeellisuudesta, mutta tulevan vaimonsa pyynnöstä se luvattiin tökätä pukuun edes vihkimisen ajaksi. Kunhan se vain on pieni, eikä gerbera daisyä nähdä näissä häissä! Kolmas iso ero arkeen on puvun kanssa puettava paita. Arkisen kauluspaidan sijaan mies nimittäin valitsi paidan wing tip kauluksella ja ranskalaisilla kalvosimilla. Kalvosinnappeja häneltä löytyy hyvä kasa jo entuudestaan, mutta häitä varten hankittiin jotakin uutta. Asua täydentämään O kävi hakemessa myös uuden solmion samalla kun valitsi kravatit best manille ja groomsmeneille. Nämä toimittavat poikien kohdalla samalla kiitoslahjojen virkaa, eli kaksi lintua yhdellä kivellä!

    Kengätkin on kuulemma jo valittuna (klassiset Oxford kengät), sukkiin yritän vielä ehdotella jotain funkya. Saa nähdä meneekö idea värikkäistä sukista läpi.

    Puku sekä sulhaselle että hääseurueen miehille hankittiin Suit Supplysta, jolle annetaan lämmin suositus. Olemme asioineet kyseisessä liikkeessä lukemattomia kertoja, ja palvelu on aina ollut asiantuntevaa ja ystävällistä. Lisäksi liikkeitä löytyy sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta, mikä on meidän tilanteessamme iso plussa, sillä hääseurue asuu pitkin maailmaa.

    Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Miten teidän sulhasenne pukeutuvat häihin?

     

  • Esteiden tutkinta ja ulkomaalainen puoliso

    Tässä häitä järjestellessä on tullut huomattua, että häihin liittyy yllättävän paljon paperitöitä. Erityisesti kun kyseessä on kahden kulttuurin välinen avioliitto. Ja etteivät paperityöt sujuisi liian helposti, löytyy koko prosessista valitettavan vähän tietoa, ohjeistusta ja kokemuksia. Muita samassa tilanteessa olevia morsiamia auttaakseni haluankin nyt avata prosessia nimeltä esteidentutkinta, ja nimenomaan sitä, miten homma hoituu kun tuleva aviopuoliso on ulkomaalainen.

    Esteiden tutkinta on voimassa 4kk, ja sen tekemiseen täytyy varata vähintään viikko – ulkomaalaisen kanssa avioituville kuitenkin suositellaan useampaa viikkoa, joskaan mitään tarkkaa määrettä ei kukaan osaa antaa. Ilmeisesti eri maista tietoa saadaan eri tavoin ja eri tahtiin. Meidän kohdallamme tutkinta suoritettiin kotiseurakuntani kautta, ja se oli valmis viikko papereiden saapumisesta. Esteiden tutkinta pyynnön voi tehdä paikan päällä maistraatissa, verkossa pankkitunnusten avulla tai postitse. Meidän kohdallamme jälkimmäinen oli ainoa realistinen vaihtoehto, sillä emme asu emmekä ole missään vaiheessa asuneet Suomessa. Niinpä nämä ohjeet perustuvat nimenomaan postitse kirjallisesti tehtävään pyyntöön.

    Mitä postitse pyydettävää esteiden tutkintaa varten tarvitaan?

    • Kahden todistajan allekirjoittama ja oikeaksi todistama esteiden tutkinta pyyntö -lomake
    • Kahden todistajan allekirjoittamat ja oikeaksi todistamat passikopiot (+ passi sitten mukaan vihkimiseen)
    • Suurlähetystössä laillistettu siviilisäätytodistus ulkomaalaisen puolison kotimaan Suomen suurlähetystöstä
    • Kahden todistajan allekirjoittama ja kirkon leimaama kastetodistus sekä todistus kirkkoon kuulumisesta ulkomaalaisen kumppanin kotikirkosta, mikäli kirkkohäät on toiveissa.

    Teoriassa tämä ei kuulosta kovin vaikealta, mutta käytännössä papereiden kasaan haaliminen oli kuukausia kestänyt projekti. Tämän lisäksi on myös mainittava, että vaadittavien leimojen ja laillistusten hankkiminen oli melko hintavaa, noin 45 euroa per leima, ja postitukset vielä päälle. En tiedä onnistuuko tutkinta Haagin sopimuksen piiriin kuuluvien Apostille-maiden kohdalla helpommin tai edullisemmin, mutta ainakaan kanadalaisen puolison kanssa paperityöt eivät ole edullisimmasta päästä. Puhumattakaan siitä, että nimenvaihtorumban myötä näitä paperitöihin uppoavia kuluja tulee vielä lisää. Muistakaa siis jättää hääbudjettiin hieman ilmaa mikäli toinen puolisoista on Suomessa asumaton ulkomaalainen. Tai rehellisesti, jättäkää ilmaa joka tapauksessa, sillä niitä yllättäviä kuluja kyllä tulee.

    Suosittelen lämpimästi aloittamaan prosessin hyvissä ajoin ettei tarvitse stressata enää viimemetreillä, ja varautumaan siihen että yllätyksiä tulee vaikka olisi kuinka huolellinen. Homma ei suinkaan ole mahdoton, mutta vaatii hieman aikaa ja paneutumista.

  • Häämatkalle Eurooppaan: 3 x suosikkini

    Viimeaikoina olen törmännyt useisiin kyselyihin kohteista minihäämatkalle Euroopassa. Jos pidemmälle häämatkalle ei ole heti häiden jälkeen mahdollista lähteä, on mielestäni aivan ihana idea ottaa edes muutama päivä vapaaksi ja matkata Eurooppaan nauttimaan elämästä tuoreena avioparina.

    Moni haikailee klassisten kaupunkikohteiden perään (Pariisi, Lontoo, Berliini, Praha) tai rannalle (Espanja, Kreikka, Croatia), mutta haluaisin muistuttaa että Euroopassa on niin monta muutakin ihanaa kohdetta! Siksi listasin nyt omat suosikkikohteeni häämatkailijoille, jotka kaipaavat reissultaan jotain vähän erilaista.

    Pietari

    Valitettavan moni karttaa Venäjää aivan turhaan, tai ei osaa edes kuvitella tekevänsä lomereissua itärajan taa. tse kasvoin aivan Venäjän rajalla, eli naapurimaa ei ole koskaan tuntunut erityisen kaukaiselta tai eksoottiselta kohteelta. Muutama vuosi sitten teimme O:n kanssa reissun talviseen Pietariin (ja Moskovaan) ja rakastuin aivan täysin. Pietari on upea kaupunki joka huokuu historiaa ja kulttuuria. Herkullista ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, loistavat ostosmahdollisuudet, tsaarinajan loistoa, balettia ja museoita. Pietariin pääsee Suomesta helposti ja nopeasti ihan vain junaan (tai vaikka laivaan) hyppäämällä, ja vastassa on aivan toinen maailma. Suosittelen täydestä sydämestäni, enkä malta odottaa että päästään palaamaan tähän kauniiseen kaupunkiin.

    Islanti

    Turistien määrä Islannissa on noussut räjähdysmäisesti mutta hyvästä syystä. Reykjavik on pieni ja sympaattinen pääkaupunki, mutta rehellisesti en itse jäisi pääkaupunkiin, vaan vuokraisin auton ja seikkailisin pitkin saarta. Islannin karu ja kaunis luonto tarjoaa henkeäsalpaavat puitteet vaelluksiin, kävelyretkiin ja omaan suosikkiaktiviteettiini ratsastukseen. Vesiputouksia, mustaa hiekkaa, kuumia lähteitä, jäätikköjä, tulivuoria.

    Etelä-Englanti

    Lontoo ja Edinburgh ovat kestosuosikkejani, mutta roadtrip Etelä-Englannin rannikkoseutuja pitkin on mahtava kokemus. Tosin väärällä puolella tietä ajaminen pitkin kapeita kyläteitä saa välillä sydämen tykyttämään parin ylimääräisen lyönnin verran. Jylhiä kallioita meren rannalla, kauniita hiekkarantoja ja turkoosia vettä, sekä toisaalla nummia silmänkantamattomiin. Ratsastamaan Dartmoorissa tai Exmoorissa, tutkimaan kuningas Arthurin linnanraunioita, etsimään dinosaurusten fossiileja rannikolta ja vaeltamaan pubista toiseen. Loputtomiin sympaattisia pikkukyliä kapeine teineen ja kivimuureineen – Englanti ei todellakaan ole missään määrin yhtäkuin Lontoo.