• Kukista asiaa

    Juhlapaikan koristelu ja erityisesti häiden kukat ovat herättäneet varsin ristiriitaisia tunteita. Kuten tiedätte, me asumme vakituisesti ulkomailla, mikä osaltaan rajoittaa koristehankintojen tekemistä ennakkoon, minkä lisäksi se on mietityttänyt myös kukka-asioiden kohdalla. Haluamme ehdottomasti aitoja kukkia niin kimppuun kuin vieheisiinkin, sekä mahdollisimman runsaasti vihreää ja vehreää myös juhlapaikalle. Tuntuu kuitenkin hullulta laittaa satoja euroja kukkiin jos ne joutuu nakkaamaan roskakoriin heti häiden jälkeen, kun me sekä puolet vieraistamme poistumme maasta. Näitä ajatuksia pyöriteltiin sekä kotona kaksin että floristin kanssa, ennen kuin pääsimme järkevältä tuntuvaan ratkaisuun.

    Tässä vaiheessa kaikki varmasti palavat halusta kuulla miten ratkaisemme kukka-asiat.. Meidän morsiusseurueellemme tulee kaikille kimput, kun taas sulhaselle ja hääseurueen miehille sekä molempien isille vieheet. Sekä kimput että vieheet tulevat pyynnöstämme olemaan pienehköt. Tämä oli sekä oma toiveeni pienikokoisena morsiamena, että O:n ainoa vaatimus vieheen suhteen – ei mitään isoa eikä gerbera daisyä. Minua houkuttelee myös ajatus siitä, että hankkisimme kukka-aiheiset rintaneulat joltain suomalaiselta valmistajalta molempien äideille, kiitoksena avusta ja tuesta. Näiden lisäksi juhlapaikalle toivomme kukka-asetelmia pöytiin, sekä mahdollisesti ruukuissa yrttejä ja pieniä kukkia, jotka vieraat voivat lähtiessään napata mukaansa vieraslahjana.

    Kukkien värimaailma on vielä hieman auki, ja tämä on osuus joka on jostain syystä tosi vaikea hahmottaa. Ollaan toivottu nimenomaan sitä vihreyttä, mutta mitä sen lisäksi? Morisusneitojen mekot ovat väriltään persikkaisen vaaleanpunaisia, kun taas poikien päällä tullaan näkemään tummansiniset puvut sekä sinisävyiset solmiot. Pitäisikö elokuun lopun kimpun vielä olla vaalea ja kesäisen raikas vai voiko silloin jo valita rohkeampia sävyjä ja syksyisempää fiilistä? Mikä sopii yhteen sekä morsiusneitojen että groomsmenien tyylin kanssa?

    Postauksen kuvat on kaikki lainattu Hey Lookin nettisivuilta – kukat ovat heidän tekemiään, kuvat useamman kuvaajan käsialaa.

  • Jännittääkö naimisiinmeno?

    Perhosia mahassa, ylimääräisiä sydämentykytyksiä, käsien tärinää.. Näiltä ja muilta jännitysoireilta ollaan täällä ainakin toistaiseksi vältytty mitä tulee häihin ja naimisiinmenoon. Voin nimittäin rehellisesti sanoa, että ei jännitä ollenkaan! Tokihan tässä on vielä useampi kuukausi aikaa ennen kuin pitäisi astella kirkon käytävää, joten saa nähdä joudunko perumaan puheeni vielä hääpäivän lähestyessä.

    Tässä vaiheessa kuitenkin mieli on rauhallinen. Olemme seurustelleet viitisen vuotta, ja tunnemme toisemme kuin omat taskumme. Ollaan asuttu yhdessä, ollaan oltu etäsuhteessa, reissattu pitkin maailmaa, ja eletty niin arkea kuin juhlaakin. Jaamme samat arvot ja tulevaisuuden toiveet. Kuten varmasti jokaisella pariskunnalla, on meilläkin välillä huonompia päiviä, mutta eron mahdollisuutta ei ole koskaan jouduttu nostamaan pöydälle. Haluamme olla yhdessä, ja olemme valmiita tekemään töitä toimivan suhteen ja onnellisen perheen eteen. Naimisiin meneminen tuntuu luonnolliselta seuraavalta etapilta, ja odotamme molemmat innolla että pääsemme aloittamaan elämän avioparina, ja juhlistamaan tätä päivää yhdessä rakkaiden ystävien ja perheenjäsenten kanssa.

    Itse hääjuhlan sujuminen on osuus joka jännittää ehkä hieman.Tarttuuko huntu kiinni kirkon käytävään, riittäähään ruoka ja juoma, mitä jos vessa meneekin tukkoon, miten ihmeessä saan illan päätteeksi hääpuvun pois päältä? Juhlat eivät onneksi aiheuta suurta stressiä, vaan häitä on ollut tosi kiva suunnitella ja järjestellä. Aina silloin tällöin pieni epätoivon puuska pääsee yllättämään, mutta toistaiseksi kaikki on lopulta järjestynyt parhain pän. Hyvillä mielin siis vedetään viimeiset kuukaudet!

    Jännityksen puuttumiseen lienee osasyynä myös se, että tällä hetkellä meidän elämässä riitttää tohinaa. Minulla on parhaillaan menossa parin viikon loppurutistus gradun ja pakollisten kurssien parissa, jonka jälkeen hyppään uuteen firmaan, uuteen rooliin. Myös O lopetti vastikään edellisessä työpaikassaan, ja puuhaa jo täyttä häkää uusien haasteiden parissa. Lisäksi meillä on riittänyt vierailijoita tasaisena virtana huhtikuun alusta saakka, ja väkeä majoittuu meidän sohvallamme vielä pitkälle kesään. Nämä seikat selittänevät myös viimeaikoina hieman hiipuneen postailutahdin, mutta ei hätää, täällä ollaan ja homma jatkuu!

    Mites siellä, joko jännittää?

  • Ilmeen päivitystä

    Tarkkasilmäisimmät lukijat ehtivätkin ehkä jo huomaamaan, että blogin ilmeessä on tapahtunut pieniä muutoksia. Viisaampi olisi varmasti hoitanut kaikki blogin päivittämiseen liittyvät asiat yhdellä kertaa kuntoon, mutta ehei, ei tämä morsian. Täällä askarrellaan parempaa blogia pikkuhiljaa, pala kerrallaan.

    Nyt on siis kyseessä tietenkin blogin ihastuttava uusi logo, josta kiitokset menevät taitavalle nuorelle valokuvaajalle ja graafikolle, Viola Minerva Virtamolle. Päätettiin jo alkuvuodesta tehdä hieman yhteistyötä ja suunnitella blogilleni uutta raikkaampaa ilmettä, ja sitä kautta parempaa lukukokemusta. Molempien työkiireiden johdosta projekti on hieman venynyt, mutta hiljaa hyvä tulee!

    Blogin varsinainen ulkoasu tulee vielä kokemaan muutoksia tässä lähitulevaisuudessa, mutta hieman kärsimättömänä luonteena oli minun ihan pakko päästä jo päivittämään uusi kaunis logo eetteriin. Logo syntyi ammattilaisen käsissä muutaman epämääräisen selityksen, moodboardin ja sähköpostipohdinnan perusteella, enkä voisi olla tyytyväisempi! Logosta ja blogin yleisilmeestä päätettiin heti jättää pois kaikki hääkliseet, ja sen sijaan keskityttiin tekemään jotain yksinkertaista ja pohjoismaista pienellä hääripauksella. Uusi ilme näyttää ja tuntuu omalta, mikä tietenkin on kaikista tärkeintä.

    Tässä teille vielä pieni esittely Violasta, taikurista blogilogon takana:

    ”Olen itseoppinut graafikko ja valokuvaaja. Olen hankkinut molemmille aloille koulutusta vasta, kun olin jo työskennellyt molempien parissa. Oma intohimoni valokuvaukseen ja graafiseen suunnitteluun lähtee nimenomaan visuaalisuudesta. Kamera teknisenä laitteena ei siis ole intohimoni, vaan haluan tuottaa ja luoda jotakin upeaa, erilaista ja visuaalista – välineestä riippumatta. Rakastan tunnetta, kun saan luoda kauniita kuvia, taittoja ja videoita, jotka saavat ihmiset pysähtymään niiden ääreen. En ole koskaan halunnut määritellä ammattinimikettäni kovin tarkkaan tai rajoittaa tekemistäni, koska työskentelyni ei tosiaan lähde siitä että haluaisin tuottaa nimenomaan vain valokuvaformaattia tai vain sijoitella tekstejä InDesignissa. Lähtökohtanani on visuaalinen lopputulos ja siksi myös video on tullut hiljalleen mukaan valokuvauksen ja graafisen suunnittelun rinnalle, sillä se antaa taas uudenlaisia mahdollisuuksia ilmaista haluamiani asioita. Kaikista eniten tällä alalla olen saanut ja oppinut huikean inspiroivilta, avuliailta ja lahjakkailta ihmisiltä – ja toivon voivani inspiroida myös itse ympärilläni olevia ihmisiä. 
     
    Visuaalisuuden ollessa näin tärkeä, on varmaankin aika oletettavaa että 90% töistäni keskittyy lifestyle-alalle, erityisesti kirjapuolelle. Olen kuvannut 9 ruokakirjaa, mm. Tomi Björckin Björckin Australia -kirjan. Niiden lisäksi olen kuvannut yhden sisustuskirjan, sekä suunnitellut layoutin 12 kirjalle. Näiden lisäksi olen kirjoittanut, kuvannut ja taittanut oman reseptikirjan Opiskelijabudjetilla. 
     
    Tällä hetkellä kuvauksen alla on 4–5 kirjaa, esimerkiksi Vappu Pimiän uusi keittokirja, oma Vege Opiskelijabudjetilla -keittokirja ja muutama muu projekti joista en vielä uskalla mainita. Lisäksi juuri painoon ovat lähdössä Viena K:n ja Kaisu Joupin Eat Cake! -kakkukirja sekä unelmoinnin tärkeydestä kertova Suuria Unelmia -kirja, joiden molempien layoutit olen suunnitellut.”
    Violan työstämiä kirjoja löytyy lukuisista kirjakaupoista, minkä lisäksi kiinnostuneiden kannattaa ihan suoraan kysellä mikäli tarvetta löytyy vaikka logolle tai firman brändäykselle! Violan nettisivut ja lisää työnäytteitä löydät osoitteesta: www.violaminervavirtamo.com

    Meidän yhteistyömme on sujunut mainiosti koko kevään ajan, ja suosittelen Violaa täydestä sydämestäni! Me jatkamme hommia vielä täällä kulisseissa, joten pitäkäähän silmät auki tulevien päivitysten varalle.
    Miltä näyttää?
  • Sormukset – panostus vai pihistys?

    Vihki- ja kihlasormuksiin liittyvää keskustelua on mielestäni ollut hirmuisen mielenkiintoista seurata. Sen lisäksi, että jokaisella on oma tyylinsä ja erilaiset korut, materiaalit, mallit ja yhdistelmät miellyttävät, tulee väkisinkin esille koruihin käytettävät summat. Jonkun mielestä on hulluutta laittaa tuhansia euroja vihki- tai kihlasormukseen kun kympeilläkin saa, toiset taas eivät mistään hinnasta tinkisi sormuksen kohdalla. Joku tykkää näyttävistä sormuksista tai stacking ringseistä, joku ei missään nimessä halua kuin yhden sormuksen.

    Me kuulumme siihen ryhmään joka haluaa panostaa sormuksiin. Ne ovat lopulta puolison, kuvien ja muistojen lisäksi ainoat mitä häistä jää käteen (kirjaimellisesti). Me haluamme sormukset, jotka kestävät vuosikymmenten käyttöä, ovat klassiset, mutta kuitenkin jollain tapaa uniikit. Mies tuntee makuni todella hyvin, ja hän tekikin kihlasormuksen kohdalla ihan mielettömän hyvää työtä. Vihkisormukseni sen sijaan valitsin itse, eikä mies ole itseasiassa vielä edes nähnyt kyseistä kaunokaista. Täällä jo kuumeisesti odotellaan että saisin sormuksen kotiin! Minunhan piti saada vihkini Suomesta mukaani jo polttarireissulla vapun tienoilla, mutta liikkeessä sattuneen mokan takia joudun vielä hetken aikaa odottelemaan. Ei tässä onneksi mikään kiire ole, vähän malttamaton morsian vain.

    Miehellä ei kihlasormusta ole ollenkaan, sillä Kanadassa tämä ei ole tapana. Vihkisormus toki hankitaan myös hänelle, mutta saa nähdä jääkö se miehellä päivittäiseen käyttöön. Mun puolesta saisi jäädä, koska onhan se vihkisormus ihan järjettömän seksikäs. Mutta toisaalta, eipä hän ole yhtään vähempää naimisissa vaikka sormus jäisi käyttämättä.

    Mitä tulee sormusten materiaaliin, omalla kohdallani kulta oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Olen lapsuudessa saanut pysyvät traumat rihkamakoruista, sillä sain kerta toisensa jälkeen hyvin vahvan allergisen reaktion käyttäessäni rihkama- tai hopeakoruja. Jälkiviisaana uskaltaisin väittää että syypäänä oli nikkeli, mutta paha sanoa. Ei ole nimittäin noiden kokemusten jälkeen paljon tehnyt mieli alkaa testailla mistä ne iho-oireet alkavat! Mitä todennäköisimmin myös miehen sormus tulee olemaan perinteinen kultarinkula, mikäli hänen mielensä ei yllättäen sovitellessa muutu. Kullan lisäksihän nykyään on saatavilla esimerkiksi platinasta ja palladiumista ja muista kultaa kovemmista seoksista valmistettuja sormuksia, mutta ne eivät missään vaiheessa houkutelleet meitä vaihtoehtoina – varsinkaan sen jälkeen kun kuulin kauhutarinoita siitä, miten onnettomuustilanteessa näitä vahvoja sormuksia ei voida leikata poikki, vaan silloin joudutaan pahimmassa tapauksessa leikkaamaan koko sormi irti!

    Hieman pohjustusta ajatuksiini ennen varsinaista sormusesittelyä. Kunhan nyt saataisiin vihkit kotiin saakka! Kuvituksena sovitettuja sormuksia, joista yksikään ei kuitenkaan ollut se sormus, vaikka kauniita ovatkin. Valitettavasti sovituskoot ovat aivan liian isoja minisormiini, mikä teki mallailusta hieman haastavaa. Suosittelen silti sormussovittelua kaikille, sillä vain niin pääsee testaamaan miltä sormukset oikeasti näyttävät yhdessä (tai erikseen).

    Ovatko sormukset teille panostuksen vai pihistyksen kohde?
  • Valmiit hääkutsut

    Viimeisetkin kutsut on saatu postin matkaan, ja nyt pidetään sormia ristissä että kaikki löytävät perille! Tämä on myös hyvä aika vilauttaa blogin puolella millaisiin kutsuihin lopulta päädyimme.

    Emme innostuneet ollenkaan nettikauppojen valmismalleista, ja vaikka mielelläni leikkaan ja liimaan joulukortteja joka vuosi, näyttävät kätteni jäljet edelleen viisivuotiaan tekeleiltä – tämä rajasi kutsujen askartelun pois vaihtoehdoisa. Koska toiveissa oli jotain hyvin yksinkertaista, emme kokeneet tarpeelliseksi palkata ulkopuolista henkilöä suunnittelemaan kutsuja puolestamme. Päätimmekin siis lähteä luomaan jotain meidän näköistä yhdessä painotalon ja graafikkokaverin kanssa.

    Ensimmäisenä askeleena hommassa oli suunnitella kutsujen tekstit. Koska häämme ovat kaksikieliset, jouduimme pyörittelemään kielivalintoja ja sanavalintoja jonkin aikaa. Lopulta päätimme painattaa kaksia erilaisia kutsuja: suomalaisille suomeksi, muille englanniksi.

    Valmiiden tekstien kanssa otimme suunnaksi paikallisen perheomisteisen painotalon. Siellä meitä auttamassa oli vanha konkari, joka on painanut kutsuja ja muita paperituotteita samassa osoitteessa jo vuosikymmeniä. Valitsimme fontit, värit ja paperin, jonka jälkeen jäimme odottamaan koevedoksia. Ensimmäiset versiot saimme käsiimme noin viikossa, ja ne hyväksyttyämme lopulliset kutsut saatiin ihan muutamassa päivässä.

    Varsinaisen kutsukortin lisäksi kuoreen liitettiin graafikkokaverin varta vasten meille suunnittelema kartta, jonka kääntöpuolelle painettiin viimeinen ilmoittautumispäivä. Monien suosiman hääinfon jätimme kirjekuoresta kokonaan pois, sillä olemme jakaneet infoa hotellikiintiöistä sun muusta sähköpostitse jo aiemmin, sekä tarjoutuneet auttamaan neuvoja kaipaavia. Luotamme siihen, että vieraat kyllä ymmärtävät kysyä jos jokin jää epäselväksi.

    Kirjekuoret saatiin painajalta kaupan päälle, ja osoitteet kirjoitettiin kuoreen omin pikku kätösin. Postimerkeistä emme edes tiedä, sillä niiden liimausurakka jäi äitien kontolle. Postikulujen pienentämiseksi nimittäin taktikoimme ja lähetimme kutsut pakettina äideillemme Suomeen ja Kanadaan, josta he sitten laittoivat kuoret eteenpäin. Olemme niin kiitollisia näistä apukäsistä! On ollut ihana huomata miten läheisemme ovat olleet valmiita auttamaan niin isoissa kuin pienissäkin projekteissa!

    Tälläistä siis lähti meidän vieraillemme. Nyt jäädään jännityksellä päivystämään ilmoittautumisia!

  • Negatiiviset tunteet

    Hääryhmiä seuratessa ei voi olla huomaamatta valtavaa negatiivisten tunteiden määrää joka keskusteluissa velloo. Rahan puutetta voivotellaan, vieraslistan kokoaminen ja kutsumattomat vieraat ahdistavat, oma kroppa ei kelpaa muttei myöskään toisen tekemä meikki tai kampaus, muiden mielipiteet ahdistaa, oikean väristen lautasliinojen löytäminen aiheuttaa itkupotkuraivareita. Erityisesti ulkopuoliselle nämä tuskastelun aiheet kuulostavat aivan järjettömiltä, ja kyllähän sitä aina välillä itsekin tulee mietittyä että miten näin pienestä asiasta saa muodestettua maailmanlopunluokan ongelman.

    Häissä on lopulta kuitenkin tärkeintä se, että rakkaat ihmiset pääsevät paikalle ja hääpari naimisiin. Se, että ruokaa ja juomaa riittää tulee hyvänä kakkosena, ja muut jutut ovat vain bonusta. Tämä tiivistää aika hyvin meidän hääsuunnittelumentaliteetin. Naimisiin päästään ilman tuolihuppuja tai kakunkoristettakin, eikä rehellisesti kukaan varmastikaan muista oliko kutsuissa monogrammi tai viinipulloissa itse tehdyt etiketit. Tottakai toivon, että jokainen saisi tuotua mukaan häihin juuri niin paljon hääparin omia juttuja kuin mahdollista, ja että juhlien järjestämiseen saisi apua läheisiltään. Yritetään kuitenkin rakkaat morsiamet muistaa, että vaikka omat häät olisivat mielessä 24/7, eivät ne aina ole muiden mielessä. On ihan ok, että kaasot eivät muista häämatkakohdettanne tai vapaaehtoisesti ilmoittaudu monen tunnin askartelutuokioon vuotta ennen häitä (tosin, ehdottakaapa vaikka viininmaistelua niin johan alkaa kiinnostuneita ilmaantua). Toisaalta, on myös ihan ok pyytää apua ja suoraan ilmoittaa jos jossakin mättää. Ne ovat teidän juhlanne – eivät vanhempienne, sukulaistenne tai bestistenne. Teidän.

    Häähumussa helposti unohtuu se perimmäinen syy juhlien järjestämiseen kun pikkujutut ja yksityiskohdat ottavat vallan. Siksi tekeekin välillä hyvää istua alas ja rauhassa miettiä miksi häät järjestetään. Miksi menette naimisiin, mitä rakastatte toisissanne. Kertokaa ihmeessä sille puolisollekin miksi hän on maailman ihanin ja rakkain ihminen.

    Rakkaudentäyteistä viikonloppua ♥

  • Polttariviikonloppu

    Vappuviikonloppuna juhlittiin tämän morsiamen polttareita, ja nyt kun pahimmasta väsymyksestä on toivuttu, on heti aika purkaa mahtava viikonloppu myös blogin puolelle. 

    Ensinnäkin, sain tiedon polttareiden ajankohdasta jo huhtikuun alussa, kun posti toi mukanaan mysteeripaketin. Niinpä osasin pakata laukkuni oikeaan aikaan ja suunnilleen varustautua polttariviikonloppuun. 

    Polttarit alkoivat kun tytöt lennättivät minut Amsterdamista Helsinkiin, josta jatkoimme iltaa kohti vielä Espoon puolelle. Meillä oli vuokrattuna asunto, jossa koko porukka majoittui tuon viikonlopun. Perjantai-iltana kilisteltiin kuplivalla, askarreltiin tälle anti-DIY morsiammelle ”Team Bride” paidat, katsottiin hääleffoja ja kokkailtiin herkkuja.

    Lauantai alkoi kattavalla aamupalalla ja jatkui ilmajoogalla. Joogaa olen harrastanut jo usemman vuoden, mutta ilmajooga oli uusi kokemus! Ja mielelläni lähtisin uudestaankin, niin kivaa liinoissa roikkuminen ja jooga-asentoihin vääntäytminen ilmassa oli! Matkapahoinvoinnista kärsiville tai muusta keikkumisesta huonovointisille ei kyllä voi suositella, kuten meidänkin porukastamme muutama joutui toteamaan – tai sitten edellisillan kuohuvat tekivät tepposet.. Joogan jälkeen jatkoimme lounaalle ja leikkien pariin, jonka jälkeen ohjelmassa oli morsiussauna. Saunaan kuului koristeet, havujen päällä istumista ja morsiustaika jos toinenkin. Tytöt olivat ottaneet selvää mitä kaikkea perinteiseen morsiussaunaan kuuluu, joten saunottaminen hoidettiin karjalaisin menoin modernien tilojen puitteissa. En joutunut juoksemaan saunaa ympäri, mutta kananmunista, jauhoista ja suolasta sain osani!  

    Sunnuntaina aamiaisen jälkeen juhlien teema vaihdettiin vappuun (ja allekirjoittaneen synttäreihin, joskin synttärikakku syötiin jo lauantaina). Lähdettiin katsomaan Mantan lakitusta ja lakkipäiden merta. Illasta muualla asuvat suuntasivat kotia kohti, kun taas me Helsingin tyttöjen kanssa pidettiin vielä rääppiäiset viikonlopun tähteillä. 

    Maanantaiaamuna oli taas aika hypätä koneeseen ja suunnata kohti kotia ja arkea. Ihana että tytöt olivat huomioneet toiveeni polttareihin liittyen, ja nähneet hurjasti vaivaa suunnitellessaan ja järjestäessään ihanan viikonlopun! On mulla vaan parhaat ystävät! Kiitos koko porukalle vielä kerran!!