• Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

    Vuosi on vilahtanut ohi ihan hujauksessa! Muisteluun avuksi tarvittiin niin kalenteria kuin blogiakin, mutta sainpa aikaan koosteen kuluneesta vuodesta.

    Tammikuuhun ei mahtunut mitään sen kummempaa, elettiin normaalia arkea Kanadassa. Lisäksi sain jo heti alkuvuodesta tiedon siitä, että kandini on hyväksytty ja todistuskin kolahti postista! Helmikuussa sain pitkän paperisodan jälkeen työluvan Kanadaan, juhlittiin O:n 30-vuotisynttäreitä, ja loppukuusta aloitin työt paikallisessa sanomalehdessä. Maaliskuu meni sovittaessa päivätyötä ja voimisteluvalmennuksia yhteen, ja aika samoilla linjoilla jatkettiin myös huhtikuu. Noihin aikoihin tehtiin myös päätöksiä tulevaisuuden suhteen, ja vastaanotin paikan maisteriohjelmasta Amsterdamin yliopistossa. Toukokuuhun puolestaan mahtui niin voimistelukisoja, mökkeilyä kuin kavereiden häitä, läksiäisiä ja ties mitä kissanristiäisiä. Kesäkuussa tehtiin viikonloppureissu Washington D.C.hen sekä pidempi reissu Islantiin ja Suomeen – reissu, jolta palasin timantti sormessa. Heinäkuussa jatkettiin mökkeilyä rakkauskuplassa leijaillen, ja lähdetiin vielä kuun lopussa St John’s:iin Newfoundlandiin. Elokuussa käväistiin vielä Ottawassa ennenkuin lopettelin työt toimituksessa ja hyppäsin laukkuineni Amsterdamin koneeseen. Samoihin aikoihin aloittelin myös blogin parissa. Syyskuun alkupuolella pääsin muuttamaan meidän nykyiseen kotiin, aloitin maisterivaiheen opinnot ja ehtihän O:kin reissuiltansa tänne käymään. Lokakuussa elettiin etäsuhteessa ja stressattiin hääbudjetista, ja kaiken sen keskelle sain vanhempani kylään Amsterdamiin. Marraskuussa arjessa piti kiirettä: aloitin opintojen ohella uudessa työpaikassa, O kantoi jälleen tavaransa samaan osoitteeseen, ja hääkuntoprojektikin laitettiin aluilleen. Blogikin kävi läpi pienen muodonmuutoksen. Joulukuu aloitettiin Luxemburgissa joulumarkkinoita kierrellen, ja otettiinpa näin vuoden loppua kohti vielä kunnon loppukiri hääjuttujen suhteen: varattiin hääkuvaaja, juhlapaikka sekä catering. Jouluksi lensimme Suomeen perheeni luo muutamaksi päiväksi, ja vaikka löhöily lumisissa maisemissa olikin mukavaa muutaman päivän verran, on ihana olla taas kotona! Saamme tänään ystäviä luoksemme uuden vuoden viettoon, jonka jälkeen pääsen vielä nautiskelemaan lomapäivistä noin viikon verran ennen kuin työt ja gradu kutsuvat jälleen.

    Vuoteen on mahtunut paljon, joskin näin jälkeenpäin näyttää olleen melko työpainotteista. Olen tasapainoillut kahden duunin välillä lähes koko vuoden, ja melko onnistuneesti siinä sivussa myös pyörittänyt niin kotia, parisuhdetta kuin sosiaalista elämääkin. Hääsuunnittelu ja bloggailu ovat tuoneet mukavaa vastapainoa arjen puurtamiselle, ja innolla jatkan näiden kanssa puuhailua hamaan tulevaisuuteen. Kaikkiaan 2016 on ollut mahtava vuosi, ja mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea 2017 tuo tullessaan!

    Onnellista uutta vuotta kaikille! Nähdään ensi vuonna! 

  • Kahden kulttuurin joulu


    Enää yksi työpäivä, viimeinen palautettava essee sekä vihoviimeinen koe ennenkuin pääsemme suuntaamaan kohti lentokenttää ja sitä kautta Suomeen muutaman päivän joululomalle! Tästä ilosta (ja kokeeseen pänttäämistä vältellessäni) halusinkin hieman avata meidän kahden kulttuurin joulunviettoa ja perinteitä.

    Sanomattakin selvää, että joulunviettoomme vaikuttaa vahvasti missä sen vietämme. Olemme päättäneet ainakin toistaiseksi viettää joulupyhät vuorovuosin molempien vanhempien luona, eli vuorotellen Suomessa ja Kanadassa. Juhlimme joulua aina sijainnin perinteiden mukaan, eli emme ole vielä ainakaan yrittäneet yhdistää kahden maan jouluperinteitä samana vuonna. Molemmissa maissa joulut ovat erilaisia, mutta aivan yhtä ihania.
    Tämä vuosi tuo mukanaan kolmannen joulun jonka vietämme yhdessä. Samalla se tulee olemaan toinen, jonka vietämme Suomessa. Suomessa jouluaaton ohjelmaan kuuluu joulusauna, ulkoilua (eksoottinen potkukelkkailu on O:n suosikkiaktiviteetti), herkuttelua, kynttilöiden vienti hautausmaalle sekä ihan liikaa kinkkua ja karjalanpiirakoita. Usein myös aamutuimaan päästään koristelemaan kuusi ja illalla tietenkin availlaan muutamat paketit – vaikkei aikuiset kuulemma lahjoja saakkaan.. Ollaan viimeiset kolme vuotta menty siskoni kanssa aina jouluisin ristiin, ja tänäkin vuonna tehdään läpsystä vaihto joulupyhien jälkeen. Suomessa joulua siis vietetään varsin pienellä porukalla.

    Kanadan joulu puolestaan on hieman toisenlainen kokemus. Joulua vietetään vasta 25. päivä, jolloin aamu alkaa joulusukkia penkomalla ja lahjoja avaamalla. O:n perheen ”virallista” joulusukkaa minulla tosin ei vielä ole, sillä heidän suvussaan on tapana että joulusukka neulotaan vasta naimisiinmenon jälkeen. Lahjojen avaamista seuraa ulkoilua ja lautapelejä, ja ruokaa laitetaan siinä sivussa melkein koko päivän ajan. Kinkun sijaan syödään kalkkunaa, eivätkä muutkaan ruoat ole pohjoismaisesta joulupöydästä tuttuja. Siinä missä Suomessa juhlitaan toistaiseksi vain aikuisten kesken, on Kanadassa joulun vietossa mukana useampia pieniä ihmisiä jotka takaavat vilinän ja vilskeen.
    Ihanaa on, että molemmissa maissa on toivoa saada valkoinen joulu eivätkä glögi tai muut herkut pääse loppumaan kesken. Olemme molemmat äärimmäisen iloisia ja onnellisia siitä, että meillä on mahdollisuus viettää juhlapyhiä yhdessä, vuorotellen molempien perheiden kera. Mitään omia jouluperinteitä meillä ei vielä ole, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan miten saadaan tulevaisuudessa yhdistettyä molempien maiden juhlaperinteet.
    Joulukuu (ja koko vuosi!) on hujahtanut ihan uskomattoman nopeasti. Uusi vuosi odottaa jo aivan nurkan takana, ja luulenkin, että vuoden vaihtuessa myös häät alkavat pikkuhiljaa muuttua entistä konkreettisemmaksi – tähän asti ne ovat vielä olleet jotenkin tosi utuinen, etäinen ajatus.  
    Tästä onkin hyvä jäädä muutaman päivän joulutauolle, ja palailla vielä pienen yhteenvedon muodossa ennen vuoden vaihtumista. Sitten päästään jo täydellä tohinalla uuden vuoden ja uusien haasteiden kimppuun!
    Rauhallista joulun aikaa kaikille lukijoille!
  • Pitopalvelu varattu

    Juhlapaikkasuunnitelmien muututtua hieman yllättäen tuli aiheelliseksi pitopalvelun metsästäminen. Olin jo varautunut pitkään ja tuskalliseen prosessiin, mutta catering löytyikin paljon kivuttomattomammin kuin olin kuvitellut!

    Facebookin hääryhmistä kerättyjen suositusten perusteella lähetin muutamille pitopalveluille tiedusteiluita sähköpostitse. Kerroin arvion vierasmäärästä sekä hieman siitä, minkälaisia toiveita meillä on menun suhteen. Ihan muutaman päivän sisällä sain Keikaus cateringiltä ystävällisen vastauksen, kaksi herkullista menuehdotusta sekä tietoa hinnoista ja siitä, mitä kaikkea heidän kauttaan on mahdollista saada. Heti myös kerrottiin että menuja voidaan muokata toiveidemme mukaan, ja  annettiin ammattimainen mielipide muun muassa siitä, kannattaako varata kahta eri pääruokaa vai ei. Lisäksi he järjestävät keväällä pari maistelutilaisuutta, eli toivottavasti sattuisi aikataulut yksiin niin että mekin päästäisiin maistelemaan vaihtoehtoja! Mikäli ei siis vielä selvinnyt, ei tarvinnut pitkään miettiä ennen kuin varattiin Keikaus hoitamaan meidän ruokailut. Menuihin palaan vielä lähempänä kunhan tehdään lopullisia päätöksiä, mutta sanottakoon jo nyt, että jo pitopalvelun ehdotuksista herahti vesi kielelle!

    Yleisesti on muuten sanottava, että palveluntarjoajien vastaamattomuus jaksaa ihmetyttää. Muutamalta  pitopalvelulta esimerkiksi ei ole vieläkään kuulunut vastausta, ja parilta valokuvaajiltakin tuli selkeästi copypastettu automaattiviesti vastaukseksi. Itse arvostan kovasti ystävällistä, henkilökohtaista palvelua. Toki tiedän itsekkin miten turhauttavaa on kirjoittaa samoja viestejä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta yllättävän pienellä vaivalla automaattiviestistäkin saisi huomattavasti henkilökohtaisemman. No, omahan on tietysti häviönsä – me valitaan vain kivoja palveluntarjoajia!

    Kuvat eivät muuten liity millään lailla valitsemaamme pitopalveluun, vaan ne ovat ihan vain omilta reissuilta napattuja.

  • Mitä toivon polttareilta?

    Polttarit eivät taida ihan vielä olla se kaikista ajankohtaisin asia hääsuunnittelussa, eikä varsinaisesti edes minun vastuullani, mutta hääseurueen neidit alkoivat jo kysellä ajatuksia aiheeseen liittyen. Samalla vaivalla sitä kirjoittelee aiheesta blogiinkin, joten täältä pesee meikäläisen ajatuksia ja toiveitta polttareihin liittyen – vinkvink vaan hääseurueen neidit!

    Koska rakastan listojen tekemistä, niin listailin joitain suuntaa antavia ajatuksia siitä, millaiset jutut voisivat olla mieluisia ja mikä ei nappaa ollenkaan.

    Peukkuja näille:

    • Hauskat ja rennot aktiviteetit, sellaiset letkeät jutut mihin koko porukka pääsee mukaan osallistumaan! Lähtisin riemusta kiljuen tyttöjen kanssa vaikka ratsastamaan, ilmajoogaan tai vannetanssitunnille – tai oikeasti melkein mihin vaan.
    • Aktiviteettien lisäksi hemmottelujutut on aina ihania, oli se sitten poreammeessa lilluttelua tai manikyyrien tekemistä. 
    • Samaan kategoriaan voisi melkein laskea myös saunomisen, ja morsiussauna voisikin olla hauska kokemus! Rehellisesti ei mitään käsitystä mitä kyseinen konsepti oikeasti pitää sisällään, mutta varmasti astetta spesiaalimpi saunakokemus.
    • Myös kaikki hauskat pelit, tehtävät, kisat sun muut on erittäin ok, mielellään taas niin että kaikki pääsevät osallistumaan.
    • Hyvää ruokaa ja juomaa. Tarvitseeko tätä edes selitellä?
      kuva                                                             kuva

    Ei-kiitos kategoria:

    • Nolosti pukeutuminen ja jonkun pikkutuhman myynti ohikulkijoille on ihan no go. Tiimipukeutumisessa puolestaan ei ole mitään vikaa, ja saa sitä hassutteluakin olla, mutta mauttomuuteen asti ei mun puolesta tarvitsisi mennä.
    • Liian hurjat aktiviteetit. En todellakaan hyppää benjihyppyä tai muuta pelottavaa. Piste.

    Kaikkiaan sanoisin että polttareiden suhteen otan yhtä rennosti kuin häidenkin kanssa. Eikai nämä jutut kovin katastrofaalisesti voi mennä pieleen kun on niin upeita ihmisiä ympärillä? Tärkeintä onkin että kaikki pääsisivät paikalle, muulla ei niin väliä.

  • Toteutuskelpoisia yksityiskohtia

    Kavereiden häistä sekä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta on tullut bongailtua ihana idea poikineen. Haluaisinkin jakaa muutamia toteutuskelpoisia yksityiskohtia ja ideoita jotka ovat jääneet mieleen, ja joita todennäköisesti tullaan näkemään myös meidän häissämme.

    kuva                                                 kuva
    • Nenäliinat kirkkoon. Onnenkyyneliä (toivottavasti ei muunlaisia!) varten on kiva varata nenäliinoja vieraille (ja sulhasen povariin), koska nämä tuppaavat aina unohtumaan – tai loppumaan kesken! Meidän molempien äideillä esimerkiksi on taipumusta kyynelehtiä ilosta, ja saattaahan sinne vierasjoukkoon mahtua muutama muukin häissä herkistyvä, joten näitä voisin kuvitella arvostettavan.
    • Viltit. Allekirjoittanut laahaa kotona kesät talvet vilttiin kietoutuneena. Rakastan myös ulkona istuskelua, ja viileänä iltana viltti on aivan ehdoton. Miksei siis hankkia juhliinkin pari vilttiä pitämään ulkosalla viihtyät vieraat lämpimänä.
    • Polaroid vieraskirja. Viime vuosina lähes järjestäin kavereiden häissä on aina ollut pari polaroid kameraa tyrkyllä. Näillä on sitten räpsitty kuvia yön pikkutunneilla asti, ja liimailtu viestien kera vieraskirjaan. Toisilla on ollut mukana propseja toisilla ei. Toiset poseeraavat asiallisesti, toiset ei. Nämä on ollut joka kerta aivan ihania! 
    • Kuvajana. Valokuvia on aina ihana käydä läpi, ja yllättävän monella meidän häävieraista ei ole hajuakaan miten me ollaan ylipäätään tavattu tai mitä kaikkea tässä suhteen aikana on tapahtunut. Siksi voisikin olla hauska luoda kuvajana pienillä tarinoilla täydennettynä, jotta vieraat voivat käydä lunttaamassa tarinaamme. Kumpikaan meistä ei myöskään ole ylenpalttisen aktiivinen jakamaan asiaa ja kuvia somessa, joten paljon ennennäkemätöntä materiaalia löytyy.
    • #Hashtag. Vaikka me emme ylettömästi sometakaan, vieraiden joukosta löytyy myös niitä jotka elävät kännykkä liimattuna käteen. Kuvia tulee varmasti nappailtua illan mittaan, ja voisikin olla kätevää jakaa ja selata näitä läpi yhden hashtagin alta. Samaten mahdolliset polttarikuvat esimerkiksi voisi tägätä saman hashtagin alle. Ei olla tosin vielä keksitty mitään hauskaa tägiä, ideoita saa heitellä!
  • Miehen rooli hääsuunnittelussa

    Niinhän se taitaa useimmiten olla, että me naiset olemme suuremmalla innolla suunnittelemassa ja järjestelemässä häitä jo vuosi(a) ennen varsinaista juhlapäivää. Häät eivät kuitenkaan ole yksinomaan morsiamen prinsessapäivä, vaan koko juhlan pointti on juhlistaa hääparin onnea. Ja pariin kuuluu myös se toinen osapuoli, tässä tapauksessa sulhanen.

    Olen siitä onnekkaassa asemassa, että miestä ei ole pahemmin tarvinnut patistella hääsunnittelun pariin. On nimittäin tullut luettua kauhutarinoita myös siitä, miten sulhasta ei voisi juhlajärjestelyt vähempää kiinnostaa.

    Millainen työnjako meillä on?

     

    Käytännön asioiden hoitaminen on jäänyt aika pitkälti allekirjoittaneen harteille, ihan vain siksi että minun on helpompi hoitaa asioita Suomessa suomeksi kuin miehen, joka ei osaa kieltä. O on kuitenkin ollut koko ajan kulisseissa mukana ideoimassa ja tekemässä päätöksiä. Ollaan lähes kaikesta melkolailla samoilla linjoilla, eli mitään suurempia kompromisseja ei olla jouduttu tekemään, ja molemmat ovat olleet tyytyväisiä valintoihin.

    Askartelusta ja muusta näpertelystä mies ei ole innoissaan, mutta paperijuttujen suunnittelu on mieluisaa hommaa. O piirsi meidän Save the Datet ja viimeisteli homman tietokoneen ääressä. Kuulemma tekee mielellään myös muita samantyyppisiä häähommia. Minun kontolleni sitten jää kaikki missä vaaditaan leikkaamista ja liimaamista. Hyvä työnjako, sillä miehellä on meistä kahdesta selvästi enemmän taiteellista silmää, eikä minua haittaa pieni näpertely.

    Kuten sanottu, suunnitelussa mies on koko ajan mukana. Vaikka minä kirjoitankin sähköpostit niin hotelleille, cateringille kuin juhlapaikallekin, tietää mies missä mennään ja on mukana päättämässä asioista. Menuista keskustellaan yhdessä, samoin kuin juhlapaikan koristelusta ja siitä, mitä hääkuvaajalta toivotaan. Joistain asioista, kuten omasta pukeutumisestaan tai vihkikirkosta miehellä on ollut selvä visio alusta lähtien, siinä missä minä kohauttelen olkiani ja ilmoitan että joojoo katellaan. Aikalailla fifty-fifty tilanne siis.

    Me järjestetään mielellämme myös kaikenmaailman illanistujaisia ja muita, joten osasin jo odottaa että O osallistuu mielellään myös häiden suunnitteluun ja järjestelyihin. Lisäksi, minä olisin ollut valmis karkaamaan vihille ihan kahdestaan ja skippaamaan koko bileet, mutta O:lle isot häät ovat alusta asti kuuluneet suunnitelmiin. Sietää siis jo senkin puolesta osallistua! Ei vaan, kyllä me oikeasti järkätään näitä bileitä sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Rehellisesti voin myöntää että häiden suunnittelu on ihan huippukivaa (niin, mähän siis kirjoitan hääblogia, ehkä siitä voi jo päätellä jotain).

    Millaisella innolla muiden miehet osallistuvat häiden tai muiden juhlien suunnitteluun?
  • Hääkuvaaja haussa

    Hääpalapelissä palat alkavat pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen! Juhlapaikan lisäksi meillä on nyt myös hääkuvaaja!
    Kuten budjettipostauksessa jo mainitsinkin, valokuvaajan palkkaamisesta häihin käytiin tässä huushollissa useampi keskustelu. Meidän kaveripiiriimme kuuluu useampikin taitava kuvaaja, ja mies olisi halunnut pyytää kaveria hommiin ammattilaisen sijaan. Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että olisi epäreilua pyytää kavereita juhliimme töihin! Lisäksi harrastelijan kohdalla on aina riski, että jotain odottamatonta tapahtuu, mikä taas voi vaikuttaa negatiivisesti niin lopputulokseen kuin kaverisuhteeseenkin. Vihdoin tuntien järkeilyn, pohdinnan ja perustelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että etsimme ammattilaisen kuvaamaan tärkeän päivämme.

     

     

     

     

     

     

     

     

    Kompromissiratkaisuna haimme alunperin kuvaajaa vain vihkimiseen ja potrettikuviin, mutta hyvin nopeasti selvisi että suurin osa hääkuvaajista varaa kesälauantait 8+ tunnin kuvauskeikoille. Ihan ymmärrettävästi tietenkin, sillä hääsesonki on kesällä parhaimmillaan ja kysyntää varmasti riittää. Pyörittelimme ajatusta koko päivän kuvauksesta, ja lopulta jo naimisiin menneiden ystävien ja sukulaisten suositusten perusteella päätimme pyytää valokuvaajan paikalle koko päiväksi – kukaan ei nimittäin ole katunut valokuvaajan palkkaamista häihin.

    Toinen seikka mikä selvisi jo heti alkuvaiheessa oli se, että alkusyksystä monella kuvaajalla alkaa kalenteri olla jo täynnää seuraavan kesän osalta. Tuleville morsiammille suosittelenkin, että kyselette ennemmin etuajassa kuin auttamattomasti myöhässä!

    Onneksi taitavia valokuvaajia on Suomen kokoisessa maassa yllättävän paljon. Vaikka ei se onnenpotkulta kyllä tuntunut siinä vaiheessa kun kahlasi läpi lukemattomia portfolioita ja sähköpostikeskusteluja. Lopulta kuitenkin muutama kuvaaja nousi selvästi yli muiden, ja kahden aivan erityylisen kuvaajan työt viehättivät kovasti. Meidän ylivoimaisiksi suosikeiksi suomalaisista kuvaajista nousivat Susanna Nordvall ja Patrick Karkkolainen. Molemmat vaikuttavat supermukavilta tyypeiltä ja ottavat uskomattoman kauniita kuvia – aivan erityylisiä, mutta jokin heidän kuvissaan vaan vetoaa!

     

     

    Kehen ja millaiseen ratkaisuun sitten lopulta päädyimme?  

    Jos joku ei vielä postauksen kuvista päätellyt, päädyimme pyytämään Susanna Nordvallia kuvaamaan häämme. Susanna on ollut tosi mukava ensimmäisistä sähköposteista lähtien: kertaakaan en saanut vastaukseksi copypastettua massaviestiä vaan aina minulle/meille tarkoitettuja maileja, minkä lisäksi Susanna on ollut alusta asti mielettömällä innolla ja kärsivällisyydellä sunnittelemassa kaikkia häihin liittyviä kuvauksia. Kuten sanottu, hänen kuvansa ovat todella kauniita ja tuntuvat juuri meidän ja häidemme tyyliin sopivilta.  

    Päätöstä hääkuvaajasta ei tosiaankaan tehty yhdessä yössä, vaan pitkään pähkäilimme ja pohdimme niin kuvaajaa, sitä mitä haluamme, sekä sitä, minne asti budjettimme venyy. Emme ole kumpikaan aiemmin olleet ammattikuvaajan linssin edessä, ja varsinkin minulla on taipumusta välttellä kameraa aina kun mahdollista (onneksi parannusta havaittavissa!). Siksi haluankin mahdollisuuden ”harjoitella” ja tutustua kuvaajan tyyliin kuvata ja ohjata jo ennen hääpäivää.

                            Kuvaussuunnitelmia punotaan jo täyttä häkää, ja voin jo paljastaa että kaikkea ihanaa ja jännittävää ja hauskaa on tiedossa! En millään malttaisi odottaa kevääseen asti että päästään toteuttamaan suunnitelmia!

    Kakki kuvat Susanna Nordvall

  • 10 x Parasta Suomessa

    Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

    Ulkosuomalaisena kaipaan monia ihania asioita Suomesta, ja tuntuu että varsinkin näin juhlapyhien aikaan oma suomalaisuus vielä korostuu. Siksi halusinkin näin itsenäisyyspäivän kunniaksi listata asioita joita arvostan ja kaipaan kotimaasta.

    1. Perhe ja ystävät. Tottakai ollaan täällä yhdessä O:n kanssa ja kavereita ja tuttuja asuu ympäri maailmaa ja moni tulee myös vierailemaan, mutta varsinkin näin kolmannessa maassa asuessa on tullut ajateltua miten kiva olisi jos parhaat ystävät ja perhe olisivat vähän lähempänä.

    2. Puhdas luonto on Suomessa aina lähellä. Euroopassa tilanne on parempi kuin Aasian tai Pohjois-Amerikan metropoleissa, mutta kyllä Suomen luonnossa on silti jotain erityistä.

    3. Vuodenajat. Voi kun täälläkin jo saataisiin lunta! Viimeksi sitä on nähty huhujen mukaan Amsterdamissa kuutisen vuotta sitten.

    4. Raikas hanavesi. Täällä vesi on juotavaa, mutta esimerkiksi kalkkia kertyy aivan karmeita määriä joka paikkaan.

    5. Helppous. Omalla kielellä asiat hoituvat helpommin ja paikallisesta byrokratiasta on edes jonkinlainen käsitys – jos ei itsellä niin jollain tutulla ainakin.

    6. Ruoka. Karjalanpiirakat, ruisleipä ja Fazerin sininen.

    7. Sauna! Erityisesti puulämmitteinen sellainen.

    8. Suomen kieli. Luen ja kirjoitan suomea päivittäin, mutta puhuttua sitä tulee lopulta aika harvakseltaan.

    9. Pohjoismainen design. Joojoo on täälläkin Ikea ja Iittalaakin saa kaupasta, mutta jos minulta kysytään meillä olisi kämppä täynnä kotimaisia kalusteita ja astioita.

    10. Yhteenkuuluvuus. Ei ole aina kiva olla se kummajainen joka asuu milloin missäkin päin maailmaa – siinä jää paitsi kavereiden illanistujaisista, on aina se ulkomaalainen, ja välillä turhauttaa kun ei ole kenen kanssa jakaa kokemuksia ulkomailla asumisesta.

    Millaisia ajatuksia muilla? Mitä suomalaisia juttuja kaipaatte tai arvostatte erityisesti?