• Etelä-Wales, Brecon Beacons & Pen y Fan

    Helteiset kesäkelit ovat pitäneet brittein saaria otteessaan viikkokausia. Harmi vain että perinteisen 9-5 (tai Lontoossa realistisesti 9-7) duunin takia toimiston tehokkaan ilmastoinnin alla istuessa kesäkeleistä ei olla päästy nauttimaan kyllästymiseen asti. Viikonloppuisin on kuitenkin pyritty ottamaan vahinko takaisin ja nauttimaan kesästä täysin rinnoin, tarkoitti se sitten puistossa hengailua, grillailua tai reissaamista.

    Viikonloppureissut saavat viikonloput tuntumaan huomattavasti pidemmiltä kuin ne ovatkaan (hyvällä tavalla siis), joten päätettiin vähän extempore lähteä viikonlopuksi maaseudulle. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Etelä-Wales ja Brecon Beacons luonnonpuisto, jossa käytiin huiputtamassa Etelä-Walesin korkein huippu Pen y Fan.

    Kulkupelivaihtoehtoja pähkäillessä päädyimme tällä kertaa junan ja vuokra-auton yhdistelmään: junalla Lontoosta Bristoliin, josta matka jatkui Sixtin pisteelle niin että saatiin auto alle pariksi päiväksi.

    Toiveenamme oli majoittua reissulla Crickhowellissa, mutta olimme varausten suhteen auttamatta liian myöhässä ja koko kylä oli aivan täyteen buukattu. Loppuviimein päädyimme noin 5000 asukkaan Blaenavoniin. Rautaruukistaan tunnettu kylä ei ole enää vanhassa loistossaan kaivosten sulkeuduttua, monen menetettyä työnsä ja muuttaessa pois, mutta viihtyisä se on kaikista huolimatta. Paikalliset ovat aivan uskomattoman sydämellisiä, ja päädyimme jälleen kerran vahingossa keskelle hyvin absurdeja tilanteita. Vai päädyttekö te muut useinkin keskelle kilpapulujen rekisteröintiä, oppimaan pulujen (kyyhkysten?) kouluttamisesta ja lentokilpailun säännöistä, siinä sivussa oppien walesinkieltä ja keskustellen paikallisten suhtautumisesta Englantiin? Sarjassamme enpä olisi taas arvannut minne päädytään.

    Yltiöystävällisten ja aitojen paikallisten lisäksi Wales saa pisteitä sympaattisista kylistään ja upeasta luonnosta. Breacon Beacons luonnonpuistossa korkeuserot sävyttävät vihreää maisemaa ja tarjoavat upeita näköaloja. Parhaat näkymät löytyvät tietenkin korkeimpien huippujen laelta.

    Aurinkoisena sesonkilauantaina Etelä-Walesin korkeimmalle huipulle Pen y Fan:ille kiipeävää väkeä jonoksi, ja poluilla vilisi väkeä kuin muurahaisia. Yritimme välttää pahimpia ruuhkia valitsemalla vaikeakulkuisemman reitin huipulle, mutta pakko sanoa että eksymisestä ei ollut pelkoa, sillä edellisen kiipeilijän selkä oli koko ajan näkyvissä. Toisaalta taas tahtia oli pakko pitää yllä etteivät takaa tulevat ala liian usein ohittelemaan. Ymmärrettävästi väkeä riitti, sillä päivä oli täydellinen ulkona liikkumiseen ja maisemat ehdottomasti kaiken sen kapuamisen arvoisia.

    Mikä siinä onkin, että kiivetessä tuskanhiki on taattu ja sitä miettii mielessään ettei enää ikinä, mutta heti huipulle päästyä kaikki kivut ja säryt unohtuvat kuin taikaiskusta?

  • Juustoinen kanakeitto

    Ehdin jo aiemmin jakaa anopin reseptirepertuaarista napatun sitruunaisen katkarapupastan reseptin, ja nyt on aika tehdä kunniaa omalta äidiltäni opittulle kanakeitolle, jonka keittelen nykyään vaikka unissani. ...

    Read More

    Rantakaupunki Brighton

    Lontoossa on meneillään poikkeuksellinen hellejakso – täällä mennään jo kolmatta viikkoa kolmenkymmenen asteen tuntumassa! Mikä siis olisikaan parempaa kuin miniloma kuumasta kaupungista merenrannalle. Kohteeksi valikoitui ...

    Read More

    Raparperi-mansikka crumble

    Raparperikausi on parhaimmillaan juuri nyt! Kirpeä raparperi on meidän suuri suosikkimme, ja pakko myöntää että raparperikaudella tulee välillä vedettyä vähän överiksi kaikkien ihanien raparperiherkkujen kanssa.. ...

    Read More