• Ensimmäinen 10km

    Allekirjoittanutta ei todellakaan ole luotu juoksijaksi. Ei vaan voi olla, jos pituutta on sulka päässä 157 senttiä eikä kilpailuhengestä tietoakaan. Ja silti vain täytyy mennä ja ilmoittautua juoksutapahtumiin.

    Kerroin elokuun alussa osallistuneeni elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, vitosen skabaan paikallisessa puistossa. Minkä voittajafiiliksen maaliviivan ylittäminen saikaan aikaan! Olin aivan pirun ylpeä (salaa tietenkin, koska monelle liikuntaa harrastavalle vitonen on kevyt suoritus), mutta samaan aikaan viiden kilometrin yhtämittainen juokseminen tuntui aivan maksimisaavutukselta.

    Luonnollisesti menin ja ilmottauduin heti seuraavalla viikolla elämäni ensimmäiselle 10 kilometrin juoksulle..

    Vertailin netistä löytyneitä juoksuohjelmia, ja yhdistelin niitä parhaani mukaan niin, että sain rakennettua itselleni ja aikatauluihini sopivan sotasuunnitelman. Suunnitelman, jolla juostu matka saataisiin nousemaan viidestä kilometristä kymmeneen kahdeksassa viikossa.

    Tuolle kahdeksan viikon ajalle mahtui fiiliksiä laidasta laitaan. Osa lenkeistä kulki tosi hyvin, osa ei ollenkaan. Joskus mies joutui patistelemaan lenkille, toisinaan treenejä olisi voinut tehdä kolmekin samana päivänä. Kaiken kaikkiaan edistyminen kuitenkin oli mukavan tasaista, ja oli kiva huomata miten paljon paremmin jaksaa – ensin sen viisi kilometriä, sitten vähän enemmän. Kun päätin, että varmasti pystyn juoksemaan koko matkan, asetin myös aikatavoitteen: alita tunti ja kymmenen minuuttia.

    Juoksupäivänä jo ennestään kutkuttavaa jännitystä lisäsi se, että sekä mieheni että ystäväpariskuntamme päättivät myös juosta saman kympin, ja matkalla olisi vielä muita tuttuja kannustamassa. Juoksen normaalisti yksin, ja stressasin juoksukaverin kanssa juoksemista – mitä jos en vaan jaksa tai toinen juoksee aivan eri tahtia? Ja mitä jos juuri kannustajien kohdalla onkin ihan pakko kävellä? Mitähän ne kaikki oikein ajattelee?

    Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin osasin odottaa. Juoksu kulki, pystyin puhumaan koko matkan, ja itseasiassa samaa tahtia juoksevan kaverin kanssa oli helpompi tsempata ja pitää mentaalinen puoli kasassa, tsemppareiden kannustuksen tuomasta lisäboostista puhumattakaan. Loppuhuipennuksena vielä tavoiteaika alitettiin kevyesti, sillä viralliseksi ajaksi ensimmäiseltä kympiltäni jäi 1 tunti ja 5 minuuttia!

    Nyt pari päivää juoksujen jälkeen mielessä on jo uudet haasteet, mutta niistä lisää myöhemmin. Tähän väliin oli vain tultava kertomaan, että aina silloin tällöin kannattaa poistua omalta mukavuusalueelta!

  • Joogahihhulit

    Jooga, mindfullness ja kaikenlainen hidastaminen ja itsensä rakastaminen ovat nousseet suureen suosioon pitkän fitnessbuumin jälkeen. Ja hyvästä syystä! Jooga on parhaimmillaan äärimmäisen monipuolinen ja moniulotteinen ...

    Read More

    Raglan Castle, Wales

    Wales on tunnettu paitsi maisemistaan ja lohikäärmeestään, myös linnoistaan. Olisi ollut huutava vääryys jättää linnat täysin väliin, vaikka kohde valittiinkin ennenkaikkea patikointimahdollisuuksien perusteella. Walesin lukuisista ...

    Read More

    Kanada kuvina

    Kanada on monelle yllättävän tuntematon ja ehkä vähän aliarvostettu matkailukohde. Tätä se oli kieltämättä myös minulle, kunnes menin ja muutin rakkauden perässä Torontoon. Ihastuin Kanadassa ...

    Read More